olet maininnut olevasi lähtöisin helluntailaisperheestä mutta nyt olet sitten
kääntynyt pakanaksi.
Mielestäni on sangen murheellista että joku kasvaa uskovaisessa perheessä ja hänestä tulee pakana.
Itse en ole enkä ole koskaan ollutkaan helluntailainen.Jonkin verran kuitenkin käynyt heidän eri tilaisuuksissaan.
Tiedän sen että on olemassa hyviä ja huonoja helluntai,luterilaisia ja vapaita seurakuntia.
Kenties kokemuksesi lapsuudesta liittyvät niihin huonoihin.
Ja sinulle on kait jäänyt negatiivinen käsitys elävästä uskosta lapsuuden kokemuksista johtuen.
Se tässä sinun tapauksessasi on murheellista.
Olen viime aikoina siellä sun täällä törmännyt uskovaisiin/entisiin joilla on ollut/on milloin mikäkin ongelma, osa helluntailaisia.
Esim.Turussa yksikin pahasti alkoholisoitunut henkilö kertoi minulle joskus olleensa uskossa.
Sitten olen joidenkin helluntailaisten kuullut puhuvan helluntailais-perheiden lapsista joilla on milloin mitäkin ongelmia.
Kysymys:Oletko tyytyväinen elämääsi vai tuntuuko että kaipaisit jotain siihen?Onko sinulla mielestäsi ongelmia?
Näkisin että sinun kohdalla ongelmasi on se että
sinulle on lapsuuden takia värittynyt negatiivinen kuva elävästä uskosta?
Sinun kannattaisi hakea apua jostain seurakunnasta, kenties muusta kuin helluntai jotta pääsisit tästä sinua sitovasta negatiivisesta käsityksestä eroon?
Mistäpäin Suomea olet.
Pakana F:lle
5
243
Vastaukset
Kuinka imartelevaa on saada ihan minua itseäni koskeva aloitus. Kiitos vain huomion osoituksesta! Kyl mää tunnen ny olevani niin tärkiä! =)
Kyllä minä kato kerron oikein mielelläni itsestäni sulle, kun noin kiinnostunut olet.
Kirjoituksessasi on paljon oletuksia minusta. Suurin osa niistä ei pidä paikkaansa (kuten ei mitkään _oletukset_ koskaan).
Kannattaa mieluummin tietää asioita kuin luulla, sen olen elämässäni oppinut tähän mennessä.
En ole millään tavalla "kääntynyt" pakanaksi, vaikka pakana- nimikkeellä täällä olenkin liikkunut vuosikausia. Pakanaksi ei "käännytä" kuten kristityksi, jos minulta kysytään. ;-)
Joku muu voi olla asiasta eri mieltä, ja se suotakoon.
...
"Ja sinulle on kait jäänyt negatiivinen käsitys elävästä uskosta lapsuuden kokemuksista johtuen.
Se tässä sinun tapauksessasi on murheellista."
...
Miksi se on murheellista?
Ei se ole välttämättä ollenkaan murheellista. Voisin jopa tätä nykyä sanoa, että se on rikkaus elämässäni, koska olen yhtä kokemusta rikkaampi; tiedän millaista on kasvaa "elävän uskon" piirissä, ja tiedän mitä se merkitsee lapsen kannalta.
Moni muu ei tiedä.
Minun käsitykseni kuitenkin ns. "elävästä uskosta" perustuvat huomattavasti laajempaan kokemukseen kuin vain lapsuudenaikaisiin kokemuksiin. Lapsen asema tosin on minun pääasiallinen huolenaiheeni tässä asiassa.
...
"Tiedän sen että on olemassa hyviä ja huonoja helluntai,luterilaisia ja vapaita seurakuntia.
Kenties kokemuksesi lapsuudesta liittyvät niihin huonoihin."
...
