No johan on piru...
-"Työttömiltä on voitava edellyttää aiempaa suurempaa valmiutta ammattinsa ja työpaikkansa sijainnin muutoksiin sekä työn vastaanottamisvelvoitteen täyttämistä, elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs vaatii".
Soppiipa tuota vaatia soppiihan sitä, mitta se työttömän kupissakii on ja kohta se kuppi on täynnä jukoliste.
-"Työttömiltä on voitava edellyttää aiempaa suurempaa valmiutta ammattinsa ja työpaikkansa sijainnin muutoksiin sekä työn vastaanottamisvelvoitteen täyttämistä, elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs vaatii".
Soppiipa tuota vaatia soppiihan sitä, mitta se työttömän kupissakii on ja kohta se kuppi on täynnä jukoliste.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Orjuus on tavoite.
Rikaat on aina halunneet hyötyä orjista.
Heillä on paljon, koska meillä on vähän.
SAK-SDP tätä maata on johtanut ja johtaa edelleen (hitaasti mutta varmasti päin helvettiä, työttömyys nyt n. 16%).
Se, että Lefa jotain sanoo lehdessä, ei ole komentelua se on mielipide.
--
SAD-SDP haluaa, että Suomessa ei ole työmarkkinoita, joten silloin on olemassa keskusjärjestöjä, jotka meitä tosiasiassa kyykyttää.
Lefa yhden tällaisen keulahahmo. Ei siitä kannata sen kummempaa hernettä nenään vetää.
-R-
...jos tarkemmin ajattelet.
Tietyllä aloilla on jo nyt työvoimapulaa ja tulee kasvamaan. Ja tuo pula keskittyy vielä tietyillle alueille. Tuon totesin itse kun hieman kyselin töitä länsirannikolta. Olisin päässy kaikkiin paikkoihin vakiduuniin.
On sanomattakin selvää että työttömän on helpompaa muuttaa työn luokse kuin päinvastoin.
Työkkäri maksaa jo nyt kulut työhaastatteluun/koulutushaastatteluun (matka, ateriat, hotellit) ja antaa vielä muutoavustusta. Ja sen lisäks ovat vielä puuhamassa tuota 7000 euron lisärahaa.
Mutta mutta !!!
Tässä loistavssa tietoyhteiskunnassa voidaan helposti ja vaivattomasti siirtää työtä ja tehdä etätyötä!!!!
Se onkin niin toimivaa!!!!
...Tai rekkakuskin duuni etätyönä kotoa käsin ? Ei tarvitsisi persettä sohvalta nostaa.
Siinäpä vasta temppu.
Nuo orjatyöt koskevat vain niitä töitä johon pystyy kuika tahansa tumpelo kymmenen minuutin perehdytyksen jälkeen.
Mutta ammattiosaamista vaativaan työhön ei voida orjia laittaa. Tai sellainen firma menettää pian maksavat asiakkaat.
7000 euron lisärahaa, tuota en tiennytkään.
Kerro lisää !
Tosiaan, sitä paljon puhuttua tietotekniikkaa ja osaamista ei osata käyttää työn hajautukseen--- ollenkaan!!!
(hallinnointi ja työt esim konepaja voi sijaita aivan eri paikoissa...)
Ihmisiä siirrellään edelleen kuin karjaa!!!
Savupiipputeollisuus-aika on yhä käynnissä!!!
(vaikka olisi kiinteistöjä työn tekoon saatavilla halvalla ruuhkasuomen ulkopuolella mmm --- mutta suomea halutaan rakentaa vain paikallisesti....
Puhut paskaa.
Työvoima on pääomalle vain karjaa.
-Orjia, joita ajetaan laitumelta toiselle.
Kun karja on liikkeessä, se ei valita ja sillä ei ole oikeuksia. Saadaan sitä köyhää kansaa sitten helpommin riistettyä.
-Väkivaltainen ihmisten hyödyntäminen on tuottavaa!!!!
...kun ei taida muukaan sujua.
Nykyään muuttaminen työn perässä on tehty tosi helpoksi jos vain hieman viitsii nähdä vaivaa.
Miksi pitäisi muutaa???
M iksi pitäisi altistua markkinavoimien keinottelun uhriksi???
Kuten muuttaa 700 kilometrin päähän perheestä ja alaikäisistä lapsistaan? Tiedän, että toiset niin tekevät. Mutta esim. meillä puoliso on reissussa kaksi kertaa kuussa eikä hoitoapua ole. toiset kehuskelevat jättäneensä kouluikäisiä yksin, itse en näe mitään kehuskeltavaa lasten heitteillejätössä. Kyllähän he reippaita ovat, mutta itse ainakaan en edes tuntenut äitiäni, joka oli töissä aina kun tulin koulusta ja tuli töistä kun olin jo nukkumassa. Hän oli iltasiivooja.
...että saisit kunnon palkkatyötä.
Mulla oli Joensuussa ihan kiva vakiduuni hitsarina. Mutta kun finnyardsin rekrytoijan tapasin niin tuli muutto Turkuun.
Ei mun muodollinen pätevyys riitä telakoille mutta mulla on ekaks noin kuukauden mittainen palkallinen perehdytysjakso, jonka aikana laitetaan pätevyys kuntoon.
Eli seuraan vierestä kun joku eläkkeelle siirtyvä jässikkä opettaa mut kädestä pitäen laivanrakennuksen saloihin.
Ohjaako joku mooses suomen kansaa kansainvaellukselle kohti pyhää maata?
Eikö saa enää asua missä haluaa... onko osallistuttava tollaiseen lyhytaikaiseen sesonkiin, siis kansanvaellukseen
Joo -- nyt on hetken työbuumi metalölissa ja sitä seuraa romahdus.
Nyt menet pariksi vuodeksi telakalle töihin.
Kun homma on tehty,,, saat potkut.
Alkaa uusi kansanvaellus jonnekin muualle.
