Olen 21v ja poikaystäväni 20v. Olemme seurustelleet kolmisen vuotta. Rakastamme toisiamme yli kaiken. Mutta haluaisin opetella riitelemään vähän kauniimmin!! Riidan tullessa olen kauhean ilkeä,hävettää ihan kauheesti!! Kun riita on päällä niin menen eri huoneeseen murjottamaan enkä halua puhua. poikaystäväni haluaisi nätisti puhua kanssani ja sopia mutta minä en. Käsken sen välillä painumaan vittuun ja huudan etten halua puhua sen kanssa. Jos hän ei usko ja jankuttaa että haluaa puhua mun kanssa niin mun päässä jotenkin vinksahtaa jokin,alan heittelemääm jotain tavaroita pitkin kämppää,lähiaikoina hajosi mun takia peili. Mä kyllä itsekin loppujen lopuksi pelästyn että menen vaan istumaan ja mietin miksi olen tällainen?
vuosi sitten oli tapana kun suutuin kunnolla niin löin mun poikaystävääni,siitä olen niin pahoillaan ja hävettää sairaasti. Nyt en lyö vaan paiskin tavaroita. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa opetella puhumaan ja sopimaan riidat!!
Mun poikaystävänikin kyllä huutaa mulle riidan tullessa mutta ei ihme kun olen niin vaikea tapaus. Olkaa kilttejä ja yrittäkää auttaa mua ja antakaa mulle neuvoja.
Sitten riidan tullessa mikään ei ole minun vikani,syytän poikaystävääni joka asiasta vaikka tiedän sisimmässäni että vika on minussa.
Muuten meillä menee aivan upeesti,meillä on hauskaa aina yhdessä.
Rakastan yli kaiken sitä enkä haluaisi olla tällainen hirviö sitä kohtaan.
vuosi sitten oli tapana kun suutuin kunnolla niin löin mun poikaystävääni,siitä olen niin pahoillaan ja hävettää sairaasti. Nyt en lyö vaan paiskin tavaroita. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa opetella puhumaan ja sopimaan riidat!!
Mun poikaystävänikin kyllä huutaa mulle riidan tullessa mutta ei ihme kun olen niin vaikea tapaus. Olkaa kilttejä ja yrittäkää auttaa mua ja antakaa mulle neuvoja.
Sitten riidan tullessa mikään ei ole minun vikani,syytän poikaystävääni joka asiasta vaikka tiedän sisimmässäni että vika on minussa.
Muuten meillä menee aivan upeesti,meillä on hauskaa aina yhdessä.
Rakastan yli kaiken sitä enkä haluaisi olla tällainen hirviö sitä kohtaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käy puhumassa terveydenhoitajalle tai jollekin lekulle. Jos sulla on PMS-oireita tai muuta. Oletko aatellut tuleeko nuo raivarit menkkojen yhteydessä tai ennen mensuja. Ei tuollaisista tilanteista pääse yli kuin kasvamalla vuosia tai sitten jos on joku hormonaalinen häikkä niin jotain neuvoa lekurilta voi saada. Jos vain itse olet luonteeltasi sellainen, koita pakottaa ittesi olemaan käyttämättä kiroilua ja ole vaikka hiljaa mieluummin vihaisena tai lähde lenkille.
Jos sua painaa jotkut vanhat asiat niin psykologillekin voi jutella ja selvittää tilannetta.
Minusta tulee kuulemma riidan alkaessa kuin se tyttö Manaajasta(Olen 19 ja poikaystäväni 21). Heittelen kaikkia mahdollisia vittumaisia kommentteja poikaystäväni kavereista, ex-tyttöystävistä ja jopa perheestä, kuin myös: käsken painua vittuun, uhkaan lähteväni... Eli lyhyesti sanottuna ihan kauheita juttuja, joita en tarkoita. Silloin kun en ole kovin ilkeällä tuulella (mikä on riidoissamme harvinaista) vetäydyn jonnekin yksinäni ja saatan jatkaa mököttämista seuraavaan aamuun. Ihmettelen että minkä ihmeen takia se edes on minun kanssani. Poikaystäväni on todella kiltti ja mukava, eli sellainen kuin minäkin "hyvällä päällä". Näköjään rakkaus voittaa kaiken, hullun tyttöystävänkin. Minä olen kuitenkin erehtynyt lyömään jo useampaan otteeseen, ole onnellinen että se on sinulla jäänyt vain yhteen kertaan! Harrastin ennen jääkiekkoa, jossa piti käyttää voimaa ja ottaa kontakteja muihin. Ehkä siitä johtuu että lyöntini todella sattuu sen henkisen tuskan lisäksi myös fyysisesti. Varmaankin aggressiivisuuteni johtuu noilta ajoilta, muistan monet kerrat kuinka minulta meni hermo kesken pelin. Vittuilin ja tönin muita. Ehkäpä peli teki minusta tällaisen tai sitten ole hullu ämmä luonnostani.
Nyt olen ollut kuitenkin noin kolme viikkoa lyömättä ja me yritetään sopia asiat niin kuin "ihmiset". Viimeksi kun oli alkamassa oikein mehevä riita, niin vedin verkkarit päälle ja lähdin juoksemaan. Tein aikamoisen lenkin, mutta se viha ainakin laimeni siinä juostessa. Näköjään piti löytää jokin kohde sen vihan purkamiseen. Nyt me yritetään ihan tosissamme paneutua niiden riitojen syihin ja siihen että minkä takia suutun niin älyttömästi.
