Yksinhuoltajaan

Olen seurustellut useampaa otteeseen mutta nyt niin tosissani että poikaystäväni ja tyttö ovat tavanneet.Hyvin tulevat juttuun :) Tärkeintä on että olet itsesi ja pystytte puhumaan myös niistä negatunteista avoimesti.Myös äidit väsyvät joskus eli se on sallittua sinullekin. Vastuuta ei varmaan tarvitse kantaa, nainen osaa sen itsekin ja on siihen tottunut. Ei kannata jättää väliin vaikkei se ei ehkä loppupeleissä kannakaan vanhuuteen asti.Sellaista lupausta nyt ei kenenkään kanssa voi tehdä ja sinä tulet varmasti olemaan tärkeä tuttu lapsille vaikka joskus eroaisittekin. Toisaalta näet jo minkälaisen äidin lapsillesi saisit ;)

Älkää kiirehtikö tai muuttako yhteen. Vaatii kaikilta aikaa sopeutua ja nopeasti tehdyt päätökset rasittavat suhdetta liikaa.Pidä oma asuntosi niin saatte myös omaa aikaa ja toisaalta jaksatte järjestää kahdenkeskeistä aikaa.Helposti arki vie mennessään jos asuu saman katon alla.

Me seurusteltiin 8kk ennen kuin mies tapasi lapsen eivätkä he vieläkään ole nukkuneet saman katon alla. Tyttökin on sen ikäinen että haluaa tutustua ensin rauhassa.

Tsemppiä!

itselläni oli avioliitto yh-äidin kanssa jolla oli kaksi lasta ja teimme kaksi lisää....nämä kaksi muuttivat avioerossa luokseni ja nyt olen naimisissa jälleen ja meillä on yhteinen lapsi (iltatähtemme)....ei mitään pika-avioliittoja kuitenkaan ensimmäinen 6vuotta ja tämä nykyinen kohta 15 vuotta....eikä tämä lopukaan....

asiat kyllä lutviutuu....joten eikun sisään vaan.

Sinä kuulostat epätavallisen tervejärkiseltä. Ohjeeni taitaakin olla sinulle jo selvä mutta sanonpa sen kuitenkin:

älä kiirehdi asioita. Tutustu aivan rauhassa naiseen ilman että lapset vielä tietävät sinusta. Sitten ja vasta sitten kun olette molemmat varmoja että haluatte jatkaa yhteistä elämää "hamaan kuolemaan" voit tavata lapset ja hyvällä onnella he saattavat hyväksyä sinut heidän perheeseen. Se ehkä ei tapahdu nopeasti mutta jos annat heille aikaa ja etäisyydeltä tutkia ja tutustua sinuun, teidän kaikkien yhteiselo myöhemmin tulee helpottumaan suuresti.

Vihoin viimeinen asia jota lapset tarvitsevat on se että sen jälkeen kun he ovat hyväksyneet sinut ja kiintyneet sinuun, sinä häivytkin kuvioista toisen naisen tavattuasi tai jonkin ylisuuren riidan takia. Syyttömät lapset eivät ansaitse sitä etta taas heiltä repäistään luotetuksi uskottu ihminen pois heidän nyt jo rikkinäisestä elamästään.

Muista kuitenkin AINA että naisen ensimmäinen ja tärkein velvollisuus ovat omat lapset. Sinä olet heille äidin uusi aviomies ja sekin luo tietyt rajat kasvatukseen ja sääntöihin.

Itse olen pohtinut samaa kysymystä näin äidin näkökulmasta, kuten varmaan lähes kaikki äidit vastaavassa tilanteessa. Eikä tähänkään liene ainoaa oikeaa vastausta, kuten ei juuri mihinkään muuhunkaan.

Olemme elelleet kahden reilut kolme vuotta ja ensimmäiset vuodet olin hyvin tiukasti sitä mieltä, että ketään miehiä en lapselleni esittele ennen kuin olen asiasta aivan varma. Nyt olen kuitenkin täsmentänyt näkemystäni ja muuttanutkin sitä melkoisesti. (näkemystäni olen muuttanut, mutta lapseni on tavannut vain yhden miehen. En siis kirjoituksessani tarkoita jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä vaan mahdollisuutta ihan oikeaan pysyvään suhteeseen)

Miestä ei tarvitse heti kättelyssä esitellä "poikaystävänä" tai "tulevana miehenä" vaan voidaan yhdessä viettää aikaa kuten ystävät tai muuten toisilleen tärkeät ihmiset tekevät. Itse en esim. koskaan ole epäröinyt esitellä lapselleni miespuolisia ystäviäni (siis vain ystäviä ei seurustelukumppaneita), joista toisia lapseni tapaa säännöllisesti ja toisia on tavannut vain kerran tai kaksi. Mieleenikään ei ole tullut, olisiko heidän tapaamisensa lapselleni jotenkin haitallista tai mitä jos hän kiintyy heihin ja he muuttavat toiselle paikkakunnalle eivätkä ehkä enää tapaa.

