milloin tää tuska loppuu?

sais tapettua sisimpänsä, ne tunteet. joka kerta sitä kuvittelee, että nyt... viimein se on ohi ja jaksan taas elää ja tuntea. mutta sitten se iskee taas. se helvetillinen epätoivo, musertava kaipaus ja ikävä. ja todellisuus, jäätävä tuuli vasten kasvoja. kovan kuoren alla sisin kituu, huutaa sen rakkauden perään mikä meni, menetin, poissa, ikuisesti ilman...

mistä se aina hiipii... kirjoitti:

sais tapettua sisimpänsä, ne tunteet. joka kerta sitä kuvittelee, että nyt... viimein se on ohi ja jaksan taas elää ja tuntea. mutta sitten se iskee taas. se helvetillinen epätoivo, musertava kaipaus ja ikävä. ja todellisuus, jäätävä tuuli vasten kasvoja. kovan kuoren alla sisin kituu, huutaa sen rakkauden perään mikä meni, menetin, poissa, ikuisesti ilman...

enkä tiedä edes miten selviän tästä. En ehkä koskaan....kuin elämä olisi pysähtynyt ja lyönyt päin kasvoja ja musertanut minut kokonaan. Olen täysin maassa rikki revittynä. En minä tälläistä halua. Minäkin haluan näistä tunteista ulos, haluan hengittää taas.Voiko rakkauden takia seota...alan olla siinä pisteessä.

tunnen samaa tuskaa kirjoitti:

enkä tiedä edes miten selviän tästä. En ehkä koskaan....kuin elämä olisi pysähtynyt ja lyönyt päin kasvoja ja musertanut minut kokonaan. Olen täysin maassa rikki revittynä. En minä tälläistä halua. Minäkin haluan näistä tunteista ulos, haluan hengittää taas.Voiko rakkauden takia seota...alan olla siinä pisteessä.

tää rakkaus on pistänyt mun koko elämän aivan mullin mallin. tuhonnut sen. en jaksa mitään, en ketään, tahtoisin vain käpertyä kolooni ja lakata olemasta, että kaikki jättäisivät mut rauhaan. jäädyttää kaiken... jonnekin piiloon, suojaan näiltä tunteilta. ikinä en osannut kuvitella tälläistä tuskaa tuntevani vaikka elämässä on yhtä sun toista tullutkin jo tielle, mikä on lyönyt maahan pahasti. en mä selviä tästä, tiedän sen. liika on liikaa.

mistä se aina hiipii... kirjoitti:

tää rakkaus on pistänyt mun koko elämän aivan mullin mallin. tuhonnut sen. en jaksa mitään, en ketään, tahtoisin vain käpertyä kolooni ja lakata olemasta, että kaikki jättäisivät mut rauhaan. jäädyttää kaiken... jonnekin piiloon, suojaan näiltä tunteilta. ikinä en osannut kuvitella tälläistä tuskaa tuntevani vaikka elämässä on yhtä sun toista tullutkin jo tielle, mikä on lyönyt maahan pahasti. en mä selviä tästä, tiedän sen. liika on liikaa.

jotain sellaista, että koko muu maailma ympärilläni on häipynyt olemattomiin. En ajattele enää mitään muuta kuin häntä ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun.Pelkään ensimmäisen kerran elämässäni todella luhistumista. Olen täysin sekaisin. Miten tästä voi selviytyä..en pysty tähän..en. Sydämeen sattuu ihan fyysisesti. Alkaa olla jo rytmihäiriöitä. Toivottavasti se pysähtyisikin:(

on ollut kirjoitti:

jotain sellaista, että koko muu maailma ympärilläni on häipynyt olemattomiin. En ajattele enää mitään muuta kuin häntä ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun.Pelkään ensimmäisen kerran elämässäni todella luhistumista. Olen täysin sekaisin. Miten tästä voi selviytyä..en pysty tähän..en. Sydämeen sattuu ihan fyysisesti. Alkaa olla jo rytmihäiriöitä. Toivottavasti se pysähtyisikin:(

liian rankkaa käsitellä. mutta en voi syyttää kuin itseäni. itsehän lähdin leikkimään tulella, ei auttais itkeä kun se poltti.

jos sitä vaikka painuis sängyn pohjalle itkemään loppupäiväksi, taas...

tsemppiä, kohtalontoveri. en uskalla sanoa, että kyllä se joskus helpottaa, kun en usko siihen itsekään.

