Nyt yleisesti mollataan isovanhempien haluttomuutta hoitaa lastenlapsia.
Millä oikeudella vaaditte omia vanhempianne hoitamaan lapsianne.
Kertokaa ihmeessä minullekin tyhmälle.
Meillä pelleily loppui kun kyse ilmiselvästi oli pelkästään rahasta ja ilmaishoidosta.
Seuraavina uhreina olivat muut sisarukset jotka käytettiin loppuun vuoden sisällä, menoja oli lähes joka viikonloppu.
Lopettakaa lastenne pakkohoidattaminen sukulaisilla ja järjestäkää asiat aivan itse.
Millä oikeudella vaaditte omia vanhempianne hoitamaan lapsianne.
Kertokaa ihmeessä minullekin tyhmälle.
Meillä pelleily loppui kun kyse ilmiselvästi oli pelkästään rahasta ja ilmaishoidosta.
Seuraavina uhreina olivat muut sisarukset jotka käytettiin loppuun vuoden sisällä, menoja oli lähes joka viikonloppu.
Lopettakaa lastenne pakkohoidattaminen sukulaisilla ja järjestäkää asiat aivan itse.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nykyisin tehdään lapsia ja hoidatetaan niitä milloin missäkin, ainaista menoa sinne tänne ja tuonne.
Tehkää lapsia, mutta muistakaa. Hoidatte ne itse ja jos tulee menoa, pakollista ja tärkeää, niin silloin niitä lapsia voi kysellä jotain isoäitiä taikka siskoa, serkkua tai mitä niitä nyt on, hoitamaan. Mutta ei sitä tarvitse juosta tukka putkella joka viikonloppu, ties missä. Hoitakaa lapsenne itse ja lopettakaa se bailaaminen jos niitä lapsia kerran pakko on tehdä. Bailaaminen ei ole tärkeää, eikä pakollista. Sitä voi tehdä sitten kun lapset jo kasvaneet niin isoiksi että pitävät itsestään huolen, silloin tällöin. Lapsi pitää itsestään huolen siinä 13-16 iässä, riippuu lapsesta tietenkin, toinen kypsyy aiemmin kuin toinen, tapauskohtaisesti katsoen tietenkin.
Mistähän se johtuukin että nykyvanhemmilla on niin kovat menohalut että menot on lasten edellä.
Sitten suututaan ja paiskotaan ovia jos isovanhemmat eivät ole valmiita hoitamaan lapsia viikonloppuisin.
Kasvaahan ne lapset ja kapakat on auki vielä 10-15 vuoden kuluttuakin.
Paras on vielä se kun syyllistetään muu perhe hoitamaan, että "mekin JOSKUS? päästäisiin jonnekin".
En minä siskona luvannut hoitosopimusta, kun veljeni keksi alkaa lastentekoon. En ole koskaan edes erityisemmin pitänyt lapsista, mutta nyt tää tyrkyttää vähintään kk:n välein näitä alle viiden vuoden vanhoja lapsiaan hoitoon. Viimeksi melkein otti ja suuttui kun ehdotin, että palkkaisivat keikka-hoitajan ja vielä vaivauduin suosittelemaan heille lähihoitajaksi opiskellutta, lapsirakasta ystävääni. Tiedän vielä, että lastenhoitajan palkkaaminen ei ole heille todellakaan rahasta kiinni, jos voivat kuitenkin kerran kuussa käydä risteilyllä kännäämässä.
Kyllä niitä lapsia kannattaisi tehdä vasta sitten kun on arvot kohdallaan, eikä tarvitse muita syyttää omista valinnoista.
ja vielä koiria kaiken päälle eivätkä ymmärrä että muillakin on elämää.
Tulee pikkuhiljaa vihaseksi ja haluaa muuttaa niin kauas kun pippuri kasvaa.
Lastenhoito on rankkaa ja lapset alkaa pompottelemaan kun tietää että heitä ei saa komentaa kun omat vanhemmat.
Tästä pitäs kertoa enempi mutta monet luulee että on pakko hoitaa ollakseen hyvä mummi tai pappa.
