kauhean vaikeaa pakata, ja tehdä lähtöä yhteisestä kodista?
10 vuotta avoliitossa ja nyt kaikki on loppu. 25.8.06 tehtiin lopullinen päätös että erotaan.
Yhteisiä lapsia ei ole, minulla on poika 13 jolle avopuolisoni on ollut ainoa Isä.
Meidän pitää jakaa vain omaisuus, mutta miksi pelkkä materia tuntuu niin pahalta.
Tänään olen yrittänyt pakata ja itkenyt ja itkenyt ja vaikka sain ostettua tänään oman asunnon tuntuu yhä vain pahalta. Yritän välillä siirtää ajatukseni uuteen ja suunnitella miten laitan uuden kodin mutta jotenkin tämän vanhan "repiminen" johon avopuolisoni jää itkettää.
Ja sen lisäksi mietin miten poika ottaa "isän" menetyksen. Tämä on kuitenkin se kaikista Tärkein kysymys MITEN vaikuttaa poikaan, vaikka ei biologinen isä? Kertokaa Te joilla on mahdollisesti vastaavia kokemuksia. Pitääkö "isä" yhteyttä ja hakeeko yhteisiin harrastuksiin, on kyllä luvannut?
Elä sure sitä mitä menetät, ole kiitollinen siitä mitä olet kokenut.
10 vuotta avoliitossa ja nyt kaikki on loppu. 25.8.06 tehtiin lopullinen päätös että erotaan.
Yhteisiä lapsia ei ole, minulla on poika 13 jolle avopuolisoni on ollut ainoa Isä.
Meidän pitää jakaa vain omaisuus, mutta miksi pelkkä materia tuntuu niin pahalta.
Tänään olen yrittänyt pakata ja itkenyt ja itkenyt ja vaikka sain ostettua tänään oman asunnon tuntuu yhä vain pahalta. Yritän välillä siirtää ajatukseni uuteen ja suunnitella miten laitan uuden kodin mutta jotenkin tämän vanhan "repiminen" johon avopuolisoni jää itkettää.
Ja sen lisäksi mietin miten poika ottaa "isän" menetyksen. Tämä on kuitenkin se kaikista Tärkein kysymys MITEN vaikuttaa poikaan, vaikka ei biologinen isä? Kertokaa Te joilla on mahdollisesti vastaavia kokemuksia. Pitääkö "isä" yhteyttä ja hakeeko yhteisiin harrastuksiin, on kyllä luvannut?
Elä sure sitä mitä menetät, ole kiitollinen siitä mitä olet kokenut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja se että tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojesi alta.
Suru on surettava, oikotietä ei ole. Jonakin päivänä yhteiset muistot ilahduttavat.
Nyt vielä tulee kyynel silmään.
Pelottaa. Usko että se menee ohitse sillä se menee.
Saat sen mistä luovut ja paljon enemmän.
Aika näyttää kuinka miehen ja pojan välit säilyy.
Pitkälti kuitenkin sinä voit omalta osaltasi edesauttaa asiaa.
Poika on sen verran iso että pieni muistutus puhelin soitosta isäpuolelle ei ole pahasta.
On totuus että kuitenkin teini-ikäiset ottavat etäisyyttä "vanhempiinsa" joka tapauksessa.
Mies joutuu enemmän kyselemään kuulumisia enemmän itse ja miettimään miten voisivat viettää yhteisiä hetkiä edes silloin tällöin.
Tämä on usein yli vaikeaa jopa biologisille eroisille.
13 vuotias poika saattaa vielä muuttua tässä kohtaa vihamieliseksi mikä vaikeuttaa asiaa.
Rakastaminen ja läheisyyden ylläpito ei tunnu kovin luontevalta ja vaatii kärsivällisyyttä
teiltä molemmilta. Sinulta sekä "isältä".
Sillä kun on alaikäisiä lapsia, ei ole mitään hyväksyttävää syytä erota.
meinaatko että lasten on parempi kasvaa riitasessa kodissa kuin toisen vanhemman luona tasapainoisessa kodissa.
Ja tässä tapauksessa "isä" ei ole biologinen isä.
Lasten sopeutumistaito on hämmästyttävä.
Ja Sinulle kaikkien tilanteet ovat erilaisia joten et voi yleistää.
Olen kokenut vanhempien eron kaksi kertaa. Ensin biologisen isäni ja äitini eron, kun olin parivuotias ja sitten isäpuoleni ja äitini eron ollessani 15-vuotias. Isäpuoleni oli minulle se "oikea isä". Hän vaihtoi nuorempaan vaimoon. Äitini katkeruuden ja vihan ansiosta en ollut isäpuoleni kanssa yhteydessä, se olisi loukannut äitiäni liikaa. Eipä isäpuoleni edes tuntunut välittävän. Jollain lailla katkeroiduin itsekin, tuntui, ettei isä rakastanut minua, että olin vain ylimääräinen rasite hänen avoliitossaan äitini kanssa.
Aikuiset tekevät eropäätöksensä, mutta lasten ei pitäisi joutua eroamaan tärkeästä ihmisestä. Ei ole merkitystä biologisella vanhemmuudella. Tunnut olevan viisas aikuinen ihminen ja pystyt järkevästi suhtautumaan asioihin. Oman tuskasi keskellä ajattelet myös muita.
Kannusta poikaasi ja hänen isäpuoltaan yhteydenpitoon eron jälkeen. Tuleva exäsi on edelleen isä pojallesi, tapahtui mitä tahansa.
Voimia ja jaksamista tulevaan toivon teille kaikille!