--Et voi rakentaa asuntoa, perhettä, et juurru minnekään, olet vain hyväksikäytettävä' orja....
..... miksi tosiaan pitäisi osallistua nopeatempoiseen touhuun... on ihmisen elämä muutenkin arvokas.....
Nyt puhuit asiaa, on nimittäin eri asia muuttaa "työn perässä" kuin "työpaikan perässä".
Jälimmäinen onjo saatu varma paikka, edellinen tapaus on vain vaellusta kuviteltujen työpaikköjen perään, se ei ole kannatettavaa.
Esimerkiksi minun ei kannata muuttaa työn perässä mihinkään, koska asun pk-seudulla kehä-III:sen sisäpuolella ja näen avoimia työpaikkoja kaikenaikaa ja haen myös niitä, mutta en saa niitä. Ei saisi samoilla hakukriteereillä työtä Turustakaan, koska olen täysin sama ihminen Turussakin.
mutta jos itse ei kykene hankkimaan omaa leipäänsä kotonaan, niin sitten varmaan pitäisi olla valmis muuttamaan johonkin muualle.
Minusta on aika kohtuutonta, että jonkun muun pitää maksaa sinun elämäsi, vaan sen takia että sinä et halua alistua nopeatempoiseen touhuun..
Miksi pitäisi osallistua rotan kaltaiseen elämään?
Rottana ahnehtia, kiirehtiä ryöstää ja raiskata.
Markkinatalouden opein......
Ihmiselämä on arvokas, eikä joku ryöstöretki vain - kiireessä!!!
tienaat rahasi niin kellään ei varmaan ole mitään sanomista. Jos taas elät toisten rahoilla vaan sen takia, että sinua ei kiinnosta osallistua rotan kaltaiseen elämään, olet pummi.
Juuri näin.
Hesarissa viime viikolla juttu Turun Työvoimatoimiston tehokkuudesta.Siinä todettiin tismalleen naulan kantaan, että
"EDELLYTYS TYÖTTÖMYYSTURVAN SAAMISELLE ON, ETTÄ TYÖTÄ EI OLE TARJOTA".
Että lähetään siitä. Niin kauan kun työpaikkaa on tarjolla, niin ei ole tarvetta työttömyyskorvaukseen.
Ihmetyttää kovasti terveet ja työkykyiset kaupungin vuokrakämpässä nysväävät "työnhakijat" jotka ei mukamas pysty mihinkään räkälähiöstään lähtemään ja on niin vaikia kulkea eikä muka kannata vaikka töitä olisi tarjolla.
Lakia on jo muutettu, ja kunhan kunnat käy läpi näitä uusvässyköitä, jotka on tiputtaneet ittensä pois työmarkkinatuelta sossun tuelle, niin alkaa toiminnot kehittymään sielläkin päin. Aktivointiin lisäten, ja jos ei kiinnosta, niin huolehdi sitten itse itsestäs.
On satoja, jos ei tuhansia ihmisiä, jotka ovat tippuneet puolison elätettäväksi. Tukien tippuminen ei ole auttanut työllistymään mitenkään - päinvastoin, puolisot ovat nihkeinä maksamaan työnhakumatkoja satojen kilometrien päähän.
olla kade.
Ei ne hienot nimet muuta asiaa mihinkään.
Työttömyys on työttömyyttä.
Tästä aktivoinnista ei tule työtön kärsimään vaan töissä käyvät.
Mitenkä paljon sen aika näytää.
Fagernäs on 100% oikeassa tuossa kommentissaan!!
Fagernäs on 100% väärässä tuossa kommentissaan!!
Hmm... osoitta kyllä melkoista kapeakatseisuutta ja tunteettomuutta. Jos lähtee hieman syvemmin ruotimaan tuota, niin taustallahan on se ajatus, että yksilön elämä ja minuus perustuu vain ja ainoastaan työlle. Entäpä sosialiset kontaktit, perhe, ystävät jne. Lisäksi tuosta heijastuu se, että ihminen nähdään vain ja ainoastaan objektina, ikään kuin "työkaluna", jota voi tarvittaessa siirtää paikasta A paikkaan B ilman sen ihmeempiä seuraamuksia - sillä eihän työkalulla tietenkään ole tunteita, omia ajatuksia tai omaa mieltä.
Niin, kuinkahan onnellinen ja siten loppupeleissä oikeasti hyvin työnsä tekevä voi olla sellainen ihminen, joka joutuisi vaikkapa parin vuoden välein jatkuvasti muuttamaan työn perässä? Kun nuo työmarkkinat kuitenkin ovat sellaiset, että vakityötä on kovin vaikeata nykyisin saada - oli ammatti periaatteessa mikä tahansa.
Lefan ja EK:n kommentithan ovat tunnetusti melkoisen kapeakatseisia ja omistettu lähes ainoastaan aikamme suurimmalle jumalalle, das kapitalille. On totta, että elämästään tulee ottaa vastuu, mutta työpaikan ja varsinkin vakituisen työpaikan löytäminen tässä maassa on kyllä tehty melkoisen vaikeaksi. Näyttää siltä, että oikeastaan koko elinkeinoelämän siipi potee pahaa työnarkomaniaa ja elää todellisessa arvotyhjiössö, jossa ainoastaan työ on elämää määräävä "hyve" ja ihmisarvon mittari.
jos et ansaitse leipääsi ne se ON aika iso ongelma. Tottakai kaverit ja perhe ovat tärkeitä, mutta silti useimmat ihmiset tarvitsee ainakin vähän rahaa, koska sillä saa mm. ruokaa.
Joo, en tuota kielläkään. Kyllä työ ja ammatti pitkälti määrittävät ihmisen identiteettiä. Mutta, ei kuitenkaan vain ja ainoastaan työ - on paljon muitakin tekijöitä.
