Tilanne tiivistettynä: Kesän alussa tapasin miehen, aivan fantastisen, ensimmäinen joka todella sai sukat pyörimään jalassa pitkän sinkkuuteni aikana. Aloimme "seurustelemaan". Kesti kuukauden verran. Ero johtui väärinkäsityksistä ja hänen kaveristaan joka tuli ulkopuolisena sekoittamaan keitosta lisää.
Se olin tavallaan minä kuitenkin joka sen sain päättymään. Sen jälkeen nähty kuitenkin joka vkl ja hänellä on kumma tapa aina pyrkiä lähelleni. Monen monta kertaa herännyt onnellinen hymy kasvoillani hänen vierestään. Laitoin vähän aikaa sit viestiä etten kestä tätä, että näemme ja tunnemme toisemme koko ajan, etten pysty näin ollen unohtamaan häntä. Vastaus: Sun kanssa on tosi ihana olla ja että välittää...
Juu, tämän olen hänestä myös huomannut, että välittää. Ja minä myös hänestä ja hän myös tietää sen.
En ole saanut häneltä toivomaani selitystä mikä helvetti hannaa niin kovasti vastaan. Osasyynä on ainakin hänen huono kokemus parisuhteesta, jossa edellinen nainen petti häntä monen monta kertaa. Luulin myös itsestäni sen etten pystyisi parisuhteeseen enää pitkän sinkkuuden jälkeen mutta näin "oikean"" ihmisen kohdatessa pelot unohtuivat.
Mielipiteitä ja kokemuksia haluaisinkin juuri kysymykseen, että pystynkö jollain ihmeen keinolla murtamaan jään hänen sydämestään? Te jotka olette joskus kovettaneet itsenne täysin niin onko joku pystynyt teidät eheyttää ja palauttaa luottamuksen vai onko se vain itse tehtävä?
Tää tilanne meinaan hajottaa ja musertaa todella pahasti... Kun ei osaa luovuttaakaan vaikka ehkä pitäis !
Se olin tavallaan minä kuitenkin joka sen sain päättymään. Sen jälkeen nähty kuitenkin joka vkl ja hänellä on kumma tapa aina pyrkiä lähelleni. Monen monta kertaa herännyt onnellinen hymy kasvoillani hänen vierestään. Laitoin vähän aikaa sit viestiä etten kestä tätä, että näemme ja tunnemme toisemme koko ajan, etten pysty näin ollen unohtamaan häntä. Vastaus: Sun kanssa on tosi ihana olla ja että välittää...
Juu, tämän olen hänestä myös huomannut, että välittää. Ja minä myös hänestä ja hän myös tietää sen.
En ole saanut häneltä toivomaani selitystä mikä helvetti hannaa niin kovasti vastaan. Osasyynä on ainakin hänen huono kokemus parisuhteesta, jossa edellinen nainen petti häntä monen monta kertaa. Luulin myös itsestäni sen etten pystyisi parisuhteeseen enää pitkän sinkkuuden jälkeen mutta näin "oikean"" ihmisen kohdatessa pelot unohtuivat.
Mielipiteitä ja kokemuksia haluaisinkin juuri kysymykseen, että pystynkö jollain ihmeen keinolla murtamaan jään hänen sydämestään? Te jotka olette joskus kovettaneet itsenne täysin niin onko joku pystynyt teidät eheyttää ja palauttaa luottamuksen vai onko se vain itse tehtävä?
Tää tilanne meinaan hajottaa ja musertaa todella pahasti... Kun ei osaa luovuttaakaan vaikka ehkä pitäis !
Vastaukset 6
Vanhimmat
sulanut viimeiseen viiteen - kuuteen vuoteen. Kovetin itseni vuonna 2000 ja sen jälkeen ei ole kukaan väräyttänyt. Pikkuhiljaa tässä olen yritellyt itseäni taas pehmittää, kun mukavia naisia olen tavannut, vaan eipä ole onnistunut.
täälläkään jääpeite sulanut sen jälkeen, kun paria, kolmea "tapailin" kirjoittelun ja valokuvan lähettelyn merkeissä. Kuva erittäin hyvä, koska vaikka itse sanon, niin on kohdekin.
Hyytävä suhtautumistapa ja kuin olisi rätti heitetty päin naamaa. Yksikin nauroi ja kikatti, että oletpas sinä vakavan näköinen, hän taas aina nauraa. Grönlannin jääpeite sulaa paljon nopeammassa tahdissa kuin tämän miehen henkinen jääpeite naisten suhteen. Saavat olla minun puolestani. Mitä niillä tekee?
fddf
hänen mukaansa tai "juokset hänen perässään" hänellä ei ole tarvetta murtaa mitään 'jäätä'. Saat vastauksen kysymykseen hänen tunteistaan sinua kohtaan ottamalla itse etäisyyttä. Jos hän oikeasti välittää sinusta, hän tekee kaikkensa saadakseen sinut takaisin. Jos hän antaa sinun mennä menojasi niin olet hänelle vain hoito, jonka luo hän päätyy siihen saakka, että tapaa jonkun toisen.
Jos pystyisit suhtautumaan häneen vain seksikumppanina niin mitään ongelmaa ei olisi, mutta nyt rikot itseäsi kuvittelemalla välillenne tunteita, joita siellä ei luultavasti ole.
> En ole saanut häneltä toivomaani selitystä mikä helvetti hannaa niin kovasti vastaan.
Annapa ajan vaan kulua, jospa kuitenkaan ne kaikki palaset eivät ole kohdallaan. Ne joko loksahtavat kohdalleen tai leviävät pitkin pöytää.
Ettet vaan jänkää häneltä sellaista vastausta jonka itse kirjoittaisit... onko hän kuitenkin kenties vastannut?
Minulla oli ongelmana nainen jolle kelpasi vastauksiksi vain hänen omat mielipiteet, ei minun. Mutta se on taas eri asia.
AUTS ! Todellakin...
Osu ja uppos. Olen kyllä yrittänyt kuunnella ja lukea rivienkin välistä mutta tältä tyypiltä kun ei saa MITÄÄN vastausta.
Mutta niin se vaan on, että se totuus pitää kuulla muualta ennen kuin todella sisäistää sen jo minkä itse tavallaan tietääkin. Joten annan olla.
Tunteet tapetaan ja kuopataan... Ajan kanssa