On niin tavallista kuulla, ettei mies pidä lapsista: ei halua saada niitä eikä halua alkaa suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsia.
Mutta mitenkäs me tällaiset naiset, jotka emme myöskään pidä lapsista?
Tunnen nimittäin muutaman muunkin itseni lisäksi.
Vaiettu juttu, ei kaikki naiset automaattisesti pidä lapsista! Itse juuri ja juuri siedän niitä. Sukulaisten mukulat ja naapurin kakarat...
Miten miehet (ja naiset) suhtaudutte siihen kun nainen ei haluakaan olla kanssanne, jos teillä jo on lapsia jonkun muun kanssa? Eikä haluta omiakaan.
Mutta mitenkäs me tällaiset naiset, jotka emme myöskään pidä lapsista?
Tunnen nimittäin muutaman muunkin itseni lisäksi.
Vaiettu juttu, ei kaikki naiset automaattisesti pidä lapsista! Itse juuri ja juuri siedän niitä. Sukulaisten mukulat ja naapurin kakarat...
Miten miehet (ja naiset) suhtaudutte siihen kun nainen ei haluakaan olla kanssanne, jos teillä jo on lapsia jonkun muun kanssa? Eikä haluta omiakaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nimittäin paikan mun elämässäni ja sydämessäni. Eli tää äijä ei ainakaan vieroksu, pikemmin päinvastoin.
Mutta yks off-topic kysymys. Sun tekstissä käy ilmi että oot nainen, kuitenkin sun nikissä lukee että uros...miksi noin?
tuossa ihmettelin.
Kannattaa kylläkin ihan melkeinpä jo tutustumisvaiheessa jättää sellaiset kumppanikandidaatit pois, jotka haluavat lapsia tai joilla on jo lapsia. Mun mielestä lapsen haluaminen on niin perustavaalaatua oleva asia suhteessa, että jos toinen haluaa ehdottomasti ja toinen ei missään tapauksessa, niin suhde ei voi jatkua.
En usko, että lapsen haluamattomuus on sen tavallisempaa miesten kuin naistenkaan keskuudessa. Siitä ei vain yleensä niin kauheasti puhuta, koska enemmistö kuitenkin haluaa lapsia ja "lapselliset" leimaavat ja tuomitsevat herkästi sellaiset ihmiset, jotka ovat lapsia inhoavia.
Toisaalta ehkä kannattaisi miettiä, MIKSI inhoaa lapsia. Varmaan osalla syyt johtuvat omasta ikävästä lapsuudesta, mutta ihmisiähän lapsetkin ovat. Ajatusmallia voi jatkaa myös pidempään, että inhoaako vastaavasti myös niitä vanhuksia, jotka saattavat huudattaa telkkaria täysillä (eivät kuule) ja pissaavat/kakkaavat housuihinsa?
Aika moni nuori aikuinen ei pidä lapsista, mutta muuttaa mieltään myöhemmin kun kypsyy aikuisena. Osa taas haluaa pysyä lapsettomana omasta urasta, itsekkäästä elämäntavasta tms. johtuen. Jos haluaa pysyä lapsettomana, silloin kannattaa myös olla valmis seisomaan sanojensa takana ja pystyy vastaamaan vanhempiensa ym. kysymyksiin perheenlisäyksestä.
Jos joku mies ei haluaisi seurustella kanssani siksi, että mulla on edellisestä avioliitosta kaksi lasta, niin se olisi sitten hänen valintansa. Olen halunnut lapset ja ne ovat parasta, mitä mulle on tapahtunut. En ikinä valitsisi miestä tai yrittäisi roikkua sellaisessa miehessä, joka ei hyväksyisi lapsiani. Silloin vain pitäisi nuolla ihastumisen/rakastumisen aiheuttama sydänsuru ja jatkaa elämässä eteenpäin.
tuossa suoranaisesta inhosta ole kyse vaan siitä että ei vain halua lapsia, ei välitä niistä. Ei se ole automaattinen ominaisuus jokaisessa ihmisessä. Joku haluaa ja joku toinen taas ei, joku hyväksyy vieraan miehen lapset, toinen ei. That's it. Ei siitä kannata ketään alkaa syyllistää ja haukkumaan huonoksi sen takia ettei halua lapsia tai ei hyväksy vieraan miehen lapsia.
