Mikä ihme naisille oikein tulee suhteen jatkuessa pitempään? Tätäkin palstaa kun lukee, niin vähintään puolet naiskirjoittajista on sitä mieltä, että muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen on ihan normaalia, että seksi hiipuu lähes olemattomiin. Miksi se on muka normaalia? Jos ihmiseltä menee yhtäkkiä ruokahalu, niin ei sitäkään kuitata normaalina ilmiönä, vaan mennään hoitoon. Samaan aikaan miestä vahditaan kuin haukkaa. Jotenkin aivan järjenvastainen tilanne: jos ei naista huvita, niin pidetään sitten huoli että mieskään ei saa haluamaansa.
Meillä ainakin tuntuu ehkäisypillerit toimivan tosi hyvin, naiseni ei varmasti tule raskaaksi, kun ei tunnu koko homma muutenkaan enää kiinnostavan. Selvähän se on, ettei ikuisesti voi jatkua samalla lailla kuin suhteen alkuaikoina, mutta kun petipuuhien väli ruvetaan mittaamaan viikoissa ja kuukausissa, niin ei se kyllä mielestäni ole enää normaalia. Eiköhän lääketieteessä ole tällaiselle oma termikin.
Meillä ei ole edes lapsia, ja meistä kahdesta minä teen pidempää työpäivääkin. Nyt puolet naislukijoista jo kirjoittaa, että et ole jätkä tarpeeksi romanttinen jne jne. Ei ole muuten siitä kiinni. Mutta yrittämiseen kyllä kyllästyy tosi nopeasti, kun kynttiläillallisenkin jälkeen kommentit on aina samaa tasoa: "mä söin/join liikaa, ei jaksa" tai "telkkarista tulee xxx-sarja". Kerjääminen on koiranpentujen hommaa, ei aikuisen miehen.
Aika monet tuntuvat ratkaisevan homman ryhtymällä kulkemaan vieraissa. Itselleni tämä ei ole mikään vaihtoehto, ainakaan vielä. En vaan kykene loukkaamaan rakastaani naista niin, vaikka mieli välillä tekisikin. Tarinoita lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että näinköhän tässä vaan pettää itseään ja viivyttää väistämätöntä eroa?
Haluaisinkin kuulla nyt kokemuksia naisilta, jotka tunnistavat itsensä tekstistä: onko mielestäsi normaalia, että vuosien jälkeen seksiä harrastetaan muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan. Jos asia ei mielestäsi ole normaalia, mitä olet ajatellut tehdä asialle? Ja miehet: neuvoja. Pitääkö vaan kylmästi pistää tavarat jakoon ja etsiä uusi emäntä? Vai onko jotain muita keinoja?
Meillä ainakin tuntuu ehkäisypillerit toimivan tosi hyvin, naiseni ei varmasti tule raskaaksi, kun ei tunnu koko homma muutenkaan enää kiinnostavan. Selvähän se on, ettei ikuisesti voi jatkua samalla lailla kuin suhteen alkuaikoina, mutta kun petipuuhien väli ruvetaan mittaamaan viikoissa ja kuukausissa, niin ei se kyllä mielestäni ole enää normaalia. Eiköhän lääketieteessä ole tällaiselle oma termikin.
Meillä ei ole edes lapsia, ja meistä kahdesta minä teen pidempää työpäivääkin. Nyt puolet naislukijoista jo kirjoittaa, että et ole jätkä tarpeeksi romanttinen jne jne. Ei ole muuten siitä kiinni. Mutta yrittämiseen kyllä kyllästyy tosi nopeasti, kun kynttiläillallisenkin jälkeen kommentit on aina samaa tasoa: "mä söin/join liikaa, ei jaksa" tai "telkkarista tulee xxx-sarja". Kerjääminen on koiranpentujen hommaa, ei aikuisen miehen.
Aika monet tuntuvat ratkaisevan homman ryhtymällä kulkemaan vieraissa. Itselleni tämä ei ole mikään vaihtoehto, ainakaan vielä. En vaan kykene loukkaamaan rakastaani naista niin, vaikka mieli välillä tekisikin. Tarinoita lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että näinköhän tässä vaan pettää itseään ja viivyttää väistämätöntä eroa?
Haluaisinkin kuulla nyt kokemuksia naisilta, jotka tunnistavat itsensä tekstistä: onko mielestäsi normaalia, että vuosien jälkeen seksiä harrastetaan muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan. Jos asia ei mielestäsi ole normaalia, mitä olet ajatellut tehdä asialle? Ja miehet: neuvoja. Pitääkö vaan kylmästi pistää tavarat jakoon ja etsiä uusi emäntä? Vai onko jotain muita keinoja?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Tahtoo se "kipinä" hiipua, minkäs sille voi. Pitäisikö miehen mieliksi teeskennellä halukasta? Itselleni ainakin ehkäisypillerit aiheuttivat aivan totaalisen haluttomuuden petipuuhiin, lopetin mömmöt, kun ei niille enää ollut edes tarvetta. Tilanne korjautui jonkin verran. Mitäpä, jos te miehet keksisitte vaikkapa näppärän ehkäisykeinon miehille tai ottaisitte vanhat kunnon kumit käyttöön, niin ei tarvitsisi pillereillä räpeltää epätasapainoon naisihmisten monimutkaista ja herkkää hormonijärjestelmää.
