toimii hyvin harvoin.
On se niin hupsua kun naiset eivät voi vetää yhtä köyttä, vaan sen sijaan kilpailevat toistensa kanssa miesten suosiosta hullunlailla. Aivan älytöntä minusta.
Eräs naispuolinen kaverini, jota näin tiiviisti kuluneen vuoden aikana, ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta minuun. Kohteli miten sattui. Tuli mieleen, ettei hän arvostaisi ollenkaan minkäänlaista ihmissuhdetta, vaan olisi täysin itseriittoinen. Mutta ei, kyllä hän puhui yhdestä hänelle tärkeästä asiasta. Se oli nimeltään "minun tuleva aviomieheni".
On se naurettavaa, että naiset -ainakin täällä Suomessa- jumaloivat miehiä ja halveksuvat muita samaa sukupuolta olevia. Naisten välinen "ystävyys" on niin pinnallista.
tiedän yleistäväni aikalailla, mutta minulla on ollut aika huono tuuri naispuolisten ystävien suhteen
On se niin hupsua kun naiset eivät voi vetää yhtä köyttä, vaan sen sijaan kilpailevat toistensa kanssa miesten suosiosta hullunlailla. Aivan älytöntä minusta.
Eräs naispuolinen kaverini, jota näin tiiviisti kuluneen vuoden aikana, ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta minuun. Kohteli miten sattui. Tuli mieleen, ettei hän arvostaisi ollenkaan minkäänlaista ihmissuhdetta, vaan olisi täysin itseriittoinen. Mutta ei, kyllä hän puhui yhdestä hänelle tärkeästä asiasta. Se oli nimeltään "minun tuleva aviomieheni".
On se naurettavaa, että naiset -ainakin täällä Suomessa- jumaloivat miehiä ja halveksuvat muita samaa sukupuolta olevia. Naisten välinen "ystävyys" on niin pinnallista.
tiedän yleistäväni aikalailla, mutta minulla on ollut aika huono tuuri naispuolisten ystävien suhteen
Vastaukset 23
Vanhimmat
yrittävät löytää itselleen mahdollisimman hyvän kumppanin. kaikki vaan eivät ymmärrä, ettei ystävät ole kilpailijoita tässä asiassa.
hänelle oli kai hyvin tärkeää löytää mieskumppani. eikä sitten panostanut paljoa kavereihin.
Mielestäni me naiset emme ole varsinaisesti kilpailijoita toisillemme, sillä eihän kukaan meistä tykkää seurustella ihan minkälaisen miehen kanssa tahansa, vaan jokainen pyrkii löytämään sen "oman tyyppinsä".
Minkälainen kumppani on sitten mahdollisimman hyvä? Se on puhdas makuasia -niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Ei tarvitse kilpailla, kun on niin erilaisia vaihtoehtoja joista valita. Kaikki eivät mielly samanlaisiin.
Mutta sitä edellisessä viestissäni sanoin, että on älytöntä ja naurettavaa, kun naiset yrittävät kalastaa Kaikkien miesten suosion itselleen. Ja näkevät toisensa tämän unelmansa estäjinä.
"Mutta sitä edellisessä viestissäni sanoin, että on älytöntä ja naurettavaa, kun naiset yrittävät kalastaa Kaikkien miesten suosion itselleen---"
Tai oikeastaan tuon lisäsin edelliseen viestiini ;D
Itselläni oli sellainen "paras" kaveri, jolla oli elämän tehtävänä pilata ihmissuhteeni eli jos seurustelin jonkun kanssa, hän pyrki aina kiilaamaan jotenkin väliin, että mies kiinnostuisi hänestä. Mutta loppujen lopuksi ei hän ehkä ollut niinkään miehen perään, vaan hänen pakkomielteenä oli yksinkertaisesti päihittää minut.
Kun raivasin sen ihmisen pois elämästäni, niin olen viihtynyt paljon paremmin miespuolisten kavereiden seurassa.
Tuollaiset ihmiset hiiteen! Otan osaa, että satuit tutustumaan johonkin noin törkeään henkilöön. Mutta hyvä, että se on nyt ohi.
