Mulla ja miehelläni on vauva joka on nyt 5 kuukautta. Raskausaikana epäilin, että miehellä on jotain sutinaa meneillään, kun se oli naimisissa puhelimensa kanssa. Sitten sainkin kesäkuussa monen mutkan ja monen tunnin kyselemisen jälkeen selville, että mies oli synnytyksestäni asti tekstaillut toisen naisen kanssa. Tietysti mies sano, että vaan ystävinä. No siitä sitten parin viikon päästä sain tietää, että tekstailua olikin jatkunut puolisen vuotta. Ja taas mies sanoi, että vaan ystävinä ja että ei ole sitä naista muuten edes ajatellut. No mä nyt satun tietämään, että näin ystävinä on lähetelty satoja viestejä. Ongelma tässä on se, että en usko miestäni vaikka kuinka haluaisin. Eikä tämä muutu kuin pahemmaksi. Musta on tullut niin vainoharhainen, että kun mies lähtee töihinkin, niin mietin, että kukahan nainen siellä odottaa. Kaikki energia menee siihen, että kyttään miestäni niin, että tämä menee jo mielenvikaisuuden puolelle. En todellakaan pidä itsestäni enää ja haluaisin jo erota, koska en osaa unohtaa enkä antaa anteeksi. Miten kaikesta tulikin näin rumaa? Mä oon niin loppu. Mies ei halua tästä asiasta enää puhua ja puhuminen menee aina riitelyksi. Tekstailu on loppunut, mutta mun kyttääminen ei. Nytkin äsken mieheltä tuli vieti, että enhän jätä sitä koskaan kun se rakastaa niin paljon mua ja sitä mitä meillä on. Multa tuli itku. Mä en enää jaksa itteni kanssa jos mitään ei tapahdu. Mutta voinko mä tosiaan sen jättää ja onko siinä edes mitään järkeä. Rakastan miestäni, mutta kun en pysty luottamaan
mä oon niin loppu
Riin@
273579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
yrittää päästä eroon tuosta kyttäämisestä. Miten se onkin sitten jo toinen juttu. Sinulta jää elämä elämättä jos vaan vahtaat toisen tekemisiä ja menee oma mielenterveys. Ainoa vaihtoehto on antaa anteeksi ja jatkaa elämää. Älä epäile häntä niin kauan kuin ei ole mitään syytä. Jos jotain ikävää tapahtuu et sinä sitä voi mitenkään estää kyttäämällä. Jatkuva epäily voi lisäksi provosoida miestäsi käyttäytymään juuri niin kuin pelkäät. Hän voi ajatella, että kun kuitenkin epäilet niin mitä väliä sillä on petänkö vai enkö kun et usko kuitenkaan.
Teillä on pieni vauva, joten sinuna yrittäisin paikata suhdetta jos ukko on muuten ihan kelpo. Kerro hänelle, että seuraava hairahdus on sitten viimeinen.
kun joku kertoisi miten. Helpottaisi kun pystyis sen oman miehen kanssa puhua jotenkin ilman riitaa. Mutta se ei osaa. Ei oo osannu ikinä ääneen sanoa mitä tuntee. Se vaan vetäytyy itteensä eikä puhu mitään. Mä ihan oikeasti haluan lopettaa, en vaan osaa. Voi kun vois jotenkin korjata kaiken. Mä en ymmarrä miten musta on tullut tämmönen vainoharhanen hullu. Pelottaa kun alan muistuttamaan mieheni ex-vaimoa. En mä oikeesti halua erota, mutta en haluaisi pilata kaikkien elämää.
Mitä jos pyytäisit miestäsi mukaan, ja varaisitte ajan esim. Kriisikeskuksesta
ilmeisesti ilmaista itseään kirjoittamalla,jos on ahkera tekstaaja. Kirjoita hänelle kirje/meili/tekstareita ja kerro miltä sinusta tuntuu. Pyydä vastaamaan kirjoittamalla. Meillä asioiden selvittäminen aloitetaan usein kirjoittamalla,koska olemme kumpikin parempia siinä kuin puhumisessa. Toki lopulta asiat puhutaan selviksi. Kirjoittamisessa kun on kuitenkin käytössä vain yksi kommunikoinnin muoto,on suurempi vaara väärinkäsityksille. Keskusteltaessa apuna ilmeet ja eleet.