Käsitteet "hyvä" ja "huono" ovat aina subjektiivisia, joten siihen en mene sanomaan mitään mitä mieltä sinä mahdollisesti olisit minun lapsuudenaikaisesta seurakunnastani tai perheestäni.
Tuollainen jaottelu kertonee paljon enemmän OMISTA tarpeistasi selittää minun valintojani ITSELLESI, kuin minusta tai minun menneisyydestäni.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että harvojen ihmisten lapsuudenkokemukset ovat täysin negatiivisia. Ei minunkaan. Minulla on kyllä paljon paljon hyviä lapsuudenkokemuksia, olen saanut paljon hyviäkin eväitä elämääni lapsuudestani. Paljon on ihania lapsuuden muistoja joita en vaihtaisi pois.
Uskoon ja seurakuntaan liittyvien kokemusten kohdalla täytyy aika paljon pinnistää että löytää jotain hyvää muisteltavaa... ei, kyllä niihin olen aika voimakkaasti liittänyt pelkästään negatiivisia asioita vaikka kuinka puoluteeton yrittäisin olla.
Se oli pelkkää itsepetosta kaikki tyynni. Karmeaa tekopyhyyttä, ylitunteilua johon meidät lapset ja erityisesti nuoret yritettiin liehitellä ja painostaa (vaikka kukaan ei painostusta tule koskaan myöntämään, koska kenenkään "tarkoitus" ei ollut painostaa) mukaan. Minä en näe siinä yhtikäs mitään positiivista.
Minun mielestäni ns. "elävän uskon" leimaava lapsuus on lapsen emotionaalista riistämistä, ja tietyllä tavalla lapsen tunteiden raiskaamista. Useimmiten siinä lapsi painostetaan aikuisen uskon jatkeeksi, ja erityisesti aikuisen TUNTEIDEN tulkiksi. Lapsi on siis olemassa aikuisen uskoa varten, aikuisen tunteiden välittäjänä.
Jokainen asiaan vähänkin perhetynyt tietää nämä lapsukaiset ja nuorukaiset jotka ovat ah niin vakuuttavasti treenaantuneet pienestä pitäen esittämään kuinka he "niinku rakastaa jeesusta ja silleen".
Ja he osaavat laulaa arjakoriseva- äänellä, vibraattoa värisyttäen siitä kuinka "jeesus muutti kaiken", vaikka tosiasiassa jeesus ei olekaan muuttanut yhtään mitään vaan se elämä on koko ajan ollut ihan sitä samaa harmaata arkea kuin kaikilla mullakin...
Mutta vakuuttava täytyy olla.... :-/
Elävän uskon piirissä lapsi itse ja lapsen todelliset emotionaaliset tarpeet, ovat täysin sivuosassa, vaikka se ihan päinvastaiselta useimmiten vaikuttaakin. Lapsi on useimmiten vain osa aikuisten missiota ILMAN VALINNANVAPAUTTA siinä haluaako hän todella olla siinä touhussa edes mukana.
Tällaisessa ympäristössä lapsi oppii hyvin nopeasti että hänen tehtävänsä on olla oman perheensä, ja erityisesti uskonnollisen liikkeensä edustaja muulle maailmalle. Hän oppii pienestä pitäen esittämään juuri sitä roolia, sitä "onnellista, ainoan-oikean-totuuden tietävää" ihmistä, johon hänet on pienestä pitäen kasvatettu.
Ja se on hänen oman persoonan kehityksensä murhaamista.
Useimmiten uskovaisen kodin lapsella on myös VELVOLLISUUS olla onnellinen, koska hän on "uskovainen". Hänelle siis vain ilmoitetaan, että hän on onnellinen, asiaa häneltä itseltään kysymättä. Hänellä ei ole lupaa olla onneton, ongelmainen. Hän oppii siis että muut tietävät hänen tarpeensa ja tunteensa paremmin kuin hän itse. Ja näin hänet vieroitetaan tunnistamasta omia tunteitaan, omia tarpeitaan ja omaa itseään.
