Seksin frekvenssi

Itse naisena pidän siitä että saan tehdä aloitteen, jotenkin miehen aloitteen teko on niin suoraviivaista että se ei tunnu hyvältä. Hän ei osaa vieläkään lähestyä kuten haluaisin, eli menee suoraan asiaan ja kahmaisee perseestä : S

Oma tapani on vietellä, eli pukeutua kauniisiin asuihin ja flirttailla. Olen silloin valmiimpi ja nautin enemmän.

Pitkä avioliitto syö läheisyyttä, ainakin meillä. Mutta kovasti yritän saada sitä takaisin ja tarkoitus olisi viettää lähiaikoina "kuherteluloma" ilman penskoja jaloissa.

Luulisin että useimmat vaimot arvostaisivat erotiikassa sitä miehen lähestymistapaa, eli ei oteta omistajan ottein sieltä perseestä ja tisseistä kiinni vaan hienovarainen viettely olisi ehkä kiihottavampaa?

Halut ovat varmaankin kiinni paitsi suhteesta ja yleisestä elämäntilanteesta niin myös hormoneista, iästä, terveydestä.

Minulla on aina olleet kiusallisenkin kovat halut. uskon, että minulle on vain ripautettu reilusti jotain hormonia. Elämä kun on muutakin kuin pelkkää n***ista ja koskapa olen yh-sinkku on ko. asia ollut joskus"ongelma". Miestä en ole kumminkaan halunnut lasteni elämää pilaamaan ottaa.

En minä voi tietystikään tietää, millaista se halukkuus pitkässä avioliitossa olisi. Olen joskus ajatellutkin, että voisinhan minäkin varmaan kyllästyä "siihen". Sinkkuna on helppo vierestä ihmetelläm, että miten niin ne halut menee....

Se, mitä halusin sanoa: nyt kun olen melkein 50, olen minäkin huomannut, että panetus (sorry sana) alkaa hieman helpottaa. hormonien vaikutus on yksilöllinen. Jos halut alkavat hiipua liikaa, ja niitä tulisi olla niin vaimosi kannattaisi käydä gynellä, jos hän on jo 40.

Minä kyllä vielä kerran päivässä "kestäisin", niin luulen. Minulle hiipuminen on kumminkin vain helpotus. Aiemmin oli halut päällä usein aamusta iltaan. Mikä on normaalia...ei kai sitä olekaan. Sellaista yliseksillisyyttä nykyajassa ihannoidaan. Voin kumminkin sanoa, että se on kiusa sekin, ei mikään onnen lähde.

nainen ja ikäväkyllä haluaisin seksiä vielä päivittäin, mutta mieheni taas ei. Hänelle riittää kerran pari viikossa.
Odottelenkin aikaa josko luonto tekee tehtävänsä ja vie minulta enimmät halut. Olen ollut koko ikäni seksuaalinen ja ikäväkseni täytyy sanoa, että olen joutunut käyttämään myös vieraita miehiä...ei voi mitään.

Tuntuu, että melkein joka liitossa sama vika, ettei miehen ja naisen halut kohtaa.
Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta, mistä moinen mahtaa johtua? Omituista ettei sellaiset ihmiset kalahda yhteen, joiden halut menisi tasan.

Olemme mieheni kanssa tällainen tavallinen " halut eivät kohtaa"- pari. Aina on telkussa jotain "hyvää" ohjelmaa, netissä hommaa, väsyttää jne. seksi miehen kanssa ei kiinnosta. Mieheni ei koskaan vonkaa, mutta aloitteestani alkaa kyllä hommiin aina.

Kuitenkin minä käyn päivittäin seksipalstoilla lukemassa tarinoita ja ruokin mielikuvitustani- ja tyydytän itseni kerran pari päivässä. Ajattelen seksiä paljon, haaveilen muista miehistä, mutta ENITEN siitä, että joskus löytäisimme läheisyyden ja intohimon, RAKASTELUN mieheni kanssa. Seksi mieheni kanssa toimii sellaisella tasolla kuin itsetyydytyskin, eli tyydytyksen saan fyysisesti, henkisesti en. Seksiä harrastamme ehkä kerran kuussa/kahdessa. Säälittävää eikö totta.

