Eronneille vanhemmille on asetettava lisävero. Kun ei vastuuntuntoa muuten riitä, niin sitten täytyy käyttää keppiä.
Ennen lapsen tekoa on tarkastettava kumppani huolella, jotta on varmasti ainakin 18 vuotta yhdessä. On ihan turha mussuttaa jälkeenpäin, että se pettää, ei siivoa, puristaa hammastahnatuubia väärin tms. Nykyvanhemmat, varsinkin alle kolmikymppiset lellipennut, eroavat naurettavan heppoisin perustein. Mitään hyväksyttävää erosyytä ei kerta kaikkiaan ole, jos on alaikäisiä lapsia.
Ennen lapsen tekoa on tarkastettava kumppani huolella, jotta on varmasti ainakin 18 vuotta yhdessä. On ihan turha mussuttaa jälkeenpäin, että se pettää, ei siivoa, puristaa hammastahnatuubia väärin tms. Nykyvanhemmat, varsinkin alle kolmikymppiset lellipennut, eroavat naurettavan heppoisin perustein. Mitään hyväksyttävää erosyytä ei kerta kaikkiaan ole, jos on alaikäisiä lapsia.
Vastaukset 45
Vanhimmat
... miten rangaistaan avopareja jotka eroavat, tai pariskuntia jotka ovat hankkineet lapsia asumatta koskaan yhdessä... miten tämä rangaistusverosi kohtelisi heitä ja avioeronneita tasapuolisesti.
Kirjoitat: "Ennen lapsen tekoa on tarkastettava kumppani huolella, jotta on varmasti ainakin 18 vuotta yhdessä."
Kenelläkään ei ole tuollaista viisautta tai kristallipalloa ... aika-ajoin ihmiset muuttuvat, joskus parempaan ... joskus huonompaan. Varmasti jokainen vastuuntuntoinen vanhempi on koettanut tehdä parhaansa puolisonvalinnassa, josksu se ei onnistu... valitettavasti.
Tämä ei tarkoita ettäkö "heppoisin perustein" pitäisi erota, tai hätiköidysti, tai ilman että kriisiin haettu apua ja molemmat puolisot yrittäneet korjata liittoa.
Kirjoitat: "Mitään hyväksyttävää erosyytä ei kerta kaikkiaan ole, jos on alaikäisiä lapsia."
Viirrako sulla oikeasti päässä, vai pitäisikö sinun mielestäsi esim. perheväkivallasta kärsivän puolison elää lapsen kanssa ko. helvetissä ... JA SEKÖ MUKA LAPSEN ETU.
aivan toiseksi ihmiseksi kuin yhteen mennessä. Kyllä erota pitää voida, silloin kun on pätévät perusteet. Toisen sairaaloinen uskonhihhulointi on yksi erosyy.
.. vastaus!
... kommentti. Tarkoitin sen tuolle Mkolomikutoseelle!
vero,koska rikkoo usein perheen. Ei voi vaatia, että petetty sietää mitä vain pettäjän taholta
... ennen laki tunsi termin "aviorikos", jota sovellettiin nimen omaan "pettäjiin".
80-luvulla se poistettiin, koska katsottiin ettei tuomioistuin ole oikea paikka tuomita asiassa, missä kaksi ihmistä eivät syystä tai toisesta tahdo elää yhdessä... vaikka tunne olisikin yksipuolinen.
Jos ne 200 kansanedustajaa tahtovat tuon takaisin, asia varmasti järjestettävissä... ääni kristillisille vaan ensi vuonna :-)
Olen sitä mieltä, että pitäis tosiaan saada pykälä takas, koska sillä ehkä aviorikkojia ehkä saatas kuriin - tai ainakin näitä petettyjä kohtaan jotain korvausta siitä tuskasta, minkä he aiheuttavat
Puolueesta en niin tiedä, mut voin yrittää, että muutkin puolueet lähtevät ajamaan tätä takas
selvä kristilliset siis saavat äänen täältä ainakin - tai se puolue mikä sitten asian ottaa esille - mutta oli miten oli - se julmuus, se välinpitämättömyys mikä liitot ajaa konkurssiinsa nykyisin - se on lähtöisin juuri siitä, että kaikesta on tullut laillista - jopa selvästä julmuudesta lähimpiä kohtaan. Heppoisin perustein liittoja solmitaan tyylillä "kauniit ja rohkeat" ja saippuaa se on sitten se loppukin - siitä huolimatta, toinen osapuoli ei välttämättä ole yhtä heppoisesti rakennettu kuin pettäjäpuoli, joten julmuus on kahta kovempaa tällöin - mitäs siitä jos kumpikin on mallia "kaikki missä sydän lyö käy" silloin on kyseessä omanlaisensa liitto eikä sellainen kaadu - mutta koska näitä nyt kaatuu kuin puita amatzonasissa otaksuttavasti nämä nk tunneluuserit ovat päässeet useimmissa tapauksissa arvot tuntevan ihmisen ruokapöydän elätiksi - sinkkuperiaatteillaan.
Jos rakkaus loppuu - sille ei mitään voi - mutta jos se loppuu, ei siihen tarvita mitään likaista peliä lopun alettua - vielä vähemmän puolusteluja, "no kun se loppui, niin tietenkin minulla oli oikeus tehdä sitä ja tätä - maata siellä ja täällä - kuitata ne ja ne asiat ominpäin" - hyi hitto ja näitä riittää - siis näitä tapauksia: "siististi treffeille kun puoliso on mennyt töihin ja happamalta haisevana hakemaan tuota kotiin tämän työpäivän päätteeksi imagosyistä"
rivoa - ruojua - inhaa - ja kyllä vain rikos se on petoskin..
Itse en eroa halunnut ...vaan 14 vuoden jälkeen eukko meni vieraan perään ja jätti kaksi lasta minulle !!! Että vielä lisä veroa !!!! No hyvin meil menee ...ainut lisä mitä saan on lapsi lisän korotus !!!! Ex eukko nykyään täys alkoholisti ...pareeen et meni pois meirän elämästä !!! Elatus maksut saatiin onneksi pois kertakorvauksena...tosin pieni muotoisena !!! Ei muuta kun hyvää elämäää kaikille teille ja lisääntykäää lapset on ihani ...vaan jonkun niistä on pidettävä huolta !!!!!!
paskat täällä mitään veroja tarvita.
ei muutakuin 'avioliittokurssi' ja jonkinlainen koeaika niin sillä yli 50% eroprosentti laskee kummasti.
tietävät sitten molemmat osapuolet mihin ovat sitoutumassa.