Ns. "elävän uskon" piirissä kasvaneen lapsen problematiikkaan liittyy paljon muitakin asioita joiden käsittelyyn tässä menisi ikä ja terveys.
"Kysymys:Oletko tyytyväinen elämääsi vai tuntuuko että kaipaisit jotain siihen?"
Niin mitähän tämä pakanaparka tähän surkeaan elämäänsä kaipaisi? No Jeesustapa tietenkin! Älä ny viitsi noin typeriä kysymuksiä esittää kun itse niihin jo tiedät ne "oikeat" vastaukset kuitenkin! ;-P
"Onko sinulla mielestäsi ongelmia?"
Minulla on aivan helvetisti ongelmia. Jos väittäisin ettei minulla ole ongelmia, olisin huomattavasti sairaampi kuin mitä nyt olen. =)"miksi se on murheellista"
Koska olet kasvanut uskovaisessa perheessä ja sinusta on tullut pakana.
"koska olen yhtä kokemusta rikkaampi tiedän millaista on kasvaa "elävän uskon" piirissä ja tiedän mitä se merkitsee lapsen kannalta"
Aivan.Hyvä kuulla näkemys tästäkin lähtökohdasta.
"Lapsen asema on minun pääasiallinen huolenaiheeni"
Muistan että aikaisemminkin olemme keskustelleet näistä asioista.Nytten ymmärrän paremmin näkökantaasi.
"Tuollainen jaottelu kertonee paljon OMISTA tarpeistasi selittää minun valintojani ITSELLESI, kuin minusta tai menneisyydestäsi"
Niin no tämä jaottelu on teoria.Ja toisaalta täydellistä seurakuntaa ei ole.Asia saattaa olla myös niinkin että ne seurakunnat jotka ulkoapäin ovat hyviä seurakuntia ja ovat vilpittömästi seuraamassa Jeesusta, tekevät virheen tällä alueella lasten alueella.
Tosin kysymys kuuluu kuinka yleistä tuo on helluntailaisten keskuudessa.
Niin, no tuosta loppuosasta mainittakoon että ihmisten tulee voida olla aitoja.Eikä kukaan voi olla onnellinen siksi että olisi jostain syystä velvollisuus olla onnellinen ja on huono juttu jos joutuu esittämään jotain roolia.
Eikä kukaan oikeasti ole aina onnellinen aina iloinen.
Olen myös kuullut sanonnan että papin lapset ovat kaikista pahimpia.Ehkei ihan niin ,mutta liittyy siihen että joillekin heistä on annettu väärä kartta.Ei ole opetettu käsittelemään negatiivisia tunteita koska pitää olla kiltti enkeli jolla ei ole negatiivisia tunteita ja mitä ei ole ei tarvitse käsitellä.
"Hänelle vain ilmoitetaan että hän on onnellinen.
asiaa häneltä itseltään kysymättä.Hänellä ei ole lupaa olla onneton,ongelmainen.Hän oppii siis että muut tietävät hänen tarpeensa tunteensa paremmin kuin hän itse.Ja näin hänet vieroitetaan tunnistamasta, omia tunteitaan, omia tarpeitaanja omaa itseään"
Eli kuten arvasinkin tämä on ongelma.Ja tällä on joskus huonot seuraukset.
"Minulla on aivan helvetisti ongelmia"
Hyvä että tunnistat tämän.Arvaat varmaan keneltä suosittelisin avun pyytämistä, mutta kun sinulla on huonoja lapsuuden kokemuksia niin ymmärrän kyllä että vaikeaa on.Minä en halua painostaa vaan rohkaista ihan itsenäisesti lähestymään
isoa J:tä.
Mutta jos et pidä tästä ehdotuksesta niin älä vedä hernettä nenään jooko?
Meillä kahdella on suhteellisen mielenkiintoinen ero.Sinä olet kasvanut uskovaisessa kodissa mutta sinusta on tullut pakana.Minä taas en ole kasvanut uskovaisessa kodissa mutta minusta on tullut uskovainen.Olen vuosien varrella huomannut että Jeesuksen ulkopuolella on vain vähän elämää.