mistä se aina hiipii... kirjoitti:

liian rankkaa käsitellä. mutta en voi syyttää kuin itseäni. itsehän lähdin leikkimään tulella, ei auttais itkeä kun se poltti.

jos sitä vaikka painuis sängyn pohjalle itkemään loppupäiväksi, taas...

tsemppiä, kohtalontoveri. en uskalla sanoa, että kyllä se joskus helpottaa, kun en usko siihen itsekään.

hyvä tietää et jollain muullakin on yhtä vaikeaa. Minä päätin sängyn sijasta lähteä ulos, koska päätä särkee itkemisestä. Tarvitsen happea, koska tukehdun itseni kanssa tänne sisälle. Sydän takoo rinnassa kuin viimeistä päivää....Jotenkin toivon, etten ikinä häntä enää näkisi,toipuisin varmemmin, mut tiedän, että kun hänet näen, tunteet nousee pintaan. Eipä tää tästä parane..tää olo. Hei vaan.

on ollut kirjoitti:

jotain sellaista, että koko muu maailma ympärilläni on häipynyt olemattomiin. En ajattele enää mitään muuta kuin häntä ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun.Pelkään ensimmäisen kerran elämässäni todella luhistumista. Olen täysin sekaisin. Miten tästä voi selviytyä..en pysty tähän..en. Sydämeen sattuu ihan fyysisesti. Alkaa olla jo rytmihäiriöitä. Toivottavasti se pysähtyisikin:(

mulla on ihan samanlaista kuin sulla. mun elämä pyörii vaan sen ympärillä ja ajatukset. olen sekoamispisteessä siitä rakastuksesta. sydämeen sattuu joo ja kaikenlaisia häiriöitä. pitäisi tehdäkin jotakin, mutta mistään ei tule mitään. :(

mistä se aina hiipii... kirjoitti:

liian rankkaa käsitellä. mutta en voi syyttää kuin itseäni. itsehän lähdin leikkimään tulella, ei auttais itkeä kun se poltti.

jos sitä vaikka painuis sängyn pohjalle itkemään loppupäiväksi, taas...

tsemppiä, kohtalontoveri. en uskalla sanoa, että kyllä se joskus helpottaa, kun en usko siihen itsekään.

koko ajan ja kuuntelen rakkauslauluja ja se vielä pahentaa tilannetta:(

tsemppiä.. kirjoitti:

hyvä tietää et jollain muullakin on yhtä vaikeaa. Minä päätin sängyn sijasta lähteä ulos, koska päätä särkee itkemisestä. Tarvitsen happea, koska tukehdun itseni kanssa tänne sisälle. Sydän takoo rinnassa kuin viimeistä päivää....Jotenkin toivon, etten ikinä häntä enää näkisi,toipuisin varmemmin, mut tiedän, että kun hänet näen, tunteet nousee pintaan. Eipä tää tästä parane..tää olo. Hei vaan.

mua tänne yksin itkemään:(

mistä se aina hiipii... kirjoitti:

sais tapettua sisimpänsä, ne tunteet. joka kerta sitä kuvittelee, että nyt... viimein se on ohi ja jaksan taas elää ja tuntea. mutta sitten se iskee taas. se helvetillinen epätoivo, musertava kaipaus ja ikävä. ja todellisuus, jäätävä tuuli vasten kasvoja. kovan kuoren alla sisin kituu, huutaa sen rakkauden perään mikä meni, menetin, poissa, ikuisesti ilman...

oikea sana:( kituuttamista. ei pysty keskittymään mihinkään. kaikki muu kuolee ympäriltä pikkuhiljaa. ite ei enää muista et pitäis syödäkin jotain(no se on hyvä!)aamupala unohtui, aamukahvikin meinasi unohtua ja kaikki muut ihmiset unohtuu..

tunnen samaa tuskaa kirjoitti:

enkä tiedä edes miten selviän tästä. En ehkä koskaan....kuin elämä olisi pysähtynyt ja lyönyt päin kasvoja ja musertanut minut kokonaan. Olen täysin maassa rikki revittynä. En minä tälläistä halua. Minäkin haluan näistä tunteista ulos, haluan hengittää taas.Voiko rakkauden takia seota...alan olla siinä pisteessä.

