Kun miehelleni ja minulle syntyi esikoinen, välit anoppiin katkesivat lopullisesti. Olin alussa väsynyt, kun vaavi valvotti yöt ja mieheni ei ehtinyt työkiireiltään olla kotona auttamassa. Siitä hyvästä anoppi haukkui minut lyttyyn ja huonoksi äidiksi, koska en ehtinyt passata hänen poikaansa - siivota, tehdä ruokaa jne...(anoppi ei käynyt meillä kuin kerran tänä aikana, joten oikeasti hän ei edes tiennyt asiasta muuta kuin mitä poikansa oli kertonut) Tästä haukkumisesta loukkaannuin todella kovasti.
Tilanne rauhoittui parin kuukauden jälkeen vaavin syntymästä ja jaksoin taas hoitaa kotia, mutta anopille en pysty antamaan anteeksi sitä solvaamista ja väheksyntää, jota väsymykseni aiheutti - esim. hän ilmoitti puhelimessa, että jos olisi tiennyt, millainen vätys olen, hän olisi estänyt poikaansa naimasta minua. Tyttäremme on aivan ihana ja hienosti kehittynyt lapsi ja anoppi on alkanut selittää pojalleen, miten hyvin olen tytön kasvattanut - käytännössä yksin, koska mieheni tekee paljon töitä. Eli anoppi ilmeisesti katuu sanomisiaan.
Ongelma on nyt se, että minä en halua käydä vierailuilla anoppilassa. Appivanhemmat asuvat 700 km:n päässä, joten kylässä pitäisi aina olla vähintään muutama yö. Miestäni olen kehottanut menemään yksin, mutta ei hän halua. Nyt anoppi soittelee minun äidilleni ja valittaa sitä, ettemme käy siellä. Äitini on kehottanut anoppia ottamaan suoraan yhteyttä minuun, mutta mitään ei ole kuulunut.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun rohkeasti vaan kohdata anoppi ja jättää hänen sanomisensa omaan arvoonsa? Se tuntuu todella vaikealta...
Tilanne rauhoittui parin kuukauden jälkeen vaavin syntymästä ja jaksoin taas hoitaa kotia, mutta anopille en pysty antamaan anteeksi sitä solvaamista ja väheksyntää, jota väsymykseni aiheutti - esim. hän ilmoitti puhelimessa, että jos olisi tiennyt, millainen vätys olen, hän olisi estänyt poikaansa naimasta minua. Tyttäremme on aivan ihana ja hienosti kehittynyt lapsi ja anoppi on alkanut selittää pojalleen, miten hyvin olen tytön kasvattanut - käytännössä yksin, koska mieheni tekee paljon töitä. Eli anoppi ilmeisesti katuu sanomisiaan.
Ongelma on nyt se, että minä en halua käydä vierailuilla anoppilassa. Appivanhemmat asuvat 700 km:n päässä, joten kylässä pitäisi aina olla vähintään muutama yö. Miestäni olen kehottanut menemään yksin, mutta ei hän halua. Nyt anoppi soittelee minun äidilleni ja valittaa sitä, ettemme käy siellä. Äitini on kehottanut anoppia ottamaan suoraan yhteyttä minuun, mutta mitään ei ole kuulunut.
Mitä mieltä olette? Pitäisikö minun rohkeasti vaan kohdata anoppi ja jättää hänen sanomisensa omaan arvoonsa? Se tuntuu todella vaikealta...
Vastaukset 16
Vanhimmat
äidilleen meni kantelemaan väsymystäsi, tai sen seurauksia? Tampio tyytyväisenä töissä ja suurinko murhe on jotkut siivot? Ja aikuinen mies saa kuollakin nälkäänsä jos ei särvintä löydä.
Aikansa se ottaa ennenkuin lapsen myötä arki selkiytyy ja hommat alkaa luistamaan. Olet tainnut pitää liiankin hyvästä miehesi.
kokonaan anoppisi syytä. Mitä ihmettä miehesi on hänelle sitten kertonut, että sai tuon käsityksen. Sitä en kiellä, että anoppi olisi voinut hillitä itsensä, mutta miehessäsi on myös vikaa jos on antanut arvostelemisen aihetta.