Lasten maailma ja logiikka lienee meitä aikuisia paljon helpompaa. Lapseni viettää päivät päiväkodissa ja kiintyy siellä hoitajiinsa ja vaikka sekin suhde väistämättä katkeaa koulun aloittamisen myötä, en siitäkään ole huolissani.

Yritän siis sanoa, että lapset tuskin kärsivät siitä, että tutustuvat elämänsä aikana aikuisiin, jotka välittävät heistä ja heidän äidistään. Toki he saattavat jäädä kaipaamaan, mikäli homma ei toimikaan, mutta takuita tässä elämässä on vaikea mennä antamaan,kun on ihmissuhteeista kysymys. Lapsiin voi siis mielestäni aivan mainiosti tutustua, muttei heille heti alkuun välttämättä tarvitse tarjotakaan kuvaa uudesta perheestä. Ja jos uuden perheen mahdollisuus joskus tulee ajankohtaiseksi on suhteen vaaliminen ja hoitaminen tärkeää lapsista huolimattakin.

"olenko vain viisas ja harkitseva ison päätöksen edessä? Kiitos asiallisesta palautteesta!! "

Minusta sä olet fiksu kun osaat miettiä tuommoisia asioita tässä vaiheessa. Se nainen on paketti, joka sisältää myös kaksi lasta. Siitä et pääse mihinkään. Joten mieti tarkkaan onko sinusta siihen.Kaikki eivät voi hyväksyä esim. toisten lasta ja se voi koitua kohtalokkaaksi sitten suhteen edetessä. Seukkailu yh:n kanssa on hieman erilaista kuin sinkun, koska yh:n täytyy ottaa aina lapset huomioon, esim. ei voi tulla ja mennä niin kuin haluaa. Mutta toisaalta jos sua nainen kiinnostaa, tutustukaa ensin keskenään rauhassa, ei kai teillä ole mikään kiire. Ei sun tartte itseäsi lapsille mitenkään erityisesti äidin mahdollisena uutena miehenä tuputtaa. Eikä ängetä saman katon alle asumaan heti.

Voisit jutella tästä asiasta sen naisen kanssa myös. Sun fiiliksistä ja sen sellaisista, ja et haluaisi loukata häntä.

Itse olin yh-äiti kun tapasin nykyisen mieheni. Tarkoituksella odotin muutaman kuukauden ennenkuin tutustutin lapset ja miehen toisilleen. Lapsille ei ihan joka miestä kannata näyttää. Mulle oli myös tärkeätä ensin että me kaksi tutustutaan toisiimme. Kun sitten poitsut ja mies tapasi niin kummatkin hyväksyi toisensa. Jos elämänarvot sun muut käyvät yksiin niin ongelmia ei ole näkyvissä. Lapsilla on oma isä joka on niille tärkeä ja sitteen niillä on isäpuoli joka on niille tärkeä myös kosk ase on mullekin tärkeä. Ottaisin hiemantakapakkia jos naisesi on liian innokas ottamaan sinut osaksi perhettä, kaantsii ensin selvittää vähän taustoja sillä sen eksä liittyy myös sitten sun elämään tavalla jos toisella lasten kautta

Itse aloin kuusi vuotta sitten seurustella vielä minua hiukan nuoremman poikamiehen kanssa ja se oli rakkautta heti ensi silmäyksellä. Lapseni olivat tuolloin 6-12 ikäisiä ja mies tuli aika pian tapaamisen jälkeen tapaamaan lapsiani. Koska mies oli ensimmäinen mies heidän oman isänsä jälkeen mun elämässäni, lapset suhtautuivat aluksi melko varauksella, mutta ajan myötä lapsille on mieskaveristani tullut tosi tärkeä ihminen /tasavertianen perheenjäsen. Yksi lapsistani jopa ilmoitti reilun puolen vuoden yhdessä olomme jälkeen, ettei koskaan aio hyväksyä ketään muuta miestä mun elämääni.

Hattua nostan miehelleni, että uskalsi ottaa tuon riskin, kun kyseessä noinkin monta lasta, kaikki on varmasti ollut sen arvoista.