Alempana on keskustelu syistä miksi mennä naimisiin tai olla avoliitossa.
Mä kysyisin, että miksi mennä kihloihin? Tuntuisi, että siihen olisi paljon vähemmän hyviä syitä? Jos siis toinen ei halua ja toinen kinuaa kihloihin. Enkä tarkoita oikeita kihloja eli siis, että sovitaan naimisiin menosta vaan että on vaan sormukset sormissa ja ollaan kihloissa.
Onko se muka rakkauden tai sitoutumisen merkki ja ilman sitä ei voi olla näitä suhteessa?
Siinähän vaan laitetaan sormukset sormeen. Mitä se muuttaa?
Mä kysyisin, että miksi mennä kihloihin? Tuntuisi, että siihen olisi paljon vähemmän hyviä syitä? Jos siis toinen ei halua ja toinen kinuaa kihloihin. Enkä tarkoita oikeita kihloja eli siis, että sovitaan naimisiin menosta vaan että on vaan sormukset sormissa ja ollaan kihloissa.
Onko se muka rakkauden tai sitoutumisen merkki ja ilman sitä ei voi olla näitä suhteessa?
Siinähän vaan laitetaan sormukset sormeen. Mitä se muuttaa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Niin ne mun syyt kieltäytyä:
1. mun mielestä se ei ole edes kihlaus, jos ei sovita menevämme naimisiin.
2. en keksi mitään hyvää syytä mennä
3. en usko sen muuttavan mitään ja en viitsi tehdä asioita joihin en usko.
4. toinen haluaisi sen merkitsevän mulle jotain ja se ei merkitse
5. tuntuu typerältä
On niitä semmosia, jotka kuvittelee että se muuttaa jotain. Lähinnä kai kuvittelevat saavansa jotain suurempaa kunnioitusta kanssaihmisiltä tai jotain...Kuvittelevat kumppaninsa nostavan heidät joksikin. Johan tämä sama asia tuli ilmi moneen kertaan tuolla toisessa ketjussa.
Ei - mikään ei muutu vaikka laittaa sormukset sormiin tai vaikka menee naimisiin asti. Tunteet ovat tai eivät ole, siitä huolimatta.
Sitten on varmaan eri asia, jos menee naimisiin leskeneläkkeen vuoksi, mutta senkin saamisen edellytyksenä on saada puoliso ensin hengiltä ennen kuin itse kuupahtaa...
Syitä miksi haluaisin kihloihin
*sitoutumisen merkki
*muistuttaa kumppanista
*tuntuu että kumppani olisi lähellä vaikka olisikin kaukana
*yhdistää toisiinsa
Kumppanini ei halua kihloihin koska sille ei kihlat merkitse yhtään mitään ja mikään ei siitä muutu...hohhoijaa EI tarvikkaan muuttua mutta on luonnollinen eteneminen suhteessa!
Luonnollinen tenemisnen suhteessa? Mihin?
Eikö teillä ole noita nyt siinä suhteessanne?
Eikö sitä kumppania muista ilman sormusta? Mä ajattelen toista pitkin päivää muutenkin. En tarvitse siihen sormusta.
Miksi se on luonnollinen eteneminen? Tää sormus-juttuhan on vaan jonkun/joidenkin keksimä juttu. Luonnollista etenemistä on mun mielestä se kaikki muu. Että rakkaus syvenee jne.
Eihän pelkät sormukset yhdistä ketään toisiinsa? Vai oletko samalla tavalla yhdistynyt jonkun muunkin kanssa vain sormuksia vaihtamalla?
Lähinnä sitä ajan takaa, että jos jotain ei ole olemassa niin sitä ei tule sormuksien myötä. Sitoutuminen, rakkaus, uskollisuus yms. lähtee jostain muualta. Ja vannotaanko tai luvataanko siinä samalla jotain kun vaihdetaan niitä sormuksia vai onko se itsestäänselvyys että sormukset tarkoittaa tiettyjä asioita? Ja eikö niitä voisi sopia ilman sormuksia?
