Noniin, minä olen nyt sitten se yli kolmekymppinen pahis mies. Olen ollut 15 vuotta yhdessä vaimoni kanssa, avioliittovuosiakin takana jo jonkun moinen. Viime keväänä 10 vuotta nuorempi naishenkilö sitten sattui ihastumaan minuun ja minäkin siinä sitten häneen. Vietimme yhdessä mukavaa aikaa. Mutta sitten päätin palata perheen luo, koska meillä on pieni lapsi. Mutta nyt mietityttää teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua..?
Kulissia vai ei?
sekavaa
162345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihastuit? Sattuuhan niitä. Ja sen takia tietysti niin paljon erojakin kuin nykyään on, eli juostaan heti ihastuksen perään niin kuin siitä taivas aukeaisi. Ihastukset myös hiipuvat ja uusienkin kanssa alkaa aina arki. Kannattaako sen kiertokulun vuoksi uhrata se, mitä sinulla jo on?
Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että hyvässä liitossa ei ole sijaa kolmansille, kun niille ei ole tarvetta. Miksi siis sinulle pääsi käymään niin? Oliko vain vaihtelun puutetta vai jotain ongelmia kotona?
Ei nämä asiat niin kauhean sekavia ole, jos uskaltaa sen kaikkein vaikeimman jutun eli olla itselleen rehellinen.
Niinhän kaikki sanoo, ihastuksia tulee ja menee. Sen takia tässä nyt ollaankin, käyttäydytään niin kuin hyvän isän kuuluu. Mutta mieltä kaivertaa, josko sittenkin olisin onnellisempi toisaalla? Ei kai tässä auta, kuin uskoa muita, että ihastukset hälvenee..
et koskaan ole onnellinen siinä, missä milloinkin olet:
"josko sittenkin olisin onnellisempi toisaalla"
Eli tarkoittaa suomennettuna, että luulet onnen olevan tuolla jossakin ja unohdat, että onnesi avaimet ovat SINULLA itselläsi. Rakennat onnesi sis toisen ihmisen varaan, mutta itsestäsi se pitää lähteä, eikä mistään ulkoisista tekijöistä.
Kaunis kiitos kun kirjoitit noin fiksusti.
... eikä jossain muussa hetkessä, tuonnempana.
Teillä on pieni lapsi ja sinulla vaimo. Te olette perhe NYT, lapsesi on vielä pieni ja perheenne nuori. Koita olla läsnä perheellesi tässä päivässä, hetkessä ja elämäntilanteessa. Tuntuu surulliselta ajatella, että sinulla on elämä tässä ja nyt, ja sinä haikailet muualle.Elämäsi lipuu ohitse huomaamatta.
....mene sen toisen luo asumaan ja katso miten siinä tulee käymään.
Veikkaan, et 2v.sattaa olla rajana ,jotta huomaat,et mitä tuli möhlittyä.
Mikä pisti mietityttää ?
No kun mietin, niin en ole ollut koskaan niin onnellinen naisen seurassa, kuin tavatessani tämän "toisen naisen". Mutta toki lapsi on rakkain maailmassa. Että sellasta. Tylsäähän tämä, kaikki miettii näitä samoja juttuja. Miksi ei vaan osata olla onnellisia, tai miksi asioitten pitää olla niin vaikeita, kun eletään yhteiskunnan normien mukaan.
se oli sitä ihastumisaikaa. todennäköisesti sinua alkaisi tympimään tämäkin nainen ajan kuluessa. Luultavasti jotkin muut asiat kuin nykyisessä liitossasi, sillä kaikkihan ovat erilaisia.
Aina kannattaa kuunnella sydäntä, mutta siinä vaiheessa kun olemme vastuussa jonkun toisen elämästä, siis oman lapsen, tulee kuunnella myös järjen ääntä. Olet sitoutunut vaimoosi ja lapseesi, vannonut valan. Muistele sitä, sehän sisältää myös sen lupauksen, että jaksaa selvitä vaikeistakin ajoista, selvitä yli ihastumisista. Ainahan me etsitään onnea muualta, mutta se on totisesti väärä tapa. Ojasta allikkoon. Ei onni tule etsien, se tulee hiljaa eläen.
Kannattaa myös sitä miettiä tai/ja kysyä puolisolta mitä hän haluaa. Haluaako vaimo elää kulissiliitossa kanssasi lapsen takia jos sinä et vaimoa enää rakasta? Voihan olla että vaimokaan ei rakasta enää sinua, joten elätte yhdessä kulissiavioliitoa lapsen takia. Mutta voi myös olla, että vaimo edelleen rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi huolimatta siitä rakastatko sinä häntä tai hän haluaa eron, koska et enää rakasta.
