Mitä tapahtuu kun raivostuu?

ihmisellä on tietyn kokoinen paskaämpäri ja sekun täyttyy ja rupeaa läikkymään yli silloin saa vääryyden tehnyt kuulla kunniansa ja joskus muutakin.

OIKEIN TEIT minun mielestäni.
Joskus ovien paukuttelusta on hyötyä seuraaville työntekijöille, mutta lähtijää se auta.

Nöyrä voi olla, mutta kumarrella ei pidä ja vääryyttä niellä.

Kyllä se auttaa henkisesti. Kun olet saanut sanottua mielipiteesi siitä tulee hyvä mieli itselle.

Itse olin koululaisten iltapäiväkerhon pitäjä ja se firma mille tein töitä oli ammattitaidotonta ja polittisesti värittynyttä hyvä kaveri meininkiä. Työkaveriksi sain firmaan suhteilla ujutetun täysin yhteistyökyvyttömän ja vastuuntunnottoman henkilön.

Työn tekeminen kävi lähes mahdottomaksi, mutta oivalsin yhtäkkiä yhteistyön tärkeyden koulun rehtoriin ja opettajiin. Koska kerho sijaitsi koululla kerroin rehtorille ongelmasta ja sanoin etsiväni uutta työtä. Kysyin myös reilusti suosituksia työni hoidosta rehtorilta, ja hän lupasi suositella. Sanoi että hänelle saa soittaa.

Keväällä sitten hirvittävien perusteettomien haukkumisien saattelemana firmasta sanottiin että työsuhdettani ei jatketa. Minä en riidellyt enkä huutanut missään vaiheessa ja vaikka jossain vaiheessa harmitti kun en haukkunut takaisin, olen nyt jälkeenpäin ylpeä itsestäni. Olin hoitanut ongelman asiallisesti ja ammattitaidolla enkä ollut menettänyt malttiani missään vaiheessa.

Kesällä työttömänä kuljettua kysyin töitä tätä työpaikkaa edeltävästä työpaikasta ja sanoin että koulun rehtorille voi soittaa ja kysyä miten olen työni hoitanut siellä, koska hän on seurannut työni tekemistä päivittän.

Sain kaksi viikkoa sitten uuden työpaikan edellisestä vanhasta työpaikastani ja saan tehdä laadukkaampaa työtä. Se firma missä olin ollut ei päässytkään minun uraani tuhoamaan.

Pointti, kannattaa kuitenkin kaikista huolimatta yrittää selvittää vaikeudet keskustelemalla. Jos keskusteluyhteyttä ei synny työnjohdon kanssa kannattaa tukeutua muihin tahoihin. Ja suosittelijaksi voi pyytää ihan muunkin tahon kuin oma työnantaja tai esimies.

Oliko työsuhteesi firmassa pitkäkin? Jos ei, niin jätä työtä hakiessasi kertomatta, että olet ollut firmassa töissä. Tiedän käytännöstä, että työnantajien välillä informaatio toimii. Mutta jos ei tiedä, niin ei voi mitään kyselläkään. Et ole ainut, joka ei tahdo entisen työpaikan vuoksi uutta työtä saada.

Olen sitä mieltä, että teit oikein. Sen takia meillä on niin paljon paskamaisia työnantajia, koska suomalainen alistuu minkälaiseen kohteluun tahansa. Tsemppiä sinulle, kyllä se työ vielä järjestyy. On järjestynyt minullekin useampaan kertaan, vaikken olekaan ihan mihin tahansa alistunut.

oikeastaan parit potkut ja yksi työsopimuksen perusteeton purku.
Työpaikan vaihtoja kymmenittäin.

Koskaan en ole lähtenyt ovet paukkuen vaan päin vastoin hoitanut työni loppuun saakka mahdollismman hyvin ja poistunut tyylikkäästi.
Ajatuksena se etten itse hyödy paukuttelusta mitään ja toiselle osapuolelle saattaa herätä jälkikäteen ajatus: Oli se kuitenkin aika hyvä tyyppi.

Olen päässyt hyötymään tästä asenteestani jo aiemminkin mutta varsinkin viimeiset kymmenen vuotta, 50:stä alkaen, työsopimukseni purkamisen jälkeen, minun ei ole tarvinnut hakea töitä vaan niitä on minulle tarjottu.

Tilanne perustuu ainoastaan aikaisemmpiin työkavereihini ja esimiehiini.
Hyvä työpanos loppuun saakka. Henkilösuhteet kunnossa ja miellyttävä kuva lähdöstäkin.

Tämä lienee sitä töiden saantia "suhteilla".
Aikanaan en ajatellut näin pitkälle mutta nyt olen tyytyväinen!

Kukaan ei pääse Suomessa hyvään asemaan ellei ole suhteita. Ja kun on päässyt hyvään asemaan, niin on kiitollisuuden velassa järjestelmälle.

Eli, jos alkaa kapinoimaan järjestelmää vastaan, niin uuden työpaikan saanti voi muodostua mahdottomaksi.

Pitää yrittää pelata työpaikalla siten, että ei päästä itseään tilanteeseen, jossa ei enää hallitse itseään.

Eli täytyy tehdä vain sopivan pituisia työpäiviä ja levätä tarpeeksi. Ja elämässsä pitää olla muutakin kuin työ.

Olen saanut raivarit ja ottanut itse sen jälkeen loparit. Ei vaikeuttanut myöhempää työnsaantia. Ei kannata huolestua asiasta, työelämässä ovet paukkuu aina, jos ei ole paukkunut niin sitten ei ole mitään yrittänytkään.

Ja sun työnantajallas on luultavasti vain huono omatunto sun potkuistas.

Juuri tuo vapauden tunne on niin merkittävä, etten kadu sanomisiani ja mielipiteitäni talon asioista lähdettyäni ja ennen kaikkea ei tarvitse olla alistettavana. Jos kerta kaikkiaan mitta täyttyy ja ihmisen arvomaailmaan ei sovi ko. laitoksen toiminta, minun puolesta olen köyhä ja vapaa vaikka koko loppu ikäni ennen kuin alan pahoinvoivana seuraamaan "sairasta" työyhteisöä.

Kaikista eniten vituttaa, että yhteiskunnan varoilla koulutetaan esimiestaitoja pökkelöille, jotka eivät tosiasiassa tiedä elämästä tuon taivaallista muuta kuin teoriassa...

Itselleni kävi niin, että viimeisenä työpäivänä pomo laittoi minut komennukselle kauas pääkonttorista.

Komennuspisteessä minua sitten pidettiin koko päivä ja vähän ylitöitäkin, jotta pomokaarti ehti häipyä pääkonttorista ennen paluutani.

Tiesivät, perkeleet, että olisin puhunut viimeisenä päivänä suuni puhtaaksi.

Eikä ylityörahoja ole vieläkään kuulunut siltä viimeiseltä päivältä...

Olen itse käynyt läpi erityisesti opiskeluaikoina noita 'vähemmän ihania' työpaikkoja, kuten puhelinmyyntiä ja siivousfirmaa. Parista yrityksestä irtisanoin itseni koska työsopimusta ei noudatettu, ei maksettu ajallaan palkkoja tai ylityö/pyhäkorvauskia. Yhdessä siivousfirmassa paikallinen työnjohtaja puhui aina kaikista opiskelijatyöntekijöistä aiheetta pahaa seläntakana ja hänen omat mokansa olivat meidän vikoja.
Mistään en lähtenyt 'ovet paukkuen', vaikka sisäisesti kiehuinkin ja kaikille ystäville ja tuttaville kerroin kyseisten firmojen työoloista.
Tein kuitenkin niin, että laadin kirjallisen luettelon firmassa esiin tulleista epäkohdista ja kas kummaa, pari kk tämän jälkeen siivousfirman valtakunnan bossi otti yhteyttä ja kiitti palautteesta. Kuuleman mukaan meno on muuttunut ja tämä antoi uskoa että joskus valitus ja asiallinen palaute voi saada aikaan jotain positiivista. Eli mitä tahansa ei kenenkään kannata sietää ja jos asiat eivät korjaannu, kannattaa vaihtaa työpaikkaa ja kertoa myös syyt siihen miksi haluaa sieltä pois.
Puhelmyyntifirmassa taas vastaanotto huomauttamiini epäkohtiin taas oli tyyliin *susta ei ikinä olis myyjäksi, älä tuu mulle neuvomaan' :))) No, aika suuri vaihtuvuus näkyy ko. lafkassa olevan edelleen, tuskin paria vkoa pidempään saa ketään pidettyä = yrittäjä katsokoon silloin peiliin.