Sain juuri kuulla, että poikakaverini on yhdessäolomme aikana ollut uskoton nyt jo entisen kämppiksensä kanssa. Pieni välikohtaus kuulema tapahtui kämppiksen aloitteesta, mutta eteni huomattavasti pitemmälle poikakaverini myötävaikutuksella. Loppuun asti eivät kuulema menneet.
Paha kyllä poikakaverini ei heittänyt kämppistä ulos asunnosta tapauksen jälkeen ja mielessäni käy karmiva epäilys siitä, ett tuo yksi kerta ei jäänyt ainoaksi.
Olen käynyt läpi poikakaverini ja sen ex-kämppiksen mesekeskustelut ja meilit, enkä löytänyt mitään hälyttävää. Poikakaverini poisti myöskin tytön ilman purnausta yhteystiedoistaan. Lisäksi istuin vieressä, kun poika kirjoitti meilin ex-kämppikselleen ja sanoi, että yhteydenpito loppui nyt. Poikakaverini on myöskin silminnähden rikki tapahtuneesta ja toistelee, ettei ymmärrä miksi ja sanoo, ettei koskaan voisi tehdä niin toiste. Hän on myöskin ihan omasta aloitteestaan jutellut psykologin ja papin kanssa ja ehdotti meille pariterapiaa. Eli siis tähän asti kaikki kuulostaa ihan ok...vai?
En siltikään tunne oloani kovin turvalliseksi ja mietin koko ajan, että hänen ja hänen ex-kämppiksensä välillä on sittenkin tapahtunut enemmän, kuin hän kertoo. Kysymys kuuluu: kannattaako soittaa tytölle ja kysyä, miten asia on? Poikakaverini on ehdottanut sitä moneen otteeseen, mutta ajatus tuntuu mielestäni alentavalta. Toisaalta haluan tietää, mitä heidän välillään on todellisuudessa tapahtunut. Onko jollain omakohtaisia kokemuksia?
Paha kyllä poikakaverini ei heittänyt kämppistä ulos asunnosta tapauksen jälkeen ja mielessäni käy karmiva epäilys siitä, ett tuo yksi kerta ei jäänyt ainoaksi.
Olen käynyt läpi poikakaverini ja sen ex-kämppiksen mesekeskustelut ja meilit, enkä löytänyt mitään hälyttävää. Poikakaverini poisti myöskin tytön ilman purnausta yhteystiedoistaan. Lisäksi istuin vieressä, kun poika kirjoitti meilin ex-kämppikselleen ja sanoi, että yhteydenpito loppui nyt. Poikakaverini on myöskin silminnähden rikki tapahtuneesta ja toistelee, ettei ymmärrä miksi ja sanoo, ettei koskaan voisi tehdä niin toiste. Hän on myöskin ihan omasta aloitteestaan jutellut psykologin ja papin kanssa ja ehdotti meille pariterapiaa. Eli siis tähän asti kaikki kuulostaa ihan ok...vai?
En siltikään tunne oloani kovin turvalliseksi ja mietin koko ajan, että hänen ja hänen ex-kämppiksensä välillä on sittenkin tapahtunut enemmän, kuin hän kertoo. Kysymys kuuluu: kannattaako soittaa tytölle ja kysyä, miten asia on? Poikakaverini on ehdottanut sitä moneen otteeseen, mutta ajatus tuntuu mielestäni alentavalta. Toisaalta haluan tietää, mitä heidän välillään on todellisuudessa tapahtunut. Onko jollain omakohtaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
poikakaverisi on tehnyt todella paljon suhteenne säilymiseksi:psykologi,pappi, anna asian olla, aloittakaa tästä, soitto entiselle saisi kaiken tuntumaan siltä, että olet alakynnessä, ajattele, ettätässä on nyt puhdas pöytä ja tästä lähdetään, elämä tuo asioita, mutta nyt nauti rakkaudestasi.
Mutta tässä tapauksessa se olet sinä joka sitä terapiaa tuntuu tarvitsevan. Otetaan noita valittuja parhaita kohtia:
"Pieni välikohtaus kuulema tapahtui kämppiksen aloitteesta, mutta eteni huomattavasti pitemmälle poikakaverini myötävaikutuksella. Loppuun asti eivät kuulema menneet."
Eivät siis panneet. Olisit onnellinen.