Voimia sinulle.
Kun suuttuu niin poikkeuksetta laittaa uhkailu tekstivietejä tai haukkuu. Ja sitä kirjehommaa ollaan koitettu, niin keskittyy lähinnä siihen, että kirjoittaa mahdollisimman kaukaa asian vierestä.
luottamus on ansaittava. Ja jos sen menettää niin sitä on vaikea palauttaa tietysti asiasta riippuen..
Onko taustalla vielä tuo menneisyys kun miehesi on eronnut? Oliko siihen pettämistä osana?
Lapsen tulo taloon pitäisi olla parasta aikaa parisuhteessa. Teillä meni ihan poskelleen siinä..
Toisen vahtiminen on ihan mahdotonta. Toisen epäily väsyttää kummankin ja tuhoaa lopunkin suhteesta.
Eipä silti taida olla muuta konstia kuin jatka aja yrittää eteenpäin. Jos keskustelusta ei tule kotona mitään niin kannattaa mennä puhumaan jonkun ulkopuolisen johdolla esim parisuhdeterapiaan tms. Ainakin seurakunnilla on jotakin tarjolla. Siellä keskustelu on helpompaa kunhan muistetaan ettei jatketa vatvomista kotona enää..
Töitä on siis tehtävä ja se on miehesi saatava ymmärtämään. Ei riitä, että hän unohtaa ja hänellä on kaikki hyvin. Hokema kun kerran pettää pettää toisenkin pitää aikalilla usein paikkaansa. Kiinnijääminen on sitten eri juttu. Jos on tuollaista tyyppiä jolle sivuraiteet seikkailuineen on osa elämää niin periksikin on hyvä osata antaa. Kaikkihan ne katuu aina tekojaan kun rauhaisa kotiolo on uhattuna?
Yksin et nyt kuitenkaan asioille voi mitään ja jos mies ei hoksaa ja ymmärrä/halua asia aenää puida niin apuja on haettava muualta tai vaihtoehto alkaa olla ilmeinen? Mitään ei hetkessä tapahdu ja aikaa vielä menee, mutta ehkä sitten joskus?
mulla on ollut samanlainen tilanne kuin ekaks kirjotit.vauva samanikäinen ja kaikki muukin passaa kohilleen.no me erottiin ja alettiin olemaan yhdessä kuukauden jälkeen erosta ja nyt vajaan kahden vuoden jälkeen taas tämä sama tilanne. miten saatoin olla niin tyhmä et otin miehen takasin.sain vasta tietää koko naisesta ja se on viel sama kuin silloin ekalla kerralla:(
sehän siinä onkin, että jos tää on joskus vielä uudestaan edessä. Että jos se ei nyt kunnioita niin miten se sitten myöhemminkään. Oon kyllä silti ajatellut vielä yrittää.
Punnitse mielessäsi tarkkaan ne vaihtoehdot mitkä sinulla on. Oletko valmis jäämään yksin lapsesi kanssa, kuitenkin joudut loppuelämäsi muistamaan (lapsen kautta) tämän miehen.
Tässähän ei ole kyse vain sinusta ja miehestä, vaan myös lapsesta. Jokaisella lapsella on oikeus ehjään perheeseen.
Ei kenenkään elämä ole täydellistä. Hairahduksia sattuu, voit vaikka joskus itse vähän ihastua johonkin. Kaataako se koko maailman? Eikö ole paljon pahempia asioita mitä voisi tapahtua.
Jos todella tahdot voit aloittaa puhtaalta pöydältä ja unohtaa tapahtuneet. Älä pilaa loppuelämääsi jahkailemalla ja murehtimalla ja miettimällä tapahtunutta. Eilinen on mennyt, huomisesta et tiedä, elä siis tätä hetkeä.
Tuo on aika hienosti sanottu mitä miehesi viestitti. Toisille voi olla vain kovin vaikea puhua asioista ääneen, mutta sitäkin voi yhdessä opetella.