Onneksi en ole ikinä ollut tuollainen anoppi miniöilleni!
Olen ihan hyvilläni, että olen pysynyt päätöksessä olla sanomatta mitään kielteistä miniöistä.
Sinuna menisin kylään, mutta tilaisin hotellihuoneen, missä voisin olla lapsen kanssa yötä.
Se olisi jonkunsortin kompromissi, vaikka kalliiksi tulisi. Sinulla olisi kuitenkin pakopaikka ja tilaisuus olla rauhassa. Anopille voisit halutessasi selittää, ettet halua olla vaivaksi.
Jätä omaan arvoonsa anopin ilkeydet, pistä toisesta korvasta ulos, vaikka ilkeys satuttaakin.
Ole rohkea ja oma itsesi anopin kanssa uhmallakin. Älä yritä hakea hyväksyntää. Jos hän ei hyväksy sinua, olkoon hyväksymättä.
Jos pitää vätyksenä, pitäköön. Se on hänen asiansa.
Pääasia että itse tiedät mikä olet ja arvostat itseäsi.
Anopin kanssa ei kannata alkaa riitelemään. Teet viisaasti, että olet hiljaa, ja silti uskallat tehdä oman tahtosi mukaan.
Antaa anopin määkiä ihan yksin.
Kestämistä!
Ei me anopit olla kaikki samanlaisia.
Mene vaan kyläilemään. Anoppisi on selvästi katunut aiempia sanomisiaan, joista minäkin kyllä vierittäisin ison syyn miehesi niskoille, joka oli mennyt äidilleen uikuttamaan, iso mies.
Ensimmäisen sovinnon askeleen ottaminen on vaikeinta, mutta kyllä se silti kannattaa ennemmin kuin elämänikäinen vihanpito.
Minusta voisit hyvissä ajoin ennen suunniteltua visiittiä kirjoittaa anopillesi kirjeen, jossa kerrot loukkaantuneesi hänen sanomisistaan ja toivovasi ettei sinua haukuttaisi vierailunne aikana. Kirje pitää kirjoittaa rauhalliseen ja asialliseen sävyyn, ja nimenomaan perinteisenä kirjeenä siksi, ettei tilanne riistäydy syyttelyksi kuten voisi käydä puhelinkeskustelulle. Saat olla varma, että anoppi kohtelee sinua silkkihansikkain. Ainakin minulla keino toimi.
anoppisi suuntaan jo ihan lapsesi tähden,että hän saa pitää mummon, sillä me anopit rakastamme lastenlapsiamme yli kaiken. Lapsi sulattaa suurimmatkin vihamielisyydet anoppien ja miniöitten väliltä.
Ei ikinä pidä kirjoittaa kirjettä, missä setvitään tunteita ja pahan mielen aiheuttaneita asioita. Kirjoitettu sana säilyy. Anoppi voi lukea sitä vuosia ja itkeä miniän ilkeitä sanoja.
Niin rauhallisesti ja kauniisti ei koskaan voi kirjoittaa,, etteikö toinen lukisi sitä ihan toisessa sävyssä kuin se on kirjoitettu.
Muutenkin, mitäs niitä vanhoja muistelemaan, kun kuitenkin on koko loppuelämä elettävä samassa suvussa. Sinunhan pitäisi pöllyttää ensimäiseksi aviomiehesi, joka marisi äidille siivoamisesta ja ruuanlaitosta sen sijaan, että olisi itse ruvennut hommiin.
Kun alkuinnostus on laantunut ja vauva alkaa olla ihan esiintymiskelpoinen lapsenlapsi, niin kaikki voisivat rauhoittua ja unohtaa tämän episoodin. Moni muukin asia niiltä ajoilta jo alkaa unohtua.