.. avoliittolaiset... ei ole helppoja nekään erot, ja usein lasten elatuksesta ja tapaamisista riidellään siinä kuin avioeroissakin?
Lapsentekoluvallako, tai kimppaanmuuttosertifikaatilla??
Keksi sinä parempi vaihtoehto. Vero ei nyt ainakaan
tule kysymykseen. Mitä sinä siis ehdotat?
Toista ei voida pakottaa rakastamaan, vaatia yrittämään loputtomiin, saada muuttaman toimintatapojaan tai oppimaan uutta vasten omaa tahtoaan ja ymmärrystä. On typerää kuvitella että kurssittamalla tai "sakoilla" saataisiin erot vähenemään --- tai avioliitot onnellisiksi.
Ihmisillä tuntuu täällä välillä olevan käsittämätön auktoriteetin tarve tai usko "kurssitukseen". Tyyliin; kun avioliitto sössitty (vaikka toinen olisikin ollut "aloitteellisempi" siinä), niin huudetaan valtiovaltaa apuun ... kuin se olisi jotenkin liiton voinut pelastaa tai autuaaksi tehnyt. HAHAHAAA...
Melko erikoista luonteenlaatua vaatii sekin, että kestäisi sellaisessa liitossa, jossa puoliso sietää sinua VAIN koska laissa eroaminen tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi. Minua se oksettaisi.
Ehdotan että ihmiset ihan itse opettelevat (joskus opettelavat uudelleen) parisuhteessaan:
- rakastamaan toisiaan
- kunnioittamaan toisiaan
- tukemaan toisiaan
- olla ottamatta toista KOSKAAN itsestäänselvyytenä
- "ansaita" toisen rakkaus joka päivä (siis MOLEMPIEN)
- olla tekemättä ja kohtelematta toista huonosti, tai edes huolella ajatella miltä tuntuu jos itselleen niin tehtäisiin
- sopia parisuhteen säännöt YHDESSÄ, ja sitoutua niihin
- keskustella, keskustella ja keskustella ... jos tänään väsyttää, niin huomnenna viimeistään.
Eiköhän siinä noin aluksi ehdotusta, ja pohdittavaa tuliko aikaan niin tehtyä ... minä en, nyt olen viisaampi.
Elämä on se, joka opettaa. Usein ikävä kyllä vasta virheiden ja/tai vaikeuksien kautta. Arvomaailma muuttuu; ikä, kokemukset, eletty elämä luo arvopohjan. Harvalla sitä valmiina on..tuskin kellään. Tai arvoja varmasti on mutta konkretisoituvat vasta kokemuksien kautta. Sitä oppii arvostamaan ja kunnioittamaan asioita, joita piti ehkä itsestään selvyyksinä aiemmin. Katkeroitua ei kannata, vaan iloita siitä, että kykenee ottamaan opiksi. Ja näin toivottavasti parantamaan elämänlaatua.
Jotkut ei osaa keskustella, kun heidän kotonaankaan ei ole niin tehty. Jos ottaa päähän, niin otetaan kännit. Tämä on aika yleistä. Sitten lopuksi vain häippäistään ilman vastuun häivääkään.
Ehdottomasti kannatan tuota ennaltaehkäisevää suhtautumista, jos ei mentäisi niin helposti naimisiin ei myöskään niin helpolla erottaisi.
Keskustelemaan voi oppia -- toisille se vaikeampaa kuin toisille, mutta ei mahdoton taito kenellekkään. Hyvä parisuhdeterapeuttu osaa kyllä auttaa ja rohkaista siinä.
Kyse paremminkin asenteesta, jos lähtökohtana ja "tekosyynä" puhumattomuudelle on mistä kirjoitit ... niin voi voi... ei siitä hyvä heilu.
Niin, ja tuo puhumisen taidon puuttumisen olen havainnut myös joissakin naisissa, eli ei se myöskään ole heidän yksinoikeutensa.
Kuitenkin, jos sitten päättää vetää aina lärvit ja lopulta vaan lähteä suhteesta ... niin voi olla parasta kaikille osapuolille, jos tuolla asenteella varustetusta kaverista kyse -- eikä sitä ainakaan lailla tai sakoilla pitäisi estää... aikamoinen karhunpalvelus sekin olisi lapsille ja koko perheellle.
... kurssittaa avoliitossa elävät ja lisääntyvät?
Vai oletko sitä mieltä että avoerot helpompia lapsille ja pulisoille kuin avioerot?
Mitähän jos ihmiset ottaisivat ihan itse vastuun elämästään, parisuhteestaan ja taidoista elää liitossa puolisonsa kanssa niin että kaikilla hyvin.
Jos sitten tahdot kustua huolellista puolisonvalintaa ja harkintaa ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi ... niin olen kanssasi samaa mieltä. Mutta jos tarkoitit sillä jotakin ulkopuolista "avioliittolautakuntaa", niin en ole.
Mitään kursseista puhunut, sitäpaitsi minä sanon vain mielipiteeni ja jätän teille noi käytännön tehtävät ja toteutuksen. :)
Eiköhän siinä tärkeintä olisi juuri se joidenkin kohdalla, että tietää mihin päänsä pistää, eikä mentäisi ihan välittömästi naimisiin vaan oppisi tuntemaankin sen, jonka kanssa eläisi.
Mutta ongelma onkin siinä, että aikakaan ei ratkaise kaikkea. Joten ehdotan että kaikki liitot lakkautetaan, eipähän tule eroja ;) Jos siis eroja tahdotaan karsia....
Kai sitä keskustelupalstoillakin voisi olettaa milipiteenvapaudesta huolimatta jotakin loogisuutta?
Jos kannatat ajatusta jossa kirjoitetaan: "ei muutakuin 'avioliittokurssi' ja jonkinlainen koeaika" ... niin turha sitten ihmetellä jos sitä pidetään myös sinun kantanasi.