Tuota juuri ihmettelenkin: "tahtoo se hiipua" noinko se vaan todetaan ja annetaan asian olla? Ettekö te naiset ikinä mieti, että mites tässä näin kävi, toteatte vaan että kipinä hiipuu? En todellakaan kaipaa teeskentelyä, vaan haluaisin selvittää, että mikäs sen kipinän nyt hiivutti.
Pillereitten lopettaminen kävisi kyllä minulle, mutta veikkaan että sitten petipuuhat tyssäävät taas johonkin muuhun, tyyliin "ei ne kortsut ole luotettavia tms"
...kohteet vaihtuvat. En kuittaa halujen hiipumista olan kohautuksella, mutta kestän sen olemassaolevana tosiasiana muuten melko toimivassa suhteessa. En ole frigidi, mutta ukkokulta ei enää sytytä, vaikka päällään seisoisi. =( Seksi oli joskus ihanaa ja sitä oli paljon, nyt innostun harvemmin, mutta ei mieheni silti puutetta tarvitse kärsiä. Ja joillakin tosiaan pillerit vievät ne vähätkin halut, joten kannattaisi kokeilla niiden lopettamista. Pilleritkään eivät takaa sataprosenttisesti sitä, ettei raskaus ala. Kondomi oikein käytettettynä (koko ajan!) on varsin varma ja voihan lääkekaappiin ostaa ihan varmuuden vuoksi vielä jälkiehkäisytabletit siltä varalta, että kondomi esim. rikkoutuisi, niin ei tule ainakaan raskauden pelosta ylimääräistä stressiä.
Syy haluttomuuteen on aina olemassa, se on selvä - mutta se ei selviä kirjoittelemalla tänne, vaan PUHUMALLA naisen kanssa. On mahdollista ettei nainen itsekkään tiedosta syytä, mutta keskustelemallla ei tarvitse ainakaan arvailla mitään.
Veikkailet ettei kondomi kävisi, ehkä et vain itse halua sitä? Nainen voisi vaihtaa kyllä ehkäisymenetelmää jotta selviäisi, onko se syypää. Hormoni-/kuparikierukka voisi olla järkevä vaihtoehto, jota ei kannata heti tyrmätä.
Yhdistelmäehkäisypillereiden syönti vie monelta naiselta tyystin halut, se on paradoksaalinen fakta. Toki syynä voi olla myös etäisyys suhteessa.
Ota asioista selvää suoraan naiseltasi.
Jos minä en harrastaisi kumppanini kanssa seksiä niin en yhtään ihmettelisi jos hän pettäisi minua. Seksin toimivuuden ja innostumisen eteen voi tehdä vaikka mitä.
Eipäs yleistetä - ei ne halut kaikilla hiivu. Kyllä niitä riittää suhteen kestettyä kauemminkin. Päinvastoin, ongelma on, että miehellä tuntuu hiipuneen. Samassa veneessä ollaan sillä erotuksella , että itse olen nainen.
Meillä mies oli se joka pihtasi ja minä jouduin "kerjäämään" Ei sen seksin pitäisi kuolla vaikka olisi oltu 10 vuotta yhdessä.Päinvastoin silloinhan sen pitäisi juuri olla LOISTAVAA ja IHANAA kun tietää toisen tarpeet ym.
Puhuin mieheni kanssa ongelmasta ja totesin että seksi on minulle tärkeätä ja vaikka rakastinkin miestäni niin en voinut elää seksittömässä suhteessa.
Koska silloin mielessäni kävi useamman kuin kerran mielessä pettäminen ja se ei ollut oikein rakastamaani miestä kohtaan.
Erosimme ja nyt olen onnellinen sinkku.
vaikka tuota vastausta hieman pelkäsinkin...
Hyvin kiteytit viestissäsi kaikki miten itsekkin olisin sanonut. Jätit miehen,koska et ollut onnellinen,oli syy seksin puute tai vaikka väkivalta niin on parempi olla yksin kun suhteessa jossa kärsii. Yritit puhua,mutta ei auttanut niin mitä sitä nyt turhaa jää kärvistelemään onnettomassa suhteessa. Sinunlaisia naisia enemmän maailmaan,niin johan olisi ihanaa..JA MUILLE KANSSA ETTÄ EI SE PUHUMINEN AINA AUTA... EDES PARISUHTEESSA
NIMM. tosimies 79
Minäkin lopetin toimimattoman suhteen. Seksi ei enää miehen kanssa toiminut, en jaksanut vuosia kerjäys/houkuttelulinjalla. Kun mies ei kerran enää halunnut (kuin harvoin, minä usein) parempi oli lopettaa koko homma. Mieluummin yksin - oma apu paras apu. Haluan olla haluttu, muutoin itsekunnoitus menee ja itsetunto laskee.
Siis onko täällä joku sanonut, että seksittömyys parisuhteessa on normaalia?
