Hei miehet, te joilla ei ole korkeakoulututkintoa tai halua panostaa työelämään. Pitäkää varanne kun valitsette puolisoitanne, on nimittäin suuri vaara, että teille jää kotihengettären rooli kun perustatte perheen jos valitsette itseänne koulutetumman vaimon.
Esimerkiksi 8-16.00 asfalttihommia ja sen jälkeen kiireellä hakemaan lasta hoidosta ja kotiin tekemään ruokaa lapsille ja rakkaalle vaimolle:)
Tätäkö te koulutetut naiset sitten haluatte?
Esimerkiksi 8-16.00 asfalttihommia ja sen jälkeen kiireellä hakemaan lasta hoidosta ja kotiin tekemään ruokaa lapsille ja rakkaalle vaimolle:)
Tätäkö te koulutetut naiset sitten haluatte?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se toimii kun molemmilla on tahtoa ja taitoa sopia asioista ja tehdä kompromissejakin. Ei synny riitaa edes lasten kuskaamisesta milloin mihinkin kun on kyky keskustella, järjestellä ja sopeutua nopeastikin vaihtuviin tilanteisiin ja on positiivinen asenne perhe-elämän haasteisiin.
Ainakin minun rakas duunarimieheni on puhelinsoiton päässä ja aina valmis joustamaan ja miettimään ratkaisua kun eteen tulee pulma. Ja minä olen samanlainen, vaikka täällä toimistossa sinkoilenkin palavereineni ja kokouksineni ja ylitöineni. Kaksi lasta ja kultainen noutaja hoituu hienosti hyvällä yhteispelillä.
Viestistä käy hyvin selväksi, missä asioissa miehesi joutuu joustamaan, mutta kerro muutama esimerkki missä sinä joustat?
Juuri tätä tuossa alkuperäisessä viestissä tarkoitettiinkin. Asiat toimivat kun tilanne on tiedostettu, eli miehen taloudellinen etu on siipeillä vaimonsa hoivissa kun oma kunianhimo tai lukuhalut ovat olleet puutteellisia.
Ehdinpäs vastaamaankin vielä. Hehe!
Viimeksi eilen kun mieheni oli jäätävä yllättäen ylitöihin, onnistuin delegoimaan iltapäiväksi siirtämäni hommat kollegalleni hänen suosiollisella avustuksellaan tietysti, joten ehdin hakemaan nuorimmaisen tarhasta jne. Tänään sitten jelppasin puolestani sitä kollegaani yhdessä hommassa, että puntit on taas tasan.
Edellisellä viikolla onnistuin muuttamaan erään asiakastapaamisen mukavasti puhelinpalaveriksi ja pääsin siten lähtemään aikaisemmin töistä kotikentän hommia hoitelemaan. Mies oli tuolloin hyvin ansaitulla pekkasvapaalla parhaan ystävänsä kanssa saaressa, kalastelemassa ja saunomassa jne.
Että silleen.
Luovuutta se minusta vaan vaatii, neuvokkuutta ja kärsivällisyyttäkin, ettei tunteet riistäyty järjen edelle ja pinna katkea tiukassakaan tilanteessa. Ehkä kyse on luonteestakin. Minä ja mun mies otetaan tämä tällainen sumpliminen vaan haasteena vastaan, nautitaan kun saadaan asiat taas sujumaan jne. Kai meissä on luontaisesti vähän järjestäjän vikaa.
Joo, mutta nyt mä lennän tästä taas auton rattiin, että hellurei vaan ja jatkakaa te keskustelua!
juuri tuota.