Itellä samanlainen olo.
Haluan säilyttää kuitenkin tunteen mutta selvittää miten jatkan eteenpäin ilman rakkautta.
Kukaan ei halua tälläistä tunnetta kokea mutaa meitä on niin moneksi. Joku selviää joku ei. Mulla taitaa olla aika fifty-fifty.
Rakkauden takia sekoominen. HMM... Tai sekoominen rakkauden puutteesta. Tätä mietin ite.

Uskoisin niin sulla kun mulla että elämä jatkuu vaikka tuntuis pahalta.

kaakeli62 kirjoitti:

Itellä samanlainen olo.
Haluan säilyttää kuitenkin tunteen mutta selvittää miten jatkan eteenpäin ilman rakkautta.
Kukaan ei halua tälläistä tunnetta kokea mutaa meitä on niin moneksi. Joku selviää joku ei. Mulla taitaa olla aika fifty-fifty.
Rakkauden takia sekoominen. HMM... Tai sekoominen rakkauden puutteesta. Tätä mietin ite.

Uskoisin niin sulla kun mulla että elämä jatkuu vaikka tuntuis pahalta.

onpa iso *saalis* sulla. Sun ei ainakaan tarvi kalavaleita keksiä;) Terveisin se rikkirevitty.

on ollut kirjoitti:

jotain sellaista, että koko muu maailma ympärilläni on häipynyt olemattomiin. En ajattele enää mitään muuta kuin häntä ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun.Pelkään ensimmäisen kerran elämässäni todella luhistumista. Olen täysin sekaisin. Miten tästä voi selviytyä..en pysty tähän..en. Sydämeen sattuu ihan fyysisesti. Alkaa olla jo rytmihäiriöitä. Toivottavasti se pysähtyisikin:(

Itellä samanlaiset tuntemukset tuon sydämmen suhteen mutta vaikka on vaikeeta niin jatkan eteenpäin ajatellen hyviä ja positiivisia asioita.
Näin mä.

en tiedä, mut kirjoitti:

onpa iso *saalis* sulla. Sun ei ainakaan tarvi kalavaleita keksiä;) Terveisin se rikkirevitty.

meni ohi...

kaakeli62 kirjoitti:

meni ohi...

Katsoin siis kuvaasi, missä pitelet sitä komeata kalaa ja kyllähän tiedät nämä jutut kalavaleista.. Ja se rikkirevitty taas tarkoitti, että olen sama henkilö jolle laitoit ekan viestisi. Ymmärsitkö nyt? Jos et, niin poistun paikalta äkkiä nolona.

olla ei ymmärretty kirjoitti:

Katsoin siis kuvaasi, missä pitelet sitä komeata kalaa ja kyllähän tiedät nämä jutut kalavaleista.. Ja se rikkirevitty taas tarkoitti, että olen sama henkilö jolle laitoit ekan viestisi. Ymmärsitkö nyt? Jos et, niin poistun paikalta äkkiä nolona.

Jouduin lähtemään työ palaveriin joten vastaukseni tulee vähän myöhässä. En vain ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Mun takiani ei kannata nolostua, joten pysytään täällä vaan.
Kalasta sen verran että se on elämäni ensimmäinen ja ainoa lohi, 10,5 kg. Yksi ankean elämäni kohokohdista.
Koitetaan nyt kaikki vaan jaksaa eteenpäin vaikka maailma on paha.

kaakeli62 kirjoitti:

Jouduin lähtemään työ palaveriin joten vastaukseni tulee vähän myöhässä. En vain ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Mun takiani ei kannata nolostua, joten pysytään täällä vaan.
Kalasta sen verran että se on elämäni ensimmäinen ja ainoa lohi, 10,5 kg. Yksi ankean elämäni kohokohdista.
Koitetaan nyt kaikki vaan jaksaa eteenpäin vaikka maailma on paha.

kun saimme aselevon puhuttua.

enpä oikein usko, mutta miksi muuten sun pitäisi se unohtaa? minäkään en edes tiedä, en mä nyt kyllä voi edes unohtamista ajatella, se ei kyllä tässä vaiheessa tule mieleenkään...:(

enää päästä kirjoitti:

enpä oikein usko, mutta miksi muuten sun pitäisi se unohtaa? minäkään en edes tiedä, en mä nyt kyllä voi edes unohtamista ajatella, se ei kyllä tässä vaiheessa tule mieleenkään...:(

Ei sitä unohdakkaan ikinä. Mun sydämessä on jo muutama samanlainen tapaus, olen jo 50 ja rakkauksia/ihastuksia on jo ehtinyt kertymään vuosien myötä. Joka kerta se tunne on aito ja lopullinen ehkä voimakkaampikin kuin aikaisemmat. Aina siitä on jäänyt joku tunne sydämeen jota ei koskaan unohda. Tällä hetkellä olen iloinen että tunnen edes jotain. En usko että tämäkään oli viimeinen. Tai toivon ainakin että kerran osuu kohdalle se oikea mies, joka on rinnallani loppuun asti. Yhtä voimakkaana ja vahvana tunteena kuin tavatessame.