,että pystytkö olemaan lapseni äidin kanssa onnellinen loppupeleissä? Ok, tämä ihastus oli ja on jollainlailla mennyt poiskin. Mutta voitko sanoa, ettet ihastuisi samalla tavalla kohta johonkin toiseen ihmiseen? Kotona tylsistyttää, niin altistuu ihastumisille muualla, you know. Tämä vaan miettimisaiheeksi sinulle, en missään tapauksessa kehota sua eroon.
kun kaikki vetoovat siihen, että "sulla on lapsi, hyi hyi"..Jaa senkö takia jäädään sitten 20v kylmään parisuhteeseen. Ja kenties hypitään vieraissa hakemassa sitä, mitä ei saa kotona. Näitä tarinoitahan on Suomi (surullisten laulujen maa) täynnä.
Kumpi loukkaa enemmän: pitää toista väkisin huonossa suhteessa...ihastutaan muihin...ja pidettään tekohengityksellä kaksi ihmistä yhdessä ja kenties erotaan tosi katkerina sitten 15v kuluttua
VAI
to face the facts eli tietää se mitä sydän kaipaa oikeasti...meni sitten syyteen tai saveen. Voihan olla, että uusi ihastus ei ole sulle ehkä lopulta unelmiesi nainen tms. mutta onko se lastesi äiti se unelmiesi nainen...Vai onko se unelmiesi nainen kenties sitten jossain muualla maailmassa kulkemassa vielä.
Turha sievistely ei kannata, pitkällä tähtäimellä tulevaisuuteen nähdyt päätökset on niitä päätöksiä, jotka yleensä kantavat maailman tuulista huolimatta.
Eneneroa selvitä vaimosi kanssa asia perin juurin.Kun huomaa tehneensä virheen, sitä on erossa asumisen jälkeen vaikea korjata, siihen on voinut tulla sellaisia uusiapiirteitä, joita et hyväksy, esim. vaimon seurustelu jonkun toisen kanssa.
itse olen törmännyt vastaavanlaiseesi tapaukseen.Joten mielenkiinnolla kysyisinkin että mikä oli se asia tässä toisessa naisessa että ihastuit häneen?Tapahtuiko tämä teidän kohtaaminen baarissa vai kenties työelämässä?Ja onko lapsi se syy miksi yrittää jatkaa kulissiliittoa?Itse ymmärrän että oma lapsi on aina syvästi rakas ja vaikea varmasti kuvitella ettei häntä eron takia näkisi joka päivä.Mutta eikö ole oikeus joskus olla itsekäs...?
Vaikea sanoa tiettyä yksityiskohtaa ihastuksessani. Tapasimme työpaikalla ensi kerran. Hän oli ihana, kaunis, hauska, rento ja sopivan älytön. Koin olevani vapautuneempi ja onnellisempi kuin aikaisemmin. Lapsi on kyllä suurin syy, mutta täytyy myöntää, että yli kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen ei haluaisi satuttaa kumppaniaankaan. Tässä tulisi kai tämä itsekkyys/pelkuruus-kysymys. Kai taustalla on myös se, että pelkää tämän ihanan neitosen häviävän joskus, ja sitten ei jää jäljelle mitään. Tosin olisipahan sitten tullut koettua onnen hetkiä..sekavaa.. Minkälainen sinun tapauksesi on?
Työpaikalla sattui tämä oma tapauskin.
Kymmenen vuotta vanhempi mies joka ei ollut minun tyylinen ollenkaan mutta ihastuin häneen aikalailla.Tapailua jatkui..kunnes mies laittoi isompaa sanaa sanomatta välit poikki tai paremminkin huomsin että jokin asia vaivaa häntä ja kysyessäni tätä asiaa hän halusi miettiä "juttuja".Tämänkin jälkeen olen hänen kanssaan ollut tekemisissä jonkin verran ja vieläkin meillä on se tietty yhteys.Aikanaan hän sanoi että alkoi ihastua minuun liikaa..tiedä nyt onko totta vai onko kyseessä pahempi pelimies..
Pieni lapsi on hänelläkin ja palvoo häntä ylikaiken ja on joskus sanonut että jos lasta ei olisi niin he olisivat vaimon kanssa eronneet jo aikapäiviä sitten.
Ehkä olen itsekäs ja mietin että miksi pitää pitää kulissiliittoa yllä.Miksi ei voi yrittää minun kanssa?kun haluaisin tutustua tähän mieheen kunnolla ja ylipäätänsä meillä vain klikkaa hyvin.Itsellä vaan ei ole tällaista tunnetta ollut aikasemmin.Moni mies/nainen miettii varmasti ennen kuin liitostansa lähtee että tulee se arki ihastuksenkin kanssa vastaan mutta mielestäni kyllä sen tunteen tuntee jos oikeasti on ihastunut tai rakastumassa toiseen.
Oletko itse tekemisissä enää tämän ihastuksesi kanssa?Tietääkö vaimosi asiasta?