(Laitoin tän ekana tonne sinkut-keskusteluun...Ehkä täällä on enemmänkin näkökulmaa seurusteluun/parisuhteeseen tai siihen ettei parisuhdetta ole. Sillä perustelen sitä, että postasin tämän tällekin palstalle. Siis että saataisiin näkökulmaa asiaan niiltä, keillä se oma kulta on vierellä.)
Hei sinkut, varsinki ikisinkut (jotka haluaa parisuhteen):
Te tarvitsette oikeesti kokemusta seurustelusta. Pahin on jäädä yksin nurisemaan. Sinkkuudesta voi pahimmillaan kehittyä paha kierre...joka ruokkii itse itseään, eli nostaa kynnystä alkaa seurustelemaan.
Sitten kun tulee sauma alkaa suhteeseen ihanan ihmisen kanssa, pää jumittelee ja tarvittavia edellisiä suhdekokemuksia ei löydy. Siis niitä kokemuksia, joiden perusteella tietää suhteen kynnyskohdat ja miten suhdetta hoidetaan/pidetään yllä.
Ja mistä te voitte tietää, minkälaisen kumppanin te tarvitte, jos ette oo melki ikinä seurustellu? Tekemällä oppii, eli kokemuksesta parisuhteessa...oppii itsestä ja vast. sukupuolesta. Noita asioita ei voi koskaan täydellisesti miettiä mielessään "valmiiksi". Käytäntö opettaa. Tosin kaikkia ei tarvi kelpuuttaa..senki oppii kokemuksesta.
.....
Eräälle kommentoijalle vastasin jo, että en kehota tällä ketään alkamaan kaatamaan päättömästi vastakkaisen sukupuolen edustajia tai alkamaan seurustelemaan vain pelkän seurustelun takia. Vaan silleen ottamaan kontaktia mielenkiintoisiin ihmisiin..joiden kanssa ehkä suhteita voi syntyä ja noin yleensäkin sitä, että olisi hyvä olla takana parisuhdetta/-suhteita että tietää, minkälainen parisuhde itselle sopii.
Onko teillä mietteitä?
Hei sinkut, varsinki ikisinkut (jotka haluaa parisuhteen):
Te tarvitsette oikeesti kokemusta seurustelusta. Pahin on jäädä yksin nurisemaan. Sinkkuudesta voi pahimmillaan kehittyä paha kierre...joka ruokkii itse itseään, eli nostaa kynnystä alkaa seurustelemaan.
Sitten kun tulee sauma alkaa suhteeseen ihanan ihmisen kanssa, pää jumittelee ja tarvittavia edellisiä suhdekokemuksia ei löydy. Siis niitä kokemuksia, joiden perusteella tietää suhteen kynnyskohdat ja miten suhdetta hoidetaan/pidetään yllä.
Ja mistä te voitte tietää, minkälaisen kumppanin te tarvitte, jos ette oo melki ikinä seurustellu? Tekemällä oppii, eli kokemuksesta parisuhteessa...oppii itsestä ja vast. sukupuolesta. Noita asioita ei voi koskaan täydellisesti miettiä mielessään "valmiiksi". Käytäntö opettaa. Tosin kaikkia ei tarvi kelpuuttaa..senki oppii kokemuksesta.
.....
Eräälle kommentoijalle vastasin jo, että en kehota tällä ketään alkamaan kaatamaan päättömästi vastakkaisen sukupuolen edustajia tai alkamaan seurustelemaan vain pelkän seurustelun takia. Vaan silleen ottamaan kontaktia mielenkiintoisiin ihmisiin..joiden kanssa ehkä suhteita voi syntyä ja noin yleensäkin sitä, että olisi hyvä olla takana parisuhdetta/-suhteita että tietää, minkälainen parisuhde itselle sopii.
Onko teillä mietteitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyrpää käytetyn huoran pilluun.
Asiahan on niin, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vaikeampi hänen on mukautua juuri esimerkiksi elämään toisen ihmisen kanssa.
"Sitten kun tulee sauma alkaa suhteeseen ihanan ihmisen kanssa, pää jumittelee ja tarvittavia edellisiä suhdekokemuksia ei löydy"
Ei suhteita tarvita luomaan suhdetta. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti onnellisesti neljä vuotta. Olin kokematon eikä miehenikään ollut seurustellut aikaisemmin. Kasvoimme toistemme lomassa ja suhteemme oli mutkaton.
Sinkkuudesta ei tule kierrettä. Olen sinkkuna sinkkukavereideni keskellä, emme kukaan nurise, emme yksin emmekä yhdessä. Meistä kenelläkään ei ole ongelmaa lyöttäytyä miehen kanssa yhteen, mutta on totta, että rimamme on korkealla. Ja toisaalta, ovillamme koputtaa lauma varattuja miehiä, jotka eivät ota uskoakseen hyvällä eikä pahalla.
mutta kestikö tuo eka suhteesi pitemmän päälle, ei kestänyt.
Nykyään suhteilla on tapana päättyä ennemmin tai myöhemmin - yleensä myöhemmin. Mutta mistä sinä tiedät miten meidän suhteessamme kävi? Kaikki ei välttämättä johdu "erosta".
Ikuisen onnen reseptiäkö keität vai onko sinulla jokin syvempi tarkoitus?
'Cause nothin' lasts forever
Even cold November rain
Joo, kyllä, tavoitteenani on elinikäinen kumppanuus...varsinkin jos avioliittoon menen. Ja haaveissani on avioliitto lapsineen ja yhteiseloineen miehen kanssa. Etten joutuisi kirjoitella avioero-keskustelupalstalle joku päivä yh- tai etävanhempana.
Helppo sun naisena hoputtaa kokeilemaan seurustelua.
Oon koht kolkyt ja takana vain kaksi lyhyt aikaista suhdetta, eikä yhtään yhen-illan.
Seurusteluissani petetty ja jätetty.
(Vieläkin etsin ja pohdin mahdollisia virheitäni)
En onnistu saamaan juurikaan minkäänlaista kontaktia nais-ihmeisiin.
Joudun tyytymään ainoastaan perinteisesti hymyyn kassan neidolta.
7vuotta yksin ja nykyään haamuna epätoivoisena harhailen.
Tosiaan toivon löytäväni sen yhden ja ainoan, sekä hänetkin ekal kerral.
Ettäkö pitäisi harjoitella seurustelua ennen 'sitä oikeaa'? Itse tapasin mieheni nelikymppisenä, ilman harjoittelua olen pärjännyt loistavasti. Mieheni on ollut aktiivisempi suhteissaan, mahtaako sillä olla mitään merkitystä. Terve itsetunto (ei sitäkään mikään koeseurustelu tuo) ja oman elämän hallinta eri alueilla auttaa myös ihmissuhteissa. Meitä on moneksi ja koskaan ei ole liian myöhäistä!
on tärkeää.
riittää kun tulevaisuudessa monivuotisen ihastukseni aviomies vaihtaa vaimonsa nuorenpaan naiseen ja lopettavat turhanpäiväisen lasten takia yhdessä olemisen, ei tuollaisesta kulissiliitosta kuitenkaan ketään hyödy..!!