Mieti oliko hairahdus sen arvoinen, että uskoakseni kuitenkin teidän hieno ja arvokas perhe / suhde nyt olisi valmis romukoppaan heitettäväksi? Suhde lujittuu ajan ja vuosien myötä ja etenkin ne kriisit sitä lujittaa kunhan oppii antamaan itselleen ja muille anteeksi. Nyt saattaa tuntua karmealta, mutta joka päivä on aina päivä eteenpäin ja mieti mitä kaikkea teillä voi vielä yhdessä olla. Tuskin elämäsi helppoa tulisi olemaan yksinhuoltajana noin pienen vauvan kanssa.
potkaisisin äijän saman tien pellolle!
mulle meidän suhteessa ainakin tärkeintä on luottamus! mistään EI valehdella!
tottakai hairahduksia sattuu, toisille pieniä, toisille isoja. mutta idea onkin, salataanko ne kumppanilta!
sun tilanteessa mies oli ainakin puoli vuotta ajatellut jotain toista. ollut ihastunut johonkin toiseen. eikä ollut arvostanut sua sen vertaa, että olisi kertonut.. pellolle tollaset kaksnaamaset valehtelijat!!!
puolisollekin. Ihan oikeassa olet siinä, ettei miehesi tekstarikaveri ollut pelkkä "ystävä".
Miksei hän tullut koskaan teille kylään? Tai te perheenä hänelle käymään?
Minun miehelläni on naisia ystävinä. Naisia, jotka ilahtuvat kun näkevät minutkin, vaikka yksin kaupungilla. Käymme heillä kylässä ja toisinpäin. Miehelläni ei ole mitään salaisia menoja, joten luotan häneen täysin.
Olisiko miehesi halukas lähtemään perheneuvolaan tms.? Jos hän kuitenkin sanoo rakastavansa sinua niin uskoisin, että hän lähtisi.
Luin kirjoituksesi miehelleni, jolla on harrastuksensa puolesta muutamia naisia kavereina. Hän sanoi samantien, että ystävien kesken ei tuollaista määrää lähetellä viestejä, ei sitten millään, ei ainakaan normaalit (?) ihmiset eikä noin lyhyessä ajassa.
Olen samaa mieltä ja edellinenkin kirjoitti hyvin: kaverit ja ystävät kyllä esitellään puolisolle, eikä piilotella missään. Tavallaan ystävistä tulee ainakin tuttavia puolisolle, jos ei nyt ihan uutta ystävyyttä synny.
Luultavasti miehelläsi on ollut ihastus, mikä on sinänsä aika inhimillistä. Harmillisinta ja epäilyttävintä asiassa onkin salailu ja valehteleminen, mikä aiheuttaa noita epäluuloja pitäksikin aikaa!
Asia on pakko vaan keskustella läpi, muu ei oikeastaan auta. Ei tuollainen kyttääminen ja jatkuva epäluulo johda kuin syvempiin ongelmiin. Miehesikin saattaa haluta käydä asian läpi, mutta ei uskalla tehdä aloitetta. Koittakaa keskustella ilman vihaa ja syyttelyä ja muista antaa miehellekin puheenvuoro. Kerro miksi asia loukkaa edelleen ja miksi on niin vaikeaa luottaa toiseen... Ja että haluat ratkaista ja jutella asian perinpohjin, koska sinäkin rakastat häntä ja haluat pitää kodin lapsenkin takia ehjänä!
haluisitko kirjottaa asiasta mun kanssa? mulla vähän samanlainen tilanne ja olisi kiva päästä purkamaan pahaa oloa jonkun kanssa joka tietää miltä tuntuu.