Että rakastuminen ei ole pysyvää, mutta ihan tavallinen arkinen rakkaus, se kantaa läpi koko elämän.

Jotkut vaan hakevat totuutta rakkauteen/elämään laulujen sanoista ja lyriikassa ja uskovat että siellä se totuus piilee, puhumattakaan joistain elokuvien luomista "rakkausmielikuvista".

Herätkää, elämä on tässä ja nyt!

olla sittenkin kirjoitti:

Että rakastuminen ei ole pysyvää, mutta ihan tavallinen arkinen rakkaus, se kantaa läpi koko elämän.

Jotkut vaan hakevat totuutta rakkauteen/elämään laulujen sanoista ja lyriikassa ja uskovat että siellä se totuus piilee, puhumattakaan joistain elokuvien luomista "rakkausmielikuvista".

Herätkää, elämä on tässä ja nyt!

ei välttämättä sotke ajatuksia elämän todellisista totuuksista. elämä on raadollista, kylmää, kaksinaamaista, tunteet häilyviä, usko ei aina riitä, toivokin kuolee joskus. mutta vastakohtana on myös hyviä tunteita, uskollisuutta, rauhaa, tukea, pysyvyyttä elämän myrskyissä. ei kaikki ole rumaa vaikka maailma sitä onkin.

sanat ovat keino paeta, käsitellä tunteita, elää mielikuvituksen kautta. osa kirjoituksista on varmasti fiktiota tai ajatuksia alitajunnasta. mutta tuskin kovin moni enää sokeasti uskoo elokuvamaisiin tosirakkauksiin. arkinenkaan rakkaus ei kestä kaikkea jos sen ei ole tarkoitus kestää.

kyllä mä olen ihan hereillä kuitenkin.

olla sittenkin kirjoitti:

Että rakastuminen ei ole pysyvää, mutta ihan tavallinen arkinen rakkaus, se kantaa läpi koko elämän.

Jotkut vaan hakevat totuutta rakkauteen/elämään laulujen sanoista ja lyriikassa ja uskovat että siellä se totuus piilee, puhumattakaan joistain elokuvien luomista "rakkausmielikuvista".

Herätkää, elämä on tässä ja nyt!

Luulin jo surun ja kaipauksen menneen ohi. Enää ei itketä, mutta tuska on tosi raskas. Mullakin unohtuu syömiset. Sitten illalla...jos on nälkä. En usko että miehet kantaa tällaista tunnetta sisällään. En ole koskaan kuullut kenenkään sanoneen. Vai onko se sitten pullo johon miehet surunsa hukuttaa. Niitä kait on sit siellä kapakassa baaritiskit täynnä. Ilmankos en miestäni löydä kapakoista. Turha sieltä on hakea.

ap. kirjoitti:

ei välttämättä sotke ajatuksia elämän todellisista totuuksista. elämä on raadollista, kylmää, kaksinaamaista, tunteet häilyviä, usko ei aina riitä, toivokin kuolee joskus. mutta vastakohtana on myös hyviä tunteita, uskollisuutta, rauhaa, tukea, pysyvyyttä elämän myrskyissä. ei kaikki ole rumaa vaikka maailma sitä onkin.

sanat ovat keino paeta, käsitellä tunteita, elää mielikuvituksen kautta. osa kirjoituksista on varmasti fiktiota tai ajatuksia alitajunnasta. mutta tuskin kovin moni enää sokeasti uskoo elokuvamaisiin tosirakkauksiin. arkinenkaan rakkaus ei kestä kaikkea jos sen ei ole tarkoitus kestää.

kyllä mä olen ihan hereillä kuitenkin.

hereillä, vaikka samaistun välillä laulujen sanoihin ja käytän sanoja vilkkaasti ilmaisemaan itseäni ja tunteitani.

Joten hyvin hereillä minäkin kuitenkin, vaikka onhan se arki paljon tylsempää:)