Pitäisköhän tuota kokeilla ja siirtää toisessa sormessa oleva sormus vasempaan nimettömään ja kokeilla muuttuiko joku... Ehkä ei toisille mutta mulle se on ihan sama asia. Vai onko tässä se juju, että "vaihdetaan sormuksia" eli mu avopuolison pitäs laittaa se sormus mun sormeeni ja minä hänen?
Kihlaus on minulle lupaus avioliitosta ja sen pitää olla sitä myös tulevalle miehellenikin. Eli kihloihin ja sormusten ostoon sitten vasta kun on tunne,et halutaan oikeasti toisen elämänkumppaniksi.
..mielipidekysymys? Ketä haluaa mennä kihloihin ja ketä ei. Mutta mun mielestä kihlat on lupaus avioliitosta. Näin koen asian itse. Ite haluan kihloihin,naimisiin.. Mutta en mä silti koe että ne suhteet jossa ei mennä kihloihin ja/tai naimisiin olis mitenkään huonompia tai ettei avoliitossa eläjä olisi yhtä sitoutunut suhteeseensa kuin avioliitossa/kihloissakin olija. Mun mielestä se on jokaisen parin henkilökohtainen asia joka on puhuttava yhdessä kumppanin kanssa.
Kihloihin mennessä:
-muut tietävät heti että olet toisen oma ja että olet vakavissasi toisen kanssa (eli et suunnittele eroa, pettämistä tms.)
-esim. baarissa on helpompi olla kun muut huomaavat sormuksen ja tietävät, ahaa... varattu.
-Sormuksesta vie verisuoni suoraan sydämeen, joten sydämmessäsi on aina paikka kihlatullesi
-ehkäpä kumppanisi haluaa varmistuksen siitä, että haluat elää hänen kanssaan joku hetki, ja sitki tahtoo kanssasi kihloihin.
-Eihän kihloihin mennessä mikään sinällään muutu, mutta silloin suhde on vakavammissa mielin
-jos menee kihloihin, mutta ei naimisiin, niin on ainakin yksi virallinen ja juhlittava suhteen merkkipaalu, ei hääpäivä vaan kihlapäivä :)
Mieti asioita miksi kihloihin meno on niin vastenmielistä, vaikka kumppanisi niin haluaisi...
Miksi?
-Kumppanisi "kinuaa" kihloja, ajattele vähän myös häntä, hänelle se on tärkeää.
-eipähän kinua enää, jos kihloihin menette ;)
-jos kihlat on sinulla "eihän se mitään kuitenkaan muuta", niin miksi et mene kihloihin jo sen takia että kumppanisi haluaa
-virallistat suhteenne
-kaikenlisäksi mielestäni sormus on aika nättikin tuossa sormessa,
Kannattaa miettiä asiaa aina myös toiselta puolelta, eikä aina vaan ajatella että "oma mielipide -ainoa oikea mielipide". Sillä mielipiteitä on monia ja KAIKKI on aina yhtä oikeita. Parisuhteessa täytyy osata kompromisseihin.
Tulehan kommentoimaan Charles näitä verisuoni sormuksesta sydämeen juttuja! Olisikohan väärä käsitys?
Vai kirjoititko jutun itse?
:D
Kyselen siksi, että kun en halua kihkoihin ja en ymmärrä miksi kumppanini haluaisi.
"muut tietävät heti että olet toisen oma ja että olet vakavissasi toisen kanssa (eli et suunnittele eroa, pettämistä tms.)"
Ei sitä kyllä pelkästä sormuksesta tiedä. Tuo on aika sinisilmäistä ajattelua, jos luulee että sormus estää pettämisen. Tai eroamisen! Onhan näitä, jotka ovat purkaneet kihlauksen ja ehkä useammankin. Miksi kihloisa olevat ei voisi erota, kun aviossa olevatkin eroavat. Kun se on vielä helpompaakin kuin avioero. Enkä ikinä ole pettänyt enkä suunnittele pettämistä. Ja voin luvata sen ilman, että pitää mennä kihloihin.
Ja jos sormukset merkitsee vain toiselle niitä asioita? Eikö sen pitäisi molemmille merkitä?