Urheilu ei altista väkivallalle, edes väkivaltainen urheilu. Itse olen harrastanut Krav-magaa ja thainyrkkeilyä, thaissa matsejakin. Ei se sieltä se aggressio tule, se tulee sinun sisältäsi. Itse en ikinä vihoissani kuin perkele edes ole ajatellut käyttää fyysistä väkivaltaa toista miestä tai naista kohtaan. Nykyään salillakin kun käyn psyykkaan itseäni ja varamsti vierestä katsottavalla "pelottaa", kun agressoin itseni nostamaan rautaa.
Eli tuo asia vain pisti silmään tuossa kirjoituksessasi. Kyllä se ihan sisältäsi tulee tuo käyttäytymismalli, vittuilu ja agressiivisuus. Suosittelisin jollekin puhua asiasta tai sitten itsehillinnällä tukahduttaa se tunne. Luulen erästä henkilöä sivusta seuranneena, että käytöksesi pahenee ajan myötä.
Minä raivotun myös silmittömästi, heitän tavaroita jne. Tunnen kuinka mielipuoliseksi muutun. Ensin itse tyyneys, sitten totaalinen raivo. Nuorena olin tosi rauhallinen aina. Nyt jotenkin on tapahtunut muutos viimeisen 10vuoden aikana.
Katuminen on tosi kovaa, mietin pitkään aina tapahtunutta. En tiedä miten saisin raivarit loppumaan.
Ajatuksissani teen pahempiakin juttuja, raivon ollessa päällä, onneksi järki estää ne jotenkin toteutumasta.
Nainen siis minäkin.
Et vaan osaa vielä hallita tunteitasi vaan repeät kun eteen tulee joku vastoinkäyminen. Sä purat kaiken poikakaveriisi kun muutakaan "vastusta" ei ole.
Ehkä sä yrität liikaa, siis positiivisissa asioissa ja sitten kun kaikki ei menekään niin kuin hauaisit, sulta menee kuppi nurin niin että kuuluu ja näkyy. Ehkä sä olet luonteeltasikin johtajatyyppi joka haluaisit hallita ja kontrolloida kaikkea mahdollista, mutta et voi ja se sitten tuottaa valtavan pettymyksentunteen jota sä et oikein osaa käsitellä.
Etsi itsellesi muita kanavia purkaa pettymystä, turhautumista jne. Pysäytä itsesi ennen kuin räjähdät, sano poikakaverillesi, että sua vituttaa ihan sairaasti, mutta kyllä se kohta ohi menee, ja palaat sitten keskustelemaan kun olet rauhallisempi. Sua ehkä provosoi sekin, että poikakaverisi osaa hillitä itsensä eikä putoa sun tasollesi mesoamaan. Se ehkä nakertaa sun itsetuntoasi ja sä haluat rangaista siitä poikakaveriasi ja lipsahdat siten jopa herjaamiseen.
Ja hän ottaa sen vastaan, mikä osaltaan myös tukee sun käyttäytymistäsi.
Sun pitäis nyt vaan kouluttaa itseäsi oppimaan itsehillintää. Koklaa vaikka antaa kerran periksi ja sanoa, että "joo, olet ihan oikeassa" vaikka kuinka luonto panis vastaan ja tekis mieli repiä siltä mieheltä paita päältä.
Haasta itsesi muuttumaan äläkä anna tunteiden viedä sua holtittomasti huonoon käytökseen kerta toisensa perään. Kyllä sä vielä taltut kun ikää tulee ja olette olleet pidempään yhdessä. Nuorena ne tunteet leimahtelee vähän toiseen malliin ja alussa sitä testaillaan toisen sietokykyä vähän asiassa kuin asiassa. : )
Masennukseni alkoi järkyttävillä raivokohtauksilla. Menin lääkäriin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo niin masentunut, etten enää jaksanut edes raivota. Mene sinä aikaisemmin. Masennus voi oikeasti oireilla tuolla tavalla. Toinen syy raivokohtauksiin saattaa löytyä hormononaalisesta ehkäisystä.
Myös minulla (26 v. nainen) on ollut samaa ongelmaa: riidellessä minusta on tullut aivan kammottava hirviö. Kielenkäyttö käsittämättömän törkeää mutta kaikkein pahimpana on se tavaroiden heittely, astioiden särkeminen ja ovien paiskominen. Olen jopa saattanut käydä poikaystäviini käsiksi, tosin pienikokoisena en mitään pahaa vahinkoa pysty saamaan. Mistään PSM-oireista ei minun kohdallani ainakaan ole ollut kyse.
Raivokohtausten jälkeen on tullut kauhea häpeä ja pettymys itseen. On tuntunut hirveältä huomata, miten poikaystäväni on joutunut ihan pelkäämään minua!
Nykyinen miesystäväni on kuitenkin onnistunut rauhoittamaan nuo raivokohtaukseni :) Kun kerran erään riidan melskeessä olin rikkonut hänen CD-levynsä, hän hellästi mutta varmasti piteli minua paikallaan, niin etten voinut aiheuttaa hänen asunnollaan suurempaa tuhoa. Huusin ja raivosin hänen otteessaan ehkä kymmenen minuuttia, mutta sitten väsyin ja pyysin anteeksi. Vähitellen raivarit ovat loppuneet, josta kiitos kuuluu kyllä 90 %:sti miehelleni :)
Kun kiukuttaa, voit alkaa repimään rahaa,,,
revi kiukuspäissäsi vaikka kaikki.
muista heittää ne vessanpyttyyn ja vedät sitte kans?
tää auttaa sua viisastumaan nopeammin.