Kiltti mieheni kesti ilman seksiä muutaman vuoden tiheydellä n. 3 x vuosi. Ja koko suhteen ajan (15v) seksi on ollut vähän kuin näytös jossa emme ole itse mukana. Emme ole siis RAKASTELLEET vaan puhumattomina, arkoina ja vieraina panneet kun olen viitsinyt ja vaivautunut antaa. Vaikka olen ollut aina mielettömän seksuaalinen, tyydyttänyt itseäni 6v asti, pukeutunut seksikkäästi ja hankkinut nuorena paljon seksikokemuksia, en kuitenkaan ole uskaltanut miehelleni antautua. Nyt vasta tajuan että kaiken perustana on antautuminen, ja halun uskaltaminen. Ja mitä useammin seksiä saa, sitä useammin tekee mieli. Jos tulee liian pitkä tauko, ainakin minulla, naisena, koko homma alkaa kainostuttaa. Ei enää uskalla "nöyrtyä" niin alkukantaiseen ja kaikki kuoret riisuvaan hommaan. Ehkä myös äitiys muuttaa naisen rakkautta niin että lapsille annettava hellä, äidillinen rakkaus vie tilaa seksuaaliselta rakkaudelta. Ne jotenkin sekoittuu.
Kerron miten suhde mieheeni ja omaan seksuaalisuuteeni muuttui: Elin salasuhteessa 2 vuotta! Tarvitsin varmasti valloituksen kokemuksen ja kipinän, tulisen, intohimoisen ja kaiken täyttävän himon. Tahdoin olla joku muu kuin pullantuoksuinen arkiäiti. Elin näytöstä, jossa "annoin palaa" enkä aina edes tuntenut itseäni. Se oli minulle kasvun ja itsetutkiskelun paikka. Tätäkö haen? Että joku rakastuu minuun? Että joku muu himoitsee? Olen rakastanut aviomiestäni 15 vuotta enkä vieläkään ole uskaltanut olla hänelle se aito ja todellinen seksin nautintoon heittäytyvä NAINEN! Helppoa oli näyttää se vieraalle miehelle, muttei omalle. Vaati itseltäni kovan koulun, itsetutkiskelun ja kasvun ennen kuin tajusin, että minussa itsessäni on kaikki avaimet. Lopetin suhteen, aloin nähdä aviomiehessäni haluttavan miehen ja mikä parasta! Uskalsin puhua meistä, avioliitosta ja seksistä! Sen jälkeen on seksihalut molemmin puolin löytyneet. Olemme rakastelleet joka päivä, joskus useamminkin. Halusta, rakkaudesta ja siitä ihanasta tunteesta että hän on minun ja minä hänen. Koko loppuelämän ajan jos hyvin käy.
Ja vielä tiedoksi: En kertonut miehelleni suhteestani. En tahtonut aiheuttaa hänelle ikuisia arpia ja tietoa siitä että hänen vaimonsa itsekunnioitus on käynyt noin alhaalla. Nuolen vieläkin salasuhteen haavoja, mutta nyt saan kaksin verroin enemmän rakkautta omalta mieheltäni. Kaikki minkä tein oli väärin molempia miehiä kohtaan. Toista petin ja toista käytin hyväksi. Kadun sitä, mutta rehellisesti sanoen, löysin itseni ja avioliittoni! Heräsin ikään kuin ikuisen rakkauden ja avioliiton uskoon! Vittu miten pitkään meni ennen kuin tällainen narsisti tajusi että rakkaus ja seksi lähtee omasta itsestä ja toisen huomioimisesta. En tiedä mitä tapahtuisi jos mieheni saisi tietää, mutta tämä tarina on joka tapauksessa eletty. Sille en voi enää mitään.
Vähän eksyin aiheesta, mutta kiteytykseksi: useat naiset pihtaavat arkuuttaan ja sitä etteivät itse osaa psyykata itseään haluamaan miestä. Kun itse tekee aloitteen, uskaltaa puhua ja avautua, lähestyy mieskin muuten kuin tissit-perse-tyylillä.
Ja miehille: Vetäkää mieluummin vessassa käteen kuin teette seksistä rutiininomaista pakkopullaa!
Ja vielä: en missään tapauksessa kannusta ketään salasuhteeseen. Se on hirveää puristusta, valehtelua ja syyllisyyttä!

