Ameerikan ihmemaan työelämäkulttuuria jaksaa (täälläkin) aina joku hehkuttaa, kuten viimeksi tuolla Leif Fagernäsin Aamulehden lausumista käydyssä keskustelussa.
Yhdysvaltain keskiluokka alkaa kuitenkin olla todellisessa pulassa. Vain yksi sukupolvi sitten yhden aikuisen tulot riittivät hyvin keskiluokkaisen perheen elättämiseen. Nyt edes kahden aikuisen tulot eivät tahdo riittää. Kaikessa kallistuvat maksut (asuinkulut, koulumaksut, terveydenhoitovakuutukset) aiheuttavat monen perheen vararikon, joita ryydittämään tömähtää vielä polttoaineiden reipas hinnannousu.
Koko maata rassaavat suuret budjettivajeet, tuonnin ja viennin epäsuhta ja kotitalouksien velkaantuminen.
Keskiluokan luottamus "amerikkalaiseen unelmaan" alkaa horjua. Viisi prosenttia väestöstä omistaa jo puolet varallisuudesta, kun virallisen köyhyysrajan alapuolella elää 37 miljoonaa amerikkalaista. Nämä tiedot ovat peräisin Sitran Antti Hautamäeltä, joka toimii vierailevana tutkijana Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.
Auttaisiko keskiluokan taloudelliseen kurjistumiseen sitten työnteon lisääminen? Varsin mahdotonta, sillä USAlaiset paiskivat jo reippaasti enemmän töitä kuin eurooppalaiset. Virallisen tilaston mukaan vuotuinen keskimääräinen työaika on jenkkilässä 1804 tuntia, kun se Euroopassa oli 1700:n luokkaa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä yhdysvaltalaisten työntekijöiden tulee tehdä yhä lisääntyvästi hommia myös lomillaan. Vuonna 1995 23 prosenttia ilmoitti duunaavansa loma-aikanaan - nyt prosentti on 43.
Vaikka työn ja vapaa-ajan ero hämärtyy myös meillä, tämä on varsin hurjaa maassa, jossa kolmasosalla naisista ja neljäsosalla miehistä ei ole päivääkään palkallista lomaa. Keskimäärin vuoden töissä olleilla amerikkalaisilla on 8,1 palkallista lomapäivää vuodessa, ja kolmen vuoden uurastus palkitaan 10,2 päivällä. Work to Live -konsulttiyrityksen tutkijan Joe Robinsonin mukaan yhdysvaltalaiset tarvitsisivat kuitenkin kovasti vähemmän hektistä työtahtia: "(lisä)vapaa-aika on lääkettä, se laskee esimerkiksi naisten sydäntautiriskiä 50 prosentilla ja miesten 32 prosentilla".
Yhdysvaltain työttömyysaste on viiden prosentin luokkaa. Yhä lisääntyvä määrä duuneista on kuitenkin "roskatyöpaikkoja" (termi on amerikkalainen), joilla ihminen ei tule toimeen. Eräs kadunmies vastasikin tv-haastattelussa asiasta kysyttäessä näin: "nykyhallinto on tosiaan lisännyt merkittävästi työpaikkojen määrää. Minullakin on niistä kolme".
Yhdysvaltain bruttokansantuote (42 000 dollaria) on noin puolet suurempi kuin Suomen. Jos tästä huolimatta keskiluokka kurjistuu vaikka raataa yhä rankemmin, mihin raha katoaa? Suuri osa tuottavuuden kasvusta kilahtaa tietysti mainittujen rikkaimpien viiden prosentin taskuun. Yllättäen terveydenhuolto imaisee jenkkilän BKT:sta jopa 16 prosenttia (Suomen luku on 7,5 prosenttia), mutta tästä huolimatta 40 miljoonaa ihmistä elää käytännössä terveydenhuollon ulkopuolella. Myös sairausvakuutuksen työntekijöilleen ottaneet yritykset ovat heikentämässä korvaustasoa ja lisäämässä omavastuuta, jotta voittoja voidaan entisestään kasvattaa.
Mitä perusjenkki sitten velkavetoisesta "ameerikan mallista" hyötyy? Mahdollisuuden onnen tavoitteluun, menestykseen omalla työllään ja ahkeruudellaan, etenemiseen "ryysyistä-rikkauteen"?
Brittiläisen Warwickin yliopiston tuoreen kuuden maan vertailututkimuksen mukaan parhaat mahdollisuudet tällaisiin sosiaalisiin nousuihin ovat Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Britannia jää jo selvästi pohjoismaiden mahdollisuuksista, mutta on vielä reippaasti Yhdysvaltain yläpuolella, jossa köyhälistöön syntyneellä on erittäin heikot mahdollisuudet sieltä nousta.
Yhdysvaltain keskiluokka alkaa kuitenkin olla todellisessa pulassa. Vain yksi sukupolvi sitten yhden aikuisen tulot riittivät hyvin keskiluokkaisen perheen elättämiseen. Nyt edes kahden aikuisen tulot eivät tahdo riittää. Kaikessa kallistuvat maksut (asuinkulut, koulumaksut, terveydenhoitovakuutukset) aiheuttavat monen perheen vararikon, joita ryydittämään tömähtää vielä polttoaineiden reipas hinnannousu.