Tulkoot isovanhemmat katsomaan lapsenlasta ja asukoot he hotellissa, jos teillä on ahdasta. Miksi aina pikkulasten perheiden pitäisi resuta maan poikki ristiin rastiin lasta näyttämässä? Lapsihan siinä eniten väsyy ja kärsii.
Aikuisten ihmisten pitäisi ensin ajatella lasta ja sitten vasta panna omat asiansa tärkeysjärjestykseen.
Kirjeenkirjoitus on hyvä asia juuri siitä syystä että se säilyy. Kirjoittaa ei pidä hetken vihastuksissa, vaan kirjoittaa, nukkua yön yli, kirjoittaa uudestaan. Lopputulos ei ole "miniän ilkeitä sanoja", vaan tarkkaan harkittu aikuisen ihmisen tilitys toiselle aikuiselle. Se puhdistaa ilmaa, eikä anna tulkinnoille sijaa koska dokumentointi on aina olemassa.
Ja olenhan minäkin keinoa kokeillut ja erittäin hyväksi havainnut.
Mielestäni anopin ja miniän ei tarvitse olla välttämättä kovin läheisissä väleissä. Teillä on tuota välimatkaakin sen verran, että viileät hyvät välit on helppo toteuttaa. Itse olen vastaavassa tilanteessa, ainoastaan syy on eri. Anoppi haukkui minut tietämättä asioiden todellista laitaa. En myöskään häntä oikaissut. Olimme mieheni kanssa melko lähellä avioeroa ja sovimme, että molemmat kertoo yksityiskohdat omalle suvulleen, jos haluaa. Mieheni ei siis halunnut vatvoa asiaa sukunsa kanssa, joten anoppini päätti haukkua minut kaikista asioista, mikä hänen mieltään painoi. Minunkin anoppini asuu kaukana.
Päätin, etten käy enää anoppilassa kylässä. Jos mieheni haluaa siellä lasten kanssa käydä, se tietysti sopii minulle. Ratkaisu on sikälikin hyvä, että anoppi asuu aika ahtaasti ja neljän hengen vierailut paljon vaikeampi järjestää kuin kolmen. Anoppi ei pysty millään hyväksymään, että asuisimme hotellissa hänen kotipaikkakunnallaan.
Jos anoppini pystyi haukkumaan minut perusteellisesti kerran tietämättä taustoja, hän voi tehdä sen uudelleenkin. Varsinkin kun haukkumisen yhteydessä tuli hänen puoleltaan käsiteltyä nähtävästi vuosia vaivanneita asioita. Miksi tuhlaisin aikaani ihmiseen, joka ei minusta pidä? Miksi tuhlaisin hänen aikaansa? Mieheni voi huolehtia siitä, että lastenlapset saavat nähdä isoäitiään. En todellakaan ole siihen esteenä.
Tänä päivänä anopit ja miniät eivät asu samassa huushollissa vaan voivat asua erittäin kaukana toisistaan. Keneltä se on pois, jos miniä ja anoppi eivät pidä yhteyttä toisiinsa?
Mitä se haukkuminen on, mistä täällä aina puhutaan?
Koirat haukkuu.
Ihmiset väittävät, että toinen "haukkuu", vaikka sanoo vain asioita, mitä toinen ei haluaisi kuulla. Tai ei myötäile toista henkilöä. Eräs sukulainen kertoi värikkäästi tariinaa siitä, kuinka postinjakaja haukkui hänen postilaatikkoaan. Olin paikalla ja kuulin postinjakajan sanovan, että laatikko on rikki ja kannattaisi korjata.
Luulisin, että se haukkuminen on kuulijan korvassa, varsinkin näissä sukulaisjutuissa..
Jos ymmärryksesi ei riittänyt edellisen viestin sisällön käsittämiseen, niin haukkuminen tarkoitti siinä solvaamista. Haukkuminen sanaa käytetään aika usein puhekielessä vastaavassa tarkoituksessa. Jos olet joskus kuullut käytettävän haukkuminen tai mitä muuta tahansa sanaa väärässä tarkoituksessa tai liioittelemaan jotain, se ei tarkoita, että kaikki muut toimisivat samoin.