seksielämäni melko myöhään, 18-v:na ja otinkin sitten varsin kiivaan alun. Ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni olikin erittäin seksuaalinen, harrastimme joka pv seksiä väh. kerran. En kuitenkaan harrastanut sitä itseni vuoksi, vaan siksi, että mieheni olisi pitänyt musta-oli ns seksiaddikti. Kun tämä suhde meni sitten poikki, päätin etten enää anna vain toisen halusta. Nykyinen mieheni saikin sitten heti alusta alkaen vähemmän ja enemmällä vaivalla. Oli ihanan ymmärtäväinen ja sain pikkuhiljaa parannella itsetuntoni kokemia loukkauksia. Sittemmin kymmenvuotisen suhteemme aikana on ollut hyvin erilaisia kausia. JOskus, kun olen väsynyt ipanien hoidosta ja koen jääneeni yksin henkisesti, olen kovettanut itseni kaikilta tunteilta ja sen on myös mieheni saanut tuta. Tällöin on meillä ollut jopa us vko:jen taukoja seksistä. Sitten kun saan purettua ahdistukseni, yleensä itsekseni ystävien tukemana, niin alan jälleen yrittämään. Muistan, että miehille rakastelu on sitä rakkauden osoitusta (näin mulle on väitetty) ja jos sitä annan enemmän, niin saan myös sitä läheisyyttä ja tukea sitten enemmän vuoroin. Joskus toimii, yleensä ei. Toki nautin seksistä aina ja sekin pitää paikkansa, että mitä useammin harrastan, sitä useammin haluan.
Miehen olis hyvä muistaa, että naiselle se miehen ulkomuoto tai elin ei ole se suurin kiihotin, vaan koskettelu pitkin päivää, pieni vikittely ja flirtti ilman painostusta. Kyllä tavallinen nainen siitä innostuu ja jopa saattaa iskeä kimppuun, kun kokee olevansa haluttu. Itse haaveilen usein seksistä ja haluaisin tehdä mukavia yllätyksiä miehelleni (esim stripata/lap dancia tms), mutta edelleen -vielä kymmenen vuoden jälkeen!- koen olevani sen verran puutteellisen näköinen juuri kriittisistä kohdista, etten viitsi ohjata huomiota niihin liikaa. Järki sanoo yhtä, mutta tunteet ja pelot toista. Entä jos se mielessään ajattelee, että onpas nyt kamalan näköinen, mutta ei kai parempaa nyt saa, joten....? Entä jos se nauraa?! Odotan vain sitä, että mieheni sanoisi juuri ne oikeat sanat: olet kaunis joka kohdastasi. Luulisin, että tämä vapauttaisi ainakin oman seksuaalisuuteni vielä lopullisesti. Sori vuodatukseni ap, kysymyksesi herätti vaan tunteita niin paljon. Itsekin olen kuulemma kaunis nainen, eli monikaan ei uskoisi mulla olevan tällaisia estoja, mutta pitää muistaa, että kauneus on katsojan silmässä.

Olen itse 50v ja mieheni 60 v. 15 vuotta yhdessä. Olen tullut siihen tulokseen että se seksuaalinen hyvinvointi vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, koko perhe on tyytyväinen, kun se parisuhde siltä osin toimii. Kaikki ovat ikäänkuin kaikenaikaa hyvällä tuulella. Minun mieheni on oikeastaan herännyt vasta nyt siihen ajatukseen, että kyseessä on nautinto, josta ei hevin kannata luopua vaan nimenomaan nautiskella niinkauan kuin jaksaa. Harrastamme tätä puolta n. 5 kertaa viikossa, siis aina ei jaksa. Siitä romanttisesta kynttiläillallispuolesta en ymmärrä yhtään mitään. Minusta pelkkää naistenlehtien hömpötystä. Ehkä välillä voisi kuoria sen suklaakuorrutuksen pois ja kohdata puolisonsa naisena ja miehenä ja vapautua mahdollisista estoistaan???Ihanaahan tämä tällainen on... Mielestäni kaikki muukin järjestyy elämässä, kun seksipuoli oikeasti toimii ja on tyydyttävää... Meillä ainakin toimii.

tuon "ongelman" kanssa. Seksi sujuu meillä ihan hyvin, kunhan ottaa huomioon, ettei vaimo ikinä kerro, vaikka kysyis, mikä tuntuu hyvältä.
Hän ei ikinä tuo sanoilla esiin mahdollisuutta että ohimenevä kosketteluni, satunnaiset suukot ym, huomionosoitukset toisivat hänelle mieleen seksin, ei toki, miehen hommaa pyyteleminen.(Onkohan "ruodussa pitämistä") Rasittavaa kun puhutaan tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta avioliitossa ja kuitenkin rakastelutauko on kuukausien mittainen, jos aloite jää vaimolle.. aina olen "hävinnyt" ja tehnyt aloitteen. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta omanarvontunnon vuoksi olisi hienoa kuulla olevansa haluttu, siis kuulla se kotona. Kylällä sen kyllä kuulee ja siellä se omanarvontunto sitten nousisi pyytämättä. Mutta meneppäs muille teille, on se eron paikka välittömästi kiinnijäätäessä.
Siis mikä siinä on naiselle niin vaikeaa KOTONA sanoa haluavansa rakastella miehensä kanssa.
Huolestuttaa se, että jos vaimo onkin rehellinen, eikä siis halua rakastella kanssani...?
Naisilla on muutenkin tosi jyrkkä suhtautuminen "pettämiseen", vaikka suurin osa miehen seikkailuista johtuu siitä että miehet ovat tasan yhtä huonoja keski-iässä sanomaan ei, kuin vaimonsa olivat 15-20 vuotiaina. Keski-ikään mennessä naiset oppivat kyllä tuon EIn käytön, ajattelematta lainkaan mihin se johtaa.
Rasittavuutta miehille lisää vielä tuo ajatusmaailman loogisuus ja suoruus, mikä ei päde enää naisten ajatusmaailmassa.
Yleensä tuntuu, että naisten tiukka suhtautuminen avioliiton "pyhyyteen" antaa heille mahdollisuuden
heittää hepulaksi koko avioliiton hoito.
Olisiko siinä sittenkin joku jippo, kun Nainen "pääsee" naimisiin, eli "saa miehen". (Mutta mihin tarkoitukseen?)