Ei kai se niin vastenmielistä ole vaan turhanpäiväistä. En mä ymmärrä miksi toinen haluaa kihloihin, jos se ei kuitenkaan muuta mun kohdallani mitään. Siis kun ne kihlat ei mulle merkitse mitään. Jos toisesta on helpompi olla baarissa sormus sormessa niin hän voi laittaa sormuksen sormeensa. Miksi meidän kihloihin pitäisi mennä? Tai jos hän ei ole mielestään vakavissaan minun kanssani ilman sormusta niin hän voi laittaa sormuksen sormeensa. Tai jos ei usko pystyvänsä olemaan uskollinen ilman sormusta sormessa. Mihin minä sitä tarvitsen?
Tuntuu vain hassulta laittaa joku sormus sormeen ja vielä juhlia sitä, jos se ei merkkaa mulle sen enempää kuin mikään muukaan sormus tai kello ranteessani (minkä olen rakkaaltani lahjaksi saanut). Mä voin juhlia meidän suhdetta, mutta jos juhlisin kihlapäivänä kihlausta se tuntuisi teennäiseltä. En mä sitä mun lahjakelloanikaan juhli. Haluaako toinen tosiaan sitä? Kai hän haluaisi, että se molemmille merkitsee jotain?
Pitäiskö mun esittää hänelle ja muille, että se merkitsee mulle jotain eikä ole vain hänen mielikseen menty kihloihin? Eikö se vähän syö sitä merkitystä siltä toiseltakin osapuolelta? Onko se enää ihan sama asia, kuin että olisin "täysillä mukana".
kihkoihin = kihloihin
Miten muuten perustelet sitä, että sormusta pidetään vasemmassa nimettömässä, eikä missään muussa sormessa? Jokuhan sen on kuitenkin "keksinyt".
Siihen se perustuu, että suoni menee suoraan sydämestä vasemman käden nimettömään. Tutki vaikka ihmisen biologiaa... :D
Kerrot sitten varmaan sille toiselle osapuolelle ettei kihlaus merkitse sinulle samaa kuin hänelle? Veikkaisin että jos hän sen ymmärtää niin ei enää halua kihloihin kanssasi jos kihlaus hänelle merkitsee mainitsemiasi asioita. Ei varmasti sinun tarvitse mennä kihloihin jos vain toinen sitä haluaa, mutta ilmaise asia toisellekin jos ei sitä vielä tiedä...Mietipä sitä jos menette kihloihin ja sitten vuosien päästä ilmoitat puolisollesi ettei kihlaus merkinnytkään teille molemmille samoja asioita...Näin kävi minulle eikä hyvältä tunnu.
se sormuksesta sydämeen, kuten kirjoittaja kirjoitti, vai sormesta sydämeen?
Kuvitteletko, että se on ainoa sormi tai paikka josta suoni menee sydämeen?
Entäpä niissä maissa, joissa vihki- ja kihlasormuksen paikka on oikeassa kädessä?
Mun avopuolison ystävä pettää kihlattuaan. Ei vain suunnittele sitä. Kai tämä petettykin luottaa enemmän kihlattuunsa, kun mun avopuoliso muhun (enkä ole koskaan pettänyt), kun ei olla kihloissa. Vaikka tietää kaverinsa pettävän kihloista huolimatta. Herätys...
Eli ei ole mun mielestä hyvä tai mikään syy mennä kihloihin. Pitäs olla joku mitä ilman kihloja ei voi olla.
Tottakai uskon että ilman sormustakin, uskollisuus on samanlaista kuin ilmankin. Ei se sormus mitään vaikuta siihen haluaako pettää vai ei, tarkoitin että mikäli on oikeasti tosissaan, niin sormus, eli kihlaus sen kertoo. Tottakai erot tulee ihan kellehyvänsä, riippumatta siitä onko kihloissa, avo- tai avioliitossa. Se riittuu ihan suhteesta.
En tarkoittanut että kihlapäivänä juhlisitte nimenomaan kihlausta, EN sanonutkaan niin. Kai te joskus juhlistatte suhdettanne, rakkauttanne, niin voi sit vaikka juhlia kihlapäivänä.
