Äitini eli köyhähkössä 9lapsisessa perheessä lapsuutensa . Isä kuoli kun äitini oli 9v ja 6vuotta myöhemmin kun äitini oli 15v. Äitini on ollut "reppana" kai lapsuudesta lähtien. Tyytymättömyyden elämäänsä äitini on usein ilmoittanut mutta muuttamaan sitä hän ei ole koskaan alkanut. Vanhempani muuttivat ennen meitä lapsia isän vanhempien kotiin ja mummoni on ollut aina "tyranni" joka on haukkunut äitiäni paljon.
Meitä lapsia on kaksi . Tytöt 25v ja 21v (minä olen jälkimmäinen) Sisareni on aina ollut vahvaihminen ja omapäinen johon äiti menetti valtansa aikoja sitten . Minä olen ollut koulukiusattu yms niin olen ollut äidin "lemmikki" koko elämäni. Tämä osa on vain ollut raskas koska äitini on halunnut kyllä että pärjään ja pitänyt lohduttamisesta yms mutta kun vahvistuin liikaa niin matto piti vetää jalkojeni alta että tarvitsisin häntä taas. Välillä äiti oli rakastava ja välillä haukkui lapsensa ja piti riesoina. Koulukiusaamiseni johti siihen etten halunnut kouluun mennä ja äitini päässä tämä asia meni näin että en suostunut menemään koska halusin kiusata häntä ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Isä oli paljon maatilan töissä eikä ottanut mihinkään asioihin pahemmin kantaa . Tässä maailmassa minua on loukannut pahiten oma äiti! Haukkunut tyhmäksi,läskiksi,idiootiksi ja kohtelee kuin 5vuotiasta... Mitään en saisi tehdä mikä hänestä on tyhmää tms. Sisareni on suht järkevä mutta hänen nyt on sellainen että hänen ajatukset ja teot on järkeviä ja muut jotka tekee toisin on tyhmiä ja idiootteja. Kumma kun oma äiti tai sisko ei tunne minua. Oletukset minusta ja ajatuksistani on ihan ihmeellisiä eikä niitä pysty muuttamaan koska jos haluaa selittää niin vastaus on että en jaksa jauhaa tästä asiasta. Jo aikoja sitten huomasimme siskoni kanssa että äitimme puheisiin ei voi luottaa! Äitini mielellään antaa minulle esim rahaa ja ostaa tavaroita mutta sitten kun en tee jotain miten hän haluaa tulee kauhea valitus virsi kuinka hän on kaikkensa tehnyt ja mitä olen sellainen ja sellainen ja puolen tunnin itku. Äitini harrastaa kiristystä ja uhkailuakin! Niinkuin olisin heidän rahavarojen varassa tms. Äitini hyväksyi rinnalleni miehen joka oli täysi lässykkä ja jonka äitini pystyi kietomaan ihanalla anoppi esityksellään pikku rillinsä ympärille ja pääse vaikuttamaan meidän elämäämme nyt kun minulla on mies josta tietää ettei todellakaan suostu sellaiseen eikä hyväksy ja sanoo suoraan mielipiteensä niin mies on kuulemma hullu ja tästä pitää päästä eroon ja ei ole kotiin kuulemma sen miehen kanssa asiaa! Äitini jopa sanoi että ostaa minulle haluamani 50€ maksavan dvd soittimen jos heivaan sen miehen! Siis herranjumala vaihtaisin elämäni miehen johonkin helkutin dvd soittimeen ? Onko kaikki kotona ? Jotku lääkkeet varmaan jäänyt ottamatta . En ole niin materialisti kuin hän kuvittelee.... Kuva minusta on hänen oma tekemänsä millaisena haluaa nähdä minut. Pienenä heikkona ja surkeana joka tarvitsee äitiään ja ei suostu siitä päästämään irti koska tieto ettei hänen lapsensa tarvitse häntä 24h/vrk olisi liian murskaava. Hassua tässä on se että olen asunut n5 v yksin 180km päässä äidistäni. En haluaisi välejä laittaa poikki mutta minulla on todella paha olla ja en jaksa enää! Miten tässä selviää ja mikä olisi paras vaihtoehto? Pitääkö tosiaan katkaista tylysti välit että saan oman elämäni itselleni ? Kuka haluaa kuunnella kun oma äiti haukkuu tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi ? Eikö hän tajua millaiset traumat se on jättänyt että äiti tekee sellaista kun lapsi on ala-aste ikäinen vielä!!! Oma äiti on oma äiti mutta nyt alkaa tuntumaan ettei tämä rakkaus omaa äitiä kohtaan riitä enää.