[email protected]
Meillä suhde alkoi ja n kolmen kuukauden kuluttua mies halusi "tauon"..jälkeenpäin sain tietää että hän oli tavannut exänsä ja mietti paluuta hänen luokseen..noh, suhteemme jatkui..puolen vuoden päästä tapasimme tämän samaisen exän baarissa..ja mies aloitti hänen kanssaan txtailun..(urkin hänen puhelintaan joten tiedän mitä txtasi jne)..tuli ikävä viestejä ja mitä lie...sanoin että perkele, nyt äijä loppui..noh, pyyteli kovasti anteeksi ja eik itsekkään tiennyt miksi oli näin tehnyt..ei kuulemma välittänyt tästä exästä kuitenkaan.. "kunhan pelaili"..poisti exänsä nron...sitten meni taas onnellisesti puoli vuotta..mieheni tapasi netissä vanhan naispuoleisen koulukaverinsa(kenestä kertoi kyllä minulle)..oli kerran ryyppäämässä ja kun (taas )urkin hnen puhelintaan kännireissun jälkeen, löytyi lähetetyistä "haluun panna sua" virstejä..ei tuntunut hyvältä ei...mitään fyysistä ei ollut tapahtunut..taas oli miehen kanssa tappelua ja riitelyä...mies pyyteli anteeksi ja "kunhan pelaili" (pelimies näemmä)..sanoin että hän lopettaa nyt koko txtailu-jutun jos yhtään minua arvostaa...mies poisti tämän koulukaverin puh.nron..noh..meni reilu kuukausi kun huomasin olevani raskaana..ehkäisystä huolimatta..kerroin miehelle...odotus sujui ihanasti..ei ollut mitään muuta kuin vaaleanvihreää vauvan odotusta..kunnes kesällä vaihdoin oman korttini hänen puhelimeensa(olin oppinut taas luottamaan ja olemaan vahtimatta hänen puhelintaan)..ja puhelimeen oli jäänyt hänen lähettämiään viestejä..mies oli työmatkalla eri kaupungissa ja olin käymässä hänen luonaan..nooh..viestejä jollekkin naiselle..että "ei olisi pitänyt mennä näin pitkälle, olen kihloissa, lapsi tulossa." jne jne. raivosta täristen sitten kysyin että mitä helvettiä...mies siinä sitten jotain sönkötti ja sanoi että mitään ei ollut tapahtunut..että he olivat "vain pussailleet vähän kunnes tajusivat että molemmat seurustelee"...onhan se hyvä tajuta siinä vaiheessa vasta kun kieli on jo toisen suussa...lopulta mies paljasti että oli pettänyt minua työreissullaan puoli vuotta sitten...eli sen jälkeen kun vauva oli ilmoittanut tulostaan..oli kuulemma ",mennyt niin shokkiin"..pettäminen oli yhden yön juttu, kauheessa kännissä, pelkkä pano, vahinko ja mitä kaikkea.. "jos yhtään helpottaa".. siinä sitten mietin että jatkanko vai en..mies halusi jatkaa...lopulta pädyin että jatketaan..vauva tulossa, pakko yrittää..mies itkien pyyteli anteeksi, sanoi ettei halua menettää minua, ei halua menettää mitä meillä on...hän on ollut siitä lähtien maailman ihanin mies...huomioi ja kuuntelee...mutta luottamus minun puoleltani on mennyt...pikkuhiljaa sitä yrittää rakentaa, mutta helppoa se ei ole..kun mies lähtee ulos, olen itku silmässä että mitä nyt käy..en halua hänen lähtevän yksin, vaan aina jonkun sellaisen kanssa kenet minä tunnen, haluan tietää mitä hänen puhelimessaan on..tutkin netin sivuhistoriaa ja miä kaikkea...todellakin vie järjen...kun en voi tietää että tapahtuuko tämä uudelleen..sitä en todellakaan kestä...puolen vuoden välein, minut on tiputettu maan tasalle..maan tasalle siinä että mies ei muutu..mutta irtikään en osaa päästää..rakastan miestäni, mutta on TODELLA vaikea luottaa kun pelkää että tämä kaikki tapahtuu taas kohta uudelleen...ja vaikea hakea ulkopuolista apua..kun ei haluaisi näyttää olevansa niin tyhmä että luottaa vielä tällaiseen mieheen..neuvoja olen saanut että sano neuvolassa asiasta mutta...ei kestä kantti..tiedän täydellisesti miltä sinusta tuntuu..henkinen ja fyysinen pettäminen tuntuu ihan yhtä pahalta...varsinkin kun itse ei pystyisi edes kuvittelemaan pettävänsä toista..olen minäkin ollut kahteen otteeseen ihastunut toiseen..mutta numeroita en ole heidän kanssaan vaihtanut enkä ollut yhteyksissä...nämä ovat ex työkavereita, joten näin heitä vain töissä j that's it...mutta on eri asia ihastua ja thdä asian eteen jotain...sinun pitää vaan jaksaa ja jaksaa...ei varmasti ollut mitenkään rohkaiseva tämä viesti mutta kerroimpa oman tarinani...ehdotappa miehellesi sitä että saisit vapaasti katsoa hänen puhelintaan silloin kun sinusta siltä tuntuu..kun huomaat ettei miehelle tule mitään viestejä, ettei hän lähetä mitään viestejä, on luottamusta helpompi alkaa rakentaa..oma mieheni aikanaan sanoi ettei se käy, koska eihän se ole mitään luottamista..hän ei tosin käsittänyt että luottamusta ei voi rakentaa jos toisesta tuntuu että salaillaan asioita...koita jaksaa..ja selvittää päätäsi...se on rankkaa ja kuluttavaa mutta palkitsevaa jos luottamus taas tulee..mutta älyä päästää ajoissa irti..oman terveytesi takia, jos tämä jatkuu..ei ole lapselle hyväksi elää perheessä missä äiti on riekaleina..mutta yritä kaikkesi ja koita saada miehesikin yrittämään...