Tuossa Lefan kommentissa aika selkeästi kuitenkin taustalla ajatus tai sellainen arvomaailma, että yksilön identiteetti redusoidaan vain ja ainoastaan työhön ja ihminen nähdään näin todellakin eräänlaisena työkaluna tai eräänlaisena rattaan koneistossa, joka on tarpeen vaatiessa siirreltävissä ilman sen suurempia vaikutuksia ao. henkilöön itseensä.
Niin sunkin elämä perustuu vain työlle, nimittäin muitten työlle jolla sinäkin elät. Olkaa vaan tekemättä töitä, mutta eläkää kanssa omillanne saatanan pummit!
Jaahas, toi on tota perus"argumentointia" mitä näillä palstoilla tulee vastaan valitettavan usein. Siis ethän sä voi tietää minusta ja tekemisistäni yhtään mitään, joten järjetöntä lähteä tolle linjalle. Mutta, jos se nyt sattuu kiinnostamaan niin teen osa-aikatyötä. Tällä hetkellä itselleni riittää, että n. 18-25 h/vko. Ja jää sitten vapaa-aikaa kaikenlaiselle muulle tekemiselle.
Suomesta on lähtenyt aikojen saatossa Amerikkaan ja Ruotsiin varmaan ainakin miljoona ihmistä.
En voi ymmärtää ihmisiä,jotka eivät voi jättää
kotikulmiaan,vaikka tietävätkin,etteivät siellä ikinä saa työtilaisuuksia.
Miten sitä saa edes sisältöä elämäänsä,ilman että
tulee mökkihöperöksi jatkuvasti kotona pyöriessä?
Mielestäni tuo muuttoavustus on hieno asia.
mitä Lefa tuossa sanoi. On hyvä, että ihmisille annetaan vaihtoehtoja mm. osa-aikaisten töiden muodossa. Suomessa kun osa-aikatöitä ei saisi teettää vaikka ihmiset itse niitä haluaisi.
oppineet liian hyvälle. Silloin ei muuttaminen työn perässä enää kiinnosta. On jotenkin ymmärretty, että tämä hyvinvointi on annettu meille pyhänä lahjana taivaasta, ja mikä tärkeintä jonkun muun pitää olla valmis muuttamaan, ottamaan riskiä, elämään työlle yms. Pääasia, että minun ei tarvitse. Toki haluan silti "oman" osani "yhteisestä" kakusta.
"..ei muuttaminen työn perässä enää kiinnosta." Jos työn perässä siis täytyy aina "muuttaa" niin perkeleesti, niin silloinhan on niin, että sen avoimen työpaikan työssäkäyntialueella eli sanotaan jotain vaikka noin viiskymmentäkilometriä suuntaansa ei ole yhtään työkykyistä, ammattitaitoista ja työhaluista työtöntä työnhakijaa. Eli se kuuluisa työvoimapula tarkoittaa sitä, että työhaluiset työttömät asuu siellä, missä kaikki työt on jo jaettu ja tehtävänä, ja työt on sijoitettu johonkin "periferiaan", missä on jo 100% työllisyys, eikä kellään ole tarvetta hakeutua avoimeksi julistettuun työpaikkaan, joten sinne pitää matkustaa jostain kahdeksansadan kilometrin päästä.
Jaahas, mun mielestäni tossa aloitusviestissä olevassa lainauksessa puhutaan kyllä lähinnä vain siitä miten työntekijän/-hakijan on oltava joustava.
On lähdetty joo ja edelleen lähdetään, mutta omasta vapaasta tahdosta - ei niin että joku bisnespamppu tulee ja sanelee ylhäältä käsin mitä pitää tehdä ja miten.
"En voi ymmärtää ihmisiä,jotka eivät voi jättää
kotikulmiaan,vaikka tietävätkin,etteivät siellä ikinä saa työtilaisuuksia."
No sitten et ymmärrä. Minä taas ymmärrän vallan hyvin. Tutun sosiaalisen verkoston taakse jättäminen kun on monelle aika rankka paikka - ja uuden sosiaalisen verkoston luominen uudessa paikassa ei ole kaikille yhtä helppoa. Itse olen muuttanut viimeisen 8 vuoden aikana kolmesti ympäri Suomea - osittain opintojen, osittain töiden perässä. Ja hieman on itse asiassa irrallinen ja koditon olo tällaisen elämän takia.
Maailma muuttuu jatkuvasti (ja ihmisen on oltava valmis muutokseen) - tämän tyyppistä mantraa on hoettu ties kuinka kauan, ainakin Herakleitoksesta alkaen - ja toki se suuressa viisaudessaan kiteyttää jotakin elämän perusteista. Silti, kaikkinainen ulkoapäin tuleva paine muutokseen ei taida tehdä kenellekään järin hyvää. Fagernäsin ajattelussa kun taustalla on kuitenkin se, että yksilön täytyy joustaa ja mukautua talouden ja yritysmaailman vaatimusten mukaan - olla turhia mukisematon "työkalu", joka on tarvittaessa käytettävissä, tarvittaessa hylättävissä.