Ei kaikki tykkää muutenkaan toisistaan, esim. kemiat ei muuten pelaa, tuo on siihen verrattava ominaisuus.
Mun mielestä olis jo korkea aika lopettaa ihmisten syyllistäminen sen perusteella ettei joku haluakaan lapsia!
Kaikki ei tykkää eläimistäkään (itse kyllä tykkään ja kovastikin) mutta ei heitäkään syyllistetä elleivät ala suoranaisesti painostamaan eläinten omistajia tai tekemään kiusaa heille. Silti ei kannata mennä yhteen myöskään ei-eläinrakkaan ja eläinrakkaan keskenään.
Nii, oon nainen. Luulin että se tuli selväksi tuossa ekassa tekstissä, jos Oikein tarkkaan luki..;-)
(Nicki syystä että mietin mikä eläinmaailmassa voisi vastata tätä lapsihaluttomuutta. - Vaikka on vähän rankka vertaus! En mä nyt sentään halua kumppanini lapsia listiä!!)
Juup: just tohon mietiskelyyn aiheesta mä kaipaisin juttukaveria. Jokin mussa (tai mun menneisyydessä) menee lukkoon heti kun olen lasten seurassa. En mä niitä inhoa, en vaan tuu useimpien kanssa toimeen ollenkaan.
Ajattelen myös niin, että enhän mä kaikista ihmisistä pidä, eikä ne musta. Mutta on se hiukka outoa, että tuo vastenmielisyys, kemioiden kohtaamattomuus vaikka, tulee esiin aina juuri pienten lasten kanssa.
Tai oikeemmin iät 2-> on mulle ne kiusallisemmat. Ihan pikkuvauvat on taas aika jees. Nekin pitää yleensä musta, nauravat ketaleet! (Oon kai huvittavan näkönen...:-)
Haluaisin tajuta, mikä tuon lukon mussa aiheuttaa.
Mutta lukkoon ei oo avainta.
Pari kysymystä olisi: Minkä takia aikuinen ihminen on mielestäsi tilivelvollinen lisääntymisaikeistaan "vanhemmilleen ynnä muille?" Ja kuinkahan suuren joukon tämä "ym." käsittää? Ja miten tämä tilivelvollisuus vaihtelee ja miksi sen mukaan mitkä ovat lapsettomuuden syyt?
Kuten eläinmaailmassa, niin myös ihmisistä monet sietävät vain omia pentujaan ja heitäkin vaivoin. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin, vaikka sivistykseen kuuluu, että liki jokainen esittää kovin lapsirakasta.
Monet mukulat ovat tosi kivoja. Millaisia lapset ovat, riippuu vanhemmista ja heidän kasvatustaidoistaan. Täyspäisillä ihmisillä on yleensä kunnon kakaroita, kun taas itsekkäillä höyröttäjävanhemmilla lapsetkin ovat samaa laatua.
Omia lapsia en halua. En myöskään tahdo miestä, jolla on pieniä tai murkkuikäisiä lapsia. Uusperheet ja muut vastaavat viritykset eivät ole juttuni. Ajattelen niinkin, että lapsia hankkineen miehen tai naisen ensisijainen tehtävä ja velvollisuus on pitää hyvää huolta jälkikasvustaan. Jos parisuhde lasten toisen vanhemman kanssa menee myteröön, ei uuden kumppanin etsintä saa ajaa lasten edelle. Näin käytännössä, ikävä kyllä, usein tapahtuu, vaikka muuta väitetäänkin.