"Olen käynyt läpi poikakaverini ja sen ex-kämppiksen mesekeskustelut ja meilit, enkä löytänyt mitään hälyttävää. Poikakaverini poisti myöskin tytön ilman purnausta yhteystiedoistaan. Lisäksi istuin vieressä, kun poika kirjoitti meilin ex-kämppikselleen ja sanoi, että yhteydenpito loppui nyt. Poikakaverini on myöskin silminnähden rikki tapahtuneesta ja toistelee, ettei ymmärrä miksi ja sanoo, ettei koskaan voisi tehdä niin toiste. Hän on myöskin ihan omasta aloitteestaan jutellut psykologin ja papin kanssa ja ehdotti meille pariterapiaa. Eli siis tähän asti kaikki kuulostaa ihan ok...vai? "
Ei ole. Kuulostaa pikemminkin että sinä alistat poikakaveriasi, alistat ja nöyryytät. Hänellä on oikeus elämäänsä, ja tämä vieressä istuminen kun toinen kirjoittaa kirjettä on täysin asiatonta. Tiedätkö mikä on kirjesalaisuus?
"Kysymys kuuluu: kannattaako soittaa tytölle ja kysyä, miten asia on? Poikakaverini on ehdottanut sitä moneen otteeseen, mutta ajatus tuntuu mielestäni alentavalta."
Hyvä että teillä on suhteessanne luottamus noin vakaalla pohjalla! Jessus sentään. Jatka vaan valitsemallasi linjalla, kunnon Glenn Close Vaarallisessa suhteessa. Vaikutat määräämishaluiselta kontrollifriikiltä ja samaan aikaan kovin epävarmalta törpöltä joka vaatii toiselta kohtuuttomia saadakseen itselleen vakuutta. Tuolla reseptillä olet pian ajanut miehesi pois. Hän löytää kyllä sitten jonkun toisen joka suhtautuu häneen hieman vähemmän epäluuloisesti kuin sinä, jonka touhuista tulee kovasti mieleen Gestapon nahkatakkimiehet kuulustelemassa Hitlerin murhasta epäiltyä maanpetturijuutalaista. Tosin Gestapo on varmaan vähemmän painostava kuin sinä.
vaikuttaa, että sinä et ole mihinkään vakuuteen tyytyväinen. Vaikka soittaisit ja kuulisit ettei mitään ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan, niin et sinä uskoisi sittenkään.
Käynyt läpi toisen henkilön meilit? Anteeksi, käyn oksentamassa....
Itsepä tuo poikaystävä seurustelee tytön kanssa. Käyttäytyköön sitten sen mukaisesti tai kärsikööt kaikesta kyttäyksestä.
Vähän nyt koetin alkuperäiselle kirjoittajalle vihjata että kohta EI enää seurustele, kun tuolla tavalla sekoilee. "Luin meilit ja mesen historiat"... tuossa kohtaa itse laittaisin välit poikki ja naisen ulos asunnosta psyvästi.
Jaa että pitäisi toisen antaa pettää ja vain tyytyväisenä katsella ja sinisilmäisesti uskoa kaikki paska mitä toinen suoltaa suustaan. Jos toinen on niin läheisriippuvainen ja pelkuri ettei uskalla laittaa seurustelua poikki vaan valehtee ja selän takana touhuaa muuta on täysi oikeus ottaa selville missä mennään. Kysymällähän sitä ei saa selville kun toinen valehtelee silmät päästään. Tutkimalla ja lyömällä todisteet toisen silmien eteen toivottavasti saa pettäjän tajuamaan tekonsa ja ehkä oppimaan jotain.
Mitä luulisit saavuttavasi soittamalla ja kyselemällä? Ollut on ollutta ja mennyt on mennyttä!
Katse eteenpäin, oma itsetunto kohdalleen ja menoksi!
Olen samaa mieltä tämän aiemman vastaajan kanssa, että se joka tuntuisi tässä terapian tarpeessa olevan olet kyllä SINÄ.
Hairahdukset -varsinkin alle 30 - vuotiaana (en tosin tiedä ikäänne) kuuluvat valitettavasti elämään. Jos poikaystäväsi on asunut naisen kanssa niin KAPPAS KAPPAS jos on houkutusta tullut. Hän ei kuitenkaan ole omien sanojensa mukaan mennyt edes loppuun asti.
Jos olet päättänyt antaa tapahtuneen anteeksi, silloin se on anteeksi annettu. Toisen meilien lukeminen, kyttääminen ja painostaminen ei hyvältä kuulosta ...
On luonnollista että sinuun sattuu, muista silti että on olemassa raja, joka erottaa normaalin ahdistuksen ja sen tuoman utelun sekopäisestä kontrolloinnista.
Itsepä tuo poikaystävä seurustelee tytön kanssa. Käyttäytyköön sitten sen mukaisesti tai kärsikööt kaikesta kyttäyksestä.
Siirsin.