Meitä lapsia on kaksi . Tytöt 25v ja 21v (minä olen jälkimmäinen) Sisareni on aina ollut vahvaihminen ja omapäinen johon äiti menetti valtansa aikoja sitten . Minä olen ollut koulukiusattu yms niin olen ollut äidin "lemmikki" koko elämäni. Tämä osa on vain ollut raskas koska äitini on halunnut kyllä että pärjään ja pitänyt lohduttamisesta yms mutta kun vahvistuin liikaa niin matto piti vetää jalkojeni alta että tarvitsisin häntä taas. Välillä äiti oli rakastava ja välillä haukkui lapsensa ja piti riesoina. Koulukiusaamiseni johti siihen etten halunnut kouluun mennä ja äitini päässä tämä asia meni näin että en suostunut menemään koska halusin kiusata häntä ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Isä oli paljon maatilan töissä eikä ottanut mihinkään asioihin pahemmin kantaa . Tässä maailmassa minua on loukannut pahiten oma äiti! Haukkunut tyhmäksi,läskiksi,idiootiksi ja kohtelee kuin 5vuotiasta... Mitään en saisi tehdä mikä hänestä on tyhmää tms. Sisareni on suht järkevä mutta hänen nyt on sellainen että hänen ajatukset ja teot on järkeviä ja muut jotka tekee toisin on tyhmiä ja idiootteja. Kumma kun oma äiti tai sisko ei tunne minua. Oletukset minusta ja ajatuksistani on ihan ihmeellisiä eikä niitä pysty muuttamaan koska jos haluaa selittää niin vastaus on että en jaksa jauhaa tästä asiasta. Jo aikoja sitten huomasimme siskoni kanssa että äitimme puheisiin ei voi luottaa! Äitini mielellään antaa minulle esim rahaa ja ostaa tavaroita mutta sitten kun en tee jotain miten hän haluaa tulee kauhea valitus virsi kuinka hän on kaikkensa tehnyt ja mitä olen sellainen ja sellainen ja puolen tunnin itku. Äitini harrastaa kiristystä ja uhkailuakin! Niinkuin olisin heidän rahavarojen varassa tms. Äitini hyväksyi rinnalleni miehen joka oli täysi lässykkä ja jonka äitini pystyi kietomaan ihanalla anoppi esityksellään pikku rillinsä ympärille ja pääse vaikuttamaan meidän elämäämme nyt kun minulla on mies josta tietää ettei todellakaan suostu sellaiseen eikä hyväksy ja sanoo suoraan mielipiteensä niin mies on kuulemma hullu ja tästä pitää päästä eroon ja ei ole kotiin kuulemma sen miehen kanssa asiaa! Äitini jopa sanoi että ostaa minulle haluamani 50€ maksavan dvd soittimen jos heivaan sen miehen! Siis herranjumala vaihtaisin elämäni miehen johonkin helkutin dvd soittimeen ? Onko kaikki kotona ? Jotku lääkkeet varmaan jäänyt ottamatta . En ole niin materialisti kuin hän kuvittelee.... Kuva minusta on hänen oma tekemänsä millaisena haluaa nähdä minut. Pienenä heikkona ja surkeana joka tarvitsee äitiään ja ei suostu siitä päästämään irti koska tieto ettei hänen lapsensa tarvitse häntä 24h/vrk olisi liian murskaava. Hassua tässä on se että olen asunut n5 v yksin 180km päässä äidistäni. En haluaisi välejä laittaa poikki mutta minulla on todella paha olla ja en jaksa enää! Miten tässä selviää ja mikä olisi paras vaihtoehto? Pitääkö tosiaan katkaista tylysti välit että saan oman elämäni itselleni ? Kuka haluaa kuunnella kun oma äiti haukkuu tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi ? Eikö hän tajua millaiset traumat se on jättänyt että äiti tekee sellaista kun lapsi on ala-aste ikäinen vielä!!! Oma äiti on oma äiti mutta nyt alkaa tuntumaan ettei tämä rakkaus omaa äitiä kohtaan riitä enää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja jos ei 180kilsaa riitä niin muuta vielä kauemmaksi. Toiselle puolelle maapalloa vaikka.
Verisukulaisuus ei ole mikään lakiin kirjoitettu velvollisuus että ois pakko olla tekemisissä. Jos aina on paha olla kun on tekemisissä niin mikset silloin vain laittaisi välejä poikki?