Vielä sellainen omakohtainen kokemus tähän, että vaikka olenkin nykyisen työni osa-aikaisuuteen tyytyväinen niin muut ehdot sitten ottavatkin melkoisesti päähän. Eli: minulla on meneillään jo 3. määräaikainen jakso nykyisessä työpaikassani. Todellinen syy määräaikaisuuteen on ihan yksinkertaisesti se, että firma ei halua ottaa riskiä että menettäisi kuvansa julkisuudessa. Siis määräaikaisistahan on tarvittaessa helppo päästä eroon, mutta jos työporukkamme olisi vakisuhteessa ja meidät tarvitsisi irtisanoa, niin siitähän nousisi hirveä kohu julkisuudessa (kyseessä on tunnettu työnantaja, iso yritys), vähintäänkin tällä paikkakunnalla missä olen töissä. Toisaalta taas minulla ei ole oikeutta irtisanoutua määräaikaisesta työsuhteesta vaikka löytäisin paremman ja esim. vakituisen työn, vaan olen sidottu nykyiseen työsuhteeseeni ao. ajan. Tällä tavalla sitä siis on nykypäivän työntekijän "joustettava" - jos taas alan vaatia itselleni oikeutta vakisuhteeseen, niin aika todennäköistä on että minulle näytetään ovea siinä vaiheessa kun määräaikaisuuteni on seuraavan kerran katkolla.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Ketä se palvelee että ihminen on muuntautumiskykyinen ja valmis muuttamaan alituiseen työn perässä ja jopa vaihtamaan ammattiaan aina tarpeen mukaan? Kyllä se palvelee vain ja ainoastaan yrityselämää. Miksei voitaisi lähteä yksittäisen ihmisen tarpeista? Jokaisella meillä on erilaiset tarpeemme ja lähtökohdat yhteiskunnan jäseninä.En ainakaan minä ole valmis vaihtamaan paikkakuntaa työn perässä ellei ole varmuutta työn pysyvyydestä ja toimeentulosta. Ja sitä varmuutta tämänpäivän työmarkkinoilta totisesti puuttuu. Vaikka olisi kuinka iso ja hyvämaineinen firma, ei kukaan voi taata etteikö sielläkin joku päivä viedä työt Kiinaan. Ja harva varmaan on valmis Kiinaan lähtemään? Ainakaan perheelliset.
omilla ehdoillasi. On turha kuitenkaan odottaa, että yritykset muuttavat sen mukaan missä sinä haluat asua. Joten jokainen voi toki valita asuinppaikkansa, mutta jokaisen pitäisi myös kyetä hankkimaan itse oma leipänsä.
Tuollaista varmuutta, että sinua ei voi ikinä irtisanoa, ei voi saavuttaa missään. Epävarmuus kuuluu maailmaan.
Kun ei ole politiikassa vastapoolia työnantajille ja heidän vaatimuksilleen, kyykytys jatkuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Nyt lypsetään kansasta tyhjät pois. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi: työttömyysturva, palkankorotukset, äityislomat, lapsilisät, opintotuki... Kaikien näiden eteen on pitänyt lakkoilla, osoittaa mieltään ja ennen kaikkea TEHDÄ AKTIIVISESTI POLITIIKKAA.
Suomalaiset jostain ihmeen syystä olettavat nyt 2000-luvulla, että koko saatanan hela hoito on vaan tippunut taivaasta heidän syliinsä. Missään ei myöskään lue, etteikö näistä eduista myös voida luopua tulevaisuudessa siitä huolimatta, että tämä maa on rikkaampi kuin koskaan historiansa aikana. Onko tässä jotain ihmeellistä? Miten ihmeessä tähän tilanteeseen, yhteiskunnalliseen laiskistumiseen, on ajauduttu???
sen eteen on pitänyt tehdä hemmetisti töitä. Se ei ole tullut lakkoilemalla, töitä välttelemällä, itkemällä milloin mitäkin. Taivaasta se ei todellakaan ole tippunut. Nyt vaan tuntuu, että iso osa kansasta ajattelee, ettei minun tarvii tehdä tuota, eikä tuota, eikä tuostakaan oikein makseta, joten oottelenpa tässä.
Niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin mm. USA:ssa on saman verran köyhiä kuin Suomessa (n.11-12% kansasta), vaikka täällä tätä ay-politiikkaa on pidetty niin hirveän tärkeänä tuloerojen tasaajana. Ja noilla USA:n köyhillä on ostovoimalla mitattuna paremmat tulot kuin Suomen vastaavilla.
Ah, voisitko sitten selittää sellaisen pienen jutskan, mikä häiritsee minua suuresti tässä sinun esittämässäsi skenaariossa: miksi runsas kolmasosa USA:n kansalaisista elää terveyspalvelujen ulkopuolella? Luulisi, että se oma terveys on sen verran tärkeä, että siitä suomalaista suuremmasta palkasta lohkeaa myös osa yksityiseen sairasvakuutukseen :) Voisin myös kuvitella, että parin lapsen college-tasoinen, useita vuosia kestävä koulutus ja eläkkeisiin/vanhuuden varalle säästäminen syövät melkoisen osan palkasta. Meidän pitää muistaa, että USA:n mallissa ketään ei paapota. Jokainen maksaa itse omasta pussistaan menonsa ja pahan päivän varalle säästäminen on yleistä. Yleensä näitä korkean verotuksen tuomia "luontaisetuja" ei edes lasketa mukaan vertaileviin palkkatilastoihin :)
Mutta minäpä vastaan samantien sinulle porvari, jotta sinun ei tarvitse vaivata sitä pientä, tyhmää, sievää päätäsi. Et osaa nimittäin lukea tilastoja. USA:ssa käytetään köyhyyden määrittelyyn ns. absoluuttista mittaustapaa, kun taas Euroopassa käytetään suhteellista mittaustapaa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että USA:n köyhät ovat todella köyhiä, että siellä eletään kadulla, raha ei riitä ravintoon ja köyhät todellakin kärsivät nälästä ja aliravitsemuksesta. Tiesitkö muuten, että parissa USA:n köyhimmistä osavaltioista on yhtä korkea imeväiskuolleisuus kuin kehitysmaissa? Jos USA:ssa käytettäisiin samaa mittaustapaa kuin Euroopassa, köyhien määrä nousisi huomattavasti. Siellähän tuloerot ovat Suomea muutamaa astetta korkeampia... Käytännössä joka kolmas USA:n lapsista elää EU:n mukaan köyhyydessä. Että revi siitä.