Kyllä, on varmasti monia ihmisiä joiden todellakin olisi viisainta pysyä sinkkuina ja olla lisääntymättä... mutta eiköhän jätetä se aivan heidän omaan harkintaansa, vaikka ratkaisisikin liikakansoituksen melko nopeasti.
siis jeesustella voi miten sitä opetellaan ja opetellaan ja taas opetellaan keskusteluja - mutta kaikista ei ole siihen - siis laiska, tympeä ja tyhmä partneri ei puhu kuin asian vierestä ja välttelee kaikessa vastuunkantamista - ainoa mihin tällaisella se puhti riittää on se, että kun tällainen vihdoin ottaa ja organisoi sukunsa auttamaan kytkimen nostossa (huom siis saa mamman ja pappan avuksi) kaapii kaiken mahdollisen irtaimen mikä on irroitettavissa (vaikkei olisi edes omaa) ja kiikuttaa sen sinne uuden asioidenhoitajan asunnolle..
- eli siinä olet oikeassa, että on hyvä kun tällaiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan ja antavat kunnon ihmisille rauhan . . . mutta siitä huolimatta - ja tässä kohden puhuu nyt kokemus - olisi hirmuisen hyvä jos tällaisille olisi omat kuritusjärjestelmänsä ja myös velvollisuus korvauksiin esim. pettämisistään ja varasteluistaan sille kenelle ovat vahinkoa aiheuttaneet.
Eli ei siinä opettelut auta .. ei edes hyvä tahto..
Tuohon on jo pykälät, eli ilmeisesti ositus ei mennyt kuten kuuluu. Ei ole laillista, voit nostaa syytteen, jne. jne.
Se, ettei puolisosi tahtonut enään elää kanssasi on hänen valintansa. Ja ellei pystynyt keskustelemaan ja hakemaan muuta ratkaisua ... saattoi hyvinkin johtua syistä mitkä listasit.
Mutta edelleen, ellei hän rakasta sinua ja eikä tahdo eläää yhdessä kanssasi ... ei siitä voida sakottaa.
Mistä voidaan rangaista oikeudessa ja pitääkin on jos ESIM.:
- hävittää omaisuutta joka kuuluu osittaa
- varastaa yhteisestä pesästä
- lyö avioliitossa
- raiskaaa avioliitossa
- jne. jne.
Missä vaiheessa me olemme siirtyneet utopiaan? Onko tämä meidän systeemimme todellakin näin toimiva?
On hienoa - mikäli asia on näin - ja asiat ovat pienessä ajassa parantuneet näin hulppeasti.
Tosin.. kaiketi tämä on tapauskohtaista ja ainakin parisen vuotta sitten oli toisin, kun eräs ihminen rikotussa kodissaan katseli kuinka tavarat kävelivät ulos kyselemättä. Selkä oli mustelmilla pöydänreunaan hakattuna kuten rintakehäkin nyrkinlyönneistä, paikat hiertymillä..
Soittaessaan poliisille tämän käskettiin vain pitämään puhelinta auki. Jos pahoinpitely alkaisi taas ja jatkuisi, he saapuisivat apuun - mutta eihän tavaroiden kantamisesta mitään kahakkaa saisi aikaiseksi, varsinkaan kun toinen ei uskalla edes hengittää saati vastustella uuden raivon puuskan pelossa - yksin kun oli, eikä ketään turvana..
näin kotosuomessamme vähän ennen joulua 2004..
jälkiseuraamuksia asiassa ei ollut - vain toisen osapuolen väitelmät yhdessä hankituista ja omasta osuudestaan.. (tarvitseeko mainita: varsin vähän oli liitossaan vaimo tuonut kotiin vaikka olikin se joka tienasi perheessä)- toinen osapuoli ei uskaltanut, eikä edes voinut todistella mitään - miten todistaa jos pyyntö jopa hankinnoista tulleista kuiteista repisi helvetin auki - toisaalta tuskin tositteita mistään olisi ollut jäljelläkään..
En usko, että jutun aihe on ollut se että kukaan haluaisi korvausta rakkauden loppumisesta tai edes siitä että epäkelpo siippa katoaa teilleen.. siitä enemmänkin kuinka paljon onnettomuutta, pahaa mieltä ja menetyksiä tämä on toimillaan saanut kanssaihmiselleen aikaiseksi.. eli ei pidä sekoitella nyt romanttisesti mitään rakkautta johonkin missä sitä ei ilmiselvästi ole ollut kuin ehkä toispuolisesti, ja sekään ehkä ei niin korkeita ole enää hiponut kaiken jälkeen.. ehkäpä se on ollut pelkkää väsynyttä näytelmää pakonsanelemana - useinhan kyllä ihminen tietää mitä kulisseissa tapahtuu - vaikka petollisempi muuta luulisi.. yhtä kaikki oli miten tahansa - ei rakkaus ole verollepantavissa - mutta julmat työt kylläkin.
Olisi se kyllä ihana, se mainitsemasi ideaali maailma missä kaikille annetaan tarpeen mukaan niin järkeä kuin risujakin.. ikäväkyllä kokemus sanoo aivan muuta..
... joskin hyvin ikävä ... mutta ei liity lainsäädäntöön.
Se, että on olemassa lait ja pykälät ... mutta ellei toimeenpanijat (poliisit, tuomarit, syyttäjät) tee työtään, niin onhan se epäkohta.
Ja valitettavasti uhrilla harvemmin voimia tai muitakaan resursseja ajaa rangaistusta puolisolleen. Silti -- se on mahdollista.
Jos taas tarkoitit, että väkivallan uhrin asemaa muutenkin parannettava (korvauksia)... niin olen samaa mieltä. On se hakkaaja sitten oma puoliso, naapuri, tai tuntematon.
tuollaisen ****** levittämisestä ympäristöön...
vain jättää, vero jättäjälle. Syytön se on jätetty, ei hänelle mitään lisäkustannuksia.
Ja jos ero on vain toisen aikaansaama ja toinen lähti, hänelle vois asettaa satojentuhansien kipuveron ja korvaukset jätetyille. Kannatan ideaa, hyvin kehitys kelpoinen juttu!!!
... vuosien kidutuksen jälkeen päättää jättää miehensä, jonka mielestä avioliitossa ei ole mitään vikaa (mitä nyt vähän joskus vahingossa läpännyt, mutta onhan anteeksi pyydetty... jne. jne.)... NIIN SINUSTAKO SAKOT MOISELLE AKALLE ???
Voi tsiiisus tätä ihmisten ajattelukykyä ....
.. tuon täytyy olla. Eihän kukkaa täyspäinen tuollaosta muutoin esitä, eihän
oli kyse turhista eroista, jossa mies/nainen lähtee lätkimään, kun perhe elämä ei enää vaan kiinnosta!