Sitten on yksi kysymys?
Katsos kun olen ajatellut hankkia aviopuolison joka on uskonasioissa samalla linjalla kuin minä,
on toki muitakin kriteereitä, mutta tuo on nro1.
Kannattaisiko valita ennemmin jostain muusta kuin helluntailaisesta?
Ajattelin kysyä koska olet sentään laajemmin ollut tekemisissä helluntailaisuuden kanssa?
No tämä kysymys tulee puolivitsillä älä ota niin tosissasi tätä kysymystä.L.J.H kirjoitti:
"miksi se on murheellista"
Koska olet kasvanut uskovaisessa perheessä ja sinusta on tullut pakana.
"koska olen yhtä kokemusta rikkaampi tiedän millaista on kasvaa "elävän uskon" piirissä ja tiedän mitä se merkitsee lapsen kannalta"
Aivan.Hyvä kuulla näkemys tästäkin lähtökohdasta.
"Lapsen asema on minun pääasiallinen huolenaiheeni"
Muistan että aikaisemminkin olemme keskustelleet näistä asioista.Nytten ymmärrän paremmin näkökantaasi.
"Tuollainen jaottelu kertonee paljon OMISTA tarpeistasi selittää minun valintojani ITSELLESI, kuin minusta tai menneisyydestäsi"
Niin no tämä jaottelu on teoria.Ja toisaalta täydellistä seurakuntaa ei ole.Asia saattaa olla myös niinkin että ne seurakunnat jotka ulkoapäin ovat hyviä seurakuntia ja ovat vilpittömästi seuraamassa Jeesusta, tekevät virheen tällä alueella lasten alueella.
Tosin kysymys kuuluu kuinka yleistä tuo on helluntailaisten keskuudessa.
Niin, no tuosta loppuosasta mainittakoon että ihmisten tulee voida olla aitoja.Eikä kukaan voi olla onnellinen siksi että olisi jostain syystä velvollisuus olla onnellinen ja on huono juttu jos joutuu esittämään jotain roolia.
Eikä kukaan oikeasti ole aina onnellinen aina iloinen.
Olen myös kuullut sanonnan että papin lapset ovat kaikista pahimpia.Ehkei ihan niin ,mutta liittyy siihen että joillekin heistä on annettu väärä kartta.Ei ole opetettu käsittelemään negatiivisia tunteita koska pitää olla kiltti enkeli jolla ei ole negatiivisia tunteita ja mitä ei ole ei tarvitse käsitellä.
"Hänelle vain ilmoitetaan että hän on onnellinen.
asiaa häneltä itseltään kysymättä.Hänellä ei ole lupaa olla onneton,ongelmainen.Hän oppii siis että muut tietävät hänen tarpeensa tunteensa paremmin kuin hän itse.Ja näin hänet vieroitetaan tunnistamasta, omia tunteitaan, omia tarpeitaanja omaa itseään"
Eli kuten arvasinkin tämä on ongelma.Ja tällä on joskus huonot seuraukset.
"Minulla on aivan helvetisti ongelmia"
Hyvä että tunnistat tämän.Arvaat varmaan keneltä suosittelisin avun pyytämistä, mutta kun sinulla on huonoja lapsuuden kokemuksia niin ymmärrän kyllä että vaikeaa on.Minä en halua painostaa vaan rohkaista ihan itsenäisesti lähestymään
isoa J:tä.
Mutta jos et pidä tästä ehdotuksesta niin älä vedä hernettä nenään jooko?
Meillä kahdella on suhteellisen mielenkiintoinen ero.Sinä olet kasvanut uskovaisessa kodissa mutta sinusta on tullut pakana.Minä taas en ole kasvanut uskovaisessa kodissa mutta minusta on tullut uskovainen.Olen vuosien varrella huomannut että Jeesuksen ulkopuolella on vain vähän elämää.
