Tytär, akateemisesti koulutettu,mies ammattikoulun käynyt ( mies älykäs, olisi pärkännyt lukiossakin jos kotiolot olisivat sen käynnin mahdollistaneet) avioituivat kesällä 03 ja erosivat puolentoista vuoden jälkeen.Suluissa oleva asia sen vuoksi että tytär piti miestä itseään älykkäämpänä eikä se ollut ongelma ainakaan hänelle. Seurustelua oli 7v. Suhteen alussa puolen vuoden breikki miehen taholta. Mies muuttui kylmäksi kuin jääpala ja hävisi maisemista. Vanha suola kuitenkin janotti ja sitten oltiin taas vuosikausia yhdessä ja naimisiin.Luulisi 7 vuoden aikana oppineen tuntemaan temperamenttisen vaimonsa?! Ero tapahtui miehen aloitteesta, kuin salamaniskusta, samanlainen kylmyys ja tunteettomuus, ei selityksiä, ei myöskään myöhemmin. Avioliiton aikana rakennettiin omakotitalo, ostettiin koira ja muutettiin omaan taloon kunnes...
Ero tuli ja puolen vuoden jälkeen miehellä uusi tyttöystävä, jonka kanssa muutti yhteen ( suhde ei ollut avioeron syy!) Puoli vuotta ja sama toistui, mies jätti uuden tyttöystävänsä selittämättä mitään. Siis samalla tavalla kuin vaimonsa. Äitinä ihmettelen mistä on kyse. Vaikka en tytärtänikään pidä viattomana suhteen epäonnistumiseen, silti tässä jokin "mättää". Voisiko joku kertoa mistä psyykkisestä sairaudesta kenties on kyse? Taustatietona voin kerota että miehellä on erittäin vaikea lapsuus juoppoäidin takia. Elämä heittää.
Ero tuli ja puolen vuoden jälkeen miehellä uusi tyttöystävä, jonka kanssa muutti yhteen ( suhde ei ollut avioeron syy!) Puoli vuotta ja sama toistui, mies jätti uuden tyttöystävänsä selittämättä mitään. Siis samalla tavalla kuin vaimonsa. Äitinä ihmettelen mistä on kyse. Vaikka en tytärtänikään pidä viattomana suhteen epäonnistumiseen, silti tässä jokin "mättää". Voisiko joku kertoa mistä psyykkisestä sairaudesta kenties on kyse? Taustatietona voin kerota että miehellä on erittäin vaikea lapsuus juoppoäidin takia. Elämä heittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä sekaannu liikaa jälkikasvusi elämään, pilaat sillä vaan välit. Loppujen lopuksi et ikinä tule tietämään täyttä totuutta kaikesta, et ole elänyt tämän miehen kanssa arkea. Samoin tyttäresi kanssa olet elänyt äiti-tytär suhdetta etkä parisuhdetta.
Kaikkein parasta on jos et sekaannu liikaa toisten asioihin. Voit toki tarjota neuvojasi jos ne otetaan vastaan ja olla kuuntelemassa jos juttuja halutaan sulle kertoa.
Että tällaisia neuvoja, eronnut mies minäkin, pitkästä avosuhteesta..
En tosiaan ole sekaantunut heidän elämäänsä. Asiaa olen tyttären kanssa käsitellyt hänen aloitteestaan. Oma kantani on myös kuten tässä alla kommentissa, että ihminen, jolla ei ole ollut yhtään luotettavaa aikuista lapsena, ei pysty solmimaan pysyviä suhteita. Mutta kaikessa rauhassa... jatketaan omaa elämäämme.
mies ei osaa täysin kiintyä kehenkään, jos hällä ei oo lapsuudessa ollu ketään todella tärkeetä ihmistä. lapsuudessa pitäisi olla vähintään yksi aikuinen mihin voi täysin luottaa ja mikä on tosi tärkee lapselle, jos oma äitkin on juoppo, niin se kyllä jättää jälkensä. Ei siinä välttämättä kyseessä ole mikään psyykkinen sairaus, vaan oon tosiaan niin kullu että jotaa ihmisestä tulis eheä tärvii vähintään se yhden erittäin läheisen ihmissuhteen, sellaisen johon täysin voi luotaa ja joka ei hylkää missään tilanteessa ja on todella kiinnostunut lapsesta. mielelläänhän näitä ihmissuhteita pitäis olla enemmänkin kuin se yksi, niin ja se ihmissuhde täytyis olla lapsella aikuisen ihmisen kanssa.
Niin , mitä tarkoitti tuo" temperamentisen vaimonsa"
Minusta se että mies jättää ei aina tarkoita sitä että miehessä on vikaa.
Mitäs jos tyttäresi luuli että kun ollaan naimisissa niin miestä saa kohdella miten lystää.
Tuntuu vaan tänäpäivänä siltä että naiset luulee tosiaan että miestä voi kohdella miten lystää , itsellä takana 3 pidempää suhdetta ja jokaisessa on tapahtunut sama ilmiö , teinityttömäisiä vihan purkauksia, mitätöintiä, haukkumista.
Ei sellaista jaksa katsoa, kun ei mikään muu ole tärkeää kuin ne omat tarpeet.Usein nämä " temperamentiset" ihmiset on niitä omaa napaa tuijotavia. Eli sietää myös miettiä sitä tyttären käytöstä.
Näin voisi olla, mutta entäs miten selität sen seuraavan suhteen samanlaisen lopun? Tämä toinen oli hiljainen ja rauhallinen.
Voi olla että mies meni liijan aikaisin uuteen suhteeseen, Mutta se että ei aloita suhdetta ennen kuin toinen on loppu osoitaa kumminkin että kunnioitaa toista ihmistä.
Ei jokaisesta suhteesta tule loppuelämän pituista. Vaihan olla että mies on saanut siinä suhteessa tyttäreesi niin näpeileen että ei uskalla sitoutua, osoitaa tunteitaan.
Kyllä minusta vähän tuntuu siltä että kyllä tyttäresi syyn tietää miksi miehensä lähti mutta ei kerro sinulle.
Ei ex-vävysi varmastikaan ole sairas.
Kun liitto on loppu, se on loppu.
Kuvauksestasi tulee mieleen, että miehen on ollut vaikea kestää pettymyksiä j ristiriitoja, jotka liittyvät suhteeseen kuin suhteeseen; tästä toisesta suhtestaan mies on nopeasti lähtenyt ehkä juuri siksi, että se on ollut miehelle ns. 'laastarisuhde' paikkaamaan avioeron kolhuja, ja sitten tähän suhteeseen on tullut muutama ristiriita, ja mies on katsonut parhaaksi häipyä. Selitys: todenäköisesti se, että mies ei ole koskaan nähnyt ristiriitojen ratkomista lapsena, koska on elänyt niin hankalissa oloissa. Hän ei siis ole nähnyt sitä, että ongelmia on ja saa olla ja ne voidaan selvittää. Mies varmasti alitajuisesti on koko ajan pelännyt, että häntä syytetään kaikesta (niinkuin hänen alkoholistiäitinsä on ehkä aina tehnyt) - ja hän on lähtenyt, ennenkuin syyllisyyden tunteet käyvät
sietämättömiksi.
Äitinä et tietenkään voi täysin ymmärtääkään tyttäresi valintaa, koska et myöskään tunne tytärtäsi niin hyvin kuin luulet. Parisuhde on aina jollakin tapaa mysteeri ulkopuolisille (kun se on sitä usein asianomaisillekin...).
sinulla. Olen pitkälti samaa mieltä, halusin vain kuulla saman jonkun toisen sanomana. Kiitos sinulle.