Meni välit kun en suostunut ilmaiseksi kakaranvahdiksi. Eri asia on jos kummankin puolin välillä vahditaan toinen toistensa kersoja mutta lapsettoman sisaruksen hyväksikäyttäminen on törkeää.
Sisarkaan ei ole enään sisar jos ei suostu kakaraperheellisten hyväksikäytettäväksi siksi kai monet eivät uskalla kieltäytyä. Itse en välittänyt välien menettämisestä vaan ilmoitin etten ota yhtään kakaraa asuntooni sotkeen ja riehuun, enkä hoida muuallakaan. Jos lapsia haluaisin hoitaan niin johan tekisin omia.
Joistain sisaruksista tulee todella itsekkäitä ja toisten täytyisi uhrautua näiden itsekkäiden edessä. Jokainenhan täällä voisi alkaa elää yhtä vastuuttomasti, tehdä kakaroita ja alkaa tuuppaamaan röyhkeesti niitä hölmöille sukulaisille niin paljon kun pystyy. Tai voisi ottaa vaikka kymmenen koiraa ja alkaa tuuppaan röyhkeesti ne joka viikonlopuksi toisten ruokittaviksi ja kusetettaviksi.
Toiset osaavat hyväksikäyttämisen taidon ja kehtaavat vielä syyllistääkkin jos joku ei ole niin hölmö että suostuu. Ettäs kehtaavatkin!
Eräs julkimo sanoi lehtijutussa, että hänelle mies on ykkönen, lapsi ei tule siihen väliin. Lapsi saa tottua olemaan muidenkin hoidossa, hän ei elämäänsä muuta jne.
On jo saanut haukkuja joka suunnalta. Lapsi sitoo, sille ei voi mitään. On turha sanoa, että LAPSEN pitää oppia.
Vanhempien asia on oppia itse.
Kolme kertaa kuussa, jopa melkein joka viikonloppu ja aina heti töistä päästyämme perjantaisin ja takaisin sunnuntai-iltasella mökiltä palattuamme. Siis tyttären lapsia ja pojan lapsia vuorotellen. T: Työssäkäyvä mummo 46 v. ja ukki 57 v. Jotta näin.
Onko muuten nykyään semmoinen tapa, jotta ristiäisistä suoraan vanhemmat lähtevät juopottelemaan ja juhlapaikalta poistuvat hoitajat, eli mummo ja ukki, vauvan ja muiden lasten kanssa kotiinsa ? Jopa niin, että riatiäisvieraat jää vielä juhlapaikalle ja päivän tähti viedään jo mummulle ??! Ei ollut ennen. Ennenkuulumatonta ! Näin olemme me ukin kanssa tehneet jokaisen lapsenlapsen syntymän kohdalla, heitä on kolme kappaletta. Mitenkä sitä kieltäytyy, kun ovat NIIN suloisia, vai mitä ?!
Minulla on lapsi, 10kk. En ole kertaakaan vielä jättänyt muille hoitoon, kuin omalle äidilleni yhden kampaajareissun ajaksi.
Minulla ei haluta lähteä baariin, ei mihinkään, jollen saa lastani mukaan.
En juo kotona, mieheni ottaa silloin tällöin vähän. Hänkään ei ole käynyt baarissa, hän ei halua lähteä ilman minua.
Meillä tämä ongelma onkin toisin päin. Mummut tahtoisivat hoitaa ja käskevät reissuun. Me emme halua. Minusta on mukavaa, että mummut tahtoisivat hoitaa, liiallinen innostus heidän suunnaltaan taas ärsyttää.
Minulla on paljon ystäviä jotka hokevat, että minun pitäisi olla mieheni kanssa kahden, mennä ulos välilllä rentoutumaan. Minä vaan en tahdo, sillä minä rentoudun silloin, kun saan olla vain oman perheeni kanssa.
Ei kuulkaa mummot ja papat kaikki nuoret vanhemmat olla mitään hoidattajia.