On ollut murroiästä alkaen sama naispuolinen ystävä ja olen kota keski-iässä!
tilanteen täytyy olla niin, ettet päihitä häntä missään. Sinulla ei voi olla häntä pidempiä sääriä, paksumpaa tukkaa tai kauniimpaa ääntä. Naiset ovat niin -sanoisinko mielipuolisia!- että jos yksikin pienenpieni asia on paremmin kuin heillä, he nokkivat toista armotta. Kuin mitkäkin eläimet... Naiset ovat kateellisia ja mustasukkaisia. Kaveruudessakaan ei mitään reilunpelin sääntöjä. Se on jännää, kun esimerkiksi kaksi naispuolista koiraa tappelevat, ne yrittävät usein tappaa toisensa (kirjaimellisesti). Mutta kun uroskoirat tappelevat, ne vain selvittävät muuten välejään. Hmm. Voisikohan tätä soveltaa jotenkin ihmisiin? Kuten siten, että naiset ovat todella toistensa vihollisia :D
Minä en ainakaan himoitse hänen miestään, eikä kai hänkään minun. Ja olemme molemmat puolitoista metriä pätkiä. No, on hän tietysti parempi joissakin asioissa, mutta minä olen kiltimpi.
Joku yhdistävä, tasavertaistava, tekijä teillä kuitenkin on. Sama pituus. Minä itse olen 177 eikä pituisiani tyttöjä tahdo löytyä oikein mistään. Minulle itselleni ei merkitse naispuoleisten kaverien pituus tuon taivaallista, mutta jostain kumman syystä pituusero on haitannut osaa heistä (palautteesta päätellen). Olisi mukavaa löytää samanpituinen tyttö, varsinkin jos tyttö olisi vieläpä hoikka, kokisin hänet oikein viehättäväksi. Mutta eipä taida olla muita kuin jotkut bimbot suomalaiset mallit. He taas (luultavasti) puhuvat vain dokaamisesta ja k*rvän saannista, joten ei sellainen minua kiinnosta. Mielummin sitten kaveri olkoon vaikka lyhyempi ja pituuttani kritisoiva kuin sellainen, jolla on ihan eri intressit.
Äläkä käsitä tuota sanaa "viehättävä" väärin :) Ihan vain miehistä olen kiinnostunut kumppaneina.
Kuulostaa niin naismaiselta, "arvostella pituutta". Mitä arvostelemista siinäkin on? Voin hyvin kuvitella, että he arvostelevat sitä siten päin, että heidän lyhyytensä ja muu mitätön ulkonäkönsä olisi jotenkin parempi vaihtoehto.
Usein se nainen, joka arvostelun ja nokkimisen aloittaa, on se paljon rumempi tai muutoin kateellinen.
Eivät kaikki naiset ole kuitenkaan sellaisia. Monet kaverini, erityisesti lapsuudenkaverit, eivät ole sellaisia tippaakaan. Mutta heille luonto onkin paljon antanut.
Anniina, älä välitä lyhyiden ja rumien arvostelusta! Etsi arvoisesi ihmiset äläkä tyydy vähempään!!!!! Jos jatkat tuollaisten ihmisten kanssa, makaat vielä suljetulla osastolla. Ja kadut sitä, koska heiltä et tule koskaan saamaan YHTÄÄN MITÄÄN !!!!!
...naispuolisten suhteen.
"Ja kadut sitä, koska heiltä et tule koskaan saamaan YHTÄÄN MITÄÄN !!!!!"
Tuota noin. Entiset kaverini arvostelivat kokoani, mutta he antoivat mielenkiintoista seuraa aina välillä. Mutta uusin kaverini, jonka olen tuntenut reilun vuoden, hän ei arvostele kokoani mutta on sen sijaan äärimmäisen tylsää seuraa (ei ole koskaan paikan päällä läsnä). Hän kyllä arvostelee minua muissa asioissa ihan jatkuvasti ja erittäin rankastikin, joten... ei pahemmin vaihtoehtoja naispuolisten suhteen.
Kumpi on sitten pahempaa, se että arvostellaan ulkonäköä vai se että arvostellaan luonnetta? Jaa'a. Tuollaisiakin valintoja joutuu tekemään kavereiden suhteen.... Ehkä jossain määrin kestän ulkokuoreni arvostelua paremmin, koska tyhmäksi leimaaminen saa itsevarmuuteni vielä rankemmin laskemaan ja saattaa vaikuttaa muihinkin asioihin kuin itsetuntoon, esim. opintoihin (kuinka hyvin jaksaa "tyhmänä" lukea).