... kuka käräjäoikeuden tuomari on se, joka voisi tuomita "lähtijän" sakkoihin ... millaista näyttöä luulet voitavan antaa.
Jos jätetty argumentoi "perhe elämä ei enää vaan kiinnosta tuota eukkoani" ... ja jättäjä vetoaa henkiseen väkivaltaan, ahdistavaan perheilmapiiriin, rakkaudettomuuteen, yms. Asioita joista on yhdenkään käräjäoikeuden tuomarin TÄYSIN MAHDOTON mennä sanomaan "soopaa, sakot räpsähti". Näyttöä ei ole suuntaan tai toiseen, koska kyse siitä miten ihmiset asiat KOKEVAT ja TUNTEVAT ...
On lapsellista kuvitella, että kahden aikuisen parisuhteen syistä tai syylisistä voidaan käydä oikeutta, ja langettaa esim. sakkoja. Niin ei ole Suomessa, eikä tule olemaan -- onneksi.
Mutta ainahan asiasta voidaan kesustelupalstoilla tarinoida...
Siis haloo - yhtälailla kuin on todistettavissa se, että joku vei rahat, yhtiökumppani petti, yritys teki konkurssin, auto on parkkeerattu väärin, pahoinpitely, raiskaus.. on kyllä todistettavissa se jos on joutunut kumppaninsa väärinkäyttämäksi - oikeasti tympii se että liitoissa saa tehdä ihan mitä vain ilman, että siitä tulisi rapsuja.
Työpaikkakiusaamiselle on oma lainsäädäntönsä, kuten koulukiusaamisellekin, samansuuntaisen voi hyvin säätää koskemaan myös avio/avoliittoja -
taloudellisesta hyväksikäytöstä on olemassa tietyt lainalaisuudet - samansuuntaisen lakikokoelman voi hyvin säätää koskemaan myös avioliittoja -
väkivallasta on olemassa lait - vaan eipä samat jos on kyseessä perhe - eli kyllävain, kyllä vain olisi aihetta miettiä säännöstöä uudemman kerran ja antaa käräjätuomareille uusi lakikokoelma käsiinsä siitä miten ihmistä saa kohdella.. ja mitä sille tehdä, vaikka kyseessä olisikin avioliitto. Tämän ulkopuolelle tietenkin jäävät eroamiset, joissa kaksi ihmistä ilman mitään petosta ilman mitään julmuuksia päätyvät erilleen tunteiden loputtua.. eli hyvin harvinaiset tapaukset..
Eli petoksesta petoksen mukainen rangaistus - sitten verona tai sakkoina ihan miten vain - mielellään kipukorvaukset petetylle ja korvaus myös menetetyistä ansioista ja työajasta.
Ei tietenkään saa tehdä "mitä vaan", sinähän puhut aivan levottomia !!!
Avioliitossa raiskaus on rikos, siitä saa varmasti rapsuja jos asian vie oikeuteen.
Avioliitossa väkivalta on rikos, nykyään jopa yleisen syytteen piirissä mitä ei ennen ollut. Eli, vaikka hakattu vaimo ei tahdo nostaa syytettä ... syyttäjä sen voi tehdä.
Avioliitossa varkaus on varkaus, jos varastan puolisoni perintökorut ja myyn ne ... hän todellakin voi nostaa rikossyytteen.
Se pitäisikö henkinen väkivalta lisätä myös "listoille" koskemaan avioliittoa, voisi olla hyvä ajatus (vrt. työpaikkakiusaaminen).
Eli, suurin osa mistä kirjoitit ja väitit on puppua -- ja lainsäädännön osalta kunnossa.
Jos sitten esim. hakattu vaimo käsi kipsissä ja kyyneleet silmissä rukoilee syyttäjältä miehelleen syyttäättäjättämispäätöstä tapahtuneesta perheväkivallasta... niin vaikeassa välikädessä on sekin virkamies (tietää, jos syyttää kuten kuuluisi, niin seuraavaksi tuo nainen saa kahta kovemmin selkäänsä ... ehkä viimeisen kerran).
Tässä ketjussahan oli kyse siitä, pitäisikö sakottaa puolisoa siitä, että avioeroaa toisesta ilman hänen "suostumustaan" tai ilman erotettavan hyväksymää syytä. Tämä on mahdoton kuvio tai vaatimus, koska kuinka tuomari voisi mitata rakkauden määrää ... rakkaudestahan avioliitoissa ollaan, toivottavasti.
päätinpäs katsahtaa olikos jotain sanomista tälläkin kulmalla ja olihan sitä..
juu kyllä vain - siis avioliitoissahan on kyse rakkaudesta - siis tottakai on, mistäs muusta.. no tietenkin voihan kyse olla muustakin kyllä, mutta ne ovat enemmän sopimusasioita muissa mielessä ja varsin kestäviäkin liittoja - toisella on jotain mitä toinen haluaa ja toisella jotain muuta - mutta eipä siitä sen enempiä..
Levottomuudesta en osaa sanoa aiemman viestin kohdalla - mutta myönnettäköön - kyllä minä tiedän ettei asiat ole aina kuten pitäisi. Varsin useasti kyllä on myös nähty tämä toinen puoli: "toinen vetää syytteet alas" tavalla tai toisella - joko välttääkseen suuremman katastrofin tuloa, selkeästi pelosta, tai sitten hyvää hyvyyttään mikä on kyllä hirmuisen väärin ja todellakin virkamiehen painajainen jos oikein ajattelee.. vielä enemmän painajainen tälle alistuvalle osapuolelle.
Ikävä kyllä tässä kohden nyt on vähän oikaistava sitä asiaa, mitä omaisuuteen tulee - jokaisessa avioliitossa olisi nähtävästi hyvä laatia avioehto - ettei päädyttäisi "mulle mulle mulle mun mun mun" tilanteeseen pesän mentyä kahtia - vielä pahempaa kuten itselleni kävi joskus, entinen mies kaakatti miten oli edellisessä liitossaan menettänyt niin paljon, että tälläkertaa ei todellakaan käy niin.. Olisi ehkä pitänyt aikoinaan kuunnella sitä järjen ääntä joka varoitteli heppoisesti jo edellisestä liitostaan sänkyjen kautta loikkineesta miehestä - mutta siihen aikaan omasin kaiketi jonkun oudon hyvänteon puuskan.