E-pillerit voivat tosiaankin olla syynä naisen haluttomuuteen. Ei ole mitään järkeä edes pillereitä käyttää, jos tilanne menee siihen, että seksiä ei ole. Ehdota naisellesi, että jättää ne pois. Kondomi on ihan hyvä vaihtoehto, ainakin ensi alkuun.
Olet varmasti turhautunut, mutta yritä olla vaatimatta naiseltasi seksiä. Vaatimukset vain pahentavat asiaa, toinen menee lopulta niin lukkoon, että kaikki läheisyyden ja rakkauden osoitukset tuntuvat vaatimuksilta seksiin. Sopikaa vaikka että olette ilman seksiä vähän pidemmän aikaa. Annat siis haluttomalle osapuolelle mahdollisuuden olla rauhassa ilman vaatimuksiasi. Silloin hän voi halata ja pitää sinua lähellään pelkäämättä, että on pakko mennä pidemmälle. Saatat positiivisesti yllättyä siitä mitä tapahtuu.
en vaadi en, koska se rupeaa olemaan nykyisellään melko turhauttavaa muutenkin. Seksitön kausi olisikin helppo aloittaa, senkun jatkaa nykyistä...
Puhukaa!!!!!!!!!!
Ihmeellisempää kuin seksin loppuminen on se ettei sen muka niin rakkaan ihmisen kanssa voida puhua niitä asioita jotka suhdetta kalvaa.
Ja ei, seksin loppuminen ei ole normaalia. Siihen on lukuisia syitä mutta ne syyt voidaan korjata. Puhukaa, puhukaa, hakekaa ulkopuolista apua. Älä tyydy ja hukkaa elämäsi ja missään nimessä älä lähde vieraista naisista apua hakemaan. "Kun lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan"
-mailman helpoin laji. Sanot mitä vaan, niin seurauksena voi olla itku-raivarit. Menepä vihjaamaan, että neiti taitaa pihdata, niin voin vaan kuvitella minkälainen "nyt mä vasta pihtausta näytänkin" kausi tai vaihtoehtoisesti viikon itkut ja "sä et enää rakasta mua" tai "sulla on kohta joku toinen" sesonki siitä alkaa...
Kiitti vastauksesta kuitenkin.
Et varmaan ole noin idiootti. Jos oikeesti haluat asian korjata etkä vain valittaa niin opettele käyttämään oikeita sanoja. Kumppanin haluttomuudesta puhuttaessa niihin ei kuulu "pihtaus".
Luulin että ihan tosissasi neuvoja kyselet.Nyt kuitenkin kuulostaa siltä ettet edes halua muutosta vaan ainoastaan taustatukea ja syyn sille että voit hakea panosi muualta. I'm disappointed.
"Sari 41v":n vastaus alempaa -kuinka kaukana arvaukseni oli Sarin ensireaktiosta? Kyllä minä nyt suurin piirtein tiedän mitä tapahtuu kun joku jää puolustuskannalle, niinkuin tuossa tapauksessa luultavasti kävisi.
"Pihtaus" sanaa en ole ikinä käyttänyt, en edes kirjoituksessani, kuten ehkä huomaat. Haluan kyllä muutosta, mutta niinkuin pelkäsinkin, aika moni on todennut muutoksen mahdottomaksi. Siksi kysyinkin mielipiteitä ja kokemuksia.
Jos todellakin haluaisin vain seksiä, olisin kyllä saanut jo sitä muualta. Mutta se nyt ei kuulu tapoihini, jos niin käy, niin sitten erotaan ihan reilusti. Ero olisi kuitenkin todella kova paikka myös minulle. Todella kova. Siltikin, pakkohan tässä on pitää sitäkin vaihtoehtoa mahdollisena, joskin epätodennäköisenä tässä vaiheessa.
en siis käyttänyt pihtaus sanaa ketjun aloittaneessa kirjoituksessani tarkoitin. Enkä todellakaan ikinä sanoisi niin rakkaalleni.
Siinä vaiheessa kun mun ukko käyttäis sanaa "pihtaus" niin tulis kenkää että läjähtäis. Mikään ei loukkaa naista enemmän kuin se, että syyllistetään seksittömyydestä. Se on ainakin takuu varma keino saada naisen kaikki viimeisetkin seksihalut katoamaan. Hyvä miehet! Wow
huonosti. En todellakaan olisi käyttänyt sanaa "pihtaus" missään vaiheessa, mutta arvaan että tuon keskustelun jos aloittaa, niin toiselta osapuolelta (naiselta siis) pääsee se suusta melko alkumetreillä..
Kerroppas nyt verbaalinerona miten tuo asia sitten pitäisi muotoilla, ettei heti "syyllistetä seksittömyydestä"
(huomatkaa, nainen, ja heti puolustuskannalla, vaikkei edes puhuta hänestä)
Niin, nyt sinun on otettava ohjakset käsiisi jos haluat asian ratkaista. Ole sinnikäs ja päättäväinen.
Älä ajattele etukäteen mitä hän sanoo tai miten käyttäytyy. Hän on vastuussa omista reaktioistaan, et sinä.