Et voi muuttaa äitiäsi. Tee pesäero kun vielä olet nuori ja ehdit rakentaa kauniin elämän itsellesi. Äidistäsi huolimatta.
olla: Läheisriippuvuutta. itse kärsin samoista ongelmista,jotka on joskus käsiteltävä. loppuun...
voi olla todella julmia omia lapsia kohtaan ja iän mukana se vaan pahenee.
Ota etäisyyttä.
www.narsistienuhrientuki.fi
Muistaakseni osoite on www.narsistienuhrientuki.info
Hyvin tuttua....lueppa juttuni tuossa hieman ylempänä, kun äitini kasvatti minut kieroon ja lopputuloksena katkeruun ja inho äitiäni kohtaan.
Itse olen jo 40 v mies mutta samaa tuossa sinunkin äiti-suhteessa on. Onneksi asut jo noinkin kaukana äidistäsi. Kehotan lyömään suhteen poikki raa'asti, itsenikin olisi se pitänyt tehdä yhtä nuorena. Itse asuin opiskeluajan ja pitkään senkin jälkeen alle 150 km:n päästä kotipaikkakunnastani ja äitini vierailu siellä usein, määräsi asuntoni sisustuksen, kuulusteli mahdolliset naissuhteeni ja toi kasseittain ruokaa sinne vaikken koskaan pyytänyt! Pääsin paremmin eroon myöhemmin kun muutin 350 km:n päähän hänestä. Isäukkoni on noissa asioissa aina ollut taustalla, ja hänellä oli toinen perhe pitkän aikaa joten tapaamiset olivat lapsena aika vähissä.
Älä missään nimessä anna periksi! Jos kumppanisi ei hänelle kelpaa, sano suorat sanat puhelimessa ja luuri korvaan. Itse olen kanssa edelleen vihainen, katkera hänelle kun pilasi lapsuudesta saakka elämääni. En enää halua jatkossa kyläillä siellä, äiti soittelee aina ja kysyy milloin käytte, ja joulun aika on pahinta, oikein tuhahtaa loukkaantuneena kun sanon että vietän joulunpyhät vaimoni kanssa kotonamme. Kamalinta on se, että ajattelen välillä että ei ole enää onneksi kovin kauaa kun äiti kupsahtaa kuolla.
Hei.
Luin tarinasi, ja ihan ihmettelin miten samanlainen se onkaan kuin omani. Juuri hetki sitten meillä oli äidin kanssa riitaa, ja sen johdosta ahdistuin niin paljon että mun oli pakko tulla laittamaan tekstiä.
Olen itsekin koulukiusatttu, koska oon aina ollut aika kiltti tyttö...se on koitunut kohtalokseni. Sitäkin äitini häpesi.."olisit pitänyt puoles"
Olen kyllä kavereille joskus asiasta maininnut, mutta he eivät ehkä ymmärrä...sanovat vaan että äidit ne ovat sellasia ja nauravat päälle...ei se minusta ihan niin ole..olen jo kauan kärsinyt äidistäni ja hänen käytöksestään minua kohtaan.
Olen itse 24 vuotias tyttö, ja äitini on 60, että ehkä ikäerokin tekee mutta silti ei minusta aikuisella ole oikeutta lastaan haukkua. Lapsen kannustus ja ihailu ovat vain kaukainen haave mulla.
Mulle sanotaan aina että oon lihava.-..no okei, olen vähän kesän aikana lihonut, mutta tarviiko se sanoa näin että oon possu. Toiseksi olen kuulemma huorannäkönen kun lähden baariin..KErran riidan aikana äitini korotti ääntään ja sanoi huoraksi..olimme kävelemässä kaupungille ostoksille ja teki mieli kääntyä kannoillani mutta niin minä vain jatkoin matkaa..olin sanaton, en tienny itkenkö vai nauranko.Jälkeenpäin kun sanon niin vähättelee sitä, että olempa herkkä. Ja sitten jos korotan joskus ääntä tai sanon jotain niin mä muka kiukuttelen ja heitä aina mollaan..justiisajuu...ja meidän kotona ei voi rakentavasti ikinä puhua tai korottaa ääntä kun iskä aina että älkää nyt jaksako ...mistää ei voi puhua..kaikki asiat tukahdutetaan, musta ei hyvä juttu. Siitä johtuen en ehkä osaa niin riidellä oikein, vaan tunteet menee yli jne kun en ole tottunut puhumaan, kun aina joku hiljentää mut.joskus tuntuu että voi että mikä perhe mulla on :( joku ehkä aattelee et marisen turhasta mutta tää on mulle iso juttu.
