Kaikki tyttöystäväni ovat olleet ulkomaalaisia, mutta suhteet ovat kariutuneet välimatkoihin. Suomalaisilla naisilla tuntuu olevan yhteinen piirre: epätodelliset vaatimukset miesten suhteen. Vikoja etsitään vaikka suurennuslasilla. Missä satumaailmoissa tämä 20 sukupolvi on kasvanut?
Nykynaisen ronkelius
Huipputyyppi_
71053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sitä se on kun telkkari toimii kasvattajana ja lastenvahtina.
ja on ollu muutama aiemminkin. ei ne mitään epätodellista ole vaatineet. vaaditko itse?
Jospa sinä kelpuuttaisit vain niitä huipputyyppejä, mutta oma minäkuva on vääristynyt. En minä ainakaan ole 20 täytettyäni koskaan tuntenut tuota ongelmaa.
kun ottaa hyvän, niin kestää katsella läpi elämän. Eikä tarvi vilkuilla vieraisiin pöytiin. Miksi pitäisi tyytyä johonkin mistä ei täysin pidä?
Enhän ikinä ostaisi kenkiäkään, jotka eivät olisi sekä mukavat jalkaan, että hyvännäköiset ja hyvälaatuiset. Jos on varaa hyviin, niin miksi silloin ottaisi jollain tapaa epäsopivat?
Sinä kyllästyt kenkiisi. Viimeistään kahden vuoden päästä ne näyttävät epämuodikkailta, koska muoti muuttuu. Ne eivät ole ajattoman kauniit, koska sellaisia ei ole. Et jaksa huoltaa niitä, joten ne alkavat näyttää huonokuntoisilta ja katselet jotain uutta.
Kun ottaa hyvän, niin sitä jaksaa ehkä viehättyä pitkään. Jopa loputtomasti. Mutta se ei ole kiinni vain siitä toisesta, vaan sinusta itsestäsi. Mutta vaikka jaksaisi viehättyä, jaksaako katsella..? Ihmiset katselevat vieraisiin pöytiin, sillä he eivät usko vastavuoroisuuteen. He eivät myöskään usko siihen, että elämässä tulee myös kärsiä epämukavuutta ja hiljaisuutta. He uskovat että jotain on pielessä jos elämä ei ole kaunista barbileikkiä.
Osa, luulen että suurin osa, alkaa pelätä elämää jossa kaikki ei mene niin kuin sen toivoi menevän. He pelkäävät todellisuutta ja elävät todellisuuden päälle levitetyssä leikkitodellisuudessa. Siinä leikkitodellisuudessa katsotaan televisiota ja mietitään kuka putoaa pelistä seuraavaksi.
Aina löytyy se joku toinen. Se on komeampi tai kauniimpi. On turha uskotella muuta. Tärkein kysymys ei ole kysymys parhaan löytämisestä, vaan tyytyväisyyden löytämisestä - siitä ja opettelusta onnellisuuteen, ei ikikaipuun kultaomenan loputtomasta jahtaamisesta.
...vaatekaappiini. Siellä on vintage- kengät 50- luvulta. Maksoin niistä maltaita, enkä ikinä luovu niistä. Haluan että minut haudataan ne jalassa!
Mutta joo, ymmärsin pointtisi. Tärkeintä on se että on tyytyväinen. Mutta miksi ei saisi valikoida niin kauan että löytää sen mikä tekee tyytyväiseksi ja mistä pitää? Minulle se ei ole koskaan ollut ongelma, mutta niille kylläkin joita en ristikseni huolinut. Minusta on hyväkin olla ronkeli, niin tärkeän asian kanssa kuin kumppanin valinta.
Minä en ole koskaan etsinyt kumppanistani vikoja, varsinkaan suurennuslasilla. Jos kemiat kohtaa ja nauttii toisen seurasta, useimmat viat jäävät kokonaan ulkopuolelle. Tietysti on mielipide-eroja, väittelyitä, kiistoja jne mutta ne kuuluvat elämään ja parisuhteeseen. Ainakaan en jättäisi kumppaniani jonkin ulkoisen seikan takia.
On totta, että jotkut naiset tosiaan etsivät Mr Täydellistä, mutta eivät kaikki ole samanlaisia. Sulhaseni ainakin eroaa ulkoisesti Mr Täydellisestä. Rakkautemme ei perustu ulkoisiin seikkoihin vaan se, mikä löytyy sisältä ;)