kijoitamme tätä vaimoni kanssa yhdessä,olen kerran eronnut mies 43v vaimoni 38v.Minä erosin noin 7vuotta sitten se ero ei minua satuttanut yhtään se oli niin railakasta elämää ja niitä laskuja maksan vieläkin.Meillä oli jokunen vuosi sitten eron aikeet vaimoni kanssa joten muutin pois kotoa tai vaimo laittoi pois.syyt eroon johtui suurimmaksi osaksi minusta join silloin tällöin käyttäydyin kapakassa kuin pelle ja muut nauroi kai sitä oli mukavaa itselläkin,olin välin pitämätön vaimoani kohtaan en huomioinut häntä vaikka vaimo hoiti koko kodin yksin siivosi hoiti laskut laittoi ruuat.Katselin omaa hyvin vointiani ja rahaa vaimolle kaikki tämä oli liikaa,mutta kun huomasin olevani yksin tajusin mikä sika olin ollut rupesin puhuu vaimolle näistä asiosta ja itkin.vaimoni ei aluksi uskonut että minäkin muutun,mutta pikku hiljaa hänkin ymmärsi kävimmi seurakunnan avioliitto neuvojalla 4kk olin tosin muuttanut takaisin kotiin 1kk eron jälkeen.nämä asiat auttiovat meitä jatkamaa en ota enää viinaa,teemme kotityöt yhdessäja puhumme kokoajan niistä tärkeistä asiosta mistä minä en enne puhunut ja huomasin että se ei ole vaikeaa sitä mies koittaa olla se perheen vahvin lenkki häpeää tunnustaa ettei olekkaan.kyllähän meille tulee aina sana sotaa mutta se normaalia perhe elämää.mies tarvitsee ehkä jonkun kolautuksen ennenkuin tajuaa että on menettämässä tosi rakasta ihmistä,meillä onnistui kun minä avauduin enkä peitellyt tunteitani kyllä niitä meillä miehilläkin on.
naiset lukekaa tämä
n&m
51524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Positiivista lukea tällaista - että ihminen myöntää oman osuutensa ongelmiin ja ymmärtää, että viinan kanssa ei ole leikkimistä. Se onkin ainoa keino selvitä 'kuiville'. Onnitteluni!
tällaistakin. Toivoisin erityisesti, että miehet lukisivat tämän. Parisuhdepiiloutuminen ja puhumatomuus ovat monen miehen ongelma, joihin nainen väsyy ja hakee eroa.
mieheni hoitaa kyllä kotiasioita siivoaa ja laittaa ruokaa kiltisti. mutta sortuu viikonloppuisin kaljalle reilusti ottaen
tästä olen saanut jo tarpeeksi-harrastamme kyllä aika tiiviisti myös luovia aineita-mutta alkon ongelmaa hän ei myönnä tai halua mitään apua-neuvoton
Ja entäs kun paljon mainostettu rakkaus on haihtunut jatkuvaan nalkutukseen ja miehen väheksymiseen? En käynyt kapakoissa, mutta työ piti maailmalla. Vaimo halusi hyvän elintason ja kun tuo elintaso edellytti myös raskasta työtä poissaoloineen, niin sepä ei kelvannut. Minun olisi pitänyt olla samaan aikaan kotia hoitamassa ja maailmalla rahaa tekemässä. Vaimo vetäytyi osa-aikaiseen työhön saadakseen olla enemmän lasten kanssa. Omasta halusta siis, ei siksi että minä en koskaan ollut kotona (hänen sanojensa mukaan). Hän piti hyvänä että minu tuloni riittävät elintasoomme. Silti pyöritin tyttäremme koripallojoukkuetta sen minkä työltä ehdin.
Oli suoranainen helpotus kun lopulta olin kantamassa vähäistä omaisuuttani (vaatteet) uuteen asuntooni uuden naisen luona. Kun exälle jossain välissä välähti että tämä nainen ei minua väheksy, ei paheksu, vaan arvostaa sellaisena kuin olen, siitä alkoi helvetti. Ei hän alun perin paheksunut suhdettamme, vaan toitotti pari vuotta kuinka tämäkin nainen vielä huomaa millainen paska olen ja yksikseni jään.
Meillä on nyt kolmevuotias tytär. Sain työnantajaltani armoa vauvan hoitoon ja tehtäviäni delegoitua muille. Nyt taas vanhoissa rutiineissa, mutta vaimoani se ei edelleenkään haittaa. Kyllä hänelläkin raskas työ on, mutta hän on onneksemme hyväksynyt ihmisen rajat, että joskus lapsi tarvitsee hoitajaa. Hän ei ole itseriittoinen kuten edellinen vaimoni joka ei suostunut kenenkään muun osallistua lastemme hoitoon. Edes minä en saanut vaikka kuitenkin valitti etten osallistunut...
Olen monesti miettinyt, että mikä saa jotkut naiset takertumaan mieheensä, pitämään tätä hallinnassaa, ja jos ei siinä onnistu, alkaa miehen piinaaminen. Eron jälkeen ymmärsin että edellisessä vaimossa oli nämä piirteet jo avioliiton alkuaikoina. En vain nuoruuden kokemattomuuttani ymmärtänyt varoa sellaista. Niin ja edelleen hän happamana mustamaalailee meille onnetonta tulevaisuutta. Siitä kärsivät jo lapsetkin.
Hieman sama tilanne minulla. Rakkaus loppui jatkuvaan nalkutukseen ja väheksymiseen. Minä olin kyllä kotona ja paikalla mutta aina löytyi moitittavaa. Tuloni nousivat noin kolminkertaisiksi yhdessä olon aikana mutta hänen tulonsa nousivat vain marginaalisesti. Silti tuloni oli aina liian pieniä koska joku muu tienasi vielä enemmän.
Nyt kun olemme eronnuut hän toitottaa jatkuvasti että kyllä kaikki muutkin naiset ovat kipakoita ja vaativat jatkuvasti kaikkea. Nyt minulla on uusi nainen ja jatkuvasti saan kuulla että ei se kauaa jatku noin hyvänä ... ero on vaan se että uusi nainen arvostaa minua eikä ole luonteeltaan sellainen minä olen aina kaikessa oikeassa tyyppi kuin exä on.