Mitä te naiset ajattelette miehestä, jonka tiedätte olevan perheellinen ja ehkä mielestänne esimerkillinen isä ja aviomies, kun tälläinen yllätten kertookin olevansa ihastunut sinuun?
Mulle on käynyt jokusen kerran niin, että yleensä joku työkaveri nainen on tullut tutuksi ja jossain vaiheessa on keskusteltu perheestä ja siinä on käynyt ilmi, että meidän perheemme viettää melko "täydellistä" elämää. Olen saattanut jopa esitellä jokusen vaimollenikin, niin, että käsitys rakkaudentäyteisestä suhteestamme on varmaan tullut selväksi.
Kuitenkin olen jostakin syystä aika helposti ihastuvaa sorttia. Ihastun lähinnä naisen luonteeseen, silmiin, hymyyn ja sellaisiin ei seksiin liittyviin asioihin.
Sitten nämä ihastumiset alkavat vaivata alussa unissa sitten ajatuksissa ja lopuksi tunnen olevani aivan täydellisen lumoissa.
Mietin usein mikä vaimossa on vikana, kun hän ei saa aikaan tälläisiä fiboja nykyään, mutta en ole keksinyt syytä.
Jossakin vaiheessa sitten on käynyt yleensä humalassa niin, että minun on ollut "pakko" kertoa ihastumisestani, tai vaikka kuten viimeisin tapaus, jossa lähetin ravintola illan päätteeksi tekstiviestin ihastukseni kohteelle, jossa kerroin rehellisesti sietämättömästä ikävästä.
Yleensä nämä "ihastumiset" ovat olleet mielestäni molemminpuolisia, mutta tuntuu kuin oma idyllini luotettavan miehenä ja malli-isänä särkyisi saman tien, vaikkeivat nämä "tunnustukset" olekkaan olleet mitään yrityksiä saada seksiä.
Itseasiassa en haluaisikaan pettää tai jättää vaimoani yhdenkään muun takia, mutta haaveilen siitä, että saisin edes yhden hetken pitää sylissäni näitä ihastuksia ja silittää heidän hiuksiaan.
Jälkeenpäin kun ajattelen menneitä ihastuksiani, niin ne ovat todella menneitä. Saatan jopa ihmetellä mitä olen tuossakin nähnyt.
Mieltä askarruttavaa on kuitenkin se miten "tunnustuksiin" on suhtauduttu. Jotenkin tuntuu, että mukava "kaverisuhdekin" alkaa tuntua tämän jälkeen vaikealta.
Itsestäni olisi kiva kuulla vaikka perheelliseltä naiselta vastaava tunnustus, mutta kieltämättä aina toisen moraalia tulee tällöin puntaroitua. Ja ehkä suhtautuminenkin voisi olla vaikeaa.
Mulle on käynyt jokusen kerran niin, että yleensä joku työkaveri nainen on tullut tutuksi ja jossain vaiheessa on keskusteltu perheestä ja siinä on käynyt ilmi, että meidän perheemme viettää melko "täydellistä" elämää. Olen saattanut jopa esitellä jokusen vaimollenikin, niin, että käsitys rakkaudentäyteisestä suhteestamme on varmaan tullut selväksi.
Kuitenkin olen jostakin syystä aika helposti ihastuvaa sorttia. Ihastun lähinnä naisen luonteeseen, silmiin, hymyyn ja sellaisiin ei seksiin liittyviin asioihin.
Sitten nämä ihastumiset alkavat vaivata alussa unissa sitten ajatuksissa ja lopuksi tunnen olevani aivan täydellisen lumoissa.
Mietin usein mikä vaimossa on vikana, kun hän ei saa aikaan tälläisiä fiboja nykyään, mutta en ole keksinyt syytä.
Jossakin vaiheessa sitten on käynyt yleensä humalassa niin, että minun on ollut "pakko" kertoa ihastumisestani, tai vaikka kuten viimeisin tapaus, jossa lähetin ravintola illan päätteeksi tekstiviestin ihastukseni kohteelle, jossa kerroin rehellisesti sietämättömästä ikävästä.
Yleensä nämä "ihastumiset" ovat olleet mielestäni molemminpuolisia, mutta tuntuu kuin oma idyllini luotettavan miehenä ja malli-isänä särkyisi saman tien, vaikkeivat nämä "tunnustukset" olekkaan olleet mitään yrityksiä saada seksiä.
Itseasiassa en haluaisikaan pettää tai jättää vaimoani yhdenkään muun takia, mutta haaveilen siitä, että saisin edes yhden hetken pitää sylissäni näitä ihastuksia ja silittää heidän hiuksiaan.
Jälkeenpäin kun ajattelen menneitä ihastuksiani, niin ne ovat todella menneitä. Saatan jopa ihmetellä mitä olen tuossakin nähnyt.
Mieltä askarruttavaa on kuitenkin se miten "tunnustuksiin" on suhtauduttu. Jotenkin tuntuu, että mukava "kaverisuhdekin" alkaa tuntua tämän jälkeen vaikealta.
