Olen niin täynnä tätä "kaamea anoppi puuttuu joka asiaan", että en enää tiedä, puutunko poikani perheen elämään liian paljon vai liian vähän. Olen yrittänyt pysyä poissa kuvioista mahdollisimman paljon, mutta liekö sekään hyväksi.Miniäni kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, (mitä joskus olen saanut luurin korvaani), mutta joskus ajattelen, että hän ehkä odottaa minulta enemmän yhteydenpitoa.Mutta minulla on hirveä pelko siitä, että olen "kaamea anoppi, joka puuttuu joka asiaan".
Neuvokaa nyt hyvät miniät, en usko, että kysymällä saan rehellistä vastausta.
Neuvokaa nyt hyvät miniät, en usko, että kysymällä saan rehellistä vastausta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo kyllä kertoo aika paljon sinusta anoppina, että ylipäätään mietit tuota asiaa.
Uskoisin, että anopit, jotka ovat niitä "kaameita joka asioihin puuttujia", eivät kauheasti asiaa mieti. Tai sitten toimivat, vaikka tietävätkin sen aiheuttavan ärsytystä.
Että sikäli kuulostaa kyllä ihan hyvältä. Uskoisin, että tässäkin toimii se muistisääntö hyvin, että kun miettii että miltä se oma toiminta saattaa toisista tuntua.
En usko että sinä olisit kaamea anoppi koska ylipäänsä välität suhteestasi miniääsi.
Toimi kuten sydän sanoo mutta anna poikasi perheelle tilaa ja ota vaikka asia puheeksi niin että kerro olevasi lähellä jos tarvitaan mutta ettet halua tuppautua.
En tarkoita että anopin pitää olla käytettävissä vain tarvittaessa vaan että olet vanhempana,elämää kokeneempana tukena taustalla jos nuoret sitä tukea kaipaavat. Uskon todella että olet hyvä anoppi.
Hei Anoppi, Mun mielestä tärkeintä on muistaa että suhtautuu poikaansa ja miniäänsä kuin keneen tahansa ystävään tai toiseen aikuiseen läheiseen ihmiseen, ei odota suhteelta enempää,eikä vähempää. Eli varmaan hyvin tarkasti tiedät kuinka usein soitat ystävillesi, kuinka usien tapaat heitä ja millaisia sopimuksia ystävyyssuhteissasi on ja millaisiin asioihin heidän elämässään tunnet voivasi puuttua tai minkälaisia asioita tunnet voivasi kommentoida.Varmasti kunnioitat ystäviäsi, et arvostele heidän kotiaan tai tapaansa elää, mutta soitat ja kysyt kuulumisia ja pyydät joskus kylään tai menet kylään.Jos ystävä tarvitsee apua niin autat ja voit luottaa siihen että kun sinä tarvitset apua niin ystävältä voi pyytää ja hän auttaa takaisin. Aikuisia lapsia ja heidän perheitä ei kannata tämän isommilla odotuksilla rasittaa,eikä myöskään niistä suhteista tuon isompia paineita itsellekään ottaa.Tavallaan pitää siis osata kasvaa äitiyden ohi ja luoda tilalle ystävyyteen ja välittämiseen perustuva suhde.
Mistähän minulle on suotu 3 ihanaa miniää ja 1 mahtava vävy. Olen paljon tekemisissä lasten perhein kanssa, lapset soittelevat, miniät soittelevat, jutellaan niitä näitä, pyytävät apua, jos tarvitesevat, yritän auttaa kaikessa mihin resurssini riitävät. Nuorimman pojan vaimo soitti ja kysyi tulisinko vähän suunnittelemaan heidän uuteen kotiin muuttoa ja auttaisin häntä kodin suunnittelussa, teen sen mielelläni miniääni kuunnellen. Olen onnellinen miniöistäni kunnioitan heidän mielipiteitään, toki voimme olla myös erimieltä ja keskustella asioista. En ymmärrä mistä tulee "huonot" miniät, olemme jokainen erilainen, ei anoppi voi sorvata miniäänsä omaan muottiinsa, johan olemme eri sukupolvea. Arvostan myös lapsiani jotka ovat valinneet juuri nämä puolisot, se on heidän elämänsä, jota haluan kunnioittaa, jokainen tekee oman valintansa, minä olen aikanaan tehnyt omani, eikä vanhempani ole koskaa sanoneet yhtään negatiivistä miehestäni ja tulevat loistavasti toimeen keskenään. Olen ylpeä osastani anoppina ja isoäitinä.Kaikkihan on meistä itsestä kiinni.
jo kirjoitetuista tunkeilevista anopeista. Kerrot että et tiedä milloin on sopivaa, kuule kyllä sinä huomaat , milloin on sopivaa antaa apuaan tai neuvojaan. Mieluimmi liian vähän kuin paljon, kyllä nuoret sen selkeesti ilmaisee. Muuten älä ole taakkana heille. Se että olet saanut luurin korvaasi kertoo jo että et ole liian harvoin ollut yhteydessä.