Tekstistäsi kyllä huomaa, ettet sinä ole mikään naispuolinen. Veikkaanpa, että olet eräs jotenkin kutenkin tietämäni tyyppi. Sanonpa "salanimen", se on Peter ;)
Kiitos kun jaksat kommentoida tekstiäni, mutta totuus on se, että jos aikoo vaatia täysin arvostelematonta seuraa naisista, saa jäädä ihan yksin. Naiset eivät osaa kuin kadehtia toisiaan. Muistan erään nätin tytön yläasteelta, jota monet pojat ihailivat. Tyttöjen vessa oli täynnä tekstejä, joissa häntä haukuttiin. Jos olisi ollut edes vähän rumempi, noin ei ehkä olisi ollenkaan käynyt. Minä taas en ole mikään super-kaunotar, mutta jotkut tytöt jaksavat laskea senttimetrejä ja kadehtia sitten sitä asiaa. *huokaus*
On se miespuoleisilla niin helppoa, kun monissa kaverisuhteissa vedetään vain yhtä köyttä. Olen pistänyt viime vuonna kolmeen kaveriini yhteydet poikki, kun en ole jaksanut kuulla enää minkäänlaisia arvosteluja. Se on tehnyt minusta yksinäisen ja saanut minut tutustumaan erääseen aivan vääränlaiseen ihmiseen (en ole osannut ajatella parempaa vaihtoehtoa, kun olen ollut niin yksinäinen). Nyt viimein sekin on onneksi päättynyt.
Kiitos kun tuet minua viesteilläsi, mutta haluan kuitenkin varmistaa yhden asian. Ethän pidä minua ääliönä? Ajattelen vain kun kirjoitat minulle välillä ihan kuin sillä tavalla...
että olen mikään Peter. Kellot eivät soi mihinkään suuntaan. Enkä ainakaan vielä usko, että sinä ja minä olisimme tavanneet toisiamme irl.
Pahempaa on se, että arvostellaan luonnetta, toki. Tyhmäksi leimaaminen on melkoinen ansa, koska et voi mitenkään puolustautua... kaikki mitä SINÄ sanot tai teet, kun on silloinkin yhä "tyhmää". En ottaisi kovin objektiivisesti tuollaistakaan palautetta sinun asemassasi. Jos sisäistät tuollaiset nälvimiset, pilaat oman elämäsi (esim. opintosi) ja se saattaa hyvinkin olla arvostelijoidesi intresseissä.
Täysin arvostelematonta seuraa et naisista saa, ellei käy mieletön tuuri. Hengenheimolaisia tai liittolaisia voit saada. Olen huomannut, että vain lapsuudentuttuihin kannattaa luottaa täysin, tai luottaa siis eniten. Kaikki myöhempi voi syntyä milloin missäkin ja kenenkin tarkoituksessa.
Miehet vetävät yhtä köyttä, naiset katkovat köyden selän takana. Sen kanssa pitää elää.
En mielestäni kirjoittanut viestiäni kuin ääliölle. Viittaatko joihinkin muihin, kuin tähän keskusteluun? En usko, että olemme tavanneet aiemmin.
...se vie motivaation lukea yhtään mitään, kun arvioi olevansa tyhmä. Tottakai jos pistää opiskelussa kaikkensa peliin, eli ahkeroi, pärjää hyvin, vaikka pitäisikin itseään ihmisenä tyhmänä. Mutta jotta jaksaisi lukea, ei saisi pää olla täynnä murheita. Tai ehkä vähän liioittelen, on tässä rehellisesti myös kyseessä oma laiskuuteni. Mutta jos toisen antamat haukut menisivät ihan äärimmäisyyksiin, silloin voisivat aivot jumittua niin ettei pystyisi enää mitään ajatella (uskoisi niin paljon olevansa ääliö, ettei jaksaisi enää ajatellakaan).