Sinulla on oikeus taas sanoa oma mielipiteesi ja velvollisuus pyrkiä sanomaan se asiallisesti ja kauniistikin. Siitä se keskustelu alkaa. Se ottaa aikaa ja vaivaa mutta jos teillä sitä rakkautta oikeasti on - se tuottaa tulosta.
"Rakas vaimoni. Minä haluaisin olla lähelläsi ja kokea taas intohimoa kanssasi niinkuin silloin kun tavattiin. Haluaisin jutella tästä ja löytää keinot päästä taas syliisi."
...että katsopa itse huviksesi se Sari41:n viesti, kuinkas sitten kävikään :)
Sinulle taitaa suhteessanne olla tärkeintä seksi? Jos niin on ja koet ettet voi ymmärtää naisesi käytöstä, miksi olette enää yhdessä?
Jos rakastaa niin etsii keinot yhdessä rakkaansa kanssa, millä tuollainen pieni ongelma kuin seksin määrä ja laatu ratkaistaan.
Ja voisin sanoa että on normaalia ettei joka hetki olla kuin kanit, mutta meillä se ei ole kummallekaan noin tärkeä pointti suhteessa. Määrä on tällä hetkellä työkiireistä ym. seikoista vaihdellen 1-5 kertaa kuukaudessa.
Jos suhteessa mielestäni tärkeintä olisi seksi niin a) tämä suhde olisi jo päättynyt tai b) tämä poika olisi jo tarttunut niihin tilaisuuksiin käydä vieraissa, joita kyllä nykyäänkin tulee.
Mutta en tosiaan voi ymmärtää naiseni käytöstä: miten seksi joka ennen oli niin hyvää, yhtäkkiä häviääkin tosi-tv:lle? Näinkö naiset kuittaavat kaikki jutut? Hups, joku varasti autoni, no ei se mitään, onhan mulla toi Jopo tuossa?
Joku 1-5 kertaa kuukaudessa kuulostaa joltiseenkin normaalilta, mutta saas nähdä montako kuukautta tätä nykyistäkin kuivaa kautta taas kestää...
Seksin tärkeys riippuu myös henkilöstä, jollekin seksi on hyvin tärkeää, toinen pärjää taas ilman seksiä. Minusta olisi hienoa, että ihmiset löytävät suunnilleen yhtä aktiivisen seuralaisen, jotta kummankaan ei tarvitse olla puutteessa. =)
Syyllistämällä ei voiteta mitään, pitää vain löytää yhtä aktiivinen kumppani. Tai jos toinen on hetkellisesti haluton, niin syy täytyy selvittää. Taustalla saattaa olla hormonit, ehkä e-pillerit. Syitä haluttomuudelle varmaan löytyy. Sitten täytyy opetella pärjäämään parisuhteessa, jossa halut eivät aina välttämättä kohtaa.
7 vuotta yhen naisen kanssa ilman seksiä. Joo puhu se kokoajan. Siitä, et kuinka se haluu lapsii. Aika vaikee tehdä lapsii ilman seksiä. Noh. Samat pelit sillä oli. Tv -ohjelmat kiinnosti. Seksi ei.
En tiiä mitä sun pitäis tehdä, mut mä jätin koko pa**an.
MMmies
ei hyvältä näytä.
Ei hyvä vaihtoehto itsellenikään. Kiitos kommentista kuitenkin.
Kun seurailee näitä palstojen kirjoituksia,törmää aina siihen,että "epäsuhtaiset" ovat menneet yhteen. Tarkoitan nyt siis pelkkää seksiä parisuhteessa. Koko suhdehan voi ehkä muuten toimia loistavasti,muilta osin.Olin aiemmin avioliitossa, josta erosin miehen juopottelun takia. Tosin tiedostin,etten muutenkaan ollut täysin onnellinen,syitä en ymmärtänyt silloin. Vasta näin jälkikäteen. Nykyisen mieheni kanssa oltu yli 2v kimpassa,ja seksiä n.3-5krt vko. Ja uskaltaisin väittää,että erojen syy juontaa usein juurensa siihen,että suhteissa toinen haluaa useammin seksiä,kuin toinen,ja tulee paljon ristiriitoja.Plus tietty muut vaikeudet lisäksi.
Tunnistan itseni ja oikein pahaa tekee kun muistan millaista se oli meille molemmille alussa kun alettiin sitä solmua aukomaan...
Mun mies otti mun haluttomuuteni vakavasti ja näin jälkeenpäin analysoidessa voisi sanoa, että hän rohkeasti vaan otti ja pakotti minut viimein katsomaan peiliin. Mutta ei syyllistämällä tai pelottelemalla, vaan yrittämällä ymmärtää, ja se rakastava ja lämmin asenne olikin kaiken a ja o.
Minä en todellakaan ymmärtänyt mikä mua "vaivasi", joten en siis osannut puhuakaan siitä enkä selittää yhtään mitään. Pettymys itseen ja sen pettymyksen herättämät pelot puolisonkin jaksamisen suhteen ajoivat minut sitten jonkinlaiseen paniikkiin kun kissa nostettiin pöydälle. Nousin takajaloilleni heti kun mies alkoi kaivautua suojusteni läpi löytääkseen totuuden ja ymmärtääkseen siten omankin osuutensa asioiden kehittymiseen.
