Eli olen seurustellut nykyisen naisystäväni kanssa vasta reilun vuoden. Ollaan monesti puhuttu siitä kuinka jotku voivat pettää puolisoaan ja vannottu toisillemme ettei meidän välillämme ikinä niin kävisi!
Nyt, kun viikonloppuna baari-illan jälkeen kävi niin, että ajauduin häntä pettämään toisen naisen kanssa. Olo on ollut tämän jälkeen niin hirveä että TIEDÄN, etten ikinä enään niin tee! Miten joku voi olla näin vitun idiootti että menee tekemään jotain tällaista äärimmäisen tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle! Katumus on aivan sanoin kuvailematon! EN IKINÄ ENÄÄN!
Tekisi mieli kertoa tästä hänelle, mutta pelkään että suhde saattaisi kaatua siihen. "se mitä sydän ei nää, sitä sydän ei sure" pitää paikkansa, mutta minun sydän on halkeamaisillaan tuskasta jonka olen itse aiheuttanut.
Siksi täällä prkl suomi24:ssa tällaista säälittävää kirjoitan, jotta saisin edes johonki tätä pahaa oloa purettua.
Nyt, kun viikonloppuna baari-illan jälkeen kävi niin, että ajauduin häntä pettämään toisen naisen kanssa. Olo on ollut tämän jälkeen niin hirveä että TIEDÄN, etten ikinä enään niin tee! Miten joku voi olla näin vitun idiootti että menee tekemään jotain tällaista äärimmäisen tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle! Katumus on aivan sanoin kuvailematon! EN IKINÄ ENÄÄN!
Tekisi mieli kertoa tästä hänelle, mutta pelkään että suhde saattaisi kaatua siihen. "se mitä sydän ei nää, sitä sydän ei sure" pitää paikkansa, mutta minun sydän on halkeamaisillaan tuskasta jonka olen itse aiheuttanut.
Siksi täällä prkl suomi24:ssa tällaista säälittävää kirjoitan, jotta saisin edes johonki tätä pahaa oloa purettua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mene ja kerro. Kerro, että perskeles kävi näin. Ja kerro miten toista rakastat.
Valheelle ei voi suhdetta rakentaa.
Sä olet virheen tehnyt, kanna vastuusi.
Ite ole joutunut petetyksi. N. kuukausi sitten sain mieheni siitä kiinni. Olin yrittänyt asiaa "lypsää" hänestä ulos jo pari kuukautta. Hän ei tunnustanut. Elikkä, kun sitten sain hänet kiinni pettämisestä, jäi hän kiinni myös valehtelusta. Ja se tuntui h-vetin pahalta.
takuulla itsekin tietää jos sinua on petetty.
Sinullahan on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko kerrot ja otat sen riskin, että toinen lähtee kävelemään. Joka on jopa todennäköistä reilun vuoden suhteen jälkeen. Enpä usko, että noin lyhyen suhteen aikana on oikeastaan kehkeytynyt mitään niin yhteistä, joka pitäisi toista ainakaan kovin pitkään siinä katsomassa sua.
Toinen vaihtoehto, et kerro. Joudut elämään tämän asian kanssa koko suhteen ajan, kesti se sitten kuukauden tai 30 vuotta. Aika ajoin tuo teko muistuttaa itsestään, vaikka aikaa myöten hälveneekin. Katumuskin vähenee pikkuhiljaa, kun kiinni jäämisen mahdollisuus vähenee. Ajatusmaailmasi "kovenee" pikkuhiljaa. Myöhemmissä riidoissa ajatus hiipii mieleesi, että sinulla on "jotain", jota toinen ei tiedä. Myöhemmin saatat jopa antaa teollesi oikeutuksen, jostain mitättömästä syystä. Olet ehkä ihana kumppanillesi ja yrität hyvittää tekoasi. Jossain vaiheessa tulee se piste, kun olet mielestäsi hyvittänyt jo kumppanillesi tuon teon.
Ehkä sinusta tulee jopa ihannemies, kun aika ajoin syyllisyys painaa ja hyvität tekoasi.
Mutta se, että et lipsahtaisi enää koskaan uudestaan... Sano mitä sanot. Mä en usko.