"En mielestäni kirjoittanut viestiäni kuin ääliölle. Viittaatko joihinkin muihin, kuin tähän keskusteluun? En usko, että olemme tavanneet aiemmin"
Tai sitten minulla on vain vääristyneet linssit, joilla katson maailmaa (huono itsetunto). Voi olla, ettet pidäkään minua minään ääliönä, vaan puhut minulle ihan normaalisti niinkuin ihmiselle puhutaan. Mutta välillä vain herkistyn. Ehkä syy piilee menneisyydessä eikä kyseisessä hetkessä jolloin herkistyn (ts. sinun ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään)
sinut tunnistan.
On ihanaa, että otat kantaa viesteihini ja olet sillä tavalla "tavattavissa", mutta pelkään vain möläyttäväni näillä palstoilla jotain todella typerää. Varsinkin kun sinä luet, paineet vain kasvavat.
On myös ihanaa se, että haluaisit tutustua minuun. Niin minäkin sinuun. :) Ehkä meillä olisi jotain puhuttavaa.... etteivät aiheet menisi minnekään pelkkiin vaatteiden väreihin :D
Tarkennus. Siis uskon, etteivät aiheet menisi minnekään vaatteiden väreihin. Sitä tarkoitin.
Kirjoitan huonosti, kun olen ollut vuoden ajan ajattelematta juuri mitään (selviytymiskeino).
...minulle puhumaan. Kävele sinne missä minä olen. Sinä olet rohkeampi! Tämä ei ole mikään jahtausleikki, en ole sentään niin lapsellinen, vaan en ihan oikeasti pysty, vaikka kuinka haluaisin, kävellä sinua kohti ja alkaa jutella.
minkä vuoksi haluaisin tutustua sinuun. :)
jättämään kirjoittamista tähän, vaan haluaisin jatkuvasti kirjoittaa sinulle jotakin (olla tavallaan yhteydessä sinuun). Hupsu kun olen. Nyt todella inhottaa, kun kello on vierähtänyt sen verran että joudun lähtemään vanhasta kodistani soluasunnolleni.
Hyvää yötä
Oletko sinäkin aina, vain ja ainoastaan, kateellinen muille naisille? Tuskin. Ja olethan sinäkin nainen. Nyt sulla on vaan joku down-vaihe, mutta usko pois ettei asiat nyt noin pahasti ole. Kyllähän minullakin on ystäviä, jotka ovat kauniimpia, rumempia, hoikempia, lihavempia, lyhyempiä, pidempiä, eivätkä he tai minä ole heille kateellinen ainakaan negatiivisessa mielessä. Todellakin löytyy niitä yksilöitä, ulkonäöstä huolimatta, jotka ovat todella kateellisia eikä hyvässä mielessä ja myös niitä, jotka asenteillaan ruokkivat siihen. Mutta älä nyt viitsi itseäsi ja muita alentaa luulemalla että kaikki ovat samanlaisia. Hommaudut vain itsevarmempaan seuraan. Kyllä se siitä lähtee! :)
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi,naisten välinen ystävyys todellakin on hyvin pinnallista,miehet vetävät yhtä köyttä ja ovat reiluja toisilleen samaa ei voi sanoa meistä naisista ikävä kyllä..
Minulla on kyllä ollut onni saada todellsia ystäviä, jotka eivät aseta aviomiehen 'etsintää' kaiken muun edelle.
Yksi lapsuudenystäväni kuitenkin oli tätä tyyppiä. Miestä etsittiin epätoivon vimmalla. Ja kun se löytyi, niin ystävyydestä katosi se jokin, hauskuus ennen kaikkea. Ja ystäväni asetti ne ehdot, joiden puitteissa sopii vast'edes toimia.
Nyt, paljon myöhemmin, voin todeta, että tämä ystävyys ei ole mennyt ainakaan parempaan suuntaan...
tekstini ytimeen. Tuota juuri tarkoitan, naiset ovat pelkkiä aviomiehen etsijöitä! Toisista naisista ei välitetä aidosti (kuten ystävästä kuuluisi), vaan merkittävin asia on vain ja ainoastaan mies.
Kyllä minäkin jossain 12-vuotiaana kirjoitin päiväkirjani täyteen tekstejä "minun tuleva aviomieheni.. sitä tätä..", mutta mielestäni tuo on hyvin kehittymätöntä ajattelua ja sitä kuuluisi esiintyä vain jossakin lapsuus viiva nuoruusiässä.