Aina kun hän lähestyi minua sillä aralla aiheella, minä hyökkäsin vastaan, kiukkusin, huusin, mökötin ym., mutta mies ei antanut periksi. Hän ei myöskään huutanut vastaan.
Hän ymmärsi, että minä olin peloissani ja hukassa itseni kanssa ja olisin mieluummin paennut kuin käsitellyt asiaa, jota en itsekään ymmärtänyt. Pahinta mitä hän siis olisi voinut tehdä, olisi ollut provosoitua minun vastahyökkäyksistä ja unohtaa se pääasia.
Hän hiffasi, että minä tarvitsin tukea ja ymmärrystä nimenomaan häneltä, joka oli minulle se kaikkein tärkein ihmissuhde.
Minähän pelkäsin kuollakseni, että kun hän on kerran tyytymätön minuun, hän varmaankin jättää minut ja mitäs sitten tehdään!
Onnekseni en sentään alkanut mielistelemään häntä ja teeskentelemään mitään...
Aloin avautua viimein kun tajusin, ettei minua todellakaan jätetä yksin siksi, että olen hetkellisesti tiltissä.
Osasyy haluttomuuteeni oli hormonaalinen, osaksi se oli pitkälle parisuhteelle niin tyypillistä laiskuutta ja rutinoitumistakin, johon me molemmat olimme syyllistyneet.
Piti siis haastaa itsensä ja toinen päivittämään seksuaaliset taitonsa, rikkoa vanhat petitavat ja -tottumukset ja löytää hauskuus. Piti omistautua toiselle, niin kuin vastarakastuneet tekevät. Piti keskittyä asiaan ja unohtaa kaikki muu.
Me onnistuttiin herättämään minussa uinuva naaras aktiivisemmaksi seksinkin suhteen ja tätänykyä me ollaan molemmat yhtä tyytyväisiä.
On kiva ajatella, että mikään jumitus ei jää päälle lopullisesti, vaan aina voi muovautua uudeksi ja oppia taas jotakin itsestään ja toisesta.
Kiitos miehelleni, joka uskoi vakaasti meihin eikä antanut periksi. Kiitos minun itseni, kun uskalsin nähdä totuuden ja ryhtyä tekemään enemmän töitä itseni kanssa enkä anna hormonienkaan viedä halujani. Ei nyt sentään vielä tässä iässä, jumalauta! : )
eroaminen 3
tulevaisuutta 1
ehkä juttuja useita.
Saas nähdä kuinka käy.
unohdin sanoa.
Mitäs "Terapeutti" sanoo Sarin vastauksesta? Enkö arvannutkin normaalireaktion edes sinne päin?
1. Pillerit helkuttiin. Joillain ne todella laskevat libidoa.
2. Keskustelkaa. Kysy suoraan, miksei tahdo. Ota vaikea asia esiin.
3. Kerro, mitä tunnet ja että olet jopa ajatellut pettäväsi ja että tunnet, ettei tämä ole normaalia. Ei se nimittäin normaalia olekaan. Naisillahan seksi ja sen herättämät tunteet paranevat suhteen keston mukaan.
4. Kysy, mistä naisesi pitää sängyssä. Tiedätkö sitä? Seksistä pitää pystyä puhumaan myös sängyn ulkopuolella, jotta seksi säilyisi terveenä osana suhdetta.
Tunnistan itseni viestistäsi..eli olin avioliitossani haluton seksiin.. mua ei voinut kiinnostaa sänkypuuhat pätkääkään. Annoin kuitenkin vähintään 2-3 krt kuukaudessa, mutta mieskin tiesi etten nauttinut. Itsestäni tuntui lähes siltä, että ihan kuin olisi veli käynyt kimppuun..eli ei ollut enää tunnetta toista kohtaan, toinen oli lähinnä niinkuin veli. Mies ymmärsi minua ja oli auttavainen jne. seksi ei vaan kiinnostanut yhtään. Onneksi älysin itse tilanteen vakavuuden ja halusin erota. Eli laskin mieheni menemään ja nyt hänellä on taatusti viriilimpi seksielämä kuin minun kanssa.. tosin niin on itsellänikin.
sääliseksi on kyllä todella masentavaa, jos sellaisen "uhriksi" joudun ja tunnistan sen sääliseksiksi, niin loppuu kyllä itseltänikin kiinnostus siihen hommaan. Toivottavasti ei olla ajauduttu siihen pisteeseen vielä.
"Ja miehet: neuvoja. Pitääkö vaan kylmästi pistää tavarat jakoon ja etsiä uusi emäntä?"
Jos ei muu auta. Itse olen pari pitempää suhdetta joutunut katkaisemaan, kun mikään määrä tukea, hellyyttä, yhdessäoloa ja muuta tukea ei tuonut takaisin sitä mikä oli kadonnut.
Naisen intohimo seksiin oli hävinnyt mystisesti (hetkellisesti palautui pillerien lopettamisen jälkeen, mutta minkäs teet, kun tunteet olivat jo kuolleet).
"Vai onko jotain muita keinoja?"
Keinoja on, mutta herää kysymys, kuinka pitkälle olet valmis menemään pelastaaksesi nykyisen suhteesi?