Itse ymmärrän kihlauksen niin että lupaan olla loppuelämäni kihlattuni kanssa ja rakastaa häntä vilpittömästi myös huonoina hetkinä. Tiedän siis kun mieheni myös halusi kihloihin, että hän on kanssani tosissaan ja on minun elämäni mies. Me olemme menossa myös naimisiin jossain vaiheessa, sillä haluamme olla yhtä perhettä. Lapsiakin jossain vaiheessa haluamme, ja kyllä lastemme äidin ja isän kuuluu olla avioliitossa.
Tämä loppu oli omaa mielipidettäni.
Kuulostaa niinkuin et välittäisi ollenkaan avopuolisosi mielipiteestä. Kyllä suhteessa pitää osata kuunnella puolisoakin, ja pohtia yhdessä miten päätyä kompromissiin. Minä-ajattelu ei johda suhdetta kovinkaan pitkälle.
Oon mä kertonutkin, mutta ei se tunnu auttavan. Jospa hän jossain vaiheessa tajuaa. Ja ajattelenhan mä myös toista tässä enkä vaan itseäni. En halua, että hän luulee sen merkitsevän mulle jotain. Ei se sustakaan hyvältä tuntunut. Ainakin olen rehellinen?
Sitten voisin suostua, jos kihlaus toisi jotain lisäarvoa. Jotain mitä meidän suhteessa ei nyt ole. Tai jotenkin uskoisin siihen.
Ja kyse ei siis ole siitä, ettenkö olisi sitoutunut häneen ja rakastaisi häntä. Enkä epäile etteikö hän olisi se jonka kanssa haluan tulevaisuudessakin olla. Ja onhan meillä yhteinen asuntolaina yms. Tai etten olisi uskollinen. Olen oikein tyytyväinen suhteeseemme. Ehkä hän sitten epäilee sitä ja haluaa mun todistavan sen sormuksella.
Jos me vaihdetaan niitä sormuksia niin musta tuntuu ihan samalta kuin ennenkin. Oonhan mä nyt saanut siis esim. sen kellon (mistä mainitsin toisessa viestissä) lahjaksi ja se on mulle tärkeä (ja on hänelläkin mun antama kaulakoru aina kaulassa). Kai se sormuskin voisi tavallaan olla, mutta ei se merkitsisi mulle samaa kuin hänelle. Vaan sitä, että sen on mulle rakas ihminen antanut. Voitais me vaihtaa sormuksia mutta ei kihlauksen merkiksi. Ja olisi ihan sama missä sormessa se on.
Voi olla, mutta en mä ole taikauskoinen ja usko sen sormuksen vaikuttavan mihinkään siinä sormessa ollessaan. Vai painaako se jotenkin sitä suonta? Vähän niin kuin painellaan jotain akupisteitä... Heheh. No ei kai se vaan kuvastaa jotain.
Viekö muuten joku muu suoni suoraan sydämeen?
Ja eikös jossain päin maailmaa pidetä kihlasormusta jossain muussa sormessa?
Siis suoni menee sormesta sydämeen. Kun eihän suoni voi mitenkään mennä sormukseen, ku se on sormen päällä eikä tarvitse verta. :)
Mutta ikäänkuin sormuksesta sydämeen se suoni menee. Mielestäni se on ainoa sormi, johon verisuoni menee SUORAAN sydämestä. Sydänhän on vasemmalla puolella, ja siksi ymmärrettävästi ei oikean puolen sormiin verisuonia mene niin suoraa tietä. Totta kai on muita "paikkoja joista suoni menee sydämeen" niin kuin kysyit, mutta nyt olikin kyse kihla/vihkisormuksesta. Ei kai ihminen voisi elää jos verta ei kulkisi muuhun paikkaan kuin vasempaan nimettömään.
Tiedän kyllä että joissain maissa (tai uskonnoissa) sormusta pidetään oikeassa nimettömässä, varmaankin on sitten joku syy, miksi sormus juuri siinä sormessa on. En tunne historiaa.
Laittais sormuksen suoraan sydämeensä, vaikkka sellaisella leikkauksella, jos se rakkaus kerran siitä kiinni on?
Kyllä minä kuuntelen hänenkin mielipidettään. Mutta ei kai minunkaan vaan hänen mielikseen tarvitse suostua kihlaukseen? Kai hänkin voisi välittää minun mielipiteestä. Luulisi kihlauksessa olevan tärkeää, että se merkitsee toisellekin jotain eikä vaan itselle?