Eikä todellakaan käynyt niin että entinen puoliso olisi lähtenyt tyhjin käsin - aika riisuttu oli valtakuntani johon jäin elelemään sitten. Eikä siinä tarvittu kuin vähän luovuutta, fiksuja ystäviä, ja jo alunperinkin ahnasta mieltä ja allekirjoittaneen sokeaa luottamusta - lyhyemmin: mikä ei ollut aitoa, siitä tehtiin virallinen kuitti hyvässä seurassa. Toisaalta, mitäpä sitä valittamaan, jatkossa viisaampi luulisin. Ainakin eron on jälkeen paremmissa seuroissa saanut vietellä aikaansa ilman luottamuspulaa ja vehkeilyjä vastassa - vaikkakin varsin vararikon partaalla. Miksen sitten vaatinut omiani takaisin - miten ihmeessä hysteeristä, poliisille soittelevalle olennolle esittäisi mitään vaateita saati korjailuja hieman kummallisesti menneeseen jakoon - kerran menin soittamaan, tiedustellakseni asioiden suuntaa - seurauksena syytökset häiriköinnistä - lähestymiskiellon hakeminen - ja huudot kuinka en saisi kävellä vastaan edes kadulla, saati sanoa päivää. Oikeudelliset toimet tällaisen persoonan kanssa olisivat olleet täyttä helvettiä, eikä ainakaan itsellä ollut halua sitoa moiseen ihmiseen itseäni enempiä enää, edes käräjillä.
En kyllä tämän viestiketjun alussa havainnut ajatusta siitä että kyse nyt olisi ollut mistään rakkauden määrien laskemisista - vaan enemmänkin tällaisen huonomman partnerilaadun karsinta, jos ei muuten niin verotuksellisin keinoin, jotta vastuuntunto kasvaisi. (kuten muutama muukin näissä viesteissä on havainnut, mitä olen lueskellut) - eihän sitä autollakaan saa ajaa jos on kyvytön tavalla tai toisella - miksi sitten laatia jotain niin suurta kuin avioliitto. Sillä liitothan ovat luottamussuhteita ja kuten sanottua tunteisiin perustuvia suurimmaksi osin. Erot taasen - ei niillä ole mitään tekemistä enää rakkauden kanssa - ja mikäli on oikean luontoinen kyllähän sitä nopeampi ja röyhkeämpi käärii päältä parhaan ja helpoimman systeemin, kuten on tottunut tekemään pitkin poikin siinä liiton loppusuoralla.
Mutta näin omalta kohdaltani, voin kyllä sanoa, että kaikkien suurpiirteisten eleiden jälkeen joihin itsekin sorruin, vähemmän kai rakkaudesta, enemmänkin ulospääsyä etsiskellen - olisi mukava ajatella saavansa jonkunlaista korvausta hukkaan heitetyistä vuosista, tyttöystävien jälkien siivouksista, inhottavista lauseista, pakotetuista velvollisuuksista, klinikkamaksuista, aborteista.. jos ei muuten niin verotuksella valtiolle.
Siis yksinkertaisuudessaan, vaikeahan se oli pitää talossaan tunnevammaista vieraissajuoksijaa joka loukkasi kaikilla liikkeillään - pelkästään itsessään asuvan humaanisen ja kiltin luonteen vuoksi. Sanottaisiinko näin, varmasti olisi olemassa tuomari - joka osaisi laskea ihmisen luonteen mitan ja kyvyn olla uskollinen, luotettava - kuin myös sen mikä on menetysten määrä jos ihmisellä ei tätä kykyä ole. Ei se jos rakkaus loppuukin ole oikeutus loukata tai pettää, eihän - eihän muitakaan petetä, vaikkei rakastettaisikaan. Mieluummin selvät sävelet kun ei enää maistu ja sitten voikin jo matkailla minne lystää, ilman mitään aisankannattaja tai ruokasusisysteemejä.
Rakkautta ei kukaan voi laskea, mutta se ei olekkaan tässä asiassa se mitä pitäisi laskea - ennemminkin sitä mitä ihmiselle saa tehdä.
Rippikoulu nähtävästi ei hoida tehtäviään, naimalupiensa jaossa kuten pitäisi tai jossain on vika - vaikea sanoa.
"Mitään hyväksyttävää erosyytä ei kerta kaikkiaan ole, jos on alaikäisiä lapsia."
... syy jos parisuhteessa on fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa sekä kumppania että lapsi kohtaan. Kääntäisitkös vaan loputtomiin toisen posken :-).Kysyn vaan.
Olipas hyvä provo, voi jestas sentään!
Melkein alkoi vit... ottaa päähän tekstiäsi lukiessasi mutta sittenpä totesin, että kun ei asiasta ole omakohtaista kokemusta niin voi hyvin ajatella noinkin lapsellisesti ja laput silmillä. Ja nimimerkki selittää paljon.
Avioliittojen solmiminen olisi lailla kiellettävä! Jokainen huolehtikoon omasta itsestään. Jos lapsia tehdään ja niitä tulee, sovitaan laillisella asiakirjalla heidän huollostaan.
Ollanko jo menossa Orwellin tulevaisuuteen?
Ei siis ole syytä erota, vaikka toinen vanhemmista hakkaisi lapsia ja puolisoaan? Onko sinusta vastuuntuntoista sulkea silmänsä kun isä tulee yöllä, riuhtaisee pienen, itkevän lapsen sängystään ja mätkii pitkin poskia, että hiljenisi? Onko sinusta vastuuntuntoa vannoa ikuisen liiton nimeen kun tiedät, että jos joudut jättämään lapsen puolison kanssa yksin on helvetti irti ja kun tulet takaisin saat itsekin turpaasi. Useimmat avioerot on otettu todella painavista syistä. Sellaiset liitot olisivat loppuneet vaikka olisi minkälainen lisävero määrätty. Eiköhän vain edes toisen vanhemman ole "uhrattava" kunniallinen mielensä ja otettava ero puolisosta, joka uhkaa lasten ja hänen omaa turvallisuutta. Kuka huolehtii lasten turvallisuudesta jos ei edes toinen omista vanhemmista? Niitä "ikuisen liiton" lapsia on nähty ja pahaa tekee sekä auttajalle että autettavalle huomata, että kukaan ei suojannut lasta.
että juuri tällainen vero/sakko/rangaistus systeemi olisi varsin hyvä asia - mikäli liitto on tuota luokkaa mitä mainitsit, todellakin rangaistusvero olisi säädettävä.
Ainakin se estäisi näitä heikkoitsetuntoisia perheenhakkaajia aika pitkälle hankkimaan mitään perhettä/perheitä ja antaisi kunnon ihmisille mahdollisuuden päätyä oikean kunnollisen kumppanin seuraan. (tiedän tapauksen, jolla on jo 5. perhe meneillään ja yhtä "sinkku" tuntuu olevan kuin aina ennenkin, sen takia voinee puhua perheistä)
Eivätpä nämä, vielä arvot tuntevat, joutuisi tilanteeseen missä tällainen tunnevammainen heittäisi hullaannuttavat liirumlaaruminsa ja nappaisi kelkkaansa.. siis jos olisi selkeät säännöt siitä miten ihmistä on kohdeltava MYÖS avio/avoliitossa ja siitä mitkä ovat mätkyt jos toisin tekee.
Onhan niitä muitakin kansalaisia suojelevia toimia olemassa - miksi sitten jonkun puolisoparan tulisi kärsiä nahoissaan, jotain aivan kunnotonta ja tunnotonta partneria.
Tottakai on syytä erota jos on hirveät puitteet avo/avioliiton raameina - mutta jämäkämpi ote epäkohtiin voisi kummasti estää tällaisten liittojen syntyä. Esim tanskassahan raiskaajat saavat piikin joka vie mieskunnon ja minusta se on oikein hyvä asia seksuaalirikollisten rikosten estämisessä - miksei siis vastuuntunnottomien ja petollisten puolisoiden kohdalla saisi tehdä yhtä suoria vetoja - vaikkapa sakkojen/verojen/kipukorvausten muodossa tai vaikkapa uuden liiton solmimisen esto tietylle ajalle petoksen jälkeen..
Lasten ja vaimonpieksäjät mielestäni kuuluvat linnaan, että siinä mielessä ei ihan riittäisi kyllä yksistään edes rahallinen menetys rangaistukseksi.. oli miten oli - arvojen takaisin tuominen ei tapahdu sillä, että kaikki se pahuus mitä kotien sisällä tapahtuu jää rankaisematta - sillä keinoin se jatkuu ikuisesti, eikä meillä ole kohta nk. terveen perheyksikön käsitettä edes olemassa - vain hajoavia uusiouusiouusioperheitä - lapsenruokkomaksuja sinne tänne, perhearvot yhtä hassu asia kuin 1900-luvun alkupuolen oppikirjassa ollut mustanmiehen nimike..
On jo olemassa laki perheväkivallasta ... se on jopa yleisen syytteen piirissä ...
Mutta ei niillä ole mitään merkitystä jos naapurit eivät ilmoita väkivllasta, ja uhrit anovat armoa oikeudessa hakkaajilleen jotta kulissit säilyvät.
Hieman elämänhallintaa peliin ... ei kukaan pakota elämään väkivaltaisessa suhteessa (totta, lähteminenkään ei varmasti ole helppoa)...
Mutta ehdottamsi lait ja asetukset eivät sitä muuta miksikään, jos ihmiset jostain syystä epäonnistuvat toinen toisensa jälkeen puolisonvalinassa.
Erehtyminen on inhimillistä, virheiden toistaminen on typeryyttä. Ja valitettavasti typeryyden kriminalisointi on mahdotonta.
Jos nyt jotenkin kansalaisia tahdot välttämättä holhoavilla laeilla suojella heidän typeryydeltään, niin aloitetaanpa kieltolailla. Siitä olisi heti apua monelle perheelle.
Epäonnistumiset puolisonvalinnassa? Siis eihän kai tässä siitä ollut kyse. Niitähän riittää kyllä näissä pullamössöissä joita käsittääkseni tässä haluttaisiin ojentaa ihmisten tavoille, ja mikäli eivät nuhteessa ja rangaistuksen pelossa kykene siihen, heillehän sitten riittävät nämä ohimenevät seikkailut, kuten yleensäkin - parastahan silloin olisi että näille tunnollisimmille kehittyisi terveet perheet normaaleine lapsineen turvaisassa ympäristössä. Tietenkin näiden kyvyttömämpien sikiävyyskin pysyisi varmana aika paljon samalla tasolla kuin mitä se on nytkin - mutta eivätpä he tuottaisi jälkikasvua sen enempiä kuin mitä elatusmaksuiltaan kykenevät.
On ikävää kun hyviä naisia ja miehiä menee hukkaan, heiltä kuluu aikaa hukkaan väärissä seuroissa vain siksi etteivät voi tietää milloin toinen on pelikalu. Ja pelikaluja riittää tasan niin kauan kun millään ei ole mitään väliä ja terveet arvot on tuupattu roskiin.
Vakavasti ottaen - ja vakava on asiakin - totuudet jotka tuntuvat unohtuneen meiltä nyky ihmisiltä ovat:
Ihminen ei voi rakastaa kumppaniaan joka päivä, mutta hän voi rakastaa perhettään ja sitä yhteyttä joka on hänen ja kumppaninsa välillä.
Mikäli ihminen ei näe yhteisyyttä eikä rakasta liittonsa puitteita, on hän todennäköisesti kadottanut rakkautensa kumppaniinsa - mikäli näin on käynyt - on aika antaa toiselle vapaus, tai ehkä kerran katsoa vielä onko mitään jäljellä tunteista. Jos ei - ennenkuin loukkaa toista verisesti on aika pistää pillit pussiin sen liiton osalta. Siis ei sovi kokeilla vapauksiaan jos muutakaan, ennenkuin on toinenkin perillä missä mennään, tarkoitan.
Kovin on yksinkertaista - ja silti, eipä tunnu kaaliin menevän mitä ympäristöä katselee - ehei sitä loikitaan sängystä sänkyyn - ladellaan loukkauksia - viedään tuhkatkin pesästä - ja elellään jotain ihmeen "kauniit ja rohkeat"-syndroomaa - niin miehet kuin naisetkin
Kieltolaista sen verran, että se oli yleismaailmallinen ilmiö - laadittu ylemmissä piireissä työmiehen kaidalla polulla pitämiseksi ja tuottavuuden säilyttämiseksi. Ajan oloon - mikä ei ollut kovinkaan erilainen tähän päivään verrattuna - laki tuotti sivuoireinaan sitkeän yrittähengen - tosin sillä lailla ei suoranaisesti suojeltu kuin yhteiskunnan talouden kehitystä - vaikka se sidottiin ylevimpiin aatteisiin. Ontuva laki päätettiin lopettaa vuonna 32. Ja monta muuta lakia on päätetty toimimattomana sen jälkeen - mutta on monta lakia, joiden juuret ovat vielä syvemmällä historiassa kuin tämä kyseinen mainittu laki ja edelleen voimassa.