mokoma niljake!
miten ne pystyy valehdella. Onhan se munkin mies tekstaillut muittenkin kun ton yhden kanssa. Toissapäivänä lähdin jäähtymään ja jätin vauvan miehelle. Sanoin vielä, että yöksi en tule kotiin. Jotenkin sekin juttu meni sit niin, että mähän se paska olen kun kiusaan ja uhkailen ja mun pitäis ymmärtää, että miehellä pahempi olo kun mulla. Kiltisti tulin sit kotiin puolen yön jälkeen. Sen verran sain aikaseksi, että soitin miehen parhaalle kaverille ja kerroin sille kaiken. Sekään ei ymmärtäny miestäni ja sano, että käsittää täysin jos lähden. No enpä lähteny. Nyt yritän ihan tosissani lopettaa ton kyttäämisen ja purankin tänne pahaa oloani.
Eihän tuossa puhelimen kyttäämisessä ole mitään järkeä, koska viestit voi poistaa..? Ja naisen nimenkin voi laittaa vaikka Tommiksi jos niikseen on..
En voi kun ihmetellä sisuasi jatkaa tuollaisen miehen kanssa..
rintaäänellä voin sanoa, että jos mies jatkaa txtailua niin ei se aina niitä viestejä muista poistaa..jossain vaiheessa unohtuukin se YKSI ainut viesti sinne puhelimeen..tai vastaamaton puhelu, tai vastattu/soitettu..juu, voihan sen nimen muuttaa tommiksi mutta jos viestin lähettäjä/vastaanottaja on "tommi" ja viestin sisältö käsittelee tapaamisia, ikävää, tms niin kyllä sitäkin voi miehelle ääneen ihmetellä...varsinkin jos "tommilta" on tullut viestejä 10 ja mies on soittanut "tommille" 3 kertaa päivän aikana...Riin@ tuo paha olosi tänne..tiedän TARKALLEEN miltä tuntuu!!
Joo, kaikken saman kokeneena. Niin puhelimeen jää aina jossain vaiheessa jotain joka paljastaa.. mutta on vaan niin helvetin ikävää että on muuttunut normaalin itsetunnon omaavasta ihmisestä puhelinta tonkivaksi ja kaikkia sanoja kontrolloivaksi. Luottamusta ei saa ikinä takaisin ja varsinkin jos lupaukset rikotaan jatkuvasti uudelleen. On vain niin surullista että hyvä ihmissuhde ja päivät jotka pitäisi olla nautittavia, varsinkin pienen lapsen kasvua seuratessa, muuttuvat piinaksi.
Itse olen tilanteessa jossa harkitsen eroa, mutta en vain pysty lähtemään juuri noiden hyvien hetkien ja yhteisten juttujen takia ja koska tiedän että mieheni rakastaa minua. Haluaisin kuitenkin saada itseni koottua ja elää ilman epäilyksiä - vaikka sitten yksin. On henkisesti erittäin raskasta epäillä, mutta en voi olla epäilemättä. Ja vaikka menisi parisuhdeterapiaan, niin luulen, että tilanne tulisi kuitenkin jatkumaan jollain tasolla.
ehdoksi parisuhdeterapian aloittaminen.