"mikäli on oikeasti tosissaan, niin sormus, eli kihlaus sen kertoo."
Ei se ole aina näin, varsinkaan niissä suhteissa missä toinen on mennyt kihloihin vaan toisen mieliksi. Ei tää mun avopuolison kaverikaan ole tosissaan kihlattunsa kanssa (tätä kaveria ja heidän suhdettaan seuranneena voin vakuuttaa, että olen huomattavasti enemmän tosissaan) ja siksi ihmetyttääkin miksi mun puoliso uskoo siihen hömppään. Onnittelikin vielä heitä kihlauksesta vaikka tietää heidän suhteensa laadun. Tai ehkä toinen heistä onkin tosissaan, mutta toinen ei.
Eikä mun rakkaani ole haluamassa naimisiin vaan pelkästään kihloihin. Ymmärrän kihlauksen kyllä silloin kun sovitaan avioliitosta. Pitäähän siitä sopia, jos mennään naimisiin.
Ja kyllä me voidaan juhlia vaikka joka päivä meidän rakkauttamme. Ei siihen tarvitse kihlausta eikä kihlapäivää.
Tai vaikka ihoon. Kai siihenkin kohtaan vois laittaa jonkun lävistyksen?
Tuo ei ole mulle syy mennä kihloihin, että vasemmasta nimettömästä menee suoni sydämeen. Eikä tuota kultani kyllä vielä hoksannut tarjotakaan syyksi. Mutta ei mitään muutakaan mikä olisi muuttanut mieleni.
Toisaalta jos kihlaus ei merkitse sinulle mitään niin mikä estää sinua menemästä kihloihin? Ajatus kuulostaa minusta kamalalta koska itse kihlaus merkitsee minulle paljonkin...mutta jos teet selväksi kumppanillesi ettei kihlaus merkitse sinulle mitään niin ihan hyvinhän voitte mennä kihloihin jos se kumppanisi tekee onnelliseksi. Kannattaa varmaan kuitenkin keskustella asia todella selväksi niin, että hän ymmärtää että teet sen hänen vuokseen eikä se merkitse sinulle mitään.
Jos kihlaus on sinulle samantekevää niin tee kumppanisi iloiseksi jos hän kihlausta haluaa:)
Haluan vielä korostaa sitä (ettei ymmärretä väärin), että haluan olla ja olen ollut uskollinen ja rakastan häntä vilpittömästi todella paljon. Ja olen niin tosissani kuin voin olla. Ja lapsiakin haluan. Siitä ei ole ollenkaan kyse. Niitä asioita arvostan ja niillä on merkitystä paljonkin minulle. Kihlaus vaan ei merkitse mulle mitään. Ei se tunnu missään. Siis ne sormukset sormessa.
Olisitko sinä halunnut miehesi menevän kanssasi kihloihin, jos se ei olisi merkinnyt hänelle mitään? (Jos hän olisi mennyt vain koska sinä halusit.) Ainoastaan sinulle. Siitä tässä vain on kyse. Ja tehän olette menossa naimisiinkin. Se on eri asia. Olisitko mennýt kihloihin, jos et menisi naimisiin?
Jos mieheni olisi kertonut minulle kihloihin mennessämme, ettei se merkitse hänelle samaa kuin minulle, en tiedä olisinko minä mennyt kihloihin. Jos olisin ehdottomasti halunnut vain kihlojen takia kihloihin ja muille näyttääkseni ja todistaakseni vain omaa rakkauttani miehelleni, olisin mennyt kihloihin vaikka se ei hänelle olisi mitään merkinnyt. Mutta en voi tietää mitä olisin siinä tilanteessa tehnyt kun mies ei kertonut minulle asiasta kun vasta nyt..
Et varmaankaan voi muuttaa puolisosi mielipidettä kihloista vaikka et itse haluakaan mennä kihloihin. Sinun ei ole mikään pakko tietenkään mennä hänen kanssaan kihloihin jos et halua.