Tämä on jotenkin arka aihe, neiset evät saa sanoa ettivät pidä lapsista. Itse olen nuori nainen, vähän alle 30, enkä halua lapsia, en myöskään voi sietää niitä lähelläni. Rasittavia otuksia. En ole kyllä vielä ikinä törmännyt mieheen, joka aktiivisesti HALUAA lapsia, yleensä he vain tekevät sen palveluksen vaimolleen/tyttöystävälleen, että ryhtyvät isäksi. Mutta tuskin kukaan mies tulee itse omasta tahdostaan ehdottaan, että hei, tehdääs lapsia. Hyvä niin, sillä se tarkoittaa helppoja aikoja minulle ;)
No kyllä minä vaan tiedän miehiä jotka haluavat lapsia. Tiedän myös niin loistavia isiä että veikkaan että ovat halunneet lapsia eikä vaan siittäneet jonkun mieliksi.
Mielestäni voitaisiin näissä keskusteluissa tehdä ero niiden välillä jotka eivät pidä lapsista ja niiden välillä jotka eivät muista syistä halua lisääntyä. Pitävät monet varmasti eläimistäkin vaikka eivät itselleen sellaista hanki. Ei minua ainakaan kiinnosta saada mitään lastenVIHAAJA leimaa otsaani pelkästään siksi että jos se vauvakuume ei koskaan tulekaan. Lapsista tai lapsettomuudesta kovasti mesoavat ihmiset pysyköön kaikinpuolin minusta kaukana kiitos....
olen kanssasi samaa mieltä lapset..ei kiitos..
mutta olen seurustellut muutamien miesten kanssa jotka alkoivat muutaman kuukauden tapailun jälkeen vonkumaan lasta kanssani ja kun kerroin et kiitti mut ei kiitti en halua lapsia niin yks raiskas mut sen takia et sais lapsen mun kans (ei vain torvelo tajunnu et söin pillereitä) ja toinen jätti mut siihen paikkaan..
nyt on vierelläni mies joka ei halua lapsia melkee voisin sanoa että vihaa niitä.. nyt on hyvä olla.. ainoat lapset joita meidän perheessä tulee olemaan ovat kissat!!!
" En ole kyllä vielä ikinä törmännyt mieheen, joka aktiivisesti HALUAA lapsia, yleensä he vain tekevät sen palveluksen vaimolleen/tyttöystävälleen, että ryhtyvät isäksi. "
Tuo on ihan täyttä paskapuhetta. Vai miten ihmeessä ihmsiä on maailmassa jo reilusti yli kuusi miljardia, jos miehiä ei kiinnostaisi juurikaan lasten hankkiminen?
Miehillä ei vain ole tapana hössöttää lapsista ympärilleen samalla tavalla kuin naisilla. Eivät miehet koskaan sano kavereilleen että olisi jossain vaiheessa ihanaa saada lapsia tai jotain muuta vastaavaa naismaista. Mies voi sanoa jollekin kaverilleen että ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, en tiedä, vaikka olisi täysi yritys päällänsä.
Täällä yksi 40v nainen joka ei ole tahtonut/tahdo omia/toisen lapsia. En kuitenkaan VIHAA lapsia, miten tämä yksi kommentoija kirjoitti, jos ei pidä lapsista. En vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut vieraista lapsista, enkä istua puistossa puhumassa äitien kanssa lapsien kakan koostumuksesta...
Rakastan sisareni lapsia, mutta en pidä yleisesti lapsista. Minulle ei koskaan ole tullut "vauvakuumetta" vaan rakastan eläimiä, lemmikkejä tulee aina olemaan. Myöskään lapsia omaavaa miestä en ottaisi, koska he elävät täysin erinlaista elämää mitä itse, mukaanlukien miehet, joilla lapset ovat lähteneet jo omilleen. Minua ei kiinnosta lapsenlapset eikä sitä tunnu monetkaan miehet ymmärtävän, joilla on lapset maailmalla.
En yhtään ihmettele miesten ymmärtämättömyyttä.
"En yhtään ihmettele miesten ymmärtämättömyyttä."
Näin kommentoi vain mies, jolla ON LAPSIA.
"En vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut vieraista lapsista,"
Kukapa olisi?
Monet naiset tuntuvat olevan lapsirakkaita "yleisellä tasolla", ts. "kaikki lapset ovat ihania". Miesten kohdalla se on onneksi harvinaisempaa. Varmaan tämä selittyy jollain perusbiologiallakin, mutta oleellinen kysymys on:
Miksi mies haluaa lapsia?