kysyisi ihan suoraan, kun teillä tuntuu kuitenkin olevan oikein hyvät välit. Kerro miltä susta tuntuu ja mitä asioita mietit. Kyllä puhuminen on aina parasta!
ihanneanoppi, jos nyt semmoista termiä yleensä on mahdollista käyttää! :D
Että osaat olla sekaantumatta poikasi ja miniäsi joka asiaan, on hyvä. Se ei tarkoita, etteikö sinulla ole oikeutta heistä välittää (äiti yleensä välittää ainakin lapsestaan, se on luonnollista) ja antaa heille neuvoja silloin kun se on sinusta tarpeellista ja välttämätöntä (kun ne ovat NEUVOJA, eivät MÄÄRÄYKSIÄ, koska aikuiset haluavat kuitenkin päättää itse). Miniä varmaan luottaa sinuun, koska teillä on kerran hyvät välit, ja koska hän "uskaltaa" kuitenkin olla niin paljon oma itsepäinen itsensä että lyö jopa luurin korvaan.
Yhteydenpito ei tee kenestäkään "kaameaa anoppia", kyllä siihen tarvitaan miniän aliarvioimista/haukkumista, selän takana puhumista ja juonittelua, mustasukkaisuutta omasta pojasta, jatkuvaa puuttumista (kritisoivaa) esim. nuorten raha-asioihin jne jne. Minusta on ainakin mukavaa kun anoppi soittaa minulle silloin tällöin, kyselee kuulumisia (ilman hirveää utelua), kysyy jopa NEUVOJA (no ei niitä kyllä minulta voi moneen asiaan saada, mutta mukavalta tuntuu jos edes jotain pientä). Joskus voi tulla tekstiviestejä. Luulen oikeastaan, että oma anoppikin haluaisi ehkä olla enemmänkin yhteydessä, mutta pelkää ehkä tosiaan silloin olevansa tunkeutuja? Jospa minun itseni pitäisi useammin tehdä aloite sinnepäin.
Ei sinun eikä minun tarvitse näistä anoppimyyteistä stressiä ottaa. Hirveän ihanaa on, jos anoppi-miniä suhde toimii. En minä usko että miniäsi etsimällä etsii sinusta vikoja, tuskin sinäkään näin teet häntä kohtaan! Kyllä sinä varmaan opit tuntemaan miniäsi vuosien varrella niin hyvin, että tiedät vaistomaisesti senkin, miten paljon haluatte ottaa yhteyttä toinen toiseenne. Alussa itse parisuhteen kehittäminen vie niin paljon aikaa ja voimia, että ei paljon kestä mitään "häiriötä", ei anopeilta eikä omiltakaan vanhemmilta. :) Mutta siitä se tasaantuu, ja jos vielä sekä miniä että anoppi osaavat pyytää anteeksi, niin ei ne pienet hermostumisetkaan maailmaa kaada!
palautteesta, joka oli asiallista, lempeää ja kannustavaa! Tuntui todella vapauttavalta lukea mm. lause: "Miniä varmaan luottaa sinuun,koska teillä on hyvät välit, ja koska hän "uskaltaa" kuitenkin olla niin paljon oma itsepäinen itsensä, että lyö jopa luurin korvaan."
ottaisit lomaa tältä palstalta...? Itse en edes tajunnut, että anoppien ja miniöiden kanssa voi olla NOIN paljon kärhämää ja jotkut anopit olla niin vihamielisiä miniöitä kohtaan. Olen siis miniä, mutta sinusta tuntuu varmaan ihan samalta täällä kirjoittavien miniöiden taholta.
Jos liikaa alkaa miettimään mikä hyvä ja mikä huono, niin ei mikään ihme jos anopilla ja miniällä tulee kärhämää. Hengähdät syvään ja mietit ihan itsekseen. Tällä kuten monella muullakin palstalla homma menee niin, että tullaan kirjoittamaan kun jokin on vialla tai ollaan kiukunpuuskassa.
Kuinka usein voit olla yhteydessä hyvään naapuriisi,, jonka olet tuntenut 25 vuotta?
Eli suurin piirtein yhtä kauan kuin oman lapsesi.
Kuinka usein pidät häneen yhteyttä, ja hän sinuun?
Vertaile, kuinka usein otat yhteyttä lapsesi perheeseen.
Kuinka paljon annat neuvoja ja esität kysymyksiä hyvälle naapurillesi heidän elämästään?
Vertaile, miten teet lapsesi perheessä.
Kuinka usein kutsut tai menet vierailulle hyvän naapurisi luo? Jäätkö paikalle, vaikka hänellä olsi selvästi muuta tekemistä?
Vertaile taas.
Jne.