puolisolla lapsi-haittaako?

erään nimeltä mainitsemattoman tapauksen, jossa suhteen toinen osapuoli inhoaa sitä toisen lasta. Sanoo, ettei kestä hetkeäkään olla sen kanssa, koska se kuulemma kiljuu eikä ole hetkeäkään paikallaan vaan koko ajan liikkeessä.

Siihenkin vaikuttaa ihmisen luonne niin paljon. Tämä minunkin esimerkkitapaukseni on erittäin "hermoheikko" ihminen, kimpaantuu välillä pienestäkin, joten ymmärtäähän sen ettei halua kuunnella ja katsella kakaran menoa koko aikaa.

Mutta uskon vahvasti, ettei sellainen suhde tule pidemmän päälle toimimaan, jos toinen ei hyväksy toisen lasta. Kyllä se aikapaljon välejä tulee hiertämään.

Olen lapseton nainen ja miehelläni on useita lapsia edellisestä liitosta. Minulla ei ole omia lapsia, sillä en koskaan ole ollut erityisen lapsirakas tai paljoa lasten kanssa tekemisissä.

Olemme miehen kanssa usein keskustelleet tilanteesta ja miten koen/mieheni kokee sen.

Nyt vanhempana "siedän" lapsia paremmin ja tulen mieheni lasten kanssa erittäin hyvin toimeen. En ole minkäälaisessa äidin roolissa, vaan "yksi läheinen aikuinen" lasten elämässä. En puutu lasten kasvatukseen "syvällisesti", mutta joka päiväisessä elämässä ylläpidän kuria ja järjestystä, siinä aikuinen-lapsi -asetelmassa.

Lasten hoitoon osallistun esim. viettämällä pelihetken/ulkoilen heidän kanssaan, juttelen kahden kesken ja kyselen kuulumisia jokaiselta lapselta erikseen (olen aidosti kiinnostunut jokaisen kuulumisista) tai huolehdin muuten jonkin aikaa lapsista yksin (huom, lapsettoman näkökulmasta siinä on ihan haastetta ;)) , niin että mies saa omaakin aikaa niinä viikonloppuina/viikkoina kun olemme hoitovuorossa.

Nyt kun mietin, niin aikaisemmin peräännyin, jos miehellä lapsia. En toki heti, mutta aika pian kuitenkin. Ja nyt kun mietin eroa niihin ja nykyiseen, niin kyllä se oli se, että miten mies itse suhtautui lapsiinsa/ex-puolisoonsa (pakko olla yhteydessä, lasten takia).
Jos mies kylmä (ei välittänyt yhtään) omia lapsiaan kohtaan -> ei kiitos. Jos asiasta ei voinut keskustella (=heistä ei minulle voinut sanoa mitään) -> ei kiitos. Tai jos lapsista yleensä jotain kerrottiin, niin aina vain niitä negatiivisia juttuja -> ei kiitos. Jos mies ei ollut tehnyt selvää pesäeroa (rajat) ex-puolisoon (välit ei asiallisen viileät) -> ei kiitos.

Nykyisessä suhteessa mieheni rakastaa lapsiaan yli kaiken ja minä koen olevani erittäin rakastettu. Mikään ei ole kummaltakaan pois(minulta tai lapsilta). Ulkopuoliseksi en ole tuntenyt itseäni kertaakaan, vaan lapsiin liittyvät asiat kerrotaan minullekin (niin ilot kuin ongelmatkin) ja esim. aikataulut sovitellaan aina yhdessä. Kaikki on mennyt niin hyvin, että jopa toivoisin, että voisimme viettää enemmän aikaa porukalla.

Ja ettei kukaan kuvittele, että elämä olisi ollut koko ajan jotain ruusuilla tanssimista, niin ei todellakaan. Kipuja on koettu ja monenlaisia, mutta ei mitään, mistä ei olisi kommunikoimalla selvitty.

Jos naisella on jo lapsia, niin se on selvästi negatiivinen asia. Haluan perheen, jossa on omia lapsia, eikä toisen miehen lapsia. Ehkä joskus 40-50 -vuotiaana saatan ajatella toisin, mutta nyt näin...

ei todellakaan haittaa mutta tee seuraavat asiat heti selviksi:

-olet isä tai äiti heti alusta asti tasavertaisesti biologisen isän tai äidin tavoin.
(muuten seuraa "sä et oo mun isä/äiti joten sulla ei oo mulle mitään sanomista"...jne)

-otat isän tai äidin roolin tosissasi, etkä ole heti ensimmäisen ongelman jälkeen tilaamassa taksia....

-muistat että lapsi tuo vastuuta ja vastuu taas lisää päänsärkyä.

-muistat että lapsi rajoittaa jonkin verran menemistä ja tulemista mutta todellisuudessa nämäkin asiat on hoidettavissa ihan järkevästi.

-muistat että biologisella vanhemmalla menee aina vähän edelle lapsi joka asiassa, ja näistä asioista pitää osata keskustella ja ottaa rauhallisesti...

siinäpä asiat pääosin olikin....

Minä lapseton sinkkunainen listaan muutamia asioita, jotka voisivat puolisen lapsessa pelottaa. Tai ei siis varsinaisesti lapsessa, vaan aikuisissa ja tilanteessa siinä ympärillä. Yleensä kun lapsen kanssa pystyy pärjäämään, mutta ei välttämättä sitten niiden ympärillä olevien aikuisten. Tässä listaa:

- välit exään epäselvät, riitaisat
- mies roikkuu menneisyydessä, eikä uusi mahdollinen puoliso saa ansaitsemaansa arvoa
- lapsella ei selviä sääntöjä, isi ottaa rennosti ja minä joudun olemaan kurinpitäjä
- mies ei halua enempää lapsia kun jo kerran on

Minulla on kolme lasta ja nykyisellä puolisollani yksi.Kumpikin inhoamme toistemme lapsia/lasta.Suurimmat riitamme olemme käyneet esimerkiksi sellaisessa tilanteessa että minun olisi pitänyt kesälomallani ottaa hoitoon puoliskoni ja hänen exänsä lapsi koska tällä exällä oli loma menoja ja puoliskoni oli töissä.Kieltäydyin jyrkästi todeten että etsikööt lapsenlikkansa muualta.Enkä ole koskaan jättänyt omiani hänen hoitoonsa...enkä jättäisi vieläkään.Heidän muksunsa on vastenmielisin lapsi jonka olen koskaan tavannut,enkä ole ainoa joka on sitä mieltä...