Suomessa harjoitettu talouspolitiikka on ollut erittäin oikeistolaista ja tuloeroja lisäävää koko 90-luvun ajan. Syytät siis väärää puuta, kun esität AY-liikkeen änkyröinnin syyksi nykytilanteeseen. AY-liike on ollut erittäin myötämielinen porvareiden ja pääoman vaatimuksille (pienet palkankorotukset/ei lakkoja/tingitty työehdoista), siinä on osasyy tuloerojen lisääntymiseen, mikä johtuu pitkälti siitä, että AY-liike on sidoksissa oikeistolaistuneeseen SDP:hen, jolla on ollut pitkä hallitustaival kummankin porvaripuolueen kanssa. Turhaan siis käniset AY-liikkeestä.
Mutta se on kyllä todettava, että te porvarit tai mitä lie paskayrittäjiä olettekin, jotka tänne työttömien palstalle paskaa suollatte, osaatte kyllä vääristellä asioita sitten viimeisen päälle.
että myös USA:ssa on köyhyysmittareita jotka ovat suhteellisia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Poverty_in_the_United_States
USA:ssa köyhäksi lasketaan esim. yksin elävä ihminen jonka ansiot vuodessa ovat alle 8000€. Tällä mittarilla siellä on köyhiä 13%. Suomessa saman tulon alle jää noin 20%.
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html
Lisäksi USA on halvempi maa kuin Suomi (n.78% Suomen hintatasosta).
Ja USA:ssa on julkinen terveydenhuolto, johon laitetaan suunnilleen saman verran rahaa %BKT:sta kuin Suomessa.
"Suomessa harjoitettu talouspolitiikka on ollut erittäin oikeistolaista ja tuloeroja lisäävää"
No johan taas vasemmisto-risuparta huulen heitti. Ihan vakavasti, kerro nyt se maa jossa on vielä tasaisemmat tuloerot kuin Suomessa? Minä en tiedä, vaikka olen monelta kysynyt. Ehkä Pohjois-Koreassa, siellä teidän kommari-ihannemaassa voi olla, kaikki yhtä köyhiä.
"porvarit tai mitä lie paskayrittäjiä"
Just, ja kateus puhuu taas. On se kumma, työpaikkoja huudetaan lisää, mutta yrittäjiä haukutaan joka käänteessä. KUKA niitä työpaikkoja sitten teille tekee, te itsekö? Hahhahhaaa... kadehtiminen ja paskanjauhaminen on ainut mihin te pystytte.
"osaatte kyllä vääristellä asioita sitten viimeisen päälle."
Kyllä se vääristelyn huippuosaaminen on aina ollut sosialisteilla...
"Ihan vakavasti, kerro nyt se maa jossa on vielä tasaisemmat tuloerot kuin Suomessa? Minä en tiedä, vaikka olen monelta kysynyt. Ehkä Pohjois-Koreassa, siellä teidän kommari-ihannemaassa voi olla, kaikki yhtä köyhiä."
Tuohon on helppo vastata. Se maa oli Suomi 70- ja 80-luvuilla. Silloin kouluttamaton pienipalkkainen pystyi omalla työllään hankkimaan ja maksamaan omakotitalon. Tänä päivänä pienipalkkainen ei pysty maksamaan yksiön vuokraa ilman asumistukea. Tietääkseni silloinkaan hyväpalkkaiset eivät ruikuttaneet vielä pienemmistä tuloeroista kuten nyt, joten ei se aika teillekään kovin huonoa aikaa voinut olla? Tai mistäpä sinä voisit tietää, sinä pidit vielä vaippoja silloin.
"kukas teille niitä työpaikkoja tekee, jos ei yrittäjä..."
Voi jessus kun vaan tekisikin KUNNON työpaikkoja, kokoaikaisia ja inhimillisillä työvuoroilla ja inhimillisellä työtaakalla oikein suhteutettuna palkkaan. Ja että luvattaisiin enemmän kun ensi viikko... Ne orja-paska-vedätys- paikat ei ole mitään työpaikkoja vaan työnantajan v-n haistatus ja törkeä hyväksikäyttö työväelle...
Minusta ongelma ei ole niinkään pienyrittäjissä, vaan enemmänkin isoissa firmoissa, joilla on todellista valtaa yhteiskunnallisen päätöksenteon taustalla. Nämä ne kyykyttävät ihmisiä. Ja jos pienyrittäjä toimii vastoin työlakeja yms., voit olla täysin varma että huomattavasti helpommin vedät sellaisen vastuuseen kuin jonkin suuryrityksen. Ja uskoisin että pienyrittäjien kohdalla kyse väärinkäytöksien kohdalla on usein pelkästä tietämättömyydestä.
maa kuin nyt. Elettiin suomettumisen kulta-aikaa, oi tuota ihanaa stalinismin hehkeää kautta. Silloin ei kilpailukyvyllä ollut mitään väliä, koska NL osti meiltä mitä tahansa paskaa, mitä me sinne vietiin. Pääasia oli, että oltiin nöyrä satelliittivaltio.
Nimenomaan näin se oli. Idänkauppa Suomen pystyssä piti ja työpaikkoja loi. Kun Neuvostoliitto romahti ja clearing-kauppa loppui, niin tuli pankkikriisi ja lama. Turha haikailla enää mitään 70-lukua, ei se palaa (eikä ole väliksikään). Elintaso on nykyään kyllä kaikilla korkeampi kuin silloin, turha valittaa.
http://www.stat.fi/til/artikkelit/2005/art_2005-01-01_001.html?s=8
Sinänsä aika hauskaa, että Suomessa on ollut vähiten köyhiä syvimmän laman aikaan eli v.1993. Kannattaa siis pyrkiä siihen, että kaikilla menisi mahdollisimman huonosti niin ei olisi köyhyyttä:)
itsellä ainakin kun soppala ei minusta pidä, muillakin varmasti samaa tilannetta:
70/80-luvuilla vielä työttömät sai töitä:
jos joku ei viitsinyt itse hommata, pari kk riitti kortistoa ja kaupunki laittoi naiset toimistoon ja miehet lapion viereen tai autoa kuskaamaan tms., koulutetuille etsivät parempia hommia joissa tosin palkka oli pienempi kuin jos itse olisivat etsineet, mutta kumminkin
orjia on ollut vasta kymmenisen vuotta laajamittaisesti
sinun voit kieltäytyä töistä.
työn perässä. Olen tehnyt määräaikaisuuksia yhteensä kahdeksassa eri lafkassa. Nyt kolmevitosena olen totaalisen poikki, ilman ihmissuhteita, ilman mitään sosiaalisia verkostoja. Olen aivan poikki. On vain niin, että se jatkuva työn perässä siirtyminen on väärin. Se sairastuttaa ihmisen.
