Kunnon miesten niin kuin esim. minun on vaikeampi koskaan löytää seurustelukumppania mitä lähemmäksi kolmekympin raja tulee. Kai mäkin olisi löytänyt jonkun, mutta en halua mitään jakorasiaa tai entistä bilehilettä koska en itse ole semmoinen. Yksinhuoltajatkaan eivät kiinnosta vaikka semmoisiin tutustuukin helposti. En halua ryhtyä kenekään playboyn kakaran sijaisisäksi josta kasvaa isona samanlainen kuin isänsäkin.
Vaihtoehdot käymässä
vähiin
91196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei ole tuollaisia asenteita eikä tuollaista kielenkäyttöä.
Ettäs tiedät!
Eivätköhän sekä sanat että teot kuitenkin kumpua samoista asenteista.
aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Ei lunttuja ei, olkoot hetken aina jonkun playboyn jakorasioina.
Plääääh!
Keksikää "kunnon miehet" välillä jotain muuta kirjoitettavaa
kuin tuo ainainen narina ja valitus siitä kuinka hirveitä
"nykyajan naiset" ovat. Vituttaa lukea tuollaista katkeraa
tilitystä.
Veikkaanpa, että suurin osa näistä täällä narisevista
"kunnon miehistä" on vain yksinkertaisesti jumalattoman
tylsiä ja mitäänsanomattomia tyyppejä. Kyllähän niillä
mukavan näköisillä ja luonteisilla miehilläkin voi
olla yhtä "kunnolliset" tavat, mutta he ovat sen lisäksi
edes jossain mielessä kiinnostavia.
Ei kai se naisten vika ole, jos ei halua miehekseen
täysin hajutonta ja mautonta mököttäjää, joka paheksuu
lähes kaikkea ja kaikkia. Onneksi en ole itse samanlainen
katkera naisvihaaja.
Pidän itseäni ihan "kunnon miehenä", mutta silti on
naisseuraakin riittänyt omiin tarpeisiin. En polta, alkoholia
käytän silloin tällöin seurassa, omaan akateemisen
koulutuksen ja hyvän työpaikan. Siitä huolimatta osaan
nauttia elämästäni ja tulen hienosti toimeen naisten
kanssa, kun muistan hymyn ja käytöstavat heitä kohdatessani.
Onko minussa sitten jotain hirveän epäkunnollista,
kun en joudu täällä katkerana tilittämään?
Jos jossakin vaiheessa itse alan katsella miehiä *sillä silmällä*, niin kyllä minä todennäköisesti kiinnostun nimenomaan "kunnon miehistä", savuttomista ja raittiista (tai kohtuukäyttäjistä, joilla ei ole enää tarvetta istua kapakoissa). Mutta savuttomuus ja raittius eivät itsessään tee kenestäkään kiinnostavaa, kyllä sillä toisella osapuolella pitää olla myös oma elämä. Omat mielenkiinnon kohteet, harrastukset, ystäväpiiri, omia mielipiteitä ja ajatuksia asioista... Jos ainoa päässä pyörivä ajatus on, että nainen pitää saada ja ainoa "harrastus" on pyöriä netissä etsimässä sellaista niin ei sellaisen ihmisen kanssa kovin kauan riitä edes puhumista. Ja jos vielä asenteista paljastuu suunnaton katkeruus naisia kohtaan, niin miksi kukaan tuhlaisi elämäänsä katkeroitumalla siinä rinnalla?
jot kun vaatimukset toista kohtaan ja rehellisyys itseä kohtaan ovat balanssissa(=realistinen taso)se kumppanikin sieltä löytyy rinnalle..kaikillahan on menneisyys eikä sen perusteella voi sanoa millainen ihminen on,ratkaisevaa kai kuitenkin on mitä matkan varrella on jäänyt takataskuun...onhan se tietty hienoo et on ihmisiä jotka eivät oo koskaan tehneet virheitä..*virnuillen kömpii soffalle tulevan playboynsa viereen*
heh olen samaa mieltä!
miten noi kaikki virheettömät ja täydelliset ihmiset eksyvätkään tällaisiin valivali-foorumeihin, luulis niillä olevan tärkeempiäkin paikkoja todistella omaa erinomaisuuttaan. sieltä sitä "kunnollista" seuraakin saa :)
vaan tuosta olen erimieltä kanssasi: "vaatimukset toista kohtaan ja rehellisyys itseä kohtaan ovat balanssissa(=realistinen taso)se kumppanikin sieltä löytyy rinnalle" eipä ole löytynyt. itse en ole mikään erinomanen akanplanttu enkä mitään ekonoomia oo itelleni ees hakenu, tavis duunari joka tykkää työstään olis mulle SE, paremmat ihmiset voivat ottaa kaikki tratenoomit ja ekonoomit, sillä mitä mulla olis mokomille näppisten pahoinpitelijöille tarjota.. vai onks ny niin ettei rehellisyys itseä kohtaan okkaan tasaapainossa...?
tuohan oli vaan vastaus ketjun alottajalle ja tarkotti lähinnä sitä et jollei huomaa itsessä mitään vikoja ja muissa sitäkin enemmän niin se kunnon kumppanin löytäminen on vaikeeta..jos sille ettei löydä ketään olis yks ainoo "lääke"niin sinkkuja olis kait vaan ne vannoutuneet sellaset..mut joo,jos itsessä oliskin kaik täydellisessä tasapainossa olisko itellä enää toiveita ja haaveita elämän suhteen..??