Itse koitan olla haukkumatta äitiä vaikka syytä olisi, mutta hän nimittelee juopoksi jne..sitten jos joskus sanonkin vastaan niin saattaa masentua ja itkee kotona, ja iskä soittaa mulle ja ärähtää että mitäs oot äitille sanonu...jep..ja taas sitte hyvittelen ja vähättelen..taidan olla ihan aasi.
tämä juoppo-nimitys tulee siitä KUn satun käymään paikallisessa baarissa välillä laulamassa, sitä ei saisi tehdä. Äitini on absolutisti,muistaa aina mainita ja sanoo että istuu miel.kirkossa kuin baarissa. Ja sanoo aina että voi kun mäkin olisin uskossa.Ai että mua sitten risoo tollanen, jos joskus käyn baarissa, ja olen 24, ja juon siideriä niin ei se musta juoppoa tee. Mitä pitäisi tehdä, en jaksa tätä enää.
Rahajutut menee niin että kun olen opiskelija niin ei nyt kovin hyvin mene rahallisesti..niin aina antaa rahaa, sitten kun käytän sen ja sopiva tilaisuus niin haukkuu tuhluriksi ja et olen riippuvainen heistä jne. Eikö vähän ristiriitaista??? Eli haluaako hän pitää mua avuttomana vauvana vielä vai???
Ja vielä sellanen juttu, että hän patistaa mua ettimään miestä itelleni kun olen sinkku ja hankkimaan lapsia-kun olen kuulemma jo sen ikänen et kaikilla muilla jo on- sekin asia täytyy noin esittää. Kyllä tekee pahaa. Sanoi syövänsä hatullisen paskaa jos löydän miehen itelleni. Sellasta vanhemmuutta.
En tiiä mitä tässä enää teen, tämä tod.masentaa. Eikä asiaa auta että asutaan n.100 metrin päässä toisistamme. Mulla on kauhea näytöntarve tästä johtuen. Tuntuu että vanhemmat ei luota muhun yhtään..Ahdistaa kamalasti..
Jos joillaki jotain neuvoja tai samoja kokemuksia, ja alkuperäisestäkin kirjottajasta olisi kiva kuulla. Ja äiditkin voivat kirjotella mielipiteitääb. Nyt on kaik apu kaivattua.PIlailijat jättäkää väliin.
Moikka
Itseasiassa kyllä pilaa, jos et todella ota etäisyyttä.. Olen paininut saman ongelman kanssa ja luin vihdoinkin, neljän vuoden terapian jälkeen kirjan; Naamiona terve mieli ja Sata tapaa tappaa sielu..
Oma äitini on haukkunut minut piruksi penskasta saakka, olin kiltti ja hiljainen tyttö.. Mutta kun ensimmäisen kerran aloin avautua omista mielipiteistäni, alettiin minua uhkailla ja kiristää..
Aikuisiällä pahin on ollut ehkä nyt kun tuli ero ja olen joutunut vanhempieni nurkissa ikävä kyllä olemaan - tosin parhaimmillaan kaksi päivää pystynyt siellä olemaan, muuten pyörinyt kavereiden tai muiden nurkissa.. Pahin oli siis se, että uhkasivat lopettaa koirani, ellen tule kotiin.. Ja nyt pitäisi jäädä asumaan kaupunkiin, jossa ei mitään hyvää ole tapahtunut..
Ota ihmeessä lopullinen etäisyys ja lue nuo kirjat.. En tarkoita tai diagnosoi, että äitisi olisi narsisti, mutta vakavasti siltä kuulostaa ja silloin on parasta katkaista välit..
Voimia sinulle ja hali!
Hienoa että jaksat puhua asiasta.Tarvitset paljon kuuntelijaa että saat ohjattua elämääsi haluamaasi suuntaan.Suosittelen ottamaan yhteyttä esim .paikkakuntasi perheasiainneuvottelukeskukseen ,jotta voit purkaa asioitasi luotettavassa ja rakentavassa tilanteessa.Itse olen työstänyt omaa menneisyyttäni nyt kolme vuotta ammattiauttajan kanssa ja outo seittimäinen verkko elämästäni on poistunut ja voin nauttia energisenä tulevista päivistä.Tsemppiä tutkimusmatkalle menneisyyteen!