Mielenkiintoista.... lapsetkin, ihan niin kuin me aikuisetkin, ovat erilaisia ja persoonallisia omia itsejään. Erikoista, ette pidä tietystä ihmisryhmästä. Pidätkö aikuisista, enta iäkkäämmistä ihmisistä? JOs pidät niin miksi ja mikset sitten siedä lapsia.
Onhan ihan luonnollista, ettei joku nainen halua tehdä lasta mutta se ettei pidä lapsista on jo hieman erikoisempaa. Pelkäätkö lapsia vai etkö vain osaa olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa.
Omalta kohdaltani voin todeta, että identiteettini ja yli päätään elämäni merkitys muodostuu pitkälti siitä, että saan olla äiti. Olen myös uranainen ja harrastan kaikenlaista sekä sosiaalinen elämäni on suht vilkasta. Ne eivät tosin ole mitenkään verrattavissa siihen, minkä sisällön lapset ovat elämääni tuoneet.
Tämä on niin yleinen hämmästelyn aihe persoonilta, joilla on lapsia. Se, että jos ei pidä lapsista, ei tarkoita sitä, ettei voi sietää niitä vaan sitä ettei pidä pienistä ihmisen aluista.
Miksikö? No yksinkertaisesti siksi, koska yleisesti lapset ovat erittäin huonokäytöksisiä, harvemmat tottelevat 5:nen kiellon jälkeen ja vieraille näytetään keskaria kadulla (oli se sitten 4v tai 10v) taikka haistatellaan päin naamaa (en yleistä mutta minulla on näitä kokemuksia ja paljon = seudun lapset eivät osaa käyttäytyä, ts. vanhemmat eivät osaa kasvattaa nykyaikana lapsia ja näin heistä tulee huonosti käyttäytyviä ei pidettäviä pieniä ihmisiä).
Vanhemmat eivät laita minkäänlaisia rajoja lapsille, eli kaikki saa tehdä jos vaan pikku Ville tai Sanna niin tahtoo = vanhemmat pulassa lasten kanssa.
En ole tottunut elämään äänekkäiden kiukkuavien lasten keskellä, varmasti siihen meteliin tottuu kuhan aikansa siinä viettää (kokemusta omista pikkuvsisaruksista jotka ovat 15v nuorempia), mutta sitä metakaa ei jaksa kun sitä meteliä ei tarvitse kuunnella joka päiväisessä elämässä.
Henkilöt joilla on pieniä lapsia, eivät edes tahdo tätä ymmärtää ja täten tuomitsevat ajattelutavan kun jotkut eivät pidä lapsista. Miksi niistä pitäisi jokaisen pitää? Kyse ei ole "pelosta" vaan pitämisestä, eivät kaikki pidä eläimistäkään, minä taas voisin kysyä että onpa erikoista ellei pidä koirista, pidätkö sinä vastaantulevista koirista? Ellet pidä, niin miksi et? Jos minä pidän koirista, niin kyllä silloin sinunkin pitäisi niistä pitää.. Sama logiikka ;) joko ymmärsit?
Monet ystäväni joilla lapset ovat jo omillaan, ovat täysin samaa mieltä kanssani, he ovat jo kertaalleen kasvattaneet lapset eivätkä enää jaksa kuunnella esim. kaupan kassalla sitä takana olevan lapsen huutoa.
Enkä tarkoita pahalla sitä, jos en pidä lapsista, en vaan ole kiinnostunut niiden tekemisistä, olemisista yms. Rakastan eläimiä, en lapsia.
En halua omia lapsia, mutten myöskään inhoa lapsia yleisesti.
Kyllä se biologinen kello alkaa sinullakin tikittämään.
Itse vielä odottelen sitä kelloa, 35 vuotta on mittarissa! :-D Olen jopa vähän haastatellut mammoja että voiko asian vaan järjellä päättää kun tuo ikäkin vähän painaa päälle, mutta pääsin käsitykseen erinnäisiltä palstoilta että oikea tapa haluta lasta on jonkinlainen höyrypäisyyskohtaus jossa ei paljoa järjen perään kysellä! :-D
En tajua tuollaista holhoavaa ja alentavaa asennetta niitä naisia kohtaan, jotka sanovat etteivät halua lapsia. Tuollaisiin "biologisista kelloista" höpiseviin tanttoihin törmää vähän väliä.