Koko maata rassaavat suuret budjettivajeet, tuonnin ja viennin epäsuhta ja kotitalouksien velkaantuminen.
Keskiluokan luottamus "amerikkalaiseen unelmaan" alkaa horjua. Viisi prosenttia väestöstä omistaa jo puolet varallisuudesta, kun virallisen köyhyysrajan alapuolella elää 37 miljoonaa amerikkalaista. Nämä tiedot ovat peräisin Sitran Antti Hautamäeltä, joka toimii vierailevana tutkijana Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.
Auttaisiko keskiluokan taloudelliseen kurjistumiseen sitten työnteon lisääminen? Varsin mahdotonta, sillä USAlaiset paiskivat jo reippaasti enemmän töitä kuin eurooppalaiset. Virallisen tilaston mukaan vuotuinen keskimääräinen työaika on jenkkilässä 1804 tuntia, kun se Euroopassa oli 1700:n luokkaa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä yhdysvaltalaisten työntekijöiden tulee tehdä yhä lisääntyvästi hommia myös lomillaan. Vuonna 1995 23 prosenttia ilmoitti duunaavansa loma-aikanaan - nyt prosentti on 43.
Vaikka työn ja vapaa-ajan ero hämärtyy myös meillä, tämä on varsin hurjaa maassa, jossa kolmasosalla naisista ja neljäsosalla miehistä ei ole päivääkään palkallista lomaa. Keskimäärin vuoden töissä olleilla amerikkalaisilla on 8,1 palkallista lomapäivää vuodessa, ja kolmen vuoden uurastus palkitaan 10,2 päivällä. Work to Live -konsulttiyrityksen tutkijan Joe Robinsonin mukaan yhdysvaltalaiset tarvitsisivat kuitenkin kovasti vähemmän hektistä työtahtia: "(lisä)vapaa-aika on lääkettä, se laskee esimerkiksi naisten sydäntautiriskiä 50 prosentilla ja miesten 32 prosentilla".
Yhdysvaltain työttömyysaste on viiden prosentin luokkaa. Yhä lisääntyvä määrä duuneista on kuitenkin "roskatyöpaikkoja" (termi on amerikkalainen), joilla ihminen ei tule toimeen. Eräs kadunmies vastasikin tv-haastattelussa asiasta kysyttäessä näin: "nykyhallinto on tosiaan lisännyt merkittävästi työpaikkojen määrää. Minullakin on niistä kolme".
Yhdysvaltain bruttokansantuote (42 000 dollaria) on noin puolet suurempi kuin Suomen. Jos tästä huolimatta keskiluokka kurjistuu vaikka raataa yhä rankemmin, mihin raha katoaa? Suuri osa tuottavuuden kasvusta kilahtaa tietysti mainittujen rikkaimpien viiden prosentin taskuun. Yllättäen terveydenhuolto imaisee jenkkilän BKT:sta jopa 16 prosenttia (Suomen luku on 7,5 prosenttia), mutta tästä huolimatta 40 miljoonaa ihmistä elää käytännössä terveydenhuollon ulkopuolella. Myös sairausvakuutuksen työntekijöilleen ottaneet yritykset ovat heikentämässä korvaustasoa ja lisäämässä omavastuuta, jotta voittoja voidaan entisestään kasvattaa.
Mitä perusjenkki sitten velkavetoisesta "ameerikan mallista" hyötyy? Mahdollisuuden onnen tavoitteluun, menestykseen omalla työllään ja ahkeruudellaan, etenemiseen "ryysyistä-rikkauteen"?
Brittiläisen Warwickin yliopiston tuoreen kuuden maan vertailututkimuksen mukaan parhaat mahdollisuudet tällaisiin sosiaalisiin nousuihin ovat Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Britannia jää jo selvästi pohjoismaiden mahdollisuuksista, mutta on vielä reippaasti Yhdysvaltain yläpuolella, jossa köyhälistöön syntyneellä on erittäin heikot mahdollisuudet sieltä nousta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se, että Jenkeissä ja Suomessa on "köyhiä" suunnilleen saman verran (n.11-13%). USA:ssa tuo köyhyysraja on euroissa mitattuna huomattavasti Suomea korkeammalla ja samalla (n 8000€/vuodessa) rajalla, Suomessa köyhälistöön kuuluu n.20% ihmisistä, eli paljon enemmän kuin jenkeissä (n.12%).
Lisäksi USA on halvempi maa (n.80% Suomen hintatasosta) ja kuten sanoit siellä on myös julkinen terveydenhuolto, johon laitetaan suunnilleen saman verran rahaa kuin Suomessa.
Taiten sotkettua hevonpaskaa.
On totta, että Yhdysvalloissa paiskitaan hommia enemmän kuin ikinä. On totta, ettei lomat ole palkallisia. Eivät ne ole Suomessakaan, orjatyön jälkeen ei mennä lomalle, vaan kortistoon. Yhdysvalloissa työt tehdään urakkasopimuksina, tapa joka on yleistymässä Suomessa. Mutta Suomi ei silitä "yrittäjän" päätä.