Perheiden, yksilöiden henkilökohtaisessa suojelussa kuljetaan etiikan, arvokäsitteiden, turvallisuuden ja moraalisääntöjen parissa - mikä on suoranaisesti suhteessa ihmisen hyvinvointiin niin fyysisesti ja henkisesti. Umpikujat pahoinpidellyn ihmisen elämänhallinnassa ovat mittaamattomat - eivät aina edes nk. tunnekysymyksiä. Se miksi kunnottomia ja hyväksikäyttäviä ihmisiä suojellaan tässä systeemissämme on mysteeri - mutta sinisilmäinen neito joka tulee ryöstetyksi kujalla tuntuu olevan enemmän uhri kuin se sinisilmäinen mies vaikkapa jonka vaimo on vuosikausia pidellyt peliä naapurin kanssa - eikä se ole oikein - typeryyttä ei ole se jos vilpittömästi uskoo hyvään ihmisissä, vaan se että rankaisematta näitä ihmisiä saa käyttää hyväksi. Kauniina ja jaloina pidettiin ennen piirteitä ihmisessä joka pitää huolen asioista, uskoo, luottaa ja on valmis antamaan omastaan - nykyisin nämä ovat sitten kaiketi hassun ihmisen piirteitä jotka joutavat kärsimään nahoissaan pettäjien elkeet.
Onneksi ei ole tullut tehtyä typeriä valintoja puolison suhteen - se yksi typerä kerta riitti - ja vaikka välillä ei tunnu kotona siltä mitä se oli parisenkymmentä vuotta sitten - ei tämä kyllä vaihtaen paranisi. Taidan olla varsin onnellinen tässä onnettomien valtakunnassa.
Varmasti ihmisten elämäntavoissa ja arvoissa on korjattavaa ... tämän ketjun aloittaneen ehdotuksin ne eivät toteudu.
Minusta kaksi ihmistä seurustellessaan tutustuvat toisiinsa, ja tekevät valintansa. Valitettavasti joskus menee pieleen -- silloin erotaan, toivottavasti sen jälkeen kun yritystä liiton korjaamiseksi on ollut.
Mutta jos eroaminen tehdään esim. rangaistusverolla mahdottomaksi... niin kuinka mieltäylentävää on elää puolison kanssa joka sietää avioliittoaan vain tuon "sakon" välttääkseen... en usko että silloin saadaan peräänkuuluttamaasi "kehittyisi terveet perheet normaaleine lapsineen turvaisassa ympäristössä".
Ja lauseesi: "sinisilmäinen neito joka tulee ryöstetyksi kujalla tuntuu olevan enemmän uhri kuin se sinisilmäinen mies vaikkapa jonka vaimo on vuosikausia pidellyt peliä naapurin kanssa"
On mielestäni ala-arvoinen kommentti sinulta -- nuo eivät todellakaan liity mitenkään toisiinsa. Miehellä oli mahdollisuus valita puolisonsa toisin, "neidolla" ei miestä joka teki väkivaltaa. Ryöstö on kriminalisoitu, naapurin kanssa nussiminen ei ole (vaikka moraalitonta olisikin).
Siis pitkästä aikaa joku on ajatellut asian oikein - siis millä ihmeellä muuten ihmisiä kasvatettaisiin vastuuntuntoisiksi, kun tämä pullamössökansakunta ei ymmärrä pelätä muuta kuin sakkoja ja veroja enää - jos niitäkään.
Varmasti yhteenhiileen puhaltaminen, yhteisen elämän rakentaminen on vankemmalla pohjalla, jos on mahdollisuus joutua rangaistuksi mikäli perheeseen liittyvät arvot eivät ole kohdallaan.
Jos jo etukäteen tietää etteivät ole - niin silloin olisi hyvä olla esittämättä muuta ja antaa toisen mennä. Ehkä tämä löytää itselleen se, minkä on ansainnutkin - eikä kuluttelisi sitten turhaan aikaansa jonkun hölmön seurassa kuuntelemassa ylenpalttista valhetta. Ts. se arvoton voisi vapaasti jäädä itsekkäästi vaalimaan sitä omaa napaansa ilman viehkeätä seuraa.. mutta ennenpä helvetti jäätyy kuin tällainen olento moista tekisi..
Itse olen kyllä ajatellut asiaa pidemmälle, niin päin, että kun näitä tunneköyhiä, vastuuntunnottomia, väkivaltaisuuteen (henkinen/fyysinen) taipuvaisia olentoja riittää, olisi varsin hyvä korottaa myös rangaistuksen suuruutta näiden petoksista eroja laatiessa.
Avio/avoliitossahan saa tehdä ihan mitä vain periaatteessa ilman, että joutuisi tilille. Näiden liittojen ulkopuolella taasen moisista saisi heti syytteet varkaudesta, yleisestä hyväksikäytöstä, petoksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, omaisuusrikkomuksista, taloudellisista väärinkäytöksistä, heitteillejätöstä jne jne.. siis tarkoitan nyt, se saisi rangaistuksen, joka näihin on syyllistynytkin ja rangaistus on mitoitettu samaksi mitä se olisi mikäli olisi toiminut vierasta kohtaan..
Maailma on tyly ja elämä vielä tylympi jos sitä haaskaa väärissä juhlissa.. ja jos syyttään sellaisiin joutuu, kyllä siitä korvaus pitää saada.
Eikä saa... ks. yllä olevat pari kommenttiani.
Jos uhri ei vaadi rangaistusta (tai rukoilee syyttäjätlä syyttämättäjättämistä) niin ei kai tähän liittyvää ihmisten pahuutta voi lailla poistaa ... valitettavasti.
Esim. USA:ssa on hyvin ankarat rangaistukset väkivallasta ja henkirikoksista ... silti niitä siellä tehtaillaan enemmän kuin harvassa muussa länsimaassa.
