muistot säilyvät

kiitos vastauksistanne:) Ikävä tosiasia vain ainakin minun kohdallani on, että vaikka tapahtumista on jo vuosia ja tytärkin kasvanut(väkivallattomassa elämässä kanssani:) En pysty ikinä unohtamaan niitä kauhunhetkiä, verisiä kasvojani peilin edessä, haulikonpiippua otsallani. Pelkojeni takia olin jopa sairaala-hoidossa,sielläkään en pystynyt edes nukkumaan selkä toista päin kun mielessä pyöri vain koska tuntee puukon piston selässään.nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan,kiitos uuden miesystäväni kuka on jakanut/kuunnellut minua ja pelkojani. :)ehkä vielä eheydyn..
7830
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Tuttu tunne =(.Vaikka ei enää tarvitse pelätä,niin muistot menneistä tulevat uniin.Muistot tietyistä tilanteista vaikuttavat vieläkin käyttäytymiseeni.Onneksi terapiaa on vielä kaksi vuotta jäljellä...

Äänestä
  • niinpä,uniin tulevat siat. Minulla itseläni meni jopa niinkin pahaksi,että valveilla ollessani jouduin täydellisen psykoosin valtaan,näin hahmoja
    ja tunsin kipuja joita ei oikeasti ollut. Itselläni myös terapia jatkuu(ollut jo vuosien ajan)nyt on vain työntekijä muuttunut,eikä ole helppoa alkaa käymään kaikkea tapahtunutta alusta alkaen..vituttaa.tuntuu että uusi työntekijä ei usko puheitani tai pelkojani.miksi keksiä hölynpölyä,sinne ollaan menty apua saamaan!

    Äänestä

Olet toipumaan päin,löytänyt itsellesi ymmärtäväisen kumppanin.Itse en uskalla,edes ajatella parisuhdetta.Kymmenen vuotta, kaksi mies-suhdetta, tekivät kaikkensa,etten varmaan koskaan siinä onnistukkaan.

Äänestä

erosta ja vielä eilen laitoin ex-lle viestin jossa kerroin miten törkeästi hän minua kohteli.

Äänestä

selviät varmasti, onhan sinulla jo uusi suhdekkin. voimia sinulle.

Äänestä
  • Uusi suhde tukee kummasti ja auttaa pääsemään pahimmasta ylitse,mutta kyllä ne muistot kummittelee mielessä vielä pitkään ja sairaan kumppanin antamista sisäistyksistä on todella vaikeaa päästä eroon.Joutuu tekemään hirvittävän työn että alkaa luottamaan vastakkaiseen sukupuoleen...

    Äänestä

Käy tilanne läpi jotta kummutukset elämästä kaikkoavat. saman kokenut, minulle auttoi, vaikka kyllähän tilanteet elävät. Voimia sinulle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hajalla vieläkin kirjoitti:

kiitos vastauksistanne:) Ikävä tosiasia vain ainakin minun kohdallani on, että vaikka tapahtumista on jo vuosia ja tytärkin kasvanut(väkivallattomassa elämässä kanssani:) En pysty ikinä unohtamaan niitä kauhunhetkiä, verisiä kasvojani peilin edessä, haulikonpiippua otsallani. Pelkojeni takia olin jopa sairaala-hoidossa,sielläkään en pystynyt edes nukkumaan selkä toista päin kun mielessä pyöri vain koska tuntee puukon piston selässään.nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan,kiitos uuden miesystäväni kuka on jakanut/kuunnellut minua ja pelkojani. :)ehkä vielä eheydyn..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu