Olen asunut viimeiset 21 vuotta ulkomailla. Työni takia olen asunut useita vuosia kerrallaan Norjassa, USAssa, Brasiliassa, Malesiassa, Puolassa ja nyt viime vuodet Venäjällä. Olen romanttinen luonne, mutta toistaiseksi sinkkuna pysytellyt. Jokaisessa maassa on kehittynyt jonkinlainen pysyvämpi seurustelusuhde. Enkä kaipaa mitään kommentteja suhteiden määrästä. Olen 46 vuotias mies; siihen ikään jo suhteita muutama mahtuu..
Omaan, kuitenkin varsin suppeaan, kokemukseeni perustuen heitän keskustelun pohjaksi seuraavan väitteen:
Suomalaisen on helpompi rakentaa tasapainoinen pitkäaikainen suhde Itä-Eurooppalaisen ihmisen kanssa kuin mihinkään muuhun ulkomaalaisryhmään kuuluvan. Toiseksi helpointa se on Aasialaisten kanssa. Kaukaisen kehitysmaan, kuten Brasilian, ihmisten arvoista ei mitään tolkkua saa. Valkoinen ylempää keskiluokkaa oleva USAlainen on meille kumppaninan kaikkein hankalin.
Perusteluni on seuraava:
USAlaisen keskiluokkaisen ihmisen maailmankuva on lähtökohtaisesti ylenkatseinen. Vastoin yleistä luuloa, he tietävät asioista paljon. Tiedonvälitys toimii ja koulutus on hyvää. Lähtökohta on kuitenkin aina se, että jos joku asia on eri tavalla kuin USAssa, se asia on väärin. On kyse sitten sähkölaitteista, ruoan pakkauksesta tai liikennejärjestelyistä. Tällainen asenne alkaa pidemmän päälle rassata.
Sellaisessa maassa, kuin Brasilia, on oikeastaan mahdotonta löytää samoista lähtökohdista arvonsa rakentavaa ihmistä kuin Suomessa. On vain tosi rikkaita ja tosi köyhiä. Ihmiset sinänsä ovat avoimia, eivätkä nosta itseään muiden edelle, mutta eivät toisaalta paljon maailmanmenosta tiedäkkään. Köyhillä ei ole mahdollista ottaa asioista selvää, rikkaat eivät vaan välitä. VAikea on pidempiaikaista suhdetta perustaa totaalisen erilailla ajattelevien ihmisten välille.
Aasia taas..Vaikka kaikki on ihan oikeasti hyvinkin erilaista, aasialaiset ovat niin joustavia ja ystävällisiä, että toimeen on helppo tulla. Suhteen alussa tunnet olevasi kuningas ja maailmannapa. Pitkällä jänteellä tämäkin alkaa suomipoikaa rasittaa. Minä ainakin haluan rinnalleni elämänkumppanin. En nöyrää palvelijaa.
Norjassa ylenkatse vielä 20 vuotta sitten (ennen Nokia-aikaa) suomalaisia kohtaan oli suurta. Suhtautuminen oli todella tylyä. Ympäristön paineen alla Norjalaisen koulutetun naisen oli hyvin vaikea seurustella suomalaisen miehen kanssa. Sinut jätettiin kemuissa kylmästi nurkkaan seisomaan. Kumma kyllä, lyhytaikaista seuraa oli yllättävän helppo saada. Sinne jääneiden ystävieni mukaan ympäristön paine Norjalaista naista kohtaan ei ole muuttunut.
Itä-Euroopassa koulutetut ihmiset ovat hyvin sivistyneitä. Vaikka rasismi toisaalta on hyvin avointa ja julmaa, toisaalta Itä-Euroopassa on maailman sivu eletetty erilaisten kulttuuriperintöjen kanssa rinnakkain. Jo mongoolien miehityksestä saakka. Neuvostoliiton aikana puiolen mantereen ihmiset sekottuivat. Lisäksi idän mystiikkaan kuuluu, että uutta ja outoa ei suoralta kädeltä tyrmätä. Naiset ovat itsenäisiä ja koulutettuja, mutta eivät näe siinä ristiitaa naisellisuutensa kanssa. Jotkut voisivat tästä asenteesta ottaa oppia Suomessakin...Lisäksi Itä-Eurooppalaisten tapa ajatella on jotenkin kuitenkin aika lähellä suomalaista tapaa.
Että tällaista tässä olen pohtinut. Onko kukaan samaa-/eri mieltä? Enkä muuten kaipaa työväenluokalta vertailuja eri maiden prostituoitujen paremmuudesta. Minulla ei siltä puolelta kokemusta ole.
Omaan, kuitenkin varsin suppeaan, kokemukseeni perustuen heitän keskustelun pohjaksi seuraavan väitteen:
Suomalaisen on helpompi rakentaa tasapainoinen pitkäaikainen suhde Itä-Eurooppalaisen ihmisen kanssa kuin mihinkään muuhun ulkomaalaisryhmään kuuluvan. Toiseksi helpointa se on Aasialaisten kanssa. Kaukaisen kehitysmaan, kuten Brasilian, ihmisten arvoista ei mitään tolkkua saa. Valkoinen ylempää keskiluokkaa oleva USAlainen on meille kumppaninan kaikkein hankalin.
Perusteluni on seuraava:
USAlaisen keskiluokkaisen ihmisen maailmankuva on lähtökohtaisesti ylenkatseinen. Vastoin yleistä luuloa, he tietävät asioista paljon. Tiedonvälitys toimii ja koulutus on hyvää. Lähtökohta on kuitenkin aina se, että jos joku asia on eri tavalla kuin USAssa, se asia on väärin. On kyse sitten sähkölaitteista, ruoan pakkauksesta tai liikennejärjestelyistä. Tällainen asenne alkaa pidemmän päälle rassata.
Sellaisessa maassa, kuin Brasilia, on oikeastaan mahdotonta löytää samoista lähtökohdista arvonsa rakentavaa ihmistä kuin Suomessa. On vain tosi rikkaita ja tosi köyhiä. Ihmiset sinänsä ovat avoimia, eivätkä nosta itseään muiden edelle, mutta eivät toisaalta paljon maailmanmenosta tiedäkkään. Köyhillä ei ole mahdollista ottaa asioista selvää, rikkaat eivät vaan välitä. VAikea on pidempiaikaista suhdetta perustaa totaalisen erilailla ajattelevien ihmisten välille.
Aasia taas..Vaikka kaikki on ihan oikeasti hyvinkin erilaista, aasialaiset ovat niin joustavia ja ystävällisiä, että toimeen on helppo tulla. Suhteen alussa tunnet olevasi kuningas ja maailmannapa. Pitkällä jänteellä tämäkin alkaa suomipoikaa rasittaa. Minä ainakin haluan rinnalleni elämänkumppanin. En nöyrää palvelijaa.
Norjassa ylenkatse vielä 20 vuotta sitten (ennen Nokia-aikaa) suomalaisia kohtaan oli suurta. Suhtautuminen oli todella tylyä. Ympäristön paineen alla Norjalaisen koulutetun naisen oli hyvin vaikea seurustella suomalaisen miehen kanssa. Sinut jätettiin kemuissa kylmästi nurkkaan seisomaan. Kumma kyllä, lyhytaikaista seuraa oli yllättävän helppo saada. Sinne jääneiden ystävieni mukaan ympäristön paine Norjalaista naista kohtaan ei ole muuttunut.
Itä-Euroopassa koulutetut ihmiset ovat hyvin sivistyneitä. Vaikka rasismi toisaalta on hyvin avointa ja julmaa, toisaalta Itä-Euroopassa on maailman sivu eletetty erilaisten kulttuuriperintöjen kanssa rinnakkain. Jo mongoolien miehityksestä saakka. Neuvostoliiton aikana puiolen mantereen ihmiset sekottuivat. Lisäksi idän mystiikkaan kuuluu, että uutta ja outoa ei suoralta kädeltä tyrmätä. Naiset ovat itsenäisiä ja koulutettuja, mutta eivät näe siinä ristiitaa naisellisuutensa kanssa. Jotkut voisivat tästä asenteesta ottaa oppia Suomessakin...Lisäksi Itä-Eurooppalaisten tapa ajatella on jotenkin kuitenkin aika lähellä suomalaista tapaa.
Että tällaista tässä olen pohtinut. Onko kukaan samaa-/eri mieltä? Enkä muuten kaipaa työväenluokalta vertailuja eri maiden prostituoitujen paremmuudesta. Minulla ei siltä puolelta kokemusta ole.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yleensä ottaen hyvä kirjoitus.Mielipiteestä olen samoilla linjoilla kuin sinä.On kokemusta idästä kuin lännestäkin.Mulle sopii parhaiten Thaimaalainen.
Mitä kerroit thainaisesta, herätti mielenkiintoni. Täytyy ottaa asiasta selvää. Minua ei todellakaan häiritsisi, vaikka nainen ei pyrkisikään olemaan kaikessa tasavertainen.
Niin, oma kokemukseni on kylläkin malesialaisesta kumppanista. Thaimaalaiset ovat kuulemma kyllä vielä sydämellisempiä. Siellä yhteiskunta on myös paljon avoimempi, eikä uskontokaan aseta samanlaisia rajoituksia.
Kiitos kirjoittamastasi asiallisesta ja selvästi sivistyneen ihmisen näkökulmasta kirjoitetusta jutusta!
Voin yhtyä mielipiteisiisi aika tarkkaan, sikäli mikäli minulla on kokemusta asiasta. Omat kokemukseni ovat Ruotsista, Venäjältä, Liettuasta, Kreikasta ja Tsekeistä joissa olen asut työni johdosta sekä Thaimaasta, jossa olen lomaillut useita kertoja.
mikään kansa ei ole läheskään homogeeninen: yhden maan sisältä löytyy kovin erilaisia ihmisiä.
kirjoittajan kokemukset ovat subjektiivisia, eikä kumppaneiden pieni määrä oikeuta yleistämään hänen tapaamiaan persoonallisuustyylejä koko kansan ominaisuuksiksi.
on ihan kiva lukea näistäkin mokusuhteista, mutta tuskin on mielekästä yleistää omia henkilökohtaisia kokemuksiaan sen oman kokemuksen ulkopuolelle.
niin kylla meidan varmaan helpointa on olla ita-eurooppalaisen kanssa, tottakai, onhan suomenkin kulttuuri kovin lahella itaa.
kulttuurisesti kaikista helpointa olisi varmasti olla suomalaisen kanssa, mutta elamassa sattuu ja tapahtuu ja kaikille ei kay nain.
mutta olet varmaan itsekin huomannut etta pitkan ajan kuluessa ulkomailla omatkin asenteet ja arvot muuttuvat jossain maarin (ei valttamatta perusarvot mutta...) ja paluu suomeen tai suomalaiseen suhteeseen voisi olla yllavan vaikeaa. Hienoa jos olet loytanyt hyvan parisuhteen idasta!
fiksusti ajateltu ja kirjoitettu, mutta salli minun sanoa että kansallisuutta tarkoittavat adjektiivit kirjoitetaan Suomessa edelleenkin pienellä alkukirjaimella. Teki vähän tölvin vaikutelman jutussasi nämä Aasialaiset, Itä-Eurooppalaiset ja Norjalaiset. Ei viitsitä apinoida englannin kielestä kaikkea. Olet ehkä oleskellut ulkomailla niin pitkään... miksi sitten kuitenkin kirjoitat suomalainen?
No joku sanoo että ei paha moka kun Hesarin planttutoimittajatkin nykyään sortuvat samaan virheeseen, otsikointia myöten.
Oletko muuten huomannut Venäjällä saman kuin minä siellä paljon käyneenä ja suomalaisen yya-hymistelun vuosikymmenet läpieläneenä? Pietaria lukuunottamatta Suomella ei ole minkäänlaista sijaa venäläisten ajatusmaailmassa, mitään kansojenvälistä 'ystävyyttä' ei todellakaan ole eikä ole koskaan ollutkaan. Kyllä venäläiseen parhaiten tehoaa aina amerikkalainen, britti tai sakemanni.
Moskovassa muutamaan otteeseen käyneenä, voin sanoa että ainakin amerikkalaisia expatteja pidetään yleensä kaikkein säälittävimpinä tapauksina.
Kirjoituksesi on.
joo, on varmaan säälittäviä, koska jenkkien kyky sopeutua mihinkään muuhun kun omaan mölymanimeinikiyhteiskuntaansa on rajusti miinusmerkkinen
Itse asiassa brittejä pidetään vielä oudompina, niillä on tapana lojua porukassa jossain baarin nurkassa, aina samassa paikassa ja samalla jengillä, ja pelästyä jos tytöt tulee jutteleen. :-/
Nyt meni keskustelu niille urille että patit arvostelee toisia patteja.
Mutta velivenalainen ei suomipoikaa tai tyttöä pidä minään, se on taivahan tosi.
Ei pidä ketään muuta kuin venäläistä yhtään minään. Siinä on lievästi sanoen egoistinen kansa.
Ei tietenkään venäläiset juuri suomalaisia arvosta kansana. Suuri kansa harvoin pientä kansaa ylöspäin katsoo. Venäjä on sentään 500-vuotinen suurvalta, vaikkakin hieman kesäterässä juuri nyt.
Ihmisinä monet venäläiset minun kokemukseni mukaan suhtautuvat suomalaisiin aika ystävällisesti. Toiset ovat öykkäreitä, mutta ilmeisesti yhtä öykkäreitä kaikkia kohtaan. Mitään samanlaista kuvitelmaa omasta ylemmyydestä suomalaisia kohtaan en ol,e havainnut, kuin esimerkiksi suomalaisten suhtautumisesta virolaisiin tai ruotsalaisten suomalaisiin.
Huomasitteko: kansalaisuudet pienellä..Koskaan ei ole liian vanha oppimaan!
Kiitokset kielioppini korjaamisesta! Koskaan ei ole liian vanha oppiakseen. Pahus, että pää on nykyään vaan niin harva, että muistan neuvosi ehkä kaksi päivää..
Olen ollut samassa amerikkalaisessa firmassa töissä viimeiset 14 vuotta. En kirjoita Suomea kovinkaan paljon.
Suurin osa täälläkin olevista venäläisistä käyttäytyy tosi röyhkeesti ja ylimielisesti suomalaisia kohtaan, vaikka tää sentään on meidän kotimaa.
Mikään kansa ei ole niin tympee ja röyhkee, kun venäläiset.
Venäläisten röyhkeään käyttäytymiseen Suomessa on syynä tietynblainen alemmuuskompleksi. Samalla tavallahan afrikkalaisetkin täällä käyttäytyvät. Katso latinoja USAssa: röyhkeämpää sakkia saa hakea. Tai suomalaisia sosiaalipummeja Tukholmassa. Tai turkkilaisia Saksassa. Tai pohjoisafrikkalaisia Ranskassa. Tai romaneja missä vain...
Eivät nänmä ihmiset ole ylemmyydentuntoisia. Röyhkeys on heiltä puolustusreaktio heidän kokiessaan joutuvansa valtaväestön polkemaksi. Usein tällaiseen reaktioon ei ole oikein kunnollista syytäkään. Tunne omasta huonommuuden tunteesta näillä, varsinkin nuorilla perustuu ihan tosiasioihin.
Hyviä pointteja oli tekstissäsi montakin, mutta silti tuli mieleen yksi rivien välistä paistava asia.
Oletkohan kovin patrioottinen ihminen? Oletko sitä mieltä, suomalaiset ovat jotenkin parempia kuin muut? Onko sinun vaikea hyväksyä ajatusta, että suomalainen kulttuuri ei itse asiassa ole mikään erityisen kehuttava tai huomionarvoinen juttu?
Omat kokemukseni monikulttuurisista suhteista ja ulkomailla asumisesta on tietenkin huomattavasti vähäisemmät kuin aloittajan, mutta siitä huolimatta olen ollut huomioivani itsessäni, että kaikkein parhaiten menee, kun yrittää unohtaa kaikki ajatukset Suomen tai suomalaisuuden paremmuudesta. Tämä on tietenkin hyvin vaikea tehtävä varsinkin miehille, jotka on intissä ihan valtion toimesta aivopesty ajattelemaan, että suomalaisuudessa olisi sinänsä jotain kovinkin erikoista ja arvostettavaa.
Mikä kohta,lause, virke tai sana viestissäni viittaa siihen, että pitäisin suomalaisuutta jotenkin "parempana" kuin muita kulttuureja. Kukaan ei voi kasvatuksensa ja perimänsä vaikutukselle mitään.
Eiu ole olemassa täysijärkistä ihmistä, jolla ei olisi arvoja elämässään. Nämä ar vot ovat jokaisella jossain järjestyksessä. Näiden arvojen järjestys´, vaikka onkin erilainen, ei ole parempi tai huonompi. Ihminen huomaa, jos toisen, varsinkin kumppanin, arvot ovat erilaiset. Kaikki asiat eivät ole "parempi-huonompi" akselilla.
Patrioottisuus on taas isänmaallisuutta. Se on aika tavalla jo eri asia.
Nuorempi mies, viestisi oli tyypillistä suomalaista itseruoskintaa. Miksi isänmaallisuus ja oman kulttuurin arvostaminen on Suomessa kiellettyä?