Minä ja mieheni olemme itse lapsemme saaneet ja itse tahdomme myös lapsestamme nauttia. Eihän siihen ole enää, kuin vähän päälle 17vuotta, kun lapsemme on 18v;)
Meillä ei isovanhempia vaadita hoitamaan lasten lastaan. Ite haluavat lapsen hoitoon ja arvostan sitä aidosti. Lapsella on oikeus myös isovanhempiin ja meillä he kuuluvatkin perheeseen. Tänää mieheni äiti halusi tytäremme yökylään, miksi en olis häntä sinne hoitoon laittanu. Arvostan meidän vanhempien tukea lapsenhoidossa niin kuin kaikessa muussakin. Lapsemme on harvoin yökylässä, vaikka vanhempamme haluaisivatkin hänet useimin hoitoon. Toivottavasti ymmärrät nyt muittenkin kannan asiassa.
ne tahtovat hoitaa lapsiasi viikollakin yökylässä ;)
Miksi ottaa itseensä, jos tietää että tilanne ei ole sama. Ei kai aloittaja nyt kaikkia vanhempia syyllistänyt. On niitä isovanhempia, jotka haluavat hoitaa vaikka koko ajan lapsenlapsiaan ja niitä, jotka eivät. Turha moisesta on ottaa hernettä nenään -teillä asia on toisin......Onhan?
Tähän voi jatkaa melko osuvasti, että onko kelan kotihoidontuella lastaan kotona hoitava kaikkien piika? Itse päätin, että lapsellani on parempi olla kotona, vaikka niukkaahan elo saattaa olla, mutta ehkä onnellisempaa silti, koska työni puolesta joutuisin olemaan aika paljon kotoa poissa ja joku täytyisi lapseni hoitaa, jos mieskin on töissä. Sekä pienimmäisen, että isommat koululaiset. Mutta kas kummaa, nythän on sitten lisäksi tarjolla kaiken maailman elukanhoitoa ja vielä mieheni sukulainen tarjosi omaa lastaan katsottavaksi iltapäiväisin, kun on kuulemma niin huolissaan lapsestaan mihin se joutuu. Ja kun kotona olevalla on aikaa! Aivan riittävästi useamman lapsen äitinä riittää rumpaa kaikessa, mitä omaan perheeseen liittyy, harrastukset ym. rokottavat jo oman aikansa. Sillä päädyinkin tähän "niukempaan" ratkaisuun ja aivan sillä, että minulla olisi enemmän aikaa huolehtia lapsista; menemisistä, tulemisista, ruokailuista ym. Mutta kun kotiin jäät, sinulla on siis sen jälkeen AIKAA ja olet velvollinen huolehtimaan myös muiden asioista sekä kersoista.
haluta.
Jos edes joskus muistaisi tai kyselisi lastenlasten kuulumisia niin sekin olisi jotain.
Itsellä on hyvät muistot omasta mummosta joka kävi meitä silloin tällöin katsomassa ja otti myös muutamaksi päiväksi kesäisin ihan omasta tahdostaan.
ottaisivatkin hoitoon. Meillä on neljä lasta ja ovat isovanhempien luona ehkä kerran vuodessa. Isovanhemmat ovat suht terveitä eikä liiemmin harrastuksia, muttei lapsenlapset mahdu heidän luokse. Tilaa on yllin kyllin, mutta kun lapset meluaa ja tappeleekin joskus. Voi että, sitähän se on.Me ei käydä miehen kanssa ravintoloissa eikä muuallakaan,mutta itse muistan lapsuuteni yöreissut mummun ja papan luona. Erittäin mukavat muistot on jääny kun olin lapsi. Eikö nykyään isovanhemmat halua sellaista sidettä lapsenlapsiin. Isovanhemmuus on muutakin kuin se että muistaa syntymäpäivinä ja jouluna. Kun matkaa mummulaan on alle 10 kilometriä ja vapaa aikaa on. En tarkoita sitä että lasten täytyisi olla siellä viikottain tai päivittäin, mutta itse haluan ainakin sitten kun on lapsenlapsia olla heidän kanssaan ja antaa vanhemmille joskus aikaa levätä ja rentoutua. Tiedän kyllä paljon ystävä perheitä joilla isovanhemmat ovat kokoajan ilmaisia lapsenvahteja ja sitten kiukutellaan kun juuri nyt tällä sekunnilla ei tulla hoitamaan vaikka ollaan jo joka päivä oltu lapsenvahtina. Ei isovanhempien kuulu eikä tartte olla alituiseen lapsenvahtina. Mutta lapset tarvitsevat kuitenkin kiinteän ja lämpimän suhteen isovanhempiin. Voi kuinka kaipaan mummun ja pappan kanssa käytyjä jutusteluja ja leikkejä, autolla ajelua ja kuinka se jäätelökin maistui niin hyvältä ja mummun lätyt. Maistuu ne mummun lätyt vieläkin hyvältä. Iloista syksyä kaikille...
