Pakko oli tulla tänne avautumaan. Erosin n.4kk sitten poikaystävästäni, minä jätin, sillä tunsin etten ollut tarpeeksi onnellinen, seurustelimme n.3 vuotta. Sen jälkeen on miehiä mennyt ja tullut, jotain viikon ihastuksia ja pidemmällekin olen mennyt mutta en pysty mihinkään täysillä koska mietin koko ajan entistäni ja nähdäänkin melkein joka päivä, hän on ihana, hyvä minulle. en uskalla palata vanhaan suhteeseen, koska pelkään että jätän taas. Eromme tuli vähän liian äkkiä, tai kolme viikkoa mietin asiaa. Aina kun tapailen muita, jos pystyn, mietin AINA tätä entistä ja missä se on ja pelkään jos se saa kuulla että näen muita.Hän rakastaa minua yli kaiken. Miten pääsen tästä ahdistavasta tilanteesta, olen 4kk katsellut jo että jos haluaisin palata yhteen mutten saa aikaiseksi mitään ratkaisua. Hän luulee etten tapaile muita välillä, ja se on kamalaa koska tunnen että minun pitäisi olla hänelle "uskollinen" ja teen tätä salaa häneltä. Nytkin olen tavannut aivan loistavan tyypin, synkkaa hyvin jne. ja tämä tyyppi luulee että siitä tulee jotain syvempää, itse en pysty siihen nyt, vaikka ehkä jossain tilanteessa haluaisinkin. en uskalla jatkaa exäni kanssa, enkä seurustella muiden kanssa vakavasti. pelottaa myös, että jos niin tapahtuu, menetän tämän entiseni lopullisesti elämästäni enkä halua sitä koska rakastan häntä kuin perhettäni ja hän on paras ystäväni. tiedän ettei kaikki aina onnistu kuin haluaisi, mutta kun pystyisi edes kunnolla ihastumaan toiseen, mutten vaan kykene
miten jatkaa elämää eron jälkeen
Anel
31148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muita miehiä.Mielestäni sun ois pitäny vaan surra ja itkeä exääsi niin kauan että ilo alkaa pikkuhiljaa palautua ja vasta sitten alat tapailee muita.Tapailemalla muita vaan sekoitat tunteitasi ja toisaalta kiusaat niitä ketä tapailet, koska et pysty vakavaan...
Mulla on sama tilanne eli jätin exän viikko sitten 9 kk:den seurustelun jälkeen ja tuntuu pahalta kun molemmat vielä rakastetaan,mutta en ollut onnellinen kun ex oli loukannu minua ajoittain aika lailla. Tekis mieli perua sanat mutta pelkään samaa kuin sinäkin että mitä jos palataan yhteen ja mulle tulee se sama henkinen paha olo ja jätän taas.Ei olis oikeen exää kohtaan.
Päätin että nyt suren ja itken tämän pahan olon ja alan sitten tapailla muita, kun en vaan pysty vielä..vaikka kai se vähän toisi lohtua.
APUA,
vasta muutama päivä takana ja olen jo kuoleman kielissä. 9kk ???
Ensin erotaan,halutaan päästä toistesta eroon,koska ei olla onnellisia,koska pärstä tympii..
SITTEN nähdäänkin joka päivä..
-kannattaisi ajatella jätetynkin tunteita,koska jättäjällä ei ole niitä, taikka aivoja tai syndäntä tai selkärankaa.
Miksi erota,jos halutaan vielä olla kavereita?
EN ole koskaan ymmärtänyt jättäviä luusereita,jotka haluavatkin olla kavereita,vaikka ovat saaneet kyllikseen ihmisestä.
-Eivät kaveritkaan silloin näkisi toisiaan.
Kumpa kukaan ei rakastuisi,siitä on haittaa vain kaikille.