... unohtui vastata otsikon kysymykseen. En kertoisi.
Tekemätöntä ei tekemättömäksi saa...teit toiselle sen mitä ei olisi tarvinnut ehkä tehdä...petit.
Miksi?
Ehkä olisi parempi kertoa että suot toisellekin aiheen miettiä haluaako kanssasi olla..oikean minäsi kanssa..ehkä voisit suoda hänellekin mahdollisuuden vierailla edes kerran jos itsekin sitä kerran harrastit...;)...ehkä hänkin fantasioi jo vieraasta jos itsekin sitä teit...;))...häpeä...ja kerro.
Jo nyt valehtelet itsellesi kun sanot, että ajauduit pettämään. Ei ole olemassa ajautumista vaan itse halusit ja valinnan teit. Valitsit, että seksiseikkaulu on sinulle tärkeämpää kuin väittämäsi rakkaan ja tärkeän ihmisen luottamus ja rakkaus. Kärsi seuraukset ja kerro.
kärsi nahoissasi - mutta älä kerro !!
jos et siis halua suhteesi kenties kaatuvan !
Suhteen jatkuminen ei ole enää pettäjän vallassa. Hän itse halusi tehdä oman päätöksensä pettää kysymättä puolisolta joten vähin mitä hän voi tehdä on antaa jatkosta valta puolisolle.
Vaikka en voi millään muotoa hyväksyä tekoasi, niin kuitenkin olen sitä mieltä, että ÄLÄ KERRO!
Kyllä asia on niin, että mitä ei tiedä, sitä ei sure. Hyvä, kun otat nyt opiksesi ja tiedät, että tällaista ei tapahdu enää koskaan.
Ehkä sinun piti tämä kokea, että ei tarvitse enää missään vaiheessa miettiä ja himoita muita naisia. Nyt tiedät mitä se on! Vain suuren tuskan sait sydämeesi.
Nyt voit keskittyä vain rakastamaan ja hellimään naisystävääsi. Ja kun ajattelet mitä voisit menettää, niin sitä paremmin pystyt rakkautesi osoittamaan.
Oma tuskasi sinun on nyt vain kestettävä. Ulkoile ja urheile silloin kun olosi on pahimmillaan. Ehkä se auttaa. Ja ajattele positiivisesti, että kyllä sinä pystyt sen "pahan! unohtamaan ja unohda myös. Uskon, että mitä nopeammin saat tekemäsi mielestäsi ja lakkaat ajattelemasta sitä, niin sitä nopeammin pystyt sen unohtamaan.
Voimia sinulle ja onnea teidän yhteiselle elämällenne!
Mielestäni oikeuteni oli kertoa se hänelle. Tässä sitä nyt ollaan. Ei enään tiedetä pystyykö ikinä enään antamaan anteeksi. Olen totaalisesti rikkonut hänen sydämen. Tekisin mitä vain paikatakseni sen ja tiedän itse ettei tämä ikinä tulisi toistumaan.
Mutta miten sen toiselle todistat? Sanat eivät merkitse, vaan teot. Jos hän antaa anteeksi voin sen vain omilla teoillani todistaa. Jos ei anna? Mitäs sitten? Ainakin tulee olemaan oman itseni kanssa ongelmia ja kauan. Ja kun tämä ei edes ole ainoa huolen aihe elämässäni. Mitenköhän tämän kestän..
...mutta olisit miettinyt näitä ennen kuin aloit pettämään niin ei olisi kummallakaan nyt pahamieli. Ihmiset tekee valintoja ja seuraukset on kärsittävä.
Kommenttini tilanteeseesi on, että varaudu pitkään prosessiin. Mieheni kertoi minulle pari vuotta sitten tämän "saman jutun" kuin sinä ystävällesi. Asia on meillä käsittelyssä edelleen. Nöyryytys on ollut niin valtava, etten ole päässyt siitä yli vieläkään kokonaan. Luulin, että näin voi käydä vain "muille".
Suurin apu ja pelastus on ollut, että mieheni on laittanut 110 prosenttisesti itsensä likoon tapahtuman jälkeen. Hän jaksaa sanoa ilta toisensa jälkeen, että pitää minusta, on pahoillaan, eikä ikinä teksi niin uudestaan. Ja edelleenkin sen kuuleminen tuntuu hirvittävän tärkeältä.
