On niin tavallista kuulla, ettei mies pidä lapsista: ei halua saada niitä eikä halua alkaa suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsia.
Mutta mitenkäs me tällaiset naiset, jotka emme myöskään pidä lapsista?
Tunnen nimittäin muutaman muunkin itseni lisäksi.
Vaiettu juttu, ei kaikki naiset automaattisesti pidä lapsista! Itse juuri ja juuri siedän niitä. Sukulaisten mukulat ja naapurin kakarat...
Miten miehet (ja naiset) suhtaudutte siihen kun nainen ei haluakaan olla kanssanne, jos teillä jo on lapsia jonkun muun kanssa? Eikä me haluta omiakaan saada.
Mutta mitenkäs me tällaiset naiset, jotka emme myöskään pidä lapsista?
Tunnen nimittäin muutaman muunkin itseni lisäksi.
Vaiettu juttu, ei kaikki naiset automaattisesti pidä lapsista! Itse juuri ja juuri siedän niitä. Sukulaisten mukulat ja naapurin kakarat...
Miten miehet (ja naiset) suhtaudutte siihen kun nainen ei haluakaan olla kanssanne, jos teillä jo on lapsia jonkun muun kanssa? Eikä me haluta omiakaan saada.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minäkään lapsista enkä niitä ikinä haluakaan.
En voisi kuvitell seurustella miehen kanssa jolla lapsia...
Nykyään on niin muotia sanoa ettei pidä lapsista eikä halua "rääkyviä paskahousuja". Tätä asiaa hoetaan nyt koko ajan. Lukisitte vähän näitä keskusteluja niin huomaisitte, ettette olekaan niin yksilöllisiä ja moderneja kun luulette.
Ei tää nyt Sitä tarkottanu!
Puhuin oikeesta tunteesta, etten halua lapsia, enkä pidä muidenkaan kersoista.
Ei mulla oo uraa, enkä tuu semmosta saamaan saati ees hakemaan.
- huis v nevadaan noi muijat jotka tukka (ura)putkella selittää omiaan.
Okei. Silti, jos olet näitä keskusteluja lukenut, varmaankin tiedät, että on paljon kaltaisiasi ja paljon miehiä, jotka ei lapsia halua. Miksi siis kyselet sitä, kun tiedät, että moni suhtautuu kaltaisiisi erittäin positiivisesti. Minua ei haittaa ollenkaan se, ettei joku lapsia halua.
vastata tähän vaikkei minulla olekaan lapsia.
Eihän niitä ollut itselläsikään. Olitko muuten mies vai nainen nimim. "leijonauros" ? Nimimerkki ainakin hämää.
Siis jos olet nainen, niin juuri sellaisen naisen minäkin tarvitsisin, joka ei halua lapsia. Itselläni niitä ei ole, kuten jo aiemmin mainitsin. Periaatepäätös lasten hankkimatta jättämisestä on tehty jo alle kaksikymppisenä ja iän myötä asia on vain vahvistunut.
Tähän kuvioon ei siis sovi nainen joka haluaa lapsia tai joku joka ei ole asiaa vielä vakaasti harkinnut ja lopullista ei-päätöstä jo muodostanut.
En katso oikeudekseni olla päättämässä sellaisesta asiasta, kuin uuden ihmiselämän saattaminen alulle. Varsinkin kun tiedän minkälaista kärsimystä ihmiselämä on ja kuinka rajalliset ovat tämän pallomme resurssit. Ainoa tapa millä lapsen suostuisin hankkimaan on se, että aikakone olisi jo keksitty. Oletetun uuden ihmisen pitäisi päästä syntymään ja kokeilemaan omaa elämäänsä jo ennakolta ja sitten tulla takaisin ilmoittamaan minulle, että haluaa syntyä. Siinä tapauksessa suostuisin hänet laittamaan alulle, en muutoin.
Suhtaudun siis sellaisiin naisiin, jotka eivät lasta halua, erittäin myönteisesti. Mutta se taas ei johdu omista haluistani, vaan siitä etten voi kysyä uuden ihmisen halukkuutta syntyä etukäteen. Ketään tänne ei tarvitse väkipakolla hommata kärsimään.
No: ensinnäkään en kysyisi asiasta jos olisin siitä jo sivutolkulla aiemmin lukenut!
.................
Kiitos "oikeudekseni" asiallisesta vastauksesta.
Menit nyt vaan vähän asian ohi: no ei ihmekään kun asetin kysymyksen niin laveasti.
(ja juu: olen nainen. nickilläni vähän viittasin tuohon, mikä voisi olla syy, mustasukkaisuus, lajin tulevaisuuden uhka...)
Minäkin mietin jo teininä haluanko koskaan lapsia.
En halunnut. Mutta tottakai on ollut aikoja millon mietin että haluanko sitten olla loppuikäni yksin; vanhana mummona, ei käy kukaan katsomassa, ei huolehdi...
Toisaalta on se tunne, etten itse kykenisi olemaan hyvä äiti, en osaisi rakastaa nappulaa niin kuin pitäisi. - Jotenka seuraa se etten voi hankkia lasta.
Kuitenkin: seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi.
En tiedä miten suhtautua asiaan.
En osaa olla oma itseni lapsen kanssa.
Hermoilen ja voin huonosti kun mietin että miten meidän tulevaisuutemme käy: lapsihan on siinä ja tulee aina olemaan.
Se lapsihan on miehesi ja hänelle se tulee todennäköisesti olemaan maailman tärkein ihminen aina. (Kyllä aivan oikein, tärkeämpi kuin sinä.) Sinä olet kuitenkin vapaa ja jos siltä tuntuu, että sinusta ei ole "ottoemoksi" tai muutenkaan elämään uusioperheessä tai edes miehen kanssa jolla on jo lapsi, niin ainahan voit lähteä ja vaihtaa miestä. Meitä kyllä riittää, kellä lapsia ei ole eikä tule.
Onneksi löysin naisen, joka ei hänkään halua lapsia.
Ja jos sua haittaa kumppanisi lapsi, vaihda kumppania. Helpointa kaikille.
huokaus....
Tänne on näköjään turhaa kirjoittaa mitään ja toivoa asiallisia ajatuksia.
Ai että mene vaan siitä ja vaihda miestä..?!!
Teistä ei kai kukaan ole ollut rakastunut
- lopetanpa tästä aiheesta, ja muistakin
mutta en halua omia. Liikaa vaivaa eikä mun mielestä jokaisen ole tarpeen lisääntyä, meitä on tällä pallolla muutenkin liikaa. Eli on meitä miehiäkin. Onneksi oma rouva on samaa mieltä.
Minäkään en pidä lapsista. Hauskaa tässä jutussa on se, että työskentelen lasten ja nuorten parissa ja pidän työstäni tosi paljon. Kotona on kaksi murrosikäistä, jotka vetävät vertansa moninkerroin näille työssä tapaamilleni lapsille ja nuorille. Työ ja oma elämä plus siihen lapset eli omani on ok. MUTTA.. kun esim. vapaa-ajalla menen jonnekin lasteni kanssa tai ilman ja siellä kuuluu kränää tms. niin voi hirviä, kuinka ärsyttää ja tekee mieli mennä pois kuuluvuusasteelta ja äkkiä. Ystävänikin ihmettelevät kuviotani, mutta hyvin on pelannut. Kun vain muistaa välttää huvipuistoja kesäisin...
... että yhtälö toimii! :-)