kun muutama vuosi sitten todella rakastuin erääseen tosi ihanan näköiseen ja komeaan mieheen. Meillä oli monta kertaa pitkiä silmiin tuijotuksia ja monia nopeita vilkauksia ja musta todella tuntui, että se saattaisi olla se oikea. Löysin kerran tyypin numeron netin kautta numerotiedustelusta ja mietin, että uskallanko lähettää sille viestin ja kertoa, että olen rakastunut siihen. Lopulta mä sitten uskalsin lähettää sille sen viestin ja se vastasi siihen ja sanoi, että hän on varattu ja saattaa tulla jälkikasvua. Viestin luettuani mulla meni mieli ihan maahan ja tunsin itseni todella tyhmäksi, että miksi minun piti retkahtaa siihen. Tota kesti reilun vuoden kunnes jollain keinolla mä pääsin yli siitä ja jatkoin omaa elämääni. Mä en tajua miksi en saa kuitenkaan sitä tyyppiä mielestäni pois vaan se koko ajan kummittelee mun ajatuksissa.
Jos tyyppi ei ehkä ollut mulle se oikea niin miksi se sitten edelleen pyörii mun mielessä? Vai senkö takia en saa sitä pois mun mielestäni jos se sittenkin oli se oikea? Miksi rakkaus, rakastuminen ja ihmissuhteet pitää ollakin näin vaikeita?
Voisikohan joskus tulevaisuudessa käydä niin, että tällä miehellä ja sen puolisolla tulisikin ero, kun nykyään niin monet ihmiset eroo toisistaan niin jos mä vaikka saisinkin tämän miehen itselleni?
Voiko kukaan neuvoa, että miksi en saa tyyppiä pois mielestäni?
Jos tyyppi ei ehkä ollut mulle se oikea niin miksi se sitten edelleen pyörii mun mielessä? Vai senkö takia en saa sitä pois mun mielestäni jos se sittenkin oli se oikea? Miksi rakkaus, rakastuminen ja ihmissuhteet pitää ollakin näin vaikeita?
Voisikohan joskus tulevaisuudessa käydä niin, että tällä miehellä ja sen puolisolla tulisikin ero, kun nykyään niin monet ihmiset eroo toisistaan niin jos mä vaikka saisinkin tämän miehen itselleni?
Voiko kukaan neuvoa, että miksi en saa tyyppiä pois mielestäni?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En saa yhtä ihmistä mielestäni.
ei taivas........
se ei oo rakastumista jos sä tiedät jonkun ulkonäöltä ja tunnet suurta paloa..se on ihastumista....
luonteeltaan voi olla mitä vaan...
miehiä on maailma täynnä..eti joku komee vapaa kolli..
ei elämä niin julma voi olla että jokaisella on vain yks ainut oikea..ja jos on niin kyllä ihmiset silloin toisensa löytää...
Kannattaako sitä jäädä jossittelemaan ja miettimään jotain mitä ei ehkä koskaan tapahdu...voihan olla että tämä ihastus joskus eroaa tai voi olla eroamatta...ja jos eroaa niin mahtaako kuitenkaan antaa vastakaikua tunteillesi. Olet tainnu mielikuvituksessa kehitellä teille aikamoisen suhteen ja tulevaisuuden...vaikka ihastuminen on ihanaa niin ehkä nyt jo pitäisi palata takaisin maan pinnalle ja katsella ympärilleen jospa se oikea löytyisi ihan täältä tosi elämästä...
"rakkaus" (lue: ihastus). Vähän kuten teini-ikäisenä harjoitellaan 'rakastumista' hullaantumalla idoleihin. Tuo ihminen on sinulle jotain saavuttamatonta, jonka turvin voit uskotella tuntevasi rakkautta. Odottelemalla että hän eroaisi ja haaveilemalla hänestä vältyt ottamasta todellista riskiä ja ihastumasta ihan oikeaan, vapaaseen ihmiseen.