Sitten on yksi kysymys?
Katsos kun olen ajatellut hankkia aviopuolison joka on uskonasioissa samalla linjalla kuin minä,
on toki muitakin kriteereitä, mutta tuo on nro1.
Kannattaisiko valita ennemmin jostain muusta kuin helluntailaisesta?
Ajattelin kysyä koska olet sentään laajemmin ollut tekemisissä helluntailaisuuden kanssa?
No tämä kysymys tulee puolivitsillä älä ota niin tosissasi tätä kysymystä."Sitten on yksi kysymys?
Katsos kun olen ajatellut hankkia aviopuolison joka on uskonasioissa samalla linjalla kuin minä,
on toki muitakin kriteereitä, mutta tuo on nro1.
Kannattaisiko valita ennemmin jostain muusta kuin helluntailaisesta?
Ajattelin kysyä koska olet sentään laajemmin ollut tekemisissä helluntailaisuuden kanssa?"
...
Suosittelisin, että et hanki aviopuolisoa ennenkuin olet palannut maanpinnalle sieltä pilven reunalta, kaikkivaltiaan viereltä missä tällä hetkellä liihottelet.
Tutustu ensin itseesi ja opettele tunnistamaan omat ongelmasi ja heikot kohtasi ennenkuin edes harkitset puolison hankkimista.
Hankkiudu eroon niistä valherakennelmista persoonassasi jotka estävät sinua kasvamasta ihmisenä. Antaudu elämän kasvatettavaksi! Se vaatii NÖYRTYMISTÄ.
Ensimmäinen merkki aidosta kasvusta on mm. se, että minuutesi ja omanarvontuntosi ei ole enää riippuvainen siitä että sinulla on ympärilläsi ihmisiä joiden kustannuksella voit päteä, ja joiden elämän asiantuntijaksi sinulla on tarve julistautua.
Siinä on katsos vaara, että alat päteä aviovaimosi kustannuksella ihan vain siksi, koska et muulla tavalla koe olevasi olemassa. Ja se on toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Ja SE on syntiä.
Sinä et ole kenenkään muun elämän asiantuntija kuin omasi. Et minun, et mahdollisen tulevan aviovaimosi, et sisarustesi etkä kenenkään muunkaan. Joten jätäppä ne arvailut sikseen joita mm. minun elämästäni noin kovasti tykkäät viljellä.
...
"Meillä kahdella on suhteellisen mielenkiintoinen ero.Sinä olet kasvanut uskovaisessa kodissa mutta sinusta on tullut pakana.Minä taas en ole kasvanut uskovaisessa kodissa mutta minusta on tullut uskovainen."
...
Alkoholistien lapsista tulee usein absolutisteja ja toisinpäin.
Lihansyöjien lapsista tulee kasvissyöjiä.....
Epäsiistien vanhempien lapsista tulee siisteysintoilijoita.....
jne...
Eiks ooki jännä juttu? ;-)
Siinä kuviossa on aina jotain pielessä jos lapsi seuraa pilkulleen vanhempiensa jalanjälkiä ja ajattelutapoja. Se kertoo jostakin suuresta esteestä lapsen kasvussa. Uskovaisten lasten kohdalla tämä on nimenomaan se ongelma; heidän kasvunsa esteenä on uskovaiset vanhemmat ja uskovainen kasvuympäristö, joka estää lasta etsimästä rehellisesti omaa tietään.PakanaF kirjoitti:
"Sitten on yksi kysymys?
Katsos kun olen ajatellut hankkia aviopuolison joka on uskonasioissa samalla linjalla kuin minä,
on toki muitakin kriteereitä, mutta tuo on nro1.
Kannattaisiko valita ennemmin jostain muusta kuin helluntailaisesta?
Ajattelin kysyä koska olet sentään laajemmin ollut tekemisissä helluntailaisuuden kanssa?"
...