Joka kuvittelee rangaistuksilla perheiden ongelmat ratkaistaviksi -- on typerys.
on tapauksia, joissa uhrit yksinkertaisesti eivät saa apua vaikka vaikka sitä tarvitsevat - vähintään korvauksia aiheutetuista vammoista.. ja he eivät saa sitä koska ei ole todistettavissa mitä on käynyt, missä on käynyt - tai kuten joskus aikoinaan, eräässä tapauksessa todistajia kyllä löytyi, mutta olivat väärällä "puolella" ainakin väärältä puolelta sukua..
Syyttäjälle ei riitä lääkärinlausunto, jossa potilas on kertonut tapahtumien kulun - akuutissa kohdassa pahoinpitelyä, ikäväkyllä poliisikaan ei välttämättä katso olevan tarpeeksi syytä tulla auttamaan maahan potkittua - koska rakastavaisten riidat "ne nyt vain joskus ylimitoittuvat".
Eli tämä on asia jonka tiedän itse hyvinkin tarkasti, erääseen kohtaloon törmättyäni aikoinaan - ikävä kyllä en voinut olla apuna enkä todistajana ystävälleni - sitäkin enemmän jälkeenpäin tukena ja turvana onneksi.
Plastiikkakirurgia on kallis laji, kuin myös hammaskirurgia, puhumattakaan kivusta, särystä.. tai henkisestä ahdistuksesta mitä väkivalta aiheutti tälle naisihmiselle. Puhumattakaan nyt kaikista muista pahuuden oireista, vierailuista vääriin kamareihin, taloudelliset väärinkäytökset, omaisuuden tuhoamiset jne. mitä tämä sitten sai nahoissaan kärsiä kumppaninsa ansiosta.
Kaikenkaikkiaan hänelle jäi maksettavaksi itselleen kaikki mahdollinen, mitä erossa voi jäädä, mukaan lukien se, että joutui korjauttamaan pitkällisesti ja kivuliaasti omalla kustannuksellaan hoidot joiden ansiosta kykenisi jatkamaan normaalia omaa elämäänsä. Kukaan ei korvannut mitään, kaikki soljui vain eteenpäin eikä viranomaisista ollut tähän hätään mitään apua. Eli aina ei ole kyse siitäkään etteikö uhri vaatisi rangaistusta, oikeutta tai korvausta - vaan siitä ettei tätä uskota. Ja kotien peitettyjen ikkunoiden takana ikävä kyllä tapahtuu kaikenlaista aivan laillisesti juuri tämän säännön sanelemana - siinä vaiheessa jos joku muu instanssi huomaa lapsissa kolhuja, voi olla jotain toivoa - mutta entäpä jos niitä lapsiakaan ei ole ja vaimo rukka elää prinssistä psykoottiseksi despootiksi vääntyneen alistajan seurassa?
Mitä amerikkalaiseen järjestelmään tulee - se on yksinkertaisuudessaan mätä - eikä siihen ole vertaaminen nyt tässä asiassa (mielestäni varsin aiheetonta ja epäasiallistakin), ellei itse ole sitten halukas näkemään pohjoismaalaista systeemiä samanlaiseksi - siihen suuntaan ollaan kyllä lipsumassa se on totta - mutta ei hengenriistolla mitään saa.. ja sehän tuntuu olevan amerikkalainen malli näpistyksenkin rankaisemiseen kohta.
Se mikä kyllä ajatuksessa verotuksista ja sakoista tällaisissa tapauksissa viehättää allekirjoittanutta - on se, että se todellakin karsisi väärän aineksen parisuhdemarkkinoilta kummasti - mikäli rangaistus toimet olisivat kovempia - kuin vain pakoon pötkiminen vastuusta - sitenhän se systeemi nykyisin toimii.
Pahuutta ei voi lailla poistaa sekin pitää monessa paikkansa - mutta lait ovat ihmisten turva yhteiskunnassa - ja ihminen on se petetty vaimo jos mieskin - ilman lakeja vallitsisi kaaos, senhän tietää kaikki. Ja pahalta näyttää kaaos ihmissuhteissa, hyvin harva suhde on terve ja arvoista kiinni pitävä.
Amerikkalaiseen systeemiin vielä palatakseni - kun valtio - yhteiskunta - sen kansalaiset elävät anarkian, turvattomuuden ja suurten luokkaerojen keskellä, se vaikuttaa myös lakien laatimisen järjestelyihin - ts. päteviä lakeja ei hajanaiseen systeemiin kyetä edes laatimaan - ja mistä hajanaisuus johtuu - yleisesti ottaen se on omia oikeuksia ottavien ryhmittymien aiheuttamaa kaaosta, arvomaailman vääristymistä, vastuuttomuudesta - niin kansalaisten kuin päättäjienkin kohdalla. Epätoivon ajat luovat epätoivon tekoja ja päätöksiäkin. Ts. tarvitsisiko sen vuoksi, että jossain muualla on niin kuin on, kääntää välinpitämättömästi katse siltä, mitä meillä tapahtuu - ja vieläpä aivan nykyisten lakien avulla?
Siinämielessä häpeäpaalukin olisi jo järkevämpi ratkaisu näihin nykyajan oireisiin kuin se "kiihdyttäen pakoon tekosistaan"-systeemi.
Kuten yllä totesin, uhrin asemaa varmasti syytä parantaa... ja lakeja toimeenpanevat elimet voisivat parantaa toimintaansa. Edelleen, lait ovat jo olemassa.
Minä puolestani pidän sakkoja, tai rangaistusluonteisia veroja, avioliitosta eronneelle puolisolle huonona ... enkä usko sellaisten pykälien koskaan tässä maassa näkevän päivänvaloa enään. Syynä se, ettei näyttöä voi olla sille ettäkö loppunut rakkaus ja tahto ei olisi aitoa "lähteneellä" ... ei sekoiteta tuota sitten rikoksiin, joista tietenkin pitää rangaista.
Kirjoitit: "Se mikä kyllä ajatuksessa verotuksista ja sakoista tällaisissa tapauksissa viehättää allekirjoittanutta - on se, että se todellakin karsisi väärän aineksen parisuhdemarkkinoilta kummasti"
Niinpä... mutta eiköhän sen pariutuneen ihmisen olisi pitänyt karsia väärän materiaalin ... vai pitääkö tuon seurusteluun ja tutustumiseen liittyvän asian hoitaa VALTION. Ja olisiko erityisen mieltä ylentävää elää puolison kanssa, joka sietää sinua vain koska eroaminen korottaisi hänen verojaa.
Mutta kukin tyylillään....