Olen jotenkin ihmeellisesti ajautunut elämässä kummalliseen tilanteeseen. Reilut pari vuotta sitten ihastuin ja rakastuin, täysin ja totaalisesti, työni kautta. Elin kaksoiselämää, kuten myös tämä tapaamani mies. Minä päätin oman suhteeni, joka oli jo pitkään ollut enemmänkin ystävyyttä kuin rakkautta. En odottanutkaan, että ihastukseni olisi toiminut samoin, ja sanoinkin hänelle monesti, etten todella odota häneltä mitään, ja minun on hyvä näin. Kunnes... koitti se päivä, etten halunnut olla 'salarakas'. Ei, en alkanut vaatimaan mieheltä mitään, lopetin suhteemme sanomalla, etten pidä siitä, että joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan, ettei hänen aikansa riitä minulle. Tämä mies oli kyllä myös aidosti 'rakastunut' minuun, ja myös kertoi palavasti ja julkisesti siitä, miten ei koskaan aiemmin ollut tavannut kaltaistani ihmistä. Veljilleen, ystävilleen. Ei hän salaillut minua, paitsi avovaimoltaan, luonnollisesti. Olin useaan otteeseen jo aiemmin yrittänyt päättää suhteemme, mutta hän pyysi vielä jaksamaan ja toivomaan parempaa. Naiivisti uskoin ja toivoin, kunnes jälleen ymmärsin, mitään huomista ei tule tässä suhteessa. Nyt, olemme ikään kuin päättäneet suhteen, mutta kuitenkin mies haluaa tavata, helliä ja myös lähettää ajoittain viestejä. Jos en ota yhteyttä muutamaan päivään, hän ottaa. Jos en vastaa puhelimeen, hän soittaa niin monta kertaa, että viimein vastaan. Ja töiden vuoksi joudunkin vastaamaan hänelle. Toisinaan mies on todella hellä, varsinkin aina tavatessamme (tapaamisiin ei liity seksiä, mutta lähinnä halailua, pussailua ja hellimistä). Välähdyksenomaisesti olen tulkitsevinani häntä siten, että hän edelleen toivoisi, että voisimme palata entiseen. Olen kuitenkin itse vaatinut häntä pysymään lujana, ja huolehtimaan siitä, ettei todella enää palata entiseen, itse olen liian heikko pysyäkseni päätöksessä.
Kuitenkin, ikävöin tätä miestä niin paljon, että todella tekee kipeää. Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että minun on saatava hänet pois mielestäni lopullisesti. Miten onnistun tässä?? Miten pystyn olemaan vastaamatta hänen viesteihinsä? Tai puheluihinsa? Miten pystyn vastuullisena välttämään yhteiset palaverit?? Rakastanko miestä, vai sitä rakastamisen tunnetta minkä sain niin voimakkaasti kokea hänen kanssaan? Enkö osaa päästää irti? Vai voiko olla, että mies on epävarma minusta? Usein sanon asiat täysin päinvastaisesti, mitä oikeasti ajattelen. Hän esim. sanoo, ettei olla tavattu pariin viikkoon, vastaan, että jaa, no äkkiäpä on aika mennyt, enpä ole huomannut. Vaikka todellisuudessa olen jokapäivä odottanut, milloin seuraava tapaamisemme on. Työnnänkö häntä itse pois omalla käytökselläni? Toisaalta välillä tunnen olevani niin tilanteen yläpuolella, että voin sanoa hänelle lähes mitään vaan, esim. rakastan sua, ja verhota sen leikkiin. Ja vielä varmistaa perään, että hei, ethän ota tosissaan, se oli vitsi!!! Tajuaako se mun ikävän tuon cool-roolin läpi?? Mikä maailman ihme saa mut irti tästä ihmisestä? Joka on se viimeinen ihminen maailmassa, josta ikinä haluan päästää irti!!! Sydän hajoo, ja pää sekoo. Auttakaa viisaammat, kiitos!
Kuitenkin, ikävöin tätä miestä niin paljon, että todella tekee kipeää. Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että minun on saatava hänet pois mielestäni lopullisesti. Miten onnistun tässä?? Miten pystyn olemaan vastaamatta hänen viesteihinsä? Tai puheluihinsa? Miten pystyn vastuullisena välttämään yhteiset palaverit?? Rakastanko miestä, vai sitä rakastamisen tunnetta minkä sain niin voimakkaasti kokea hänen kanssaan? Enkö osaa päästää irti? Vai voiko olla, että mies on epävarma minusta? Usein sanon asiat täysin päinvastaisesti, mitä oikeasti ajattelen. Hän esim. sanoo, ettei olla tavattu pariin viikkoon, vastaan, että jaa, no äkkiäpä on aika mennyt, enpä ole huomannut. Vaikka todellisuudessa olen jokapäivä odottanut, milloin seuraava tapaamisemme on. Työnnänkö häntä itse pois omalla käytökselläni? Toisaalta välillä tunnen olevani niin tilanteen yläpuolella, että voin sanoa hänelle lähes mitään vaan, esim. rakastan sua, ja verhota sen leikkiin. Ja vielä varmistaa perään, että hei, ethän ota tosissaan, se oli vitsi!!! Tajuaako se mun ikävän tuon cool-roolin läpi?? Mikä maailman ihme saa mut irti tästä ihmisestä? Joka on se viimeinen ihminen maailmassa, josta ikinä haluan päästää irti!!! Sydän hajoo, ja pää sekoo. Auttakaa viisaammat, kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
paitsi että suhdettamme kesti useita vuosia. En painostanut ja tyydyin mutta tuli se päivä jolloin en enää kestänyt. Lopetin suhteen monta kertaa ja hän luikerteli takaisin jotenkin eikä mikään muuttunut. Sitten tein totaalisen lopun niin etten vastannut puheluihin tai tekstareihin tai sähköpostiin ollenkaan. Kunnes puolen vuoden jälkeen mies tuli tapaamaan minua yllättäen. Hän ilmoitti ettei voi elää ilman ja että tulee eroamaan ja kysyy sitten vasta minulta otanko hänen takaisin. Ja näin todella tapahtui. Luulen että tuolla konstillasi että jatkat yhteydenpitoa ei mikään koskaan muutu ja sinulla on vain paha olla koko ajan . Se lopetus on TIETENKIN hirveää kun on ikävä kaikkea ja rakastaa mutta sitä kummasti pystyy työntämään asiat taakse. Minä hoin itselleni useita kertoja että "Nyt lopeta haihattelu, hän on nyt poissa ja nyt eletään näillä eväillä mitä on jaossa" ja minä kestin sen ottamatta yhteyttä häneen ja kestin sen etten vastannut hänen soittoihinsa. Nyt minulla elämä hymyilee ja olen onnellinen.
tuli kylmät väreet! Tunnen todella pienen kateuden häivähdyksen, toivon niin, että noin kävisi meillekin. Niin harvoin tuntee, että joku ihminen on todella tarkoitettu kuulumaan omaan elämäänsä, tavalla tai toisella. Kiitos neuvosta!
itserakas ja ajateltava omaa halua.. eli tarkoitan tällä sitä että jos et saa mitä haluat (heti ja nyt) niin silloin antaa olla vaikka kuinka sattuu, sillä tiedän että siitä selviää puhun siis kokemuksesta..Tee siis selväksi mitä haluat jos toinen ei ole valmis niin siinä vastaus eli ei ole rakastunut...rakkaus teetättää mitä vain jos se on oikeaa eikä pelkkää seksiä..:)