Silti mikään ei ole takuuvarmaa. Jos jäät tukemaan naistasi, pelaat uhkapeliä. Voi nimittäin olla, että teet samaa hommaa vielä parin vuoden päästäkin, ja mikään ei ole oleellisesti muuttunut.
Tai sitten voi olla että se toimii.
Mutta kaiken a ja o olisi selvittää, miksi naisesi halut ovat kadonneet. Vaan sekin ottaa oman aikansa, varsinkin jos nainen on perinteinen nainen (eli ei tunne itseään lainkaan, häpeää kehoaan ja ulkoistaa ongelmansa)
aika tutulta kuulostaa jotenkin. Olet selvästikin tosiaan ollut samassa tilanteessa. No, katsotaan miten käy. Ainakaan tässä vaiheesssa en itsekään kestäisi eroamista, eli se on pois vaihtoehdoista. Tässä vaiheessa.
Luin jostain, että läheisyyden määrä on suhteessa suhteen onnellisuuteen. Läheisyydellä ei tarkoiteta pelkästään seksiä, vaan myös muuta; pidetään kädestä kiinni ja suukollaan, silitellään jne ilman että toisen tarvitsee "pelätä" että nyt taas haluaa vain seksiä. Epäilen, että jos jaksetaan vaalia rakkautta ja hiplailla toista vuosienkin päästä niin halukkuuskin säilyy. Voin olla väärässäkin, mutta tuntuu loogiselle.
No mä olen yksi sellainen nainen joka on ehkä pihdannut muutaman aikaisemman poikaystävän kanssa. Seksuaalinen kiinnostus vain hiipui pois. Vaikka mitä tahansa olis ajatellu, ei vaan kiinnostanu. Annoin silti aika usein, ihan vaikka vain kohteliaisuudesta. hehe
Mutta nyt on sellanen tilanne että tapasin elämäni miehen, ja olemme olleet jo jonkun aikaa tässä yhdessä ja tiedän, että haluan häntä tulevaisuudessakin. Koska olen ensin häneen ihastunut, sitten rakastunut, ja rakastan edelleen ihan hullun lailla. Mutta eri tavalla kuin näitä aikaisempia. Ja enemmän. Kyllä mä luulen että jos oikeesti on kyseessä se oikea ihminen ketä rakastaa pyyteettömästi, ja arvostaa, niin kyllä niitä halujakin löytyy. Mielestäni seksittömyys kertoo vain sen, että tunteissa on jotain vikaa. Joillakin ihmisillä voi tietenkin olla seksuaalisia lukkoja, mutta jos puhuminen ei auta, eikä ole edes tahtoa yrittää parantaa seksielämää, taitaa rakkaus olla kateissa.. :/
lopetan itsekin sen vähäisen yrittämisen, jota vielä jaksaa tehdä. Kokeillaan kauanko menee, että neiti edes huomaa mitään. Huomanneeko ikinä? Aloitteentekijä kun on lähes tulkoon aina ollut meikäläinen.
Mitenhän tässä leikissä kävisi? Tai siis: mitäpä tässä on kohta menetettävää?
Jos naisten mielestä seksitön suhde on ihan normaalia, niin sittenhän tässä voi kohta muuttaa jonkun kundin kanssa samaan talouteen, eipä tule kinaa tv-ohjelmista...
Kauanko te ootte seurustellu
vuosia, eikä se tarkoita kolmea vuotta.
Tämä viimeinen kommenttini oli lähinnä keskustelun herättämiseksi, tiedän kyllä mihin johtaa tilanne, jossa kumpikaan osapuoli ei ole enää kiinnostunut seksistä. Ainahan sitä voi leikitellä ajatuksilla.
Otampa kantaa tuohon sinun ajatukseesi olla pyytämättä/vonkaamatta.
Oon kokeillu samaa, arvaa miten kävi, ei sen kummempaa, nytkin menny varmaan jo puoli vuotta ilman.
Eiko tämä ns. vahva nykynainen tajua että ei tunnepuolikaan pysy enää samassa kun ei saa vastakaikua millään tavalla. Minä olen ihan kuollut tunne-elämän tasolla!! tähän on tultu..ja on muuten sekin että tuskin enää vaihtamalla paranee, samanlainen sieltä loppujen lopuksi tulee.
Nämä lässyttäjät vielä ..puhukaa...puhukaa..on joo kokeiltu, saa koittaa puhuakin, sama kuin seinille juttelis, ja kukako se se loppujen lopuksi syyllinen, no tietysti mies.
näin se elämä kuolee...
t.kokeillut vaikka mitä
Rautalankamallia jos ei lässytys mene läpi:
1. JOS suhteessa on rakkautta, on myös halua parantaa asioita
2. Asioita voi parantaa vain puhumalla, selvittämällä miksi, miten,missä,miten eteenpäin
Harva on ajatuksenlukija, yhtään en ole vielä tavannut.
3. JOS ei oikeaa rakkautta ole, vaan kyse on tavasta ja tottumuksesta tai ties mistä olla yhdessä ei siinä mikään auta.
Ja valitettavasti sitä rakkautta pitää löytyä molemmilta.