Joku toinen ehkä pystyy nopeampaan "toipumiseen", mutta meillä 15 vuoden aikana rakennettu luottamus ei ole, karille karahdettuaan, parilla anteeksipyynnöllä ollut paikattavissa.
Nyt parin vuoden ja molemminpuolisen kovan työn jälkeen, voin sanoa että eiköhän tästä selvitä. Ja on myönnettävä, että positiivisiakin asioita tästä episodista on löytynyt! Mutta siitä huolimatta tulee edelleen niitä hetkiä, jolloin minun tekisi mieli rikkoa muutamia lasiesineitä silkasta pettymyksestä.
Jos siis haluat pelastaa jotakin, niin kovalla työllä se on varmasti tehtävissä, mutta älä odota mitään pikapalkintoa rehellisyydestäsi.Ja täsmennyksenä on sanottava, että kaikkien itkujen jälkeen olen kyllä kallistumassa kuitenkin tälle rehellisyys -linjalle, jos ollaan aidon parisuhteen perässä. Sillä vaikka olen tästä tunnustuksesta ollut käsittämättömän masentunut ja allapäin, niin itsestäni ja elämästä olen kuitenkin oppinut yhtä ja toista uutta.
Niin että onnea matkaan ja pitkää pinnaa...
Kyseessä on satunnainen ja ainutkertainen hairahdus. Jos kerran tiedät ettet tee sitä toiste, niin mieleistäni tuotat vain turhaa tuskaa kertomalla. Olosi helpottuisi jos kertoisit, mutta naisystäväsi olo tulisi pahaksi. Minusta sinulla kuuluukin nyt olla jonkin aikaa paha olo, mutta ei ole mitään syytä siirtää omaa pahaa oloaan syyttömälle osapuolelle.
Mieti asiaa itseksesi, myönnä tehneeesi väärin, pode omantunnontuksia ja sitten - anna itsellsei anteeksi. Pettäminen ei ole pahinta mitä voi tehdä toiselle parisuhteessa. Tällä palstalla siitä asiasta pidetään aivan liian suurta meteliä. Olennaista parisuhteessa on se miten toista kohtelee yhdessä ollessa, ei se mitä tekee silloin kun ei olla yhdessä. Eikä toista ihmistä voi omistaa.
Minun poikaystäväni kerran tunnusti minulle pettäneensä minua kerran, selittäen että oli pakko kertoa kun oli niin paha olo, ja nyt kun hän on saanut sanotuksi, on parempi olo.
Vastasin: " Halusit siis vain päästä pahasta olostasi? Eikö sinulla omasta mielestäsi saa olla paha olo tuollaisen jälkeen? Entäs minä, arvaa tuliko minulle tuon kuulemisesta parempi olo? Sinähän vain siirsit pahan olosi minulle, MIKSI??? "
Ai siis olisitko mieluummin halunnut että hän pettää sinua seläntakana ja vielä valehtelee päälle...?????
Älä kerro, jos asia vain tulee pysymään salassa ja pystyt itse elämään sen kanssa. Kertomalla saat aikaan vain ääretöntä tuskaa.
Nyt kerrottuani voin sanoa sen, että ei olisi ikinä kannattanut kertoa sitä. Olisi vain pitänyt kärsiä se tuska omissa nahoissa ja ottaa opiksi. Olisimme edelleen onnellisia ja hän olisi innoissaan tulossa meille viikonlopuksi. Nyt tilanne on se, että yritetään vielä jos hän pystyisi alkaa vielä joskus luottamaan minuun ja antamaan anteeksi.
Mietityttää se että voiko siinä onnistua kun me nähdään vain viikonloppuisin tai vain joka toinen?
varmasti sinua harmittaa kun et voi syödä kakkua ja säilyttää sitä myös. Ihan oikeutetusti nainen ottaa miettimisaikaa olethan osoittautunut epäluotettavaksi. Aikaa se vie mutta jos todella kadut tekoasi etkä vain kiinni jääntiä jaksat odottaa.