Ihminen ei ole kone, joka hilataan rekalla paikasta toiseen. Mutta vasta viimeisellä tuomiolla nämä EK:n herrat tämän tajuavat.
Ja siihen asti minä aion elää yhteiskunnan elättinä. Minä olen työpanokseni tälle paskamaalle antanut. Ja nyt on takki tyhjä. Saakeli viekää jonnekin keskitysleirille vaikka.
T: entinen joustava työvoima, nykyinen luuseri
Kokemasi olisi varmaan liikaa ihan kenelle tahansa. Ilmeisesti tiedät, että saisit kyllä jatkossakin töitä tällä konstilla, koska et nähdäkseni osaa nauttia ansaitsemastasi hengähdystauosta täysin siemauksin ja hyvällä omalla tunnolla vaan tunnet itsesi yhteiskunnan elätiksi.
Minä olen sikäli onnellisemmassa asemassa, että en enää edes saa niitä töitä kovin helposti. Kauhea vääryys itseään kohtaan olisikin ajatella loppuikänsä näitä oman alansa pätkätöitä tekevänsä: Ne ovat todellakin niin paljon rankempia vakituiseen työhön verrattuna ja kohtelu työyhteisöissä on usein ainakin joiltain osin ala-arvoista. Kokeakseen tilanteen rankaksi ei edes tarvitse muuttaa asuinpaikkakuntaa.
Et varmaan tosissasi voi olla sitä mieltä, että olet jo työpanoksesi antanut. Tarpeeksi pitkän levon jälkeen löydät toivottavasti uusia mahdollisuuksia esim. ammatinvaihdoksen kautta saada pysyvämmän työpaikan.
Monta kertaa sanonut viranomaisille: "Paskaakos halusitte minut takaisin sieltä (Yhdysvalloista) kun teillä ei ole muuta tarjota kuin kurjuutta?"
Ja kun joku toivottaa minut takaisin sinne (kun kehun miten asiat ovat siellä eri lailla kuin kehitysmaa-Suomessa), niin sanon "jonkun muun on aika lähteä".
Kouluttauduin akateemisesti. Työni olen aina hoitanut moitteettomasti. Olen muuttanut, olen sopeutunut, olen joustanut palkoissa, eduissa yms. Olen jaksanut uskoa, että löytyy se esimies, joka ei valehtele luvatessaan sitä vakituista työtä. Mutta kun ne lupaukset kerta toisensa jälkeen rikotaan, tällainen pieni ihminen sortuu. Kuppi menee nurin tai jotain...
Ja kuinka minä enää edes tällaisena kolmevitosena alaakaan voisin vaihtaa? Missä on se ala, jolla työtä löytyy, pysyvää työtä siis?
Ei kaltaiseni äiti-ihmisen pirtaan sovi tällainen jatkuva muutos, jatkuva sopeutuminen ja joustaminen. Omat lapseni ovat aian hajalla tästä äitinsä työhommelista. Ja äitinsä eli minä on EPÄTOIVOINEN ja KATKERA. Ja TYÖTÖN.
Terkuin, se joka tuossa ylempänä vannoi kostoa ja ikuista sosiaalipummiutta
Kaikesta päätellen sinulla on ollut tavallaan perusteettomia määräaikaisuuksia tarjolla enemmän kuin minulla. Vai oletko itse "kerjännyt" sitä jatkoa? On niin selkeätä, kun sopimuksessa lukee määräaika, jolloin voi tämän kyseiseisen keikan kuitenkin hoitaa kunnialla loppuun ilman, että jää huonommuuden tai katkeruuden tunnetta.
Millä tavalla koet, että lapsesi ovat hajalla? Itse toimin lasten ollessa oletettavasti samassa iässä siten, että he eivät luultavasti edes tienneet tilanteestani. Meillä oli kuitenkin aina talous sillä mallilla, että mistään ei tarvinnut tinkiä, vaikka olin lisäksi yksinhuoltaja. Mutta kuten kerroin, niin ei tarvinnut myöskään esim. muuttaa työn perässä eikä lasten vaihtaa koulua tai luopua harrastuksistaan.
Pyrin varjelemaan lapsia edelleenkin "koko totuudelta" eli en esimerkiksi voi antaa omaa ansioluetteloani tai työpaikkahakemustani malliksi näille. Se olisi omassa perheessä liian tunteenomainen asia ja voisi johtaa masennukseen tai "hällä väliä" -tunnelmaan. Jollekin vieraammalle se kävisi opetuksesta vaikka koulussa siitä, että mitä se elämä oikeasti voi tuoda tullessaan - jos jättäisi pois kaikki "hukkaan" menneet täydennyskoulutukset.
Omat lapseni ovat jo itsekin työelämässä, joten pystyn heille sen verran kertomaan, että miksi pääni ei kaikin ajoin kestä ylenpalttista työnhakemista, vaikka he kuinka hyvää hyvyyttään lähettelisivät minulle linkkejä.
AY-toiminnassakin mukana olleen on erityisen helpppoa ymmärtää tiettyjä asioita, joita liittyy jo työpaikkojen hakuprosessiin, vaikka omalla alalla ei samanlaisia ongelmia esiintyisikään. Erityisen helppoa lasteni on hyväksyä ammattinvaihtosuunnitelmat, vaikka pitäisivät minua miten sopivana nylyiseen ammattiin, koska ovat tähän ilmiöön itsekin törmänneet.