Yhdysvalloissa veroprosenttini oli 0. Ruoan veroprosentti oli 0. Vuokra oli halvempi. Terveydenhuolto oli ilmainen ja laadultaan parempaa kuin Suomessa.
Yhdysvaltojen arvostelu on läpinäkyvää kommaripaskaa. Se, ettei teitä päästetä maahan kun teillä on SKP:n jäsenkirja ei tarkoita ettemmekö me muut olisimme käyneet.
Yhdysvalloissa minulla on töitä AINA. Suomessa minulla ei ole töitä. MIKSI VITUSSA TE HALUSITTE MINUT TAKAISIN?
Ai jaa, SINULLA meni Yhdysvalloissa hyvin, oli laadukas ilmainen terveydenhoito ja muuta hienoa.
No sehän sitten aukottomasti todistaa, että nuo (ei-kommunististen) yliopistojen ja tutkimuslaitosten antamat tiedot tosiaankin ovat vain taiten sotkettua hevonpaskaa.
Hevonpaska ja tilastoihin tuijottaminen on hyvinkin pitkälti täysin sama asia.
On tuossa kyllä asiaakin, että hetken päästä USAn talous romahtaa velkojen ja vajeiden myötä. Samalla etelänaapureista purkautuu suuri määrä pakolaisia hakemaan taloudellista hyvinvointia, uskon tämän olevan hyvä ratkaisu läpimädän juutalaisystävällisen republikaanihallituksen aiheuttamille ongelmille. Raha jakautuu tämän jälkeen tasaisemmin ala ja keskipäähän, mahdolliset kauppasaarrot ja pieniä maita hyväksikäyttävä kaupankäynti saadaan myös loppuun.
Ymmärtääkseni tuo kirjoittaja viittasi siihen suomalaiseen perusajatteluun, että suomalaiset tv-kanavat näyttävät USAsta aina negatiivista materiaalia, on paljon köyhiä, huono presidentti ja pelkkiä ongelmia. Totuus on kuitenkin melko toisenlainen, isoon maahan mahtuu isoja ongelmia ja vähintään yhtä paljon hyvää. TV-kanavat Yhdysvalloissa viestittävät poliittista kuvaa hyvin samalla tavalla muusta maailmasta. Uutisointi on aina pyritty pitämään poliittiseena aseena, Suomessa se on toiminut tähän asti toiminut hyvin ottaen huomioon katsojien sinisilmäisyyden. Viikon visiitti Manhattanilla shoppailemassa ei anna kovin laajaa tai todenmukaista kuvaa maasta. Maa kaikenlisäksi eroaa osavaltioittain hyvin paljon. Ihmiset ovat luonteeltaan ja käytökseltään aivan erilaisia pohjoisessa ja etelässä. Harvasen kerran olen kuullut turistille sanottavan "terveloa amerikkaan". Sen sijaan se on "tervetuloa kaupunkiin X". Tämä siis siitä harhasta, että Amerikka on tasapaksua samanlaisuutta jokapuolella. Nykyään on jo monia suurkaupunkeja joissa valkoiset ovat kutistuva etninen vähemmistö muiden rinnalla.
verohelvettiin kyllästyneenä pakko kysyä, etkö todellakaan maksa tuloistasi veroja? taidan sitten ostaa pikaisesti sinne menolipun jos suurillakin kk tuloilla ei tarvii maksaa veroja, nyt maksan keskimäärin 43%.
Jos siis teet pimeitä töitä.
Pimeitä töitä tekemällä on verovapaus Suomessakin. Suomessa voit lisäksi teeskennellä työtöntä ja nostaa massiivista lähes 400 euron nettokorvausta kuukaudessa. Lisäksi voit jonottaa vuoden julkisen terveydenhuollon palveluja työttömänä ollessasi.
Tietääkseni USA:ssa on kolmiportainen verokanta valtionverotuksessa. Osavaltiot sitten vielä vievät omansa. Ja VAT takaa, että ruoka ei ole verovapaata. Niin, ja tippikulttuuri sekin nostaa ravintolaruoan hintaa.
ainavaan ameriikka ameriikka, onko pohjois- vai etelä vai peräti-väliameriikka. ja sitten vielä ihan yhdysvallatkin on ihan yhtä tarkka määritelmä - ehkä san franciscossa on eri meno kuin denverissä ja maiamissa ja new xxxxxxx laatikon päällä ja sikakoossa.
mie olen muuten syntynyt vankuuverin saarella ja siellä on ihan pirun isoja taloja melko vähän työllistetyilläkin ja myös nova scotiassa olen asunut ja kumpikaan ei ole yhdysvalloissa, mutta silti - jenkit on ihan perseestä niinkauan kun niihin tutustuu. tilasto on silti parempi kuin henkilökohtainen näkemys, en siinä vastaankaan väitä, mutta henkilökohtainen näkemys ja kokemus pistää ehkä lukemaan vähän eri tilastoja.
syö lapsensa.