Lue kirja "Hallintaa vai huolenpitoa" (kertoo läheisriippuvuudesta). Ehkä olet vielä hyvin nuori tai ehkä sinulla on joku kasvutehtävä kesken ennen kuin voit siirtyä todellisiin aikuisten välisiin suhteisiin?
vaan olen jo aikuinen ja ikää on 24 vuotta. En ole teininä enkä nyt aikuisena koskaan hullaantunut mihinkään idoleihin enkä pidä tätä henkilöä minään idolina vaan tavallisena ihmisenä josta tykkään ja pidän kivana ja jota kohtaan minulla kasvoi suuret tunteet. Mulla on kyllä erittäin tukevasti jalat maassa ja yrittänyt unohtaa tämän henkilön ja jatkaa omaa elämääni eteenpäin, mutta se vaikeus mikä tässä on niin mä en saa sitä ihmistä millään mielestäni pois vaan se koko ajan on ajatuksissani vaikka yritän ajatella ihan muita asioita. En tunne itseni olevan ollenkaan läheisriippuvainen. Pystyn elään ihan hyvin ilman tätä tyyppiä mutta en pysty unohtamaan sitä enkä saa sitä pois ajatuksistani.
Silloin kun näin tämän ihmisen ensimmäisen kerran niin mun ei olis pitänyt noteerata sitä ihmistä millään lailla niin tällaista tilannetta ei olis tullut ollenkaan. Mutta minkäs minä sille tein kun se oli niin erittäin komea niin väkisinhän mä siitä heti kiinnostuin ja sitten alkoi ne monet pitkään kestävät silmiin tuijotukset, ei pelkästään minun alotteestani vaan myös hänen alotteestaan. Kerran oli sellainen tilanne, etten halunnut tuijottaa häntä ja hän aloitti sen tuijotuksen niin mä en millään pystynyt vastustaan sitä tuijotusta vaan aloin itse tuijottaan sitä takaisin ja sitä kesti muutaman minuutin verran.
Miksi se sitten tuijotteli minua jos ei kerran ole kiinnostunut minusta vaan on ihan toisen henkilön kanssa yhdessä?
että kasva aikuiseksi ja lopeta harlekiinien lukeminen :))))
ja ikää on 24 vuotta enkä ole koskaan lukenut mitään harlekiineja.
Varatuissa ihmisissä on yhtä paljon mätiä ja kieroutuneita kuin ihmisissä yleensäkin. Monet naiset ja myös miehet kohottavat itsetuntoaan varattuina ollessaan flirttailemalla ja johtamalla harhaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Mädimmät ja kieroutuneimmat tapaukset eivät tyydy pelkästään flirttailuun, vaan harrastavat sivusuhteita, ja pettävät näin sekä omaa puolisoaan että sitä sivusuhteen toista osapuolta.
Osa ihmisistä on niin mätiä, että keskitysleirituomio loppuelämäksikin olisi suht lempeä rangaistus siitä hyvästä, mitä nämä ihmiset saavat ihmissuhteissaan aikaan toisille ihmisille. Jostain syystä nämä ihmiset eivät kuitenkaan joudu leireille, vaan muut ihmiset vain ihailevat näitä.
odottaa vakiintuneen ihmisen mahdollista tulevaa avioeroa. Todella tuntuu, että suominaiset ovat jotenkin saranoiltaan. Mikään ei ole enää pyhää.
Putsaa pääs!Olet siis odottamassa, että lapsi menettäisi isänsä sinulle. Kyllä olet sairas tyyppi
etkö tiedä sitä, että suomessa on huostaan otettu niin monia lapsia sen takia, että vanhemmat ei osaa hoitaa ja kasvattaa lapsiaan ja monet lapset kärsii sen takia.
Sellaisen asian tiedän siitä tyypistä, että se ei ole avio vaan avoliitossa. Enkä todellakaan toivo, että ne eroaisi, mutta ei sekään ole kirkossa kuulutettu, että ne loputtomiin pysyisi yhdessä vaan saattaa niillekin tulla ero jos yhteiselämä ei suju. Eikä tarvi syyttää minua niiden mahdollisen eron syyksi, koska itse olen elänyt kokoajan omissa oloissani ja hyvin kaukana heistä. Enkä ole välittänyt heidän elämästään ollenkaan.
