Juanitan tarinan inspiroimana kerronpa omani, jonka oivallus on samansuuntainen.
Olin koko ikäni ollut lääpälläni ulkoisiin tekijöihin miehessä ja joutunut monet kerrat pettymään seuralaiseni onton sielunelämän takia. Olin kuitenkin aina liikkunut piireissä, missä ulkonäköön panostettiin, ja mihin vähemmän kuin kauniilla ei ollut asiaa. No jokainen voi arvata miten kauan tuollaisessa kulissimaisessa kaveripiirissä kestää. Tasan siihen ikään, kun alkaa ajattelemaan itse!
No aloin jo toissa kesänä liikkua piirin ulkopuolelta yhden likkakaverin kanssa. Kävimme muuallakin kuin pintaliitäjä-paikoissa ja tuntui, että ensimmäisen kerran ei ulkoinen olemus ja status merkanneet kaikkea. Samana kesänä eksyimme kesäreissullamme pienen lähikaupungin ravintolaan, jossa tapsin HÄNET. Ensin puski vanha minä esiin ja meinasin tyrmätä miehen edes vaihtamatta sanaakaan. Monta kertaa olen miettinyt miten helposti meinasin ohittaa sen oikean.
Hän ei ollut todellakaan mikään kiiltokuvapoika ja vaikutti omalla tavallaan jotenkin reppanalta. Mutta jotenkin vaan huomasin koko illan kuunnelleeni tämän juttuja. Kerroin myös itsestäni varmasti enemmän kuin olin koskaan kenellekään kertonut. Vaikka sisällä jo myllersi, enkä tienyt mitenpäin olisin ollut, sovimme tapaamisesta seuraavaan päivään, juhannusaattoon. Seuraava päivä tuntui olevan liian monen tunnin päässä, enkä vaan millään voinut itselleni selittää miksi minulla oli tuota miestä noin kauhea ikävä ensitapaamisesta lähtien. Tapasimme vihdoin ja koko entinen elämäni heitti häränpyllyä. Nyt kirjoitan tätä yhteisestä asunnostamme, jossa on vähän neliöitä, mutta sitä enemmän rakkautta.
Vanhat nuoruudenaikaiset kaverit tulevat joskus vastaan kadulla sliipatuissa puvuissaan, käädyt kauloissaan, eivätkä enään tunne minua. No, en tuntisi minäkään. Saapikkaat, minimekko ja kovat meikit ovat vaihtuneet verkkareihin, tossuihin ja pelkästä ulkoilmasta punertuneisiin kasvoihin. Ei voi kuin todeta: elämä on oikeasti aika ihanaa kun sille antaa mahdollisuuden.
Olin koko ikäni ollut lääpälläni ulkoisiin tekijöihin miehessä ja joutunut monet kerrat pettymään seuralaiseni onton sielunelämän takia. Olin kuitenkin aina liikkunut piireissä, missä ulkonäköön panostettiin, ja mihin vähemmän kuin kauniilla ei ollut asiaa. No jokainen voi arvata miten kauan tuollaisessa kulissimaisessa kaveripiirissä kestää. Tasan siihen ikään, kun alkaa ajattelemaan itse!
No aloin jo toissa kesänä liikkua piirin ulkopuolelta yhden likkakaverin kanssa. Kävimme muuallakin kuin pintaliitäjä-paikoissa ja tuntui, että ensimmäisen kerran ei ulkoinen olemus ja status merkanneet kaikkea. Samana kesänä eksyimme kesäreissullamme pienen lähikaupungin ravintolaan, jossa tapsin HÄNET. Ensin puski vanha minä esiin ja meinasin tyrmätä miehen edes vaihtamatta sanaakaan. Monta kertaa olen miettinyt miten helposti meinasin ohittaa sen oikean.
Hän ei ollut todellakaan mikään kiiltokuvapoika ja vaikutti omalla tavallaan jotenkin reppanalta. Mutta jotenkin vaan huomasin koko illan kuunnelleeni tämän juttuja. Kerroin myös itsestäni varmasti enemmän kuin olin koskaan kenellekään kertonut. Vaikka sisällä jo myllersi, enkä tienyt mitenpäin olisin ollut, sovimme tapaamisesta seuraavaan päivään, juhannusaattoon. Seuraava päivä tuntui olevan liian monen tunnin päässä, enkä vaan millään voinut itselleni selittää miksi minulla oli tuota miestä noin kauhea ikävä ensitapaamisesta lähtien. Tapasimme vihdoin ja koko entinen elämäni heitti häränpyllyä. Nyt kirjoitan tätä yhteisestä asunnostamme, jossa on vähän neliöitä, mutta sitä enemmän rakkautta.
Vanhat nuoruudenaikaiset kaverit tulevat joskus vastaan kadulla sliipatuissa puvuissaan, käädyt kauloissaan, eivätkä enään tunne minua. No, en tuntisi minäkään. Saapikkaat, minimekko ja kovat meikit ovat vaihtuneet verkkareihin, tossuihin ja pelkästä ulkoilmasta punertuneisiin kasvoihin. Ei voi kuin todeta: elämä on oikeasti aika ihanaa kun sille antaa mahdollisuuden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..totta,loppujen lopuksi omaisuus ja ulkonäkö ei merkkaa mitään vaan luonne ja ihminen kokonaisuudessaan.Harmi kun jotkut kattoo vaan maallisen mammonan perään eikä huomioi ihmistä itessään ,ja ihmisen omia ajatuksia, eikä sitä minkälainen ihminen kokonaisuudessa on.ei ne vaatteet ja omaisuus merkkaa sitten ku on yksin ja /tai huonossa parisuhteessa.
Oot ihan huipputyyppi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Toivottavasti edes osalla naisista omatunto alkaa kolkutella näitä luettuaan, ja antaisi mahdollisuuden myös meille vähemmän komeille tehdä tuttavuutta
-m27v