isovanhemmuutta ihan oikealla ja terveellä tavalla. Hieno kirjoitus.
t. eräs isoäiti myöskin
Niin, se on harmi kun kaikki eivät käyttäydy roolinsa mukaisesti. Tuleehan tuolla viestilläsi ainakin kerrottua se, että lapsien saaminen ei välttämättä aina johda perhesuhteiden lähentymiseen, voi jopa olla päin vastoin.
Itse odottavan äidin veljenä en voi olla miettimättä minkälaisena hoitokoneena minua tulevaisuudessa pidetään. Pohdinnan alla onkin teenkö heti selväksi, etten ala lapsia hoitamaan vai otan silloin tällöin hoitoon, josta äitinsä saattaa saada pistoksen kysyä koko ajan hoitajaksi.
Oudointa on ollut huomata, etteivät isovanhemmat siis vanhempani ole olleet mitenkään riemuissaan lapsen tulosta. Toisaalta miksi olisivatkaan. He ovat kuitenkin vasta astumassa pois työelämästä kohti vapaampaa elämää, mikä ei ole täynnä velvoitteita ja titteleitä niiden takana, kuten roolit pappa ja mummo ovat.
Kaikki ei kai vaan aina mene yleisen käsikirjoituksen mukaan, vaan jokainen kirjoittaa elämänä itse.
sitä, että olen pahoillani lasteni puolesta kun tuntuu ettei heille tule minkäänlaista sidettä isovanhempiin. Kyllä meillä ekasta lapsenlapsesta iloittiin mutta nyt kun olemme saaneet omasta tahdosta neljä tenavaa niin eipä kiinnosta enää. Olisi mukavaa jos isovanhemmat ottaisivat joskus luokseen vaikka perheen koululaisia joista ei ole niin paljon vaivaa kuin noista vaippaikäisistä. Omat isovanhempani olivat vielä työelämässä kun olin pieni ja kuitenkin aikaa riitti minulle ja siskolleni. Jokainen tietysti tekee oman tahtonsa ja resurssien mukaan lastenlastensa kanssa miten tahtoo. Se on vain ikävää kun lapsenlapset kasvaa aikuisiksi ja isovanhemmat ihmettelee miksei käydä vierailulla tai käydä auttamassa vaikka lumenluonnissa, kun ei "tunneta" omia isovanhempiaan.
Ei sinun tartte ryhtyä lapsenvahdiksi jos et halua, mutta olisi hyvä jos ilmoitat asian hienovaraisesti ettet aio olla aina lapsenvahtina, tai miten sitten päätät. Oma siskoni ei vahdi minun lapsiani, syytä en tiedä. Ja kunnioitan hänen päätöstään. Nyt hänellä on pieni vauva ja tiedän kun lapsenvahti apua tarvitaan niin itse varmaan tarjoudun avuksi....
niitä lapsiaan isovanhemmille antaa hoitoon. Mielelläni minä ottaisin pojantyttären useamminkin tänne, vaan sitä iloa minulle ei suoda. Kun niitä hoitajia hänellä on muitakin, niin ei niitä päiviä riitä että tänne kerkiäisi kovinkaan usein. Ei ainakaan niin paljon kun haluaisin;)
Tätä viestiketjua lukiessani tuli mieleen, että onkohän tässä kyse jonkinlaisesta vallankäytöstä, jonka välikappaleiksi lapset joutuvat. Eli, kun mummi haluaa hoitaa lapsia, siihen ei suostuta, kun mummi hoitaa kuitenkin väärin.