Voit vain yrittää saada hänet tajuamaan, ettet tunne tarvetta mennä kihloihin, jonka jälkeen puolisosi tietää kantasi ja haluaa edelleen tai ei enää halua mennä kihloihin. Tee hänelle selväksi, ettet halua mennä kihloihin, jos et halua. Selitä hänelle, mitä tännekin selitit..että voit olla hänelle puoliso muutenkin, mutta selitä niin, että asia menee perille.
"Enkä tarkoita oikeita kihloja eli siis, että sovitaan naimisiin menosta vaan että on vaan sormukset sormissa ja ollaan kihloissa."
Tehdään nyt asia selväksi: KIHLAT tarkoittaa suullista sopimusta aikeesta avioitua - muussa tapauksessa, kyseessä on pelkkä sormusten vaihto.
"Onko se muka rakkauden tai sitoutumisen merkki ja ilman sitä ei voi olla näitä suhteessa?"
Kihlautuminen on taatusti sitoutumisen merkki, onhan siinä ainakin tarkoitus viettää toisen kanssa loppuelämänsä. Toivottavasti se on myös rakkauden merkki, eikä perustu taloudellisiin etuihin. Tottakai suhteessa voi olla sitoutumista ja rakkautta ilman aikomustakaan avioitua, mutta monelle ihmiselle avioituminen on vain hyvä tapa osoittaa sitoutumistaan.
"Siinähän vaan laitetaan sormukset sormeen. Mitä se muuttaa?"
Ennen vanhaan kihlautumisella oli suurempi merkitys: se oli koeaikaa. Koeaikana sai harrastaa esiaviollista seksiä kihlattunsa kanssa, ja testata yhdessä asumista. Naimisiin mentiin vuoden sisällä kihlautumisesta. Ellei yhteiselo toiminutkaat, hääsuunnittelut peruttiin. Nykyään kihlat ovat täysin vapaamuotoinen juttu: joku haluaa niillä viestittää, että naimisiin mennään kunhan keretään. Ja toinen on jo varattu, turha yrittää vieraiden vikitellä.
"Siinähän vaan laitetaan sormukset sormeen. Mitä se muuttaa?"
Joo, ei pelkkä korujen vaihtaminen muuta mitään. Mutta jos se symolisoi lupausta yhteisestä elämästä, onhan sillä merkitystä?
Niin se mm. laissa on määritelty, mutta tosia-asia on se, että todella moni kutsuu "pelkkää sormusten vaihtamista" kihloiksi. Se ei ole kihlaus, mutta sitä sanotaan siksi.
Esim. mun sisko on ollut 10 vuotta kihloissa ja eivät aio menn naimisiin. He kutsuvat sitä kihlaukseksi siltikin. Enkä ole mennyt sanomaan, että ette muuten ole kihloissa. Ja aika monikin on mennyt (mielestään ja monen muun mielestä) kihloihin ilman, että ovat sopineet naimisiin menosta. Ja sitten myöhemmin sopivat ehkä siitä tai sitten ei.
Joistakin kihlaus tai ne sormukset merkitsee esim. koeaikaa eli ei ole vielä luvattu viettää loppuelämää toisen kanssa. Mutta koska kihlaus heille tarkoittaa vakavaa seurustelua niin avioliittoakin ollaan ajateltu ehkä tasolla "ehkä joskus".
Mitä taloudellisia etuja kihlauksella saa? Vai tarkoititko avioliittoa?
"Kihlautuminen on taatusti sitoutumisen merkki, onhan siinä ainakin tarkoitus viettää toisen kanssa loppuelämänsä. Toivottavasti se on myös rakkauden merkki, eikä perustu taloudellisiin etuihin."
Oma äitini on 69 vuotias ja hänen mielestään avoliitossa elävät ovat susipareja (hänen nuoruudessaan olivat) ja hänen nuoruudessaan esim. avioliiton ulkopuolinen lapsi oli kauhistus. Eikä silloin kihlaus ollut mikään koeaika. Enemmän se nyt sitä tuntuu olevan.