Ammatinvaihtoon on vaikeaa antaa yhtä oikeaa reseptiä. Se voi tulla vastaan sattuman kautta tai pidemmän prosessin tuloksena. Jos on tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen omalla kohdallaan, mutta ei oikein tiedä, mitä tekisi, niin en sulkisi pois jotain ohjatumpaa prosessia esim. työvoimapoliittisen koulutuksen muodossa.
Saanko udella, että millä alalla sinä työskentelet? Palkkajoustot eivät viittaisi julkiselle sektorille, mutta kummalliselta tuntuu, jos yksityissektori tarjoaisi nykyisin enää muuta kuin puhtaasti määräaikaisia (sijaisuudet) työsuhteita tai sitten vakituisia työpaikkoja. Siellähän on monenlaista välitysfirmaa tilapäistarpeeseen myös akateemisen työvoiman osalta.
jättämällä loma-aikojen palkat pätkätyöläiselle maksamatta.
Kunnallisella sektorilla olen. Tai olen ollut.
Olen vain sen verran vanhempi ja viisaampi, että en ainakaan lähde muuttamaan sellaisen keikan perässä, jossa vielä palkkojakin poljetaan. Tässä lähimaastossa olen muutaman sellaisen tehnyt aivan vain kokemusta saadakseni hommista, joissa olen vähemmän ollut. Puhun nyt eri kouluasteista.
Aikamoista tylytystä on muuten sekin, että työpaikkahaastattelussa joutuu selittelemään, miksi keikka, joka olisi voinut johtaa pidempäänkin työsuhteeseen, ei olekaan jatkunut. Toivottavasti sinulla ei tällaisia sentään ole.
Jos sinua yhtään lohduttaa, niin olisi minullakin kerran ollut suuri kiusaus ja vaara joutua sellaiseen tilanteeseen, että olisin muuttanut työn perässä, jolle jatkoa piti olla, aivan vain edullisemman asumisen puolesta. Tässä vaiheessa lapset eivät olisi enää joutuneet mistään luopumaan, mutta päätin kuitenkin ajella hieman vaivalloista työmatkaa kotoa käsin.
Menin siis tuntiopettajaksi hommaan, johon olin nimikkeen puolesta täysin pätevä. Käytännössä opetin myös ainetta, johon ei muodollinen kelpoisuus riittänyt. Minut palkannut esimies jäikin yllättäen eläkkeelle, virka tuli auki siinä muodossa kuin oli ollut puhettakin hommaa jatkaa. Vaikka hain sitä, niin en päässyt edes haastatteluun. Uusi esimies ei minua halunnut, mikä kertokoon hänestä enemmän kuin minusta.
Siihen virkaan tuli muuten takaisin henkilö, joka oli ilmeisesti vihdoinkin päässyt eroon ikävästä pomostaan! Minullakin on tahraton ansioluettelo, kunhan myönnän, että olen ollut epäpätevä muutaman tunnin osalta. Viralliset todistukset ja koulun käytännöt puhuvat kylläkin aivan muuta kieltä - jos joku sattuisi kysymään.
esimiesasemassa oleva ihminen käyttäytyi minua kohtaan erittäin tökerösti. En olisi uskonut, että vielä sellaistakin joudun kokemaan.
Mutta näin se homma pyörii: ota tai jätä. Itse taidan jättää suosiolla.
se katkera
Järkkäilin elämäni lupausten varaan. Piti saada vuoden määräaikaisen pestin jälkeen vakkarivirka. Pomovaihdosten takia koko homma kuivui kasaan. Nyt sitä mun työtä tekee uuden pomon vanha tuttu (työkokemusta takana yksi vuosi). Varmaan hänkin on ihan pätevä, mutta..jotenkin en tiedä... Siinä vaiheessa, kun on hölmönä mennyt taas muuttamaan oman elämänsä jne. ja saakin kokea totaalisen hylkäämisen, ei tunnu oikein jaksamista riittävän...
se katkera
Asia meni omalla kohdallani vieläpä niin, että pomoa valittaessa esitin työyhteisössä ääneen mielipiteeni asiasta. Olen tottunut siihen, että joka jotain paikkaa hakee, joutuu sietämään kilpailua.
Tilanne oli lopultakin minun kannaltani tarpeeksi ällöttävä, kun tämä työyhteisön oma hakija sitten tuli valituksi ja esitti asian siihen tyyliin, että kun hänet nyt oli tähän jokseenkin väkisin vedetty, niin kysyipä mieheltään neuvoa, että ottaisiko sittenkään tehtävää vastaan. Mies oli luvannut häntä tukea.
Kyllä sitä muutamat työkaveritkin ihmettelivät, että kuinka minut voidaan näin vain syrjäyttää. Kenties siellä olisi lisäksi muitakin hommia ollut tarjolla, mutta minulle niitäkään ei tarjottu. Totesin vain, että paikassa ei ole todellakaan minun kannaltani mitään menetettävää enää tässä vaiheessa.
Olisiko niin, että nämä uudet pomot haluavat heti ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa näyttää ja käyttää valtansa? Ikävä kyllä he keräävät näin menetellen irtopisteitä myös sellaisilta alaisiltaan, jotka ovat kokeneet syrjäytetyn työntekijän jollain tavalla kilpailijakseen.
Minä en kokenut entisen pomon aikana itseäni mitenkään uhaksi työyhteisölle, mutta selvästi erilaisuuteni ja itsenäisyyteni aiheutti kielteisiä tuntemuksia uudessa pomossa ja sitä kautta mahdollisesti muissakin.
Olen tosi yllättynyt, että joku muukin on kokenut tällaista. Itseäni pohdituttaa sekin, että samaan aikaan, kun minut (mielestäni törkeän epäreilusti ja -rehellisesti) syrjäytettiin, samassa lafkassa jatkavat ne, joilla ei ole mitään pätevyyttä hommaan.