Toivonkipinä syntyy siitä että joskus sitä kuvittelee ettei rakasta mutta oikealla tavalla asioita käsittelemällä se kadonnut tunne löytyykin.
Jos ei jaksa/viitsi/halua paneutua asioihin TODELLA, on turha kuvitella tuloksia.
Aikoinaan meidänkin suhtessa oli juuri sama ongelma. Kesti noin kymmenisen vuotta ja kokeilin tietenkin kaikkeja konsteja.
Olin vonkaamatta seksiä ja luulin että auttaa, muttei sillä ollut mitään vaikutusta. Vaimo istuskeli sohvalla niin myöhään kun tv:stä tuli ohjelmaa. Hiipi sitten varovasti sänkyyn ettei vaan herätä minua, peläten tietenkin taas sitä vonkaamista.
Vaikea sanoa miten asia korjaantui. Se vaan parani. Tietenkin joskus sain aivan asiallisen keskustelun aikaan. Tilanne oli jotenkin rauhallinen. Ei oltu riidelty ja makoiltiin sängyssä pimeässä. Kerroin tunteistani ja ikävästä, puutteesta ja miltä se kaikkiaan tuntuu. Sekä omista epäilyistäni ja pelosta mitä jo kymmeniä vuosia sairastettu diabetes tekee tulevaisuudessa kykyyni eis suoriutua noista hommista. Apu ei tietenkään tullut välittömästi, mutta nyt kymmenen vuotta myöhemmin vaimo vielä muistaa tuon keskustelun. Ehkä sillä sittenkin oli vaikutusta.
Nykyään meillä menee tosi mukavasti seksihommissa. Halut ja muutkin menee ihan samaan tahtiin eikä enään ole mitään pelkoa että tv:n katsominen menisi sänkyhommien edelle. Päinvastoin.
Meillä oli jopa puolisenvuotta asiat melkeimpä toisinpäin. Kun vaimo alkoi lähestyä 50:tä niin vaihdevuosien tuomat muutokset vaikutti hänen haluihinsa valtavalla lisäyksellä. Joskus herrastettiin seksiä kolmekkin kertaa päivässä. Ja Viagraa kului. Tuli vastaan hetkiä että vuorostaan minäkin olin se osapuoli että väsytti ja ei jaksanut.
Nykyään halut ja tarpeet ovat tasoittuneet molemmin puolin ja keskimäärin kerran viikossa, tai joskus kaks ehkä kolmeekiin toisinaan.
Oma elämän viisauteni on: kärsimyksen ja nautinnon summa ihmiselämässä on vakio.
Tuo ei tarkoita että jos eilen meni huonosti niin tänää on mentävä hyvin. Vaan pitemmällä aikajaksolla hommat vaan menee tasan.
Kärsivällisyyttä ja keskustelua.
30v naimisissa muutaman vuoden seurustelu ennen sitä.
seksitön suhde naisten mielestä. Itse olen nainen ja pidän toimivaa seksiä erittäin tärkeänä asiana parisuhteessa, enkä suostuisi muuhun. Mieluummin yksin. Kukaan nainen myöskään ystäväpiirissäni ei pidä seksitöntä tai muuten seksulaalisesti toimimatonta suhdetta mitenkään normaalina, ihan päinvastoin. Älkää miehet yleistäkö muutaman tapauksen perusteella. Sillä meitä halukkaista naisia riittää, jotka arvostetaan, halutaan ja rakastetaan kumppaniamme vielä suhteen kestettyä kauemminkin. Jos rakastaa niin haluaa.
näinhän se menee, verrataan autoa ja naista.
tietysti aika ristiriitainen vertauskohde mutta mutta....
jos pidät urheilullisesta autosta ja sillä ajamisesta niin kyllähän se on niin että kolmen vuoden tai vähintään takuun loppumisen jälkeen se on syytä vaihtaa uuteen tai tehdä perusteellinen remontti alustaan.....ja jos huoltoja on laiminlyöty niin voipi olla loppu jo ennemminkin....
taitaa olla niin että nainen "väsähtää" tässä urheilullisessa ajossa kahdessa kolmessa vuodessa....olisko syytä ottaa ja vaihtaa soivaan peliin.....vai pärjäiskö vuosihuolto-ohjelmaa tihentämällä pidempään?
siinäpä vasta kysymys....
kohteen vaikeassa huollettavuudessa: niinkuin vastauksista huomaat, asiantuntevaa huolto-ohjetta ei taida olla olemassakaan. Varaosien saantikin on vähän niin ja näin.
Sillon kun teillä vielä oli seksiä niin huomasitko, että nainen olisi nauttinut siitä vai oliko tärkeintä että itse saat? Alussa kun on intohimoa ja kaikki on uutta voi tyytyä huonompaankin seksiin, mutta pitemmän päälle se puuduttaa.
koko ihmisen, en itsekään ollut kiinnostunut petihommista pillerien aikaan, sitten koittikin kaniaika, kun omat hormonit oli taas ojennuksessa. Ollaan seurusteltu viisi vuotta ja halut menevät suunnilleen yksiin, kerta tai kaksi viikossa on aika sopiva määrä....