Itsestäni olisi kiva kuulla vaikka perheelliseltä naiselta vastaava tunnustus, mutta kieltämättä aina toisen moraalia tulee tällöin puntaroitua. Ja ehkä suhtautuminenkin voisi olla vaikeaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nainen joka ihastuu aika usein...ehkä noin puolen vuoden välein ja siinä välissä tulee pienempiäkin ihastuksia, jotks unohtuu pian. Mutta sellasii suurempia ihastuksia tulee noin puolen vuoden välein, joskus vähän harvemmin. ja muutaman kerran oon ollu niin kovasti ihastunu et on ollu koko aika ikävä tätä ihastuksen kohdetta ja on todella toivonu että sais halata tätä tyyppiä oikein kunnolla. Ja nää muutamat isommat ihastukset on ollu kans ihastuneita muhun, vaikka eivät ole sitä suoraan sanoneet, mutta on pyydetty leffaan ym. ja katseesta kyllä huomoo jos toinen on ihastunut. oon väliiin aatellu et oon jotenki sairas kun koko aika ihastun toisiin miehiin, mutta luulempa että monet muutkin perheelliset ihastuu sillon tällön.
Tärkeintä sillon kun on ihastunu toiseen on se että koitta olla mahollisimman vähän tekemisissä tän ihastuksen kanssa, niin sillai ihastus hiipuu parhaiten, eikä mun mielest kannata mennä kertomaan ihastumisestaan, jos ei oo aikomuksena erota nykyisestä: ja mihin se siitä muuttus jos vaihtas toiseen, sen toisen kanssa ois sama tilanne...ihastus edelleen toisiin, kierre jatkuis! toiset vaan iahstuu helposti ja sille ei voi mitään.
Mun mielest kannattaa kyllä välttää sitä kertomista sille ihastuksen kohteelle! mainehan siinä menee ja vielä jos puoliso saa jotain kautta tiedon siitä et oot ollu ihastunu toisiin. itse en oo kertaakaan kertonu ihastuksen kohteelleni ihastuksesta, vaan oon torjunu tyypin, vaikka vaikiaa se on ollu ku ittekkin on ollu ihastunu. mutta oon onnellinen aviomieheni kanssa, meillä menee tosi hyvin ja rakastan häntä, niin miksi lähtisin jonkun ihastuksen perään.
Itse katsoisin olevani nyt valmis sitoutumaan sellaiseen suhteeseen, jossa minut hyväksytään omana itsenäni ja lapsia voisin harkita 28-33v iässä, 2 kpl..En tiedä miten kesyttäisin omaa villiä puoltani mutta kieltämättä tuntuisi kivalta mennä raitiovaunulla "päättärille" jossain vaiheessa.En esineellistä miehiä mutta olen hölösuinen ja voin ajatuksissani "avautua" keskusteluissa ehkä vähän liikaakin.Seurassa kuin seurassa, milloin vain ja missä tahansa, eikä se edes aina merkitse mitään ko. hlön suhteen.
Kuulostat hurmaavalta mieheltä, ehdota joskus vaimolle vapaampaa elämäntapaa, jos esim. Kama Sutra-kirjasen avulla onnistuisi! Itse olen jonkin asteen bi eli voin hyvinkin ymmärtää, ettei eilisen brunette vedä välttämättä vertoja tän päivän punatukalle jätskikioskilla.Naisen vetovoima voi tosiaankin perustua hetkellisyyteen, miehessä taas se..Pysyvyys, jämeryys, hallitsevuus.Seksi voi olla leikkiä vain tai kaukana leikistä jos esim. vaimosi suuttuisi ns. viattomasta ehdottelusta siipanvaihtokekkereistä.Itse harkitsisin ilolla edellämainittua, luottavaisinkin mielin!
Olen kyllä muutaman kerran joutunut miespuolisen kollegani ihastuksen kohteeksi, mutta pitänyt sitä lähinnä kiusallisena asiana. Varsinkin kun nämä miehet ovat olleet ukkomiehiä. Sinuna yrittäisin pitää mölyt mahassasi.
niin, otsikossa tulikin jo ydin. Vaikka itselläkin olisi ollut hieman tunteita, en silti haluaisi kuulla perheellisen tunnustuksia. Se olisi kiusallisuuden lisäksi myös hieman ällöttävää ja tosiaan vähentäisi reilusti kunnioitusta kyseistä henkilöä kohtaan. Tämän lisäksi saattaisin tuntea syyllisyyttä siitä, että olen flirttaillut varatun kanssa (jos siis minussakin olisi ollut "vikaa").
Itse siis pidän uskollisuutta erittäin tärkeänä asiana enkä missään nimessä haluaisi kenenkään parin väliin. Vaikka tiedänkin, että ihastumisia voi tulla kelle vain ja heikkona hetkenä olisi helppo retkahtaa.