Ei jaksa ymmärtää kaikkea tätä. Ehkä jaksaisinkin, jos olisin jollain tavoin itse tumpuloinut työssäni. Mutta ei. Itse asiassa tuntui, että olin aika pidetty ja hoidin hommani sen verran hyvin, että minut piti saada hommista pois. Tottahan tämä tietty on jotain vainoharhaisuutta. Mutta kaikkea ehtii miettimään...
Minua ei työyhteisössä jäänyt puoltamaan kukaan muu kuin pari eläkeikäistä miestä. Muut olivat hiljaa. Sen verran sisuunnuin, etten mitään työyhteisön kukkapuskia mennyt ottamaan vastaan, kun työni loppui. Kukitustilanne olisi ollut totaalisen korni.
Luulen, että olen liian kriittinen työskentelemään tällä alalla enää. En saa itsestäni enää irti sitä, että olisin kiltti ja hiljainen myöntelijä...
Minä en voinut välttää kukitustilannetta, koska se oli ympätty pakollisen suunnitteluiltapäivän yhteyteen toiseksi viimeisenä koulupäivänä. Niinpä jätin kukkapuketin kuolemaan sinne koulutuspaikkaan. Tätä en ole koskaan ennen tehnyt enkä kyllä sen jälkeenkään. Aina muulloin on asiat saatettu loppuun sivistyneemmällä tavalla.
Et siis suinkaan ole vainoharhainen. Tällaista tapahtuu. Olen kuitenkin törmännyt huomattavasti riskialttiimpiin ja mahdollisesti "epäterveiden" kirjoihin ajautuviin kollegoihin, joilla tilanteet ovat menneet liian pitkälle: Jotkut havittelevat vielä kaikin keinoin, todellakin kynsin hampain takaisin opetustyöhön, ottavat yhteyttä entisiin esimiehiin saadakseen myönteisiä lausuntoja, epäilevät jonkun entisen esimiehen antaneen kielteisiä arvioita sekä seuraavat tilannetta entisissä työpaikoissa, että kuka siellä on töissä. Ja kun näitä kurjasti päättyneitä keikkoja voi olla ties kuinka monta!
Eikö olisikin helppoa lipsahtaa hulluuteen, jos näitä asioita kokopäiväisesti miettisi eikä olisi esim. perhettä arkirutiineineen lainkaan? Ja meitä mahdollisia tulevia hulluja tehdään verovaroin! Ei siihen pidä suostua.
Niin, kyllä tässä täytyy tarkkana olla, ettei ala suurin piirtein pommeja koulujen alle viritellä. Näitä kun kaiket päivät pyörittelee mielessään, hihna hirttää kiinni.
Toisaalta niistä omista lapsista...Minua vähän pelottaa, millainen on se maailma, johon heitä tässä kasvatan.
Reaalimaailma on hämmästyttävän paljon sitä samaa kuin koulukasvatuksenkin tärkeä tavoite: itsensä johtamista ja yhteisön rakentamista. Meiltähän tuo yhteisöllinen puoli jää työelämässä väkisinkin vähemmälle, koska emme pätkätyöläisinä pääse koskaan asioihin kunnolla pureutumaan. Olemme toisaalta itsemme johtajina harppauksen edellä.
Minä olen aina ollut hyvä taloudenpidossa. Niinpä olen ylpeä siitä, että pidän tässä työttömyystilanteessakin tukikohtaa pienelle perheyhteisöllemme. Tänne voivat aikuisetkin lapset tulla omilla avaimillaan ja muuttaa vaikka tilapäisesti asumaan, jos asiat jostain syystä menevät sille mallille.
tota parkua jatkuvaa,,,,,,
leif ja muut rikkaat (hyvillä palkoilla liian pitkään olleet...)
ei ymmärrä maailman menosta mitään,,, koska ne on laitostuneet ,,, hyvät tulot on rakentaneet oudon maailmankuvan,,, joka pätee vain omassa rikkaan elämän akvaariossa,,,
antavat työttömille riittävästi rahaa, käytännössä kolme tonnia per nuppi, jolla muuttaa töitten luo niin melkein kaikki muuttavat, eikä maksa valtiolle mitään vaan samat tuethan jää sitten soppalasta saamatta, päinvastoin alkaa valtio saamaan rahaa kun veroja alkavat maksaan, hankala vaan muuttaa rahatta, ei se tietysti mitään auta antaa rahaakaan jos niitä töitä vaan ei ole kuten nyt on tilanne, ainoastaan haamupaikkoja on joilla tukien huonontamista perustellaan vaikkei kukaan töitä ole saanutkaan
eikö suurin osa ihmisistä ole perheellisiä? miten voi muuttaa työn perässä jos aviopuoliso on töissä?
seuraavaksi lefa vissiin pistää työttömät avioeroomaan, että saahaan kaikki hommiin.
tai sitten ei. Sitten nähdään esim. viikonloppuisin. Noita tapauksia on aina ollut maailma täynnä ja tulee aina olemaan. Ei siihen kuole.
Toihan on vaan pelkkää retoriikkaa jota yrittäjäjärjestöt harrastaa tupo-neuvottelujen alla, itse asiassa koko touhu on pelkkää teatteria, samassa saunassa ne kaikki on ja sopii hommat siellä, Lauri Ihalainenkin osaa uskottavasti olla tyrmistynyt "kyllä tämä on aivan uskomatonta",ja kova palkka juoksee, ei muuta kuin teatterikouluun rehtoriksi.
Miksei tätä viestiketjua ei ole nostettu viikon suosituimpien listalle, eikö ylläpito uskalla koska jutussa mainitaan ja kirjoitellaan aika liki totuuksia ns eliittien sanomisista.
Onhan tää luettu jo parituhatta kertaa kun taas viikon suosituimpien listalla näkyy jopa 1300krt luetut....
Moka ups täytynee olla tarkempi noiden lukujen kanssa.... vai mitä leif vääkernääs...