Jos taas lapset haluaisi luoda siteitä isovanhempiin, se on hankalaa, koska on isovanhemmilla on muita kiireitä.
Eli: jommalla kummalla taholla on tarkoituksena päästä vähän näykkäisemään toista.
Itselläni on kokemusta molemmista tapauksesta. En pidä anopistani ja lasten syntymän jälkeen tuntui kummalta kun juuri appivanhemmat olikin innokkaita hoitamaan lapsia. Mielestäni alussa jopa liian innokkaita. No, nieleskelin omat epäluuloni ja hommahan alkoikin toimia tosi hyvin.
Omat vanhempani eivät sitten oikein kiinnostuneetkaan lapsenlapsistaan. Äitini oikein korosti, ettei sitten missään tapauksessa halua olla apuna minulle. No, eipä ole joutunut olemaankaan.
Nyt appivanhemmat ovat sairastelleet, eivätkä ole jaksaneet tavata lapsia. Omat vanhempani elävät omaa elämäänsä, jossa lapsenlapsilla ei ole oikein sijaa. Se on vähän surullista. En kaipaa isovanhemmista hoitajaa lapsille, mutta on kieltämättä surullista, etteivät he ole edes kiinnostuneet heistä. Kohta lapset ovat siinä iässä, etteivät mummit ja papat enää kiinnostakaan, joten sitten on se ihmissuhdemahdollisuus menetetty.
Kieltämättä omakin mielenkiintoni vanhempieni elämään on laimentunut, kun olen huomannut, etteivät hekäään ole kiinnostuneet minun asioistani.
vuoroin vieraissa käydään. Jos ei toinen halua olla, niin paha siihen toisen silloin itseään tyrkytellä.
Oma äitini ei paljoa halunnut katsella lapsenlapsiaan silloin aikoinaan, ei kyläillyt ei kysellyt. Nyt ihmettelee että miksi ne lapsenlapset eivät koskaan käy. Lapset ovat minulle sanoneet, etteivät halua käydä kun eivät ihmistä edes tunne. Miksi kävisivätkään jotain tuntematonta vanhusta katsomassa joka heistä ei aikoinaan lapsinakaan ollut yhtään kiinnostunut. Syntymäpäivinäkin tuli ilman lahjoja, kun oikein kerjättiin ja anottiin joka kerran erikseen. Ja jaksoi joka kerran valittaa kuinka kamalaa se elämä hänellä kun ei ole rahaa ja kukaan ei välitä. Oikea marttyyrien marttyyri oli, joten onko ihme etteivät aikuiset lapseni halua ja jaksa edes ajatella käymistä minun äitini luona kyläilemässä.
Siitä huolimatta minä en häntä hylkää, vaikka oli minullakin aikoja jolloin en häntä halunnut tavata. itsekäs mikä itsekäs, oli jo lapsena samanlainen marttyyri äitinä. Hävettää edes tunnustaa etten aina ole jaksanut sietää, mutta on hän sentään äitini, ainoa ja kuitenkin rakas, vaikka välillä vihasinkin. Koittanut olen anteeksi antaa ja unohtaa, katsoa asioita eteenpäin. Taaksepäin katsomalla ei tule kuin paha mieli joka syö vain ja ainoastaan omaa sisimpääni. Kukaan muu minun tuskastani ei kärsi kuin minä itse, se on oma päänsärkyni. Joten koitan vain ajatella huomiseen en eiliseen joka on mennyt ja jota ei takaisin ja korjattua saa, vaikka kuinka haluaisi ja itkisi.
Joo, näin sattaa käydä omille vanhemillenikin. Jos lapset ei kiinnosta lapsina, niin turha niiden perään on itkeä myöhemminkään.
