Siis omasta mielestäsi?
Muutama viikko sitten tutustuin mieheni kautta uuteen paikkakunnalle muuttaneeseen pariskuntaan. Pariskunnan mies on mieheni maanmies, vaimo suomalainen. Nainen ilmaisi hyvin suorasanaisesti minulle, kuinka "näitä miehiä pitää ohjata kuin pikku lapsia, kun eivät ole tällaiseen tottuneet, mitä meillä on". Katsoin rouvaa hölmistyneenä ja kerrankin täysin sanattomana.
Tarkkailin koko tapaamisen ajan pariskuntaa, ja rouva totta tosiaan pompotti ukkoa ihan täpöillä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kouluttamaton puskajussi, vaan itseasiassa mies oli esim. korkeammin koulutettu kuin vaimo itse. Kauheasti minulla ei rouvan kanssa puheenaiheita sitten ollutkaan, kun en ole joutunut ukkoani hänen tapaansa "kouluttamaan" eikä miehelleni ole koskaan tarvinnut rautalangasta vääntää yhtään mitään. Vaikkei minun käsittääkseni hänenkään miehensä asioiden hoidossa ja elintavoissa ole mitään vikaa.
Olemmeko me sitten mieheni kanssa pariskuntana jotenkin erilaisia? Joutuvatko kaikki muut monikulttuuristen parisuhteiden suomalaisosapuolet koko ajan, vuodesta toiseen, opastamaan tai valvomaan toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä? Meillä ei ole koskaan tarvinnut, vaan ollaan tehty kaikki elämässä ja toimittu yhdessä tehtyjen päätösten pohjalta. Niin kai parisuhteessa pitäisikin, eikö?
Mites teillä muilla?
Muutama viikko sitten tutustuin mieheni kautta uuteen paikkakunnalle muuttaneeseen pariskuntaan. Pariskunnan mies on mieheni maanmies, vaimo suomalainen. Nainen ilmaisi hyvin suorasanaisesti minulle, kuinka "näitä miehiä pitää ohjata kuin pikku lapsia, kun eivät ole tällaiseen tottuneet, mitä meillä on". Katsoin rouvaa hölmistyneenä ja kerrankin täysin sanattomana.
Tarkkailin koko tapaamisen ajan pariskuntaa, ja rouva totta tosiaan pompotti ukkoa ihan täpöillä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kouluttamaton puskajussi, vaan itseasiassa mies oli esim. korkeammin koulutettu kuin vaimo itse. Kauheasti minulla ei rouvan kanssa puheenaiheita sitten ollutkaan, kun en ole joutunut ukkoani hänen tapaansa "kouluttamaan" eikä miehelleni ole koskaan tarvinnut rautalangasta vääntää yhtään mitään. Vaikkei minun käsittääkseni hänenkään miehensä asioiden hoidossa ja elintavoissa ole mitään vikaa.
Olemmeko me sitten mieheni kanssa pariskuntana jotenkin erilaisia? Joutuvatko kaikki muut monikulttuuristen parisuhteiden suomalaisosapuolet koko ajan, vuodesta toiseen, opastamaan tai valvomaan toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä? Meillä ei ole koskaan tarvinnut, vaan ollaan tehty kaikki elämässä ja toimittu yhdessä tehtyjen päätösten pohjalta. Niin kai parisuhteessa pitäisikin, eikö?
Mites teillä muilla?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä, kaikki muut Suomeen ulkomailta puolisoina muuttaneet miehet ovat juuri kuvailemiasi uusavuttomia tomppeleita.
Not. Älä äiteemamma ihmettele, jos saat enemmänkin rienaavia vastauksia aloitukseesi. Kai nyt terve järkesikin sanoo, että tapaamasi pariskunta on ehkä enemmän marginaalissa kuin sinä ja miehesi.
Toki alkuun pitää käyttää enemmän aikaa tutustuttaakseen puolisonsa siihen, miten Suomessa asioita hoidetaan, mutta kyllä se siitä lähtee lutviutumaan itsekseen. Toiset ovat tietysti aina avuttomampia kuin toiset, mutta onneksi tuo ukko on ymmärtänyt, ettei kysyvä tieltä eksy. Lisäksi tällä pienellä paikkakunnalla ollaan lupsakan palveluhenkisiä.
- olen aiemminkin törmännyt samaan ilmiöön
Eikä ole useimmiten ollut kyse ulkomaalaisen puoliskon "maalaisuudesta" vaan suomalaisen automaattisesti olettamasta takapajuisuudesta. Vaikka toinen olisi korkeasti koulutettu ja suurkaupungista kotoisin.