Olen pysynyt niin piilossa kuin mahdollista, ettei se tyyppi näe minua koska en halua, että se näkee mut koska haluan olla ihan omissa oloissani. Joten jos heille tulee joskus ero niin se ei todellakaan ole minun syytäni. Miksi se olisi minun syytäni kun kerran olen halunnut olla piilossa ja näkymättömissä?
Ensinnäkin: Ei ole olemassakaan sitä yhtä oikeaa, on
vain ihmisiä jotka sopivat toisilleen. Niitä ihmisiä
on takuulla sinullekin enemmän kuin yksi.
Toiseksi: Ymmärsin asian niin, että "rakastuit" siihen
mieheen lähinnä ulkomuodon perusteella muutamien vilkuilujen
perusteella? Oletko edes koskaan puhunut hänen kanssaan?
Mistä tiedät millainen hän on ihmisenä? Joko olet harvinaisen
pinnallinen ihminen, tai sitten luulet että ulkonäöstä
voi päätellä millainen ihminen on. Kuulostaa lähinnä
ihastumiselta, koska minä ainakin rakastun ihmisen
luonteeseen,
enkä ulkokuoreen.
Kuulostaa todella typerältä jäädä odottamaan jos vaikka
hän joskus eroaisi. Sinä sitten odottelisit vuodesta
toiseen, samalla kun hän elää onnellisena naisensa
ja lapsensa kanssa? Vaikka hän eroaisi, mikä takaa
että hän sitten sinusta kiinnostuisi? Ajanhukkaa, sanon minä.
ulkomuodon ja muutamien vilkuilujen perusteella vaan myös luonteen takia. Olen muutamia kertoja puhunut sille ja joka kerta kun olen nähnyt sen niin olen sanonut sille moi sekä tiedän millainen hän on. Minusta tämä kuulostaa ihan selvästi rakastumiselta koska rakastuin sen luonteeseen ja ihastuin hänen ulkonäköönsä.
En odota, että hän joskus eroaisi, mutta ei se mikään mahdottomuus edes ole kun nykyään puolet ihmisistä eroaa. Jos niile joskus tulee ero, niin ei sitä mikään takaakaan, että se sitten kiinnostuisi minusta mutta maailmassa on kuitenkin kaikki mahdollista.
olet, jos tällaisia toivot tai haaveilet:
"Voisikohan joskus tulevaisuudessa käydä niin, että tällä miehellä ja sen puolisolla tulisikin ero, kun nykyään niin monet ihmiset eroo toisistaan niin jos mä vaikka saisinkin tämän miehen itselleni?"
Ja vain sen takia että Sinulla olisi hyvä olla!
Perheitä ei rikota ja varattuihin ei kosketa! Jotain periaatteita meillä sinkuillakin luulisi olevan.
Anna ajan kulua, unohdat ihastuksesi kyllä. Eihän tuosta ole kulunut vielä juuri ollenkaan aikaa. Itse olin aikoinani 4 vuotta ihastunut erääseen naiseen, mutta periaate- ja oikeudenmukaisuussyistä tein päätöksen, että unohdan ihastukseni ja niin kävi. Kesti tosin tuon neljä vuotta ja vaati muuton, mutta päätös piti!
ja tyrmäsit saman tien kaikki kommentit ja ehdotukset, joten ehkä sinun on parasta jatkaa samaan tyyliin. Olethan rakastunut nimenomaan hänen luonteenseensa(kin), kun hän on peräti sanonut sinulle muutaman sanan (tai ainakin "moi").
Jatka siis samaan malliin. Tule joskus kertomaan, mitä kuuluu ja miten kävi.
ja totea, että mitä karmivammalla tavalla yrität kahmia toisen omaa itsellesi. Ajatukset ovat yhtä hävyttömiä kuin teot. Etkö ole kuullut:
Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Eikö herätä kysymyksiä. Ajatellessasi toisen omaa, teet jo huorin Jumalan edessä. Se on suuri synti.
..Mene eteenpäin, se neuvoksi.
Vaikka (toivomasi?) ero miehelle tulisikin, ei välttämättä sittenkään tule sinun luoksesi. Kuulostaa kylmältä, mutta todennäköisesti hänen kiinnostuksensa sinua kohtaan on paljon lievempää kuin sinun häntä.