Muista, että vaikka äitisi on äitisi, sinä saat vihata häntä ihan hyvällä omallatunnolla. Ei se äitisi siitä rikki mene. Älä hautaa kaikkia negatiivisia tunteita itseesi ja sairastuta niillä itseäsi. Äitisi itsekkyys on pilannut ilmeisesti aika pitkälle hänen elämäänsä, mutta älä anna sen pilata sinunkin elämääsi. Älä ota äitisi murheita itsellesi, ne ovat ihan hänen ikiomiaan.
Joskus tuntuu siltä, että vanhemmat muuttuu jossain vaiheessa omiksi lapsiksi, enkä nyt siis puhu mistään vanhainkohti/dementikkovanhuksista, vaan ihan tavallisista, virkeistä, työssä käyvistä ihmisistä, jotka kuvitelevat, että lapset (joilla on omiakin lapsia) ovat vastuussa kaikista heidän murheistaan.
vihaamatta. Viha ainoastaan katkeroittaa ja kalvaa sitä omaa sisimpää. Olkoonkin mielestäsi kuinka oikeutettua. Vihan kohde ei siitä muutu vaikka kuinka vihaisit toista, oman itsesi sillä vain tuhoat, sairastutat.
Parempi on antaa anteksi vihan kohteelle ja unohtaa pahat asiat mielestään. Pysyy terveenä mieleltään ja ruumiiltaan.
Tiesittekö että sairas mieli sairastuttaa myöskin ruumiin. Flunssatkin pysyy paremmin kurissa kun elää kiusaamatta itseään.
Juuri näin. Isovanhempien ei todella ole pakko suostua kaikkeen tähän, eikä nykyään enää monet suostukaan. Hatunnosto!
Toinen törkeyden alalaji... tuttavamme, sanotaan vaikka Anu ja Asko, yrittävät tuoda meille lastaan hoitoon kun menevät kavereiden kanssa huvitteleen. Eihän siinä mitään, mutta JOSKUS vielä mekin kelpasimme heille raflaseuraksi, enää vain ilmaishoitotädeiksi. Emme ole suostuneet, aika näyttää koska ymmärtävät kömpelöt tekosyymme miksi emme ota kertaakaan heidän tenavaa hoitoon. Korvaisi sitten edes rahallisesti sen mutta ei! Olen sanonut että ottakaa Mannerheimistä, no se ei käy kun se maksaa! Huoh...
Ei mitään tilanne tajua, eivätkö he tajua tätä asetelmaa? Meitähän vain käytettäisiin hyväksi, entisiä hyviä kavereita. Ja tässä ei ole kyse mistään vastavuoroisuuspalveluista, emme me saa heiltä koskaan mitään "palveluita".
Olen puhunut.
Ei aina ole kyse huvittelureissuista. Meillä on kaksi pientä lasta ja joskus tulee pakollisia menoja, joihin ei voi lapsia ottaa mukaan. Meillä ei ole innokkaita sukulaisia jonottamassa lapsia kaitsemaan, joskus harvoin anoppi pääsee jos on ihan pakollinen meno ja sovittu viikkoja etukäteen. Olen joutunut siirtämään hammaslääkärireissuakin jo kolme kertaa, kun en ole saanut hoitajaa siksi aikaa. Huvittelemassa emme ole miehen kanssa käyneet esikoisen syntymän jälkeen. Monet ehdottaa MLL:n hoitajia, mutta ovat kaikki nuoria tyttöjä, jotka ovat päivisin koulussa tai eivät halua hoitaa kahta alle 3-vuotiasta. Useimmitenhan esim. lääkäri- ja virastoasiat on hoidettava keskellä arkipäivää. Mies on arkipäivät töissä, lähtee aamuvarhain ja on usein vasta lähempänä iltakuutta kotona. Sitten monet valittaa siitäkin, kun ottaa lapset esim. kauppaan mukaan, että miksi sinne tullaan rattaiden kanssa tientukoksi, ottaisivat hoitajan ja menisivät hoitamaan asiansa ilman lapsia! Tuntuu ettei lastenhoitajia löydy rahallakaan ilmaistyövoimasta puhumattakaan, ellei satu olemaan liutaa lapsirakkaita sukulaisia naapurustossa.