Suosittelisin, että et hanki aviopuolisoa ennenkuin olet palannut maanpinnalle sieltä pilven reunalta, kaikkivaltiaan viereltä missä tällä hetkellä liihottelet.
Tutustu ensin itseesi ja opettele tunnistamaan omat ongelmasi ja heikot kohtasi ennenkuin edes harkitset puolison hankkimista.
Hankkiudu eroon niistä valherakennelmista persoonassasi jotka estävät sinua kasvamasta ihmisenä. Antaudu elämän kasvatettavaksi! Se vaatii NÖYRTYMISTÄ.
Ensimmäinen merkki aidosta kasvusta on mm. se, että minuutesi ja omanarvontuntosi ei ole enää riippuvainen siitä että sinulla on ympärilläsi ihmisiä joiden kustannuksella voit päteä, ja joiden elämän asiantuntijaksi sinulla on tarve julistautua.
Siinä on katsos vaara, että alat päteä aviovaimosi kustannuksella ihan vain siksi, koska et muulla tavalla koe olevasi olemassa. Ja se on toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Ja SE on syntiä.
Sinä et ole kenenkään muun elämän asiantuntija kuin omasi. Et minun, et mahdollisen tulevan aviovaimosi, et sisarustesi etkä kenenkään muunkaan. Joten jätäppä ne arvailut sikseen joita mm. minun elämästäni noin kovasti tykkäät viljellä.
...
"Meillä kahdella on suhteellisen mielenkiintoinen ero.Sinä olet kasvanut uskovaisessa kodissa mutta sinusta on tullut pakana.Minä taas en ole kasvanut uskovaisessa kodissa mutta minusta on tullut uskovainen."
...
Alkoholistien lapsista tulee usein absolutisteja ja toisinpäin.
Lihansyöjien lapsista tulee kasvissyöjiä.....
Epäsiistien vanhempien lapsista tulee siisteysintoilijoita.....
jne...
Eiks ooki jännä juttu? ;-)
Siinä kuviossa on aina jotain pielessä jos lapsi seuraa pilkulleen vanhempiensa jalanjälkiä ja ajattelutapoja. Se kertoo jostakin suuresta esteestä lapsen kasvussa. Uskovaisten lasten kohdalla tämä on nimenomaan se ongelma; heidän kasvunsa esteenä on uskovaiset vanhemmat ja uskovainen kasvuympäristö, joka estää lasta etsimästä rehellisesti omaa tietään.teidän naisten kohdalla.Teistä on hyvin vaikeata arvata miten vastaatte.Yksi niistä piirteistä mitkä tekevät teistä mielenkiintoisia.
Mutta kun minulla ei ole tarkoitus päteä sinua arvioimalla.Vaan minulla on halu ymmärtää ja auttaa sinua.
Kyllä minä heikot kohtani tiedän ja olen antautunut Herran kasvatettavaksi.
Arvoisa Pakana F, älä loukkaannu.
Piti sanoa rakas nainen , mutta voisit käsittää sen väärin joten jätin sanomatta.L.J.H kirjoitti:
teidän naisten kohdalla.Teistä on hyvin vaikeata arvata miten vastaatte.Yksi niistä piirteistä mitkä tekevät teistä mielenkiintoisia.
Mutta kun minulla ei ole tarkoitus päteä sinua arvioimalla.Vaan minulla on halu ymmärtää ja auttaa sinua.
Kyllä minä heikot kohtani tiedän ja olen antautunut Herran kasvatettavaksi.
Arvoisa Pakana F, älä loukkaannu.
Piti sanoa rakas nainen , mutta voisit käsittää sen väärin joten jätin sanomatta.Lopeta nyt saatana toi perverssi jeesustelu jo! Tässä maailmassa ei ole yhtään ainutta ihmistä joka tarvitsee sinun apuasi. Minä kaikista vähiten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 435734
- 445263
- 483678
- 133633
- 313106
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise883083- 592844
- 572690
- 532340
- 381814