Joku tällä palstalla toisessa viestiketjussa kirjoitti, että joillain varatuilla miehillä on tapana tuijotella vapaita naisia, ikäänkuin olisivat tosi kiinnostuneita.
Näin on, sellainen ärsyttävä tapa todellakin on joillain varatuilla miehillä. Se on heille helppo ja "mukava" tapa; ei tarvi ottaa vastuuta tuijottamisestaan, koska ei tarvi jännittää ja stressata esim. aloitteen tekemistä eikä ottaa mitään painetta siitä, näkeekö tuijottelun kohdettaan vai ei, koska ei ole aikomustakaan viedä juttua pidemmälle!! Sehän on vaan silmäpeliä. Aika julmaa kyllä tietty voi olla, koska toisella osapuolella voi syttyä oikea kiinnostus, ja odotus, että jotain muutakin tapahtuisi.
Minulla on vuosien takaa sama kokemus kuin sulla melkein sanasta sanaan siihen asti, kun kerroit etsineesi yhteystiedot netistä ja laittaneesi viestin. Tein samoin, mutta sillä erotuksella, että se johti tapaamiseen. Mies (varattu, vaikka puhui minulle kämppäkaveruudesta) tuli itse tapaamaan minua tosi kaukaa! Ennen tapaamista puhuttiin puhelimessa joitain kertoja.
Vaikutti tosi kiinnostuneelta. Mutta se jäi kuitenkin siihen yhteen kertaan, jotenkin se kuoleutui siihen (mitään fyysistä ei tapahtunut).Ilmeisesti hän koki tilanteensa melko ongelmalliseksi.
Minulla oli tunteet voimakkaasti pelissä, ja hän jäi mieleeni vuosiksi eteenpäin. Jäi myös tunne, että koko juttu jäi kesken. Niinpä siitä monen vuoden päästä tein saman uudestaan. Taas yht.tiedot netistä ja uusi yhteys. Sillä kertaa hän torjui suoraan viestillä, koska oli (edelleen) varattu, ja toivotteli hyvät jatkot ym.
Tajusin, että kyse ei ollut vaan olosuhteista, vaan sydämestä! En ollut koskaan kakkonen (kolmonen, nelonen tms) vain hänen olosuhteittensa tähden, vaan myös hänen sydämessään. Etusijan sielläkin vei se "oikea" tyttöystävä. Uskon, että sydämenasioissa ihminen on valmis muuttamaan maailmaansa radikaalistikin tosi rakkauden ollessa kyseessä. Käsitin, että vaikka välillämme oli ollut vähän enemmän kuin "Moi", että hänen tunteensa olivat kuitenkin about 100 kertaa lievemmät kuin minun.
Olen kyllä eri mieltä siitä, mitä jotkut sanovat tässäkin ketjussa, että ensisilmäyksellä ei voi tietää, että kyseessä olisi ehkä oikea. Minä tiedän vieläkin, että tuo henkilö olisi ollut MINULLE se oikea. Kun hän avasi suunsa, hän puhui asioita, mitä olin ajatellutkin, että hän puhuisi, jos joskus kanssani puhuisi. Juttu oli vaan niin, että minä en ollut hänelle oikea.
Olen melko varma, että hän ei tulisi koskaan minun luokseni, vaikka mitä tapahtuisi. Syvää ihastusta ei voi ehkä koskaan häätää pois sydämestä, mutta kannattaa hyväksyä tosiasiat, kylmätkin, ja mennä eteenpäin. Se kyllä kannattaa sinun tehdä nyt. Ei tosiaan kuulosta siltä, että tuo sinun tapauksesi johtaisi mitään yksipuolista pidemmälle.
Lähetin sen viestin mun tunteistani sille tyypille reilu neljä vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut omissa oloissani ja ollut piittaamatta siitä tyypistä, mutta miksi se vielä kummittelee mun mielessä?
Harmittaa kun en tajunnt olla järkevä ja olla kiinnostumatta siitä tyypistä sillon kun sen ekan kerran näin niin tällaista ei olisi tapahtunut ollenkaan.