on että jätä se mies. olet varmasti paljon onnellisempi ilman häntä.voit keskittyä itseesija itsesi hoitamiseen .hemmottele itseäsi ja anna miehen mennä kylmänviileästi. saat vanhemmiltasija ystäviltäsi varmasti hyvää tukea,sinulla on sentään yksi lapsi vasta. hankitte niitä lisää sitten elämäsi miehen kanssa.
ei halua tulla parisuhdeterapiaan haukuttavaksi. Yritin sanoa, että mentäis sen takia et kumpikin vois yrittää kehittää itteensä, mutta tässä tulos. Ollaan kyllä puhuttu siitä terapiasta heti, kun kriisi alko
ei siellä ketään haukuta! ei myöskään syyllistetä.
ois varmaan hyvä, että ainakin itse menisit, saisit vähn selkiyttä asiaan. hän voi tulla myöh. mukaan. totaalista vääryyttähän on tehty, luult. hänellä ollut suhde, kuullostaisi siltä. jos hän vielä valehdellut kiistämällä alun perin, niin taustalla voi olla mitä vaan. hae itsellesi keskusteluapua, lapsesi tarvitsee sinua, ja tämä varmasti syö sisintäsi kovasti.
huom. silloin kun rakastaa, on valmis tekemään mitä vaan pelastaakseen suhteen. Luult. miehesi ei halua terapeutille, koska pelkää, että tulee (niin kuin siinä kävisi)lisää asioita selville, joita hän on salannut. anteeksi suorasukaisuuteni, mutta näin se yl. menee, valitettavasti...
sillä tavalla mäkin sen asian ajattelen. Mies kertoo tasan sen mikä on pakko ja muuten ei vahingossakaan puhu asiasta. Sitähän se on, että se ei oo kertonu kaikkea. Eikä kyllä aiokkaan kertoa. Kaikella tavalla mä oon yrittäny sitä totuutta kaivaa, mutta kai se vaan pitää mua idioottina. En tietenkkän usko, mutta täytyy mun antaa sen yrittää vielä olla hyvä mies ja isä.
viisasta edes tietää kaikkia yksityiskohtia...ihan oikeasti, oman mielenterveyden kannalta on parempi...tottakai sinun täytyy tietää miten pitkälle asiat on edennyt, onko ollut esim jotain fyysistä, mutta jos ei, on ihan hyvä ettet tiedä muuta kuin vält faktat ja jos on ollut jotain fyysistä, niin silloinkin on parempi olla ilma turhia tietoja missä, kuinka usein jne. Itse sorruin siihen virheeseen että kyselin ja tenttasin kun mies petti...ja nyt kiusaan itseäni melkein päivittäin asian kanssa..kun sain tietää liikaa...älä ota selville muuta kuin ne välttämättömimmät...ja kyllä, minunkin mielestäni on oikein antaa miehelle YHDEN kerran näyttää onko häbestä hyväksi isäksi ja hyväksi mieheksi..meilläkin parhaillaan näytön paikka..Jaksamisia..
Sun miehesi ei ole todistettavasti sinua pettänyt!
Miehesi on epävarma isyydestään ja sen tuomasta vastuusta!
Kannusta häntä siinä ja pyydä häntä tukemaan sinua äitiydessä!
Te olette perhe ja kaikki muut ovat ulkopuolisia!
Listaa itsellesi miksi et luota häneen!
Oletko itse puhdas pulmunen? Onko kenties teidän historiassa joku asia minkä johdosta olette ajautuneet tähän pisteeseen?
Jos on niin sanokaa se toisillenne suoraan!
Todella vaikeistakin asioista pystyy puhumaan toiselle, jos vaan uskoo itseensä tarpeeksi.
Itse en ole uskon asioihin mitenkään hurahtanut, joten niiden tuomasta rohkeudesta sun muusta en tiedä. Voi olla että jotain tuokin voisi auttaa.
Miten antaisit hänelle hänen itseluottamuksen takaisin? Voi olla että hän kärsii pahasti jostain asiasta eikä ole kyennyt sitä edes itselleen selvittämään.
Parisuhde,avioliitto ja lapset ovat isoja juttuja. Ne vaativat aikalailla ponnisteluita meiltä kaikilta.
Ajattele positiivisesti,kaikkea sitä hyvää mitä teillä on.Ei yksi ihastuminen voi sitä mitätöidä.Keskity omaan elämäänne,anna anteeksi itsesi takia.kokemusta on.