Kommunikointi on vaikea laji. Yleensähän itseen kohdistuva arvostelu on huomattavasti vaikeampi kestää kuin sivusta kuultu. Niinpä sinunkin on helppo kertoa sukulaiseesi kohdistuneesta arvostelusta, joka ei siis mielestäsi ollut solvaamista. Jos vastaava juttu olisi tapahtunut sinulle vaikkapa muutenkin huonona päivänä, haukkuminen - sori, arvostelu/solvaaminen - olisi saattanut tuntua toisenlaiselta.
edes kyläilystä vaan kyräilystä. Wuh!
...tuota hampaidenkiristelyä on jatkunut?
Viitaten kirjoituksessa kohtaan, jossa kerrotaan anopin kehuvan miniän lapsenkasvatustaitoja. Kuinka vanha on siis lapsi, jonka käyttäytymisestä voi päätellä kasvatuksen olevan kohdallaan? Mistä anoppi päättelee miniän kasvatustaidot? Kuinka usein lapsenlastaan tapaa?
Katkeruus myrkyttää ainoastaan sitä kantavan mielen. Miniä toimikoon kuten aikuinen; joustavasti ja kaukonäköisesti. Kaikkien parhaaksi.
älä ihmeessä kirjoita mittään kirjettä ,kuitenkin tulkinta on väärä. anoppis pittää tulla vauvaa katsomaa ja mennä hotelliin yöksi. ei sun passattavaksi. ja nykyaikana mieskin osaa siivota,pestäpyykit,hoitaa vauvaa.jne. haloo ÄLÄ TEE KAIKKEA YKSIN. nyt mies pöydän ääreen ja puhutte asiat selviksi ja sassiin. vuodet kuluvat ja anoppi vaan vittuilee sulle, jos annat miehesi puhua asioita, joita ei mammanpoikana näköjään ymmärrä. KYSYMYS, uskotko ,että välinne voisi parantua ,jos alistut ja menet anoppilaan kuuntelemaan paskaa selitystä, kun anoppisi on lähtenyt tolle linjalle ,niin se ei koskaa hyväksy sua.
Kiitos monista näkökulmista. Taitaa olla totta se, että mies on piloille passattu ja niin on miehen isäkin - anopin toimesta.
Kysehän tässä on nimenomaan siitä, että anoppi ei tiedä mitään meidän elämästämme - ainoastaan poikansa kertomaa. Anoppi on käynyt meillä vain muutaman kerran ja tyttö on alle vuoden vanha. Siksi ihmettelen, että hänellä oli kanttia käydä niin rajusti kimppuuni ja juuri silloin, kun olin todella haavoittuva ja väsynyt valvomisen vuoksi. Ja loukkaannuin siitä pahasti.
Miehelleni olen asiasta puhunut, mutta hän on sitä mieltä, että minun on itse selvitettävä minun ja hänen äitinsä väliset asiat - eli hän pesee kätensä koko jupakasta, vaikka sitä ei ehkä olisi edes syntynyt ilman hänen valittelujaan äidilleen. Joskin pidän myös anoppia 'pienenä' ihmisenä, koska ei kyennyt näkemään mieheni lapsellisten valitusten läpi ja opastamaan poikaansa siinä, että lapsi on pääasia ja kodissa saakin olla sekasotku vähän aikaa vauvan tulon jälkeen.
Koetan purra hammasta ja olla välittämättä anopista. Mitenkään kovin innostunut hän ei ole lapsenlapsestaan ollut - vaikka tyttö on heidän ainokaisensa, mutta toivon kuitenkin, että hän tulee tytölle tutuksi vuosien varrella.
kun poika jo yli vuoden. Nyt vasta sotku onkin!
jos ei anoppi osaa sulta pyytää anteeksi niin miksi sä sitä alkasit nöyristelee? ei ihmisiä voi kohdella miten vaan ja sitten odottaa että annetaan anteeksi jonkun kälysen viestin avulla. anoppi rypekööt syyllisyydessään.