Jos 16-vuotias tyttö sanoo haluavansa lapsia tulevaisuudessa niin kaikki myhäilevät tyytyväisenä ja pitävät teini-ikäistä kypsänä ja järkevänä kun hän jo nyt tietää noinkin ison asian tulevaisuudestaan.
Mutta jos AIKUINEN ihminen sanoo, ettei hän halua lapsia niin johan alkaa lässytys. Ilmeisesti aihe on tabu ja jotkut eivät vain kestä sitä että jokainen nainen ei automaattisesti rakastakaan lapsia ja halua niitä.
En inhoa lapsia, ne ovat hauskoja ja kiinnostavia silloin kun ovat hyvin kasvatettuja. Pidän niiden kanssa touhuamisesta. Silti 30v naisena en usko että tulen omia haluamaan, lemmikkejä itselläni on ja niitä rakastan, mutta että lapsia... Ei kiitos. Onneksi 40v mieheni on samoilla linjoilla. Olemme miettineet että mikäli kova lapsikuume joskus iskee, adoptio on varteenotettava vaihtoehto.
Omasta ajasta ja harrastuksista luopuminen tuntuu ainakin tässä vaiheessa liian suurelta uhraukselta. Lisäksi oman lapsen tekeminen sotii kaikkia periaatteitani vastaan ekologisesta elämäntavasta. Sitä ei kukaan pysty järjellisellä tavalla mitenkään perustelemaan. Sopii vain toivoa että vanhemmat yrittävät hoitaa lapsensa mahdollisimman ekologisesti käyttäen mm. kestovaippoja.
Olen opiskellut alalle missä lapsiperheiden asioiden hoito on päivittäistä, ja sanotaanko näin, että osa suoriutuu vanhemmuudesta hyvin, toisten olisi pitänyt jättää ehdottomasti lapset hankkimatta. On kohtuutonta että niin monen lapsen hoito kaatuu yhteiskunnan ja veronmaksajien harteille. Ja nämä lapset vanhempineen todella nielevät rahaa. Usein silti heikoin tuloksin.
Vapaaehtoinen lapsettomuus tuntuu olevan edelleen tabu. Se on järjetöntä. Mielestäni sen sijaan subjektiivisen lisääntymisoikeuden pitäisi olla erittäin kriittisen tarkastelun kohteena. Vanhemmuus ei tee automaattisesti arjen sankariksi, se ei ole mikään urotyö, se on itsekäs valinta jonka seuraukset jokaisen vanhemman on osaltaan kannettava.
Voisiko joku selittää minulle mistä tiedän milloin biologinen kello tikittää?
Alkaako päässäni kuulua jotain tikitystä? Vähän niinkun Peter Panin Kapteeni koukku joka aina kuuli kellon tikitystä?
Sitäkö se biologinen kello onkin :D Ei ihmekkään, että Koukku oli seota päästään, kun tikitys merkitsi sitä että piti hankkia lapsi!
No ei, mutta kyllä kiinnostaisi mikä tämä biologinen kello on ja mikä siinä saa muka ihmisen muuttamaan niin radikaalisti mieltäänsä, että haluaisi lapsen, vaikka 25 vuotta ei ole halunnut. Koskaan mielessäni en ole ajatellut että "ehkä" lapsia, aina on ollut jyrkkä ei. Jos tulee hoitovietti päälle, niin hankin toisen koiran tänne :D
"Miten miehet (ja naiset) suhtaudutte siihen kun nainen ei haluakaan olla kanssanne, jos teillä jo on lapsia jonkun muun kanssa?"
Mitä merkitystä tuolla suhautumisella on, jos kerran ei ole yhteistä tulevaisuutta?
Ei minua ainakaan kiinnosta niiden henkilöiden mielipiteet, jotka olen jollakin perusteella rankannut iselleni epäsopiviksi.