Vanhapiika vihtoi saunassa tussuaan vihaisena ja sanoi, että ota siitä nyt vihannesta kun ei liha aikoinaan kelvannut.............
Nyt nössöily pois ja munaa peliin!
Naisen seksittömyys ei todellakaan ole normaalia, hänellä on mitä ilmeisimmin ongelmia itsensä kanssa Suorittääko hän elämäänsä? Käy läpi mahdollisesti ikäkausikriisiä 30v, 40v? Onko taustalla tiedostamatonta masennusta? Riittämättömyyden tunnetta?
Jätetään tuo keittiöpykologinen lässytys ja pohditaan paremminkin nykytilannetta selkeän yksinkertaistettuna:
- pystyttekö puhumaan seksittömyydestä?
- haluaisiko naisesi edes teoriatasolla säännöllistä seksielämää?
- suostuisiko naisesi lähtemään perheneuvolaan / parisuhdeterapiaan?
- suostuisiko naisesi lähtemään seksuaaliterapeutille hakemaan korjausta haluttomuuteensa?
- suostuisiko naisesi lähtemään jopa hypnoositerapiaan seksuaalisen haluttomuutensa korjaamiseksi?
Jos sai 5 kyllä -vastausta niin tilanne on hyvä.
Jos sait 5 ei -vastausta niin tilanne ei ole hyvä.
Jos naisesi kanssa on on vaikea aloittaa keskustelua seksistä niin tilanne on aika pahasti lukossa.
Pohdi edellistä, jos arvelet että tuo "yksinkertaistettu tie" olisi mahdollinen niin suhteessanne on toivoa.
Jos tilanteessa itse olevana tuntuu siltä ettei naisellasi ole halua seksielämänne parantamiseen niin mieti miksi te olette yhdessä.
tse olen kokenut suhteen seksuaalisesti haluttoman ja tunne-elämältään aika pahasti lukossa olevan naisen kanssa. Silloin ainoana ratkaisuna oli erota -ja jälkeenpäinkin tarkasteltuna se on ollut myös oikea päätös.
Teillä ei ole ymmärtääkseni lapsia joten eroaminen koskettaa silloin vain teitä kahta aikuista.
Muista että meillä on vain yksi elämä -jos suhde muistuttaa kivireen vetämistä niin eroamista kannattaa harkita eräänä vaihtoehtona.
Ajattele myös toisella tavalla: jos olisit suhteenne alussa ja näkisit kristallipallosta nykyhetkeen asti ja suhteenne nykytilaan, haluaisitko nykytilasta huolimatta aloittaa suhteenne?
Jos haluaisit niin rakentakaa suhteenne kuntoon, molemmat!
Jos et haluaisi niin eroa, käy Fischerin eroseminaari ja toisen kierroksen tullessa eteen elämä on toivottavasti antanut lisää eväitä.
Jos päädyt sinkkumarkkinoille niin anna palaa senkin edestä mistä olet jäänyt paitsi ;-)
Kannustaen omaa pohdintaasi!
M47
Meillä keskusteltiin seksin vähenemisestä, on keskusteltu koko yhdeksän vuotisen suhteen ajan...mieheni totesi että yksi syy on uutuuden viehätyksen häviäminen.Totta varmaan.Uskoisin että yksi syy on myös tunteiden väljähtyminen ja kuoleminen.Arki astuu kuvioon ja seksi ei enää ole ensijainen asia.Siihen kai suhteen pitkäikäisyys perustuu.Puolisoiden välillä tulee olla muutakin kuin kemiaa;> toki seksi on hyvä tapa viettää aikaa yhdessä,rentoutua joskus jopa lohduttaa.Minulla on ollut onni saada mies joka ei ajattele vain omaa tyydytystään,tai ajattelee sitäkin mutta suurimman tyydytyksen hän saa tuottaessaan sen naiselleen,näin hän on kertonut ja näin se käytännössä on toiminut.Toki voi olla pitkiäkin aikoja ettei seksiä ole lainkaan mutta ei se määrä vaan laatu:)
Ei naisen halujen (eikä miehenkään)pitäisi hyytyä useankaan vuoden yhdessä olon jälkeen jos toisesta välittää. Ei ole normaalia noin harvoin, kerran kuussa tai harvemmin. Ongelmat on silloin muualla. Ei niistä ota selvää kuin puhumalla.
Itse olen nainen, ja haluja riittää vaikka muille jakaa. Ei väliä onko suhteen alussa vai jo pitempään seurusteltu. Jos toisesta välittää oikeasti ja hän on tärkeä, häntä myös haluaa seksuaalisesti. Onhan seksi suhteen liima, kuten jossain asiantuntijakirjoituksessa sanottiin.
Jos halut loppuu, ei toisesta enää välitä. Itselleni niin kävi edellisessä suhteessa. Niinpä sen lopetinkin. Toimivassa suhteessa niitä riittää, tosin voi olla tilapäisiä lyhyitä taukoja. Mutta jos tauot toistuu ja jatkuu pitkään, on jo paha ongelma olemassa.
terv.halukas, seksistä nauttiva nainen - nyt ja aina