Mistä voi tietää onko toinen ihminen toisen ystävä vai pelkkä kaveri?
Mitkä on kriteerit ystävyyrenlle ja kuka on vain kaveri?
Minä pirin häntä ihmistä hyvänä ystävänäni ja kerroin sen myös hänelle.
Mutta sit kun olisit tarvinnut olkapäätä, hän sanoi minulle tosi ilkeessti ja sit tapahtui muutakin joka osattautui ettei hän olekeen minun ystäväni.
Olen pahoillani kun menin luottamaan häneen ja hän ei ollutkaan sen arvoinen. Nyt pelkään että se puhuu ne asia ympäri kylää.
Mitkä on kriteerit ystävyyrenlle ja kuka on vain kaveri?
Minä pirin häntä ihmistä hyvänä ystävänäni ja kerroin sen myös hänelle.
Mutta sit kun olisit tarvinnut olkapäätä, hän sanoi minulle tosi ilkeessti ja sit tapahtui muutakin joka osattautui ettei hän olekeen minun ystäväni.
Olen pahoillani kun menin luottamaan häneen ja hän ei ollutkaan sen arvoinen. Nyt pelkään että se puhuu ne asia ympäri kylää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joskus voi niinkin käyrä, että erehtyy puhumaan henkilökohtaisista asioista.
Väärälle ihmiselle.
Niin minullekin on käynyt.
Enään en ole häneen yhteyressä.
Minä puhun henkilökohtaisista asioistani kaikille. Yritän miellyttää sillä ihmisiä. Jos juttuni leviävät, sittenpähän leviävät. On ihmisillä varmaan muutakin mietittävää kuin se, millainen minä olen ihmisenä.
Hmm. Kuulostat minulta! Tosin huomaan, että suhtaudut itseesti huolettomammin kuin minä. Tiedän myös, että yritän miellyttää sillä, että puhun omista hupsutuksistani ja tarinoistani. Olen luonteeltani haaveilija ja mielikuvittelija. Ollut aina. Joskus mietin lienenkö kenellekään oikeastaan todellinen ystävä, koska elän niin paljon omissa maailmoissani.
Voisiko tästä oppia pois? Keskittymällä siihen, ettei joka lause ala sanalla "minä..."? Lisäksi luulen, että olen juuri se "everybody's friend, who is nobody's Friend". Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mietityttää :/
Minun jokainen lauseeni ei sen sijaan ala sanalla "minä", mutta kun on hiljaista, yritän vääntää tikusta aihetta jotta vain miellyttäisin toista (ei tulisi mitään väärinkäsitystä eikä toiselle ei tulisi paha mieli...). Arvioin ihmiset yleensä paljon herkemmiksi kuin mitä he oikeasti ovat. On tyhmää olla liian avoin, koska joku voi käyttää toisen avoimuutta hyökkäykseensä.
On ihminen jolle voi puhua omista iloistaa ja suruistaan, ystävältä voi kysyä neuvoa ja ystävän tuntee siitä, että hän tekee samoin sinulle. Kavereiden kanssa puhutaan yleisistä asioista, puuhataan jotain yhdessä jne.. Ystävä on se ihminen joka kyselee jos sinusta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään ja istahtaa yllättäen kahvipöytääsi ilman sen kummempaa syytä vain kyselläkseen kuulumisia. Kaverit eivät juuri ajattele sinua kun kohdatessanne hmm ehkä tuossa on edes jotain järkeä:)
Itselläni on seuraavanlainen määritelmä.
En ole jonkun kirjoittajan kanssa samaa mieltä että kertoisin kaikille henk.kohtaisia asioitani ja mitä väliä sillä jos niistä puhutaankin yleisesti.
Toiset ihmiset kun ovat herkempiä ja taas toiset eivät välitä vaikka koko henk.kohtainen stoori olisi hesarin etusivulla.
Itse olen hyvin varovainen uusien kavereideni kanssa,en puhu heille asioista joita en haluaisi kaikille kailottaa.
Kaveri muuttuu pikku hiljaa ystäväksi,ajan myötä luottamus kasvaa .
Itse pidän ystävänä henkilöä joka avautuu minulle ja tiedän että voin myös hänelle avautua.
Se on tavallaan vaihtokauppaa.
Kyllä kavereille voi puhua asioistaan,pitää vaan osata rajata sellaiset pois joiden ei haluaisi leviävän,ja sellaisia asioita varten onkin sitten oikeat ystävät.
Ystävän tunnistaminenkin saattaa olla vaikeaa,mutta ajan myötä sellaisen kyllä huomaa kehenkä voi luottaa.
Ystävyyden kanssa ei kannata hoppuilla liikaa:)
Vuosi ystävyydessä ei ole paljon:)
Muuten voi käydä kuten Tarina ystävyydestä kertoo:)