Saavuin perheeseeni paeri pàivàà sitten. Yllàtyksenà minua vastassa oli kileimuuri, joka vain tuntuu kasvavan kasvamistaan. Vain perheen àiti osaa englantia, muut puhuvat àidinkiletààn ja etenkin lapset epàselvàà lapsenkieltààn. Aikomukseni oli tulla oppimaan kieltà, mutta nyt tuntuu, ettà en saa kontaktia lapsiin, koska puhuminen on erittàin vaikeaa. Ihan kuin he pitàisivàt minusta vàhemmàn, koska en osaa sanoa montaakaan sanaa heidàn kielellààn. Vaikka yritàn olla muuten làsnà, tàmàn takia olen alamaissa, ja tuntuu ettà muksut aistivat sen.
Tuntemukset voivat tietenkin johtua myös uudesta ympàristöstà jne.
Kommentteja, kiitos.
Tuntemukset voivat tietenkin johtua myös uudesta ympàristöstà jne.
Kommentteja, kiitos.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on kyseessä? oletko opiskellut kyseistä kieltä aiemmin?
olet ollut paikalla vasta hyvin vähän aikaa, lapsillakin menee aikaa tottua sinuun ja sinulla heidän kieleensä. siitä se pikkuhiljaa sitten alkaa lähteä, alat ymmärtämään mitä lapset puhuvat ja vanhempienkin kanssa alkaa sujua. tsemppiä!
lapsilla voi tosiaankin menna hyvinkin kauan (jopa 2-3kk tms) siihen etta tottuvat sinuun. tilanne on aina sama - onpa perheessa ollut aikaisempia aupaireja (joita he muistelevat) tai jos olet perheen ensimmainen aupair (tuntuu lapsista oudolta etta talossa on joku vieras koko ajan).
itse olin perheessa jossa oli ollut sama lastenhoitaja/aupair 4 vuotta joten ensimmaiset 3kk oli todellakin ikavia kannaltani koska lapset vertailivat minua koko ajan edelliseen ja ikavoivat edellista jns
Puhu niin paljon kuin vain voit. Lapset ovat oikein oivia harjoituskumppaneita. Kielimuuri madaltuu vain jos teet itse töitä sen eteen.
Sitä se uuden opettelu on, kaikkea ei voi osata suoraan.
En usko että alkukankeus lasten kanssa on vain kielestä kiinni. Eihän tuntematonta voi heti suoraan "rakastaa", vaatii se aikaa ja tutustumista vaikka samaa kieltä puhuisikin.
Lue, puhu, katso telkkaria, kuuntele radiota, kysele rohkeasti ja mene heti kun mahdollista kielikouluu. Parin kuukauden päästä huomaat oppineesi kieltä kuin hujauksessa ja muisto kommunikointiongelmista on tosiaankin muisto vaan!
Ja käytännön vinkiksi että kirjoita vaikka jollekin pikku lapulle itsellesi muistiin tärkeimmät asiat, kaikkea sellaista pientä mitä koko ajan lasten kanssa tarvitsee, tyyliin "tule tänne" tai "odota hetki", "mikä se on", "tässä tutti" jne. jne.. Pyydä vaikka äidiltä ne lapulle ja että hän opettaa lausumaan oikein ja pidä lappua pari päivää taskussa kunnes opit asiat ulkoa. Siten lapset saavat vähän tuntumaa sinuun, ikään kuin illuusion yhteisestä kielestä, eikä etäisyys ehkä tunnu heille niin suurelta!
(-> ja kun yhdet jutut on opittu, uusi lappu ja uudet lauseet/sanat siihen)
Lappujen etisiminen ei oo kovin kaytannöllista, i think:> itse yritan parjata muistini varassa, mika ei sekaan ole kovin helppoa. toistelen mielssani uusia lauseita ja yritan myös muistaa vanhat. joskus menee hermot itseni kanssa kun en ymmarra iha mitaan mutta jospa se helpottaisi pian!
tsemppia teille, jotka ootte kielivaikeuksissa!
olen aivan samassa tilanteessa. olen italiassa ja ainoastaan perheen àiti puhuu hyvàà englantia. Isà ymmàrtàà vàhàn ja puhuu vàhàn. Lapset eivàt olenkaan ja vanhemmat haluavat minun opettavan heille egnlnatia. Joten en saa puhua heidàn kanssa italiaa. Enkà kyllà vielà osaakkaan.. Olen tààllà nyt kolmatta viikkoa, ja olen kyllà onneksi saanut lapsiin jo yhteyden, ja muutaman sanan osaavat jo. Mutta ymmàrràn sinua tàysin! àlà lanistu vielà, kyllà se siità làhtee, niin olin minàkin aivan maassa ja ihan valmis làhtemààn kotiin kun tuntui ettei tàstà tule mitààn. Mutta se làhtee sujumaan. Olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissà, ja aina toimii yksi asia, sama kieli tai ei, on kutittaminen. Ja yrità varovasti aina vàlillà koskettaa niità vaikka pààstà..
kiitos rohkaisusta.
tosiaan jàttàmàstàni viestistà on jo pari pàivàà ja paremmin on alkanut (ranskakin) sujua. olen saanut paremmin kontakita lapsiin ja huomasin , että tosiaan sellainen pieni koskettamien, esim. kàdestà pitàminen tai pelkästään yksinkertaisten asioiden kysyminen helpottaa yhteyden saamisessa.
Vieläkin lapset saattavat aamuisin arastella, kun äiti onkin mennyt töihin ja auppari vaan paikalla, mihin he eivàt ole tottuneet sillà olen eka sellainen.
toisinaan olen varma ettei kellààn muulla voi olla nàin hankalaa sopeutua! pàivà kerrallaan yritàn ja haaveilen ajasta jolloin voin puhua edes melkein normaalisti, arkipàivàisistà asioista.
Eniten ottaa päähän se kun lapsi kysyy varmaan melko yksinkertaisen lauseen eikä itse tajua yhtään mitään! Tulee niiiin tyhmà olo!
tietysti lasten iasta riippuen voisi kokeilla semmosta leikkia etta lapsi opettaa sinulle esimerkiksi tavaroiden nimia, se on varmasti lasenkin mielesta kivaa. Meille kun tuli kotiin vaihto-oppilas, laittoi aiti aluksi post-it lappuja tavaroihin ja niihin tavaran nimen (esim. jaakaappi, tiskikone) ja hyvin oppi. Kun on perusasiat hallussa niin loput tulee helposti perassa. Tsemppia!!
ummikkona juuri Ranskaan? Siellähän tunnetusti puhutaan huonosti muita kieliä. Minusta suomalaiset muutenkin olettavat englannin olevan se ainut autuaaksi tekevä kaikkialla maailmassa. Tulet selviämään taatusti, mutta anna itsellesi aikaa. Joskus vielä ylistät au pair-aikaasi, nimim. kokemusta on!
Toppuuttelen vàhàn tuota sun tietàvàistà asennetta!
En ole Ranskassa pàinkààn ja miksi tosiaan olisin làhtenyt opppimaan uusia kielià jos luulisin "englannin olevan se ainut autuaaksi tekevà" ?!
Nàin ei todellakaan ole minun kohdallani.
Kyse oli vain siitä, miten saisin jààtà rikottua ilman sanoja tms. Kaipasin rohkaisua (jota loppuosa viestistàsi onkin), en nàsàviisaita kommentteja!