Toinen esimerkki samaisesta automaatiosta: nainen suomalainen, mies ulkomaalainen. Nainen oli hankkinut miehelle eri kauppojen kanta-asiakaskortteja, "kun ei niillä raukoilla ole tällaisia, eivätkä ole tähän meidän tasoomme tottuneet"... siis muovikortteihin lompsassa... Mies oli kotoisin miljoonakaupungista, merkittävän kauppiassuvun jälkeläinen, nappulasta sun muista vingutettavista ei ollut koskaan ollut puutetta.
Siis tarkoitin kysymykselläni sitä, että kuinka moni suomalainen puoliso kuvittelee olevansa sitä ulkomaalaista puolisoaan parempi ja kuvittelee olevansa oikeutettu tuollaiseen vain oman syntyperänsä vuoksi. En siis tarkoittanut tavanomaista virasto- ym. arkiasioiden helpottamista vaan kertakaikkista joka asiaan sekaantumista ja toisen alentamista lapsen tasolle "alhaisemman" syntyperän vuoksi. Vaikka toinen olisi älyllisesti ja kaikin muinkin tavoin ihan saman tasoinen tai jopa parempi kuin se suomi-puolisko. Halusin siis hiukan udella, onko se kuinkakin yleistä esim. täällä kirjoittavien keskuudessa.
Kiitos tähänastisista vastauksistanne :)
Aika outoa että tämä ilmiö tulee sinulle jonkinlaisena yllätyksenä. Todella moni mokusuhde pyörii aivan muun kuin rakkauden ympärillä. Monelle yksikulmakarvaiselle suunkauttahengittäjälle valkoinen vaimo on statusobjekti, kun taas vaimolle ulkomaalainen mies on projekti jolla tuntee itsensä tärkeäksi. Omanlaista statusta siis. Mies ja lapsi yhdessä paketissa - sellainen siirtymävaihe lemmikin ja oman lapsen saamisen välissä. Miehellehän tämä tietysti sopii vallan mainiosti.
Mä en kuvittele ainakaan olevani parempi tai fiksumpi, kyllä me ihan tasavertaisia olleen, minä tietty naisten asioissa fiksumpi ja hän miesten ja yleissivisstys mailmasta hänellä on parempi.
Itse välillä huomaan käyttäytyväni tosi tökerösti joittenkin ulkomaalaisten kanssa, puhun niille kun he ei ymmärtäisi ja sit mua hävettää. He varmaan luulee, et pidän heitä tyhmänä, vaikka mä ajattelen sitä, että ymmärtääkö he mitä mä puhun. Tosi noloja tilanteita välillä, mutta välillä kun he ei vastaa tai sano "joo" aina välillä, niin ei voi tietää ymmärtääkö he.
Itse en oikeesti varmaan voisi olla sellaisen miehen kanssa jonka alentaisin tuolle tasolle.
Olen kyllä huomannut joissakin suhteissa vastaavaa, mutta tiedän myös senkin, että moni mies kestää sen vain tiettyyn pisteeseen asti ja sit siittä tulee loppu. Piste saattaa olla suomenkansalaisuus.
Olen tavannut kuvailemasi kaltaisia henkilöitä - sekä miehiä että naisia - jotka kuvittelevat, että kukaan ei osaa tehdä yhtään mitään oikein, saati että osaisi ajatella - heitä tietysti lukuunottamatta. Sattumoisin yhdenkään näistä puoliso ei ole ollut toista kansalaisuutta, mutta voin kuvitella, että heidänlaisiaan monikulttuurisiin pareihinkin siunaantuu.
Epäilisin, että kyse on tietynlaisesta persoonallisuudesta ja epäilen, että olisivat nämä aviossa sitten kenen tahansa kanssa, asenne olisi aivan sama. Pitkää pinnaa toivotan puolisolle.
Molemmat paimennetaan toisinaan. Mies pitää tyhmänä, jos en tiedä Intian historiasta tai kieltäydyn hoitamasta joitakin paperiasioita (mitkähän itsekkin voi hoitaa kun on asianomainen).
Itse nauran räkäsesti hänen kirjoittamilleen tekstareille ja kaikelle mikä pitäisi olla itsestään selvää mutta ei mene miehelle kerta rykäisyllä.
"Kyllähän meillä Suomessa osataan mutta mites siellä mudan keskellä, siellä Bangladeshissa;D"
Päätökset kyllä harkitaan yhdessä tosin mies nyt tekee vaikka sitä kieltäisikin mutta omat rahansahan se kuseen pistää,jos pistää;D
Puhumalla yleensä on asiat parhaiten selvitetty kun on kuitenkin kaksi yhteistä kieltä niin mikäs tässä asioita hoidella.