Mistä ihmeestä olet tuollaista tietoa saanut? Kyllä taisi olla vielä 80-luvulla kun laissa oli kihlauksen purkamisesta säädetty jotain. Ei sitä niin vain purettu, että kun ei tää nyt toiminutkaan. Nykyään sillä ei ole juridista merkitystä ja sen takia ihmiset menevät kihloihin ja purkavat niitä miten sattuu.
http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.htmlKihlauksen kestosta sanottiin joskus menneisyydessä, että soveliasta oli olla kihloissa kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Nykyisin kihloissa voidaan olla lain vaatima vähimmäisaika viikko (avioliiton esteiden tutkinta) tai vaikka vuosikymmeniä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kihlaus
Aiemmin oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla.
Pätkiä alkuperäisistä lain (vanhoista) säädöksistä:
”Kihlakumppani, joka pätevättä aiheetta on purkanut kihlauksen, voidaan, sikäli kuin harkitaan kohtuulliseksi, velvoittaa suorittamaan kihlatulleen tai tämän vanhemmille taikka muulle henkilölle korvausta siitä vahingosta, mikä näille on koitunut niistä toimenpiteistä, joihin ovat ryhtyneet kihlauksen johdosta tai aiottua avioliittoa varten.”
”Jos mies on maannut kihlattunsa ja kihlaus sittemmin puretaan, olkoon velvollinen suorittamaan kihlatulleen kohtuullisen hyvityksen, jollei tämä ole syypää kihlauksen purkautumiseen. Jos kihlaus purkautuu miehen kuoleman johdosta, voidaan naiselle niin ikään, milloin siihen on erityistä aihetta, määrätä suoritettavaksi sellainen hyvitys, ei kuitenkaan enempää, kuin mikä vastaa puolta miehen jäämistön säästöstä.”
Tästä keskustelusta saa selllaisen kuvan, että kihlat = sormusten vaihto. "Sormusten vaihto tarkoittaa sitä ja tätä....."
Monet ovat kihloissa ja naimisissakin ilman, että käyttävät sormuksia. Kihlat on nimenomaan "lupaus" avioliitosta. Ei sitä tarvitse symbolisesti todistaa kellekään sormuksella jos ei halua, eikä se muuta suhdetta mitenkään. Se pitää sisällään sen, että toinen on kosinut tai pariskunta on keskustellut ja todennut haluavansa mennä naimisiin keskenään.
Naimisiin menemiseen taas on myös juridisia syitä ym. perinteitä ym. Eikä sitäkään ole pakko symboloida sormuksella.
Tuntuu, että kihloja ja naimisiinmenemistä vastustetaan osittain vain asenteen takia. On jollainlailla muotia olla menemättä naimisiin kun 50 % eroaa kuitenkin.
Joku vielä otti esille, että turha sitä on leskeneläkkeen takiakaan naimisiin mennä kun sitten pitää vielä odottaa että puoliso kupsahtaa. Rakastuneen ihmisen kuvittelisin haluavan tuota jo puolison takia, ei väliä kumpi kupsahtaa ensin, jäljelle jäävälle jää jokin turva.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/Docs/180701151604EH?OpenDocument
Ei se leskeneläke ole mikään takuu juttu. Omalla kohdallanikaan ei ollut, vaikka naimisissa oltiin. Lue miksi ei.
Täällä on todella tietämätöntä porukkaa.
olen yksinhuoltaja, olin naimisissa miehen kaa, joka pian erottuamme kuoli.
Saan sillä perusteella perhe-eläkettä, että hän oli elatusvelvollinen. Eläke laskettiin elatusavusta.
Kuitenkin kävi niin, että eläke otetaan mulla huomioon tulona ja se vähentää mm. asumistuen määrää. Se on myös veronalasita tuloa, joten ei sillä juhlimaan pääse. Elatusapuhan ei ollut!
Olen ymmärtänyt, että ketään ei Suomessa jätetä tuloitta, oli sitten avo- tai aviopuolisot, toisen puolisoista kuollessa. Se on ihan sama mistä ne rahat saa, kunhan saa.
En ymmärrä tätä kouhua asiasta.
hehee, kumma juttu. Sain kommentteja koskien mainitsemaani leskeneläkkeeseen, mikä oli vain pieni sivuseikka viestissäni.
En ottanut kantaa avioliiton puolesta enkä vastaan.
Ihmettelin vain tätä sormusten ympärillä vellovaa vihkiytymiskeskustelua. Sormukset kun ovat kyseisessä asiassa vain pieni sivuseikka.