Erosin tasan kaks viikkoa sitten.
Yhteiseloa kesti 6 v ja 2.hääpäivä ois ollu kuluneella viikolla,mut ei ollut.Ero tulee virallisesti voimaan helmikuussa.
Mies oli alkujaankin sellainen, et jos se sille päälle sattu,häippäs kapakkiin,ja saatto olla reissuillaan jopa viikon.
Sitten oli taas hyvää aikaa, ettei hän juonut lainkaan..tätä se oli.
Oli tosi tyhmää mennä edes naimisiin,vaikka rakastimme kyllä toisiamme,mut ois se pitäny jo silloin tietää, ettei liitto tule kestämään, pelkällä rakastamisella!
Juominen alkoi taas miehelle maistua,samoin vieraat naiset,mua kohtaan kohdistunut väkivalta ja kotoa pidemmät poissaolot.
Itse en juurikaan käytä alkoholia ja viihdyn kotona,toisin kuin ex-mieheni.
No,tasan 2 viikkoa sitte ajattelin lähteä ystäväni kanssa baariin,selvinpäin,mies lähti omille teilleen juomaan, muuttokuorma meni perässä, eikä olla sen jälkeen tavattu.
Ero nyt jo vireillä,olen erittäin onnellinen 4 kymppinen,kun saan vihdoin elää yksin,vapaana,tehdä mitä haluan,tai olla tekemättä mitään!!
Ei ero aina kaikille ole vaikea..päätöksen tekeminen erosta on kai se vaikein juttu,mut sen kun sain tehtyä,mulla olo helpottui.
Ystäväni ovatkin sanoneet, että muutuin heti, kun mies lähti,;olen iloisempi,sosiaalisempi yms..
Että mielummin yksin kuin huonossa suhteessa vain sen vuoksi, että naimisiin on menty, ja siksi ei voi muka erota..
Minä hain eron, ja jos jollain täällä samoja tuntoja,ajtelkaa ennenkaikkea itsenne hyvinvointia liitossanne,äkää olko suhteessa vain toisen mieliksi.
Iloista ja mukavaa syksyä kaikille.
Yhteiseloa kesti 6 v ja 2.hääpäivä ois ollu kuluneella viikolla,mut ei ollut.Ero tulee virallisesti voimaan helmikuussa.
Mies oli alkujaankin sellainen, et jos se sille päälle sattu,häippäs kapakkiin,ja saatto olla reissuillaan jopa viikon.
Sitten oli taas hyvää aikaa, ettei hän juonut lainkaan..tätä se oli.
Oli tosi tyhmää mennä edes naimisiin,vaikka rakastimme kyllä toisiamme,mut ois se pitäny jo silloin tietää, ettei liitto tule kestämään, pelkällä rakastamisella!
Juominen alkoi taas miehelle maistua,samoin vieraat naiset,mua kohtaan kohdistunut väkivalta ja kotoa pidemmät poissaolot.
Itse en juurikaan käytä alkoholia ja viihdyn kotona,toisin kuin ex-mieheni.
No,tasan 2 viikkoa sitte ajattelin lähteä ystäväni kanssa baariin,selvinpäin,mies lähti omille teilleen juomaan, muuttokuorma meni perässä, eikä olla sen jälkeen tavattu.
Ero nyt jo vireillä,olen erittäin onnellinen 4 kymppinen,kun saan vihdoin elää yksin,vapaana,tehdä mitä haluan,tai olla tekemättä mitään!!
Ei ero aina kaikille ole vaikea..päätöksen tekeminen erosta on kai se vaikein juttu,mut sen kun sain tehtyä,mulla olo helpottui.
Ystäväni ovatkin sanoneet, että muutuin heti, kun mies lähti,;olen iloisempi,sosiaalisempi yms..
Että mielummin yksin kuin huonossa suhteessa vain sen vuoksi, että naimisiin on menty, ja siksi ei voi muka erota..
Minä hain eron, ja jos jollain täällä samoja tuntoja,ajtelkaa ennenkaikkea itsenne hyvinvointia liitossanne,äkää olko suhteessa vain toisen mieliksi.
Iloista ja mukavaa syksyä kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teit varmasti oikein ja onnea eteenpäin!
tein minäkin joskin vasta kun lapset oli lähteny maailmalle ja nyt vasta tuntuu että päätös oli oikea sillä en ollut sille oikea jo hänen käytös sen kertoi.
Niin se vaan on, että itse täytyy pystyä tekemään ratkaisuja oman elämänsä eteen. Joskus vaan täytyy valita, tien suunta. Vaihtoehdot, että yksi tai useampia ihmisiä menee rikki tai edes yksi (eli itse)välttyy rikkimenemiseltä. Itse olen mies, mutta jouduin tuon valinnan tekemään noin vuosi sitten,ensimmäiset ajatukset siihen suuntaan olivat kyllä kaksikin vuotta vanhoja. Meillä ei ollut alkoholiongelmaa, mutta muuten vaan rakaus puuttui. Niin se oli, että vaikeinta oli lopullisen päätöksen julkituominen. Loppu on helpompaa, kuitenkin aika-ajoin vanha elämä palautuu mieleen ja kaikki siihen liittyvä, lapset, sun muut ajatteluttaa. Lapsiin on kyllä hyvät välit, exään ei minkäänlaisia. Kuitenkin elän nyt 45 vuotiaana elämäni parhainta aikaa joka on antanut minulle uuden kumppanin kautta niin paljon rakautta, mitä en ole voinut kuvitella olevan olemassakaan, mitä nyt elokuvissa.
Kaikkea hyvää sinulle.
Niin,minulla on jo 19-vuotias poika, joka asuu omillaan,eli lapset ei joutuneet tästä erosta kärsimään.
Se on niin ihmeellistä, että vaikka kuinka toista rakastaa, silti ei voi elää yhdessä, jos toinen on ns.tavallinen, ja toinen holisti ja väkivaltainen, silloin suhteesta vain ei voi tulla yhtään mitään, kokeilin itse kaikkeni, muttei se riittänyt, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi avioero!
Rakkautta on jonkinlaista vielä exääni kohtaan, mutta sekin hellittää ajan kanssa, miksi suotta olisin kitunut huonossa, toimimattomassa suhteessa lopun ikääni, kun koko ajan minun oli vaan paha olla..
Ei ole enää paha olo, iloisempi mieli, joskin joskus haikeaa, mutta se on ihan luonnollista, näin lyhyen ajan jälkeen erosta.
Ei tämä yksineläjän arki ole ainakaan yhtään ankeaa, verrattuna huonoon suhteeseen, jollaiseeen en koskaan enää voisi alkaa.
KAIKKEA HYVÄÄ TEILE SAMASSA TILANTEESSA OLEVILLE, NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ, JA ELETÄÄN ONNELLISINA..SITTEN VAIKKA YKSIN:)))