Täytyy myöntää, että alussa oli itsellä sellainen olo, että ymmärtääköhän tuo nyt miten näitä vehkeitä käytetään kun päästin hänet laittamaan ruokaa omaan keittiööni (sinänsä hölmö ajatus Bangladeshissa hänen perheellään on ihan samat vehkeet hellat mikrot muut ja olihan hän jo ollut kolme vuotta Suomessa, että pelko oli ihan turha).
joskus mietityttää kun mies ei osaa käyttää videoita mutta dvd:tä osaa käyttää ja ymmärtää digiboksista enemmän kuin minä (itse kasvoin videon kanssa;D nyt on haikeat jäähyväiset kun dvd jyrää vhs-kasetit)
No, talousasioissa ja virallisten asioiden hoitamisessa toimitaan yhdessä tosin minä vain kuuntelen, että meneekö oikein ja mies toimii.
Onhan se selvä, että kaikkea ei voi tietää, jos tulee maapallon toiselta puolelta. Jonkun verran piti opastaa ainakin laskujen maksamisessa, kun se ei ollut niin tarkkaa ja joskus tuppasivat häviämäänkin. Ärsyttävin asia oli, kun puoliso tilasi kaikenmaailman postimyynnistä uskomatonta roinaa. Kun kuvassa näytti hyvälle ja oli niin halpa. Suurinosa suomalaisista taitaa ymmärtää, että ovat ihan huijausta.
Meilla oli varsinkin alussa suurimmat erot rahan kayttamisessa. Mies ei oikein tuntunut ymmartavan, etta raha ei todellakaan ole itsestaanselvyys ja kulutti sita mielestani liikaa. Osteli mm. uusia vaatteita ja baariinkin rahaa paloi. No, omalta tililtapa han kaikki maksoi mutta minulle ei voinut kertoa raha-asioistaan. Minua taas huolestutti, etta pian nuo rahat loppuvat, jos tata vauhtia meno jatkuu. Ja kylla hieman vaikeuksia tulikin...
Sanomista ja huolehtimista raha-asioista => riitaa.
Minulla on myös "yllätys, yllätys" ulkomaalainen mies.. (No itsekkään en ole ihan sataprosenttisesti suomalainen sukujuuriltani) Minulla ei ole ikinä ollut sellaista ajatusta että mieheni olisi jotenkin tyhmempi kuin minä. Itseasiassa monesti tulee ajteltua että suomalaiset ovat varsinaisen tietämättömiä mutta kovaäänisesti aina kertomassa kuitenkin että he kaiken tietävät:) Se on itseasiassa aika huvittavaa...
"Itseasiassa monesti tulee ajteltua että suomalaiset ovat varsinaisen tietämättömiä mutta kovaäänisesti aina kertomassa kuitenkin että he kaiken tietävät:) Se on itseasiassa aika huvittavaa..."
No jaa, tuo tuntuisi olevan aika yleistä ranskalaisillekin...;)
Ja bangloille...
Ylipäätään kaikille tuntemilleni ihmisille ikään ja sukupuoleen saatikka rotuun katsomatta;D
pitäisikö tästä nyt ymmärtää, että teidän miehet ja niiden suku ja ystävät on jostain yhtä takapajulasta kuin savosta muuttaneet helsinkiläiset:)????
Aika kansainvälisessä piirissä pyörin täällä pääkaupunkiseudulla ja illanistujaisissa sun muissa en ole nähnyt vielä muita kuin suomalaisnaisia mokaamassa juomalla useimmiten liikaa, omaamalla mielipiteen joka asiaan, korostamalla itseään ja omaa tärkeyttä yhteiskunnalle... sanoisin että ranskalaismiehet jää kyllä toiseksi, osaavat lopettaa ajoissa...
Aika kummalta kuulostaa nama jutut. Suomalaisillahan on perinteisesti sisaanpain vetaytyva luonne ja muutenkin heikko itsetunto. Etta en kylla usko, etta suomalaiset olisivat keulilla itsensa kehuskelussa. Jos pieni aanekas ryhma on niin ei todellakaan suurin osa.
noin niin kauan kunhan suomalaiset saa sitä viinaa suuhunsa.
Eikä puolisoni ole minua parempi. Yhdessä elämää eletään, eikä siinä tarvitse toisen toiselle isotella tai jommankumman toista alistaa. Mutta olen myös tavannut ap:n esimerkkien kaltaisia pareja, asetelman ollessa aina niin, että suomalainen puolisko pomottaa. Tai oikeammin, suomalainen vaimo pitää afrikkalaista miestään lapsena. Enää vaipanvaihdot ja syöttämiset puuttuu ;)
Mutta... eivätpä tuollaiset liitot sitten loppu elämää kestäkään.
:) :) :)