Olen olosuhteiden pakosta joutumassa luopumaan hyvintoimineesta yrityksestäni. Tuntuu karsealta jättää asiakkaat joita olen vuosien varrella käsieni kautta hoitanut.
Olen siis toiminut koulutettuna hierojana viimeiset 3 vuotta.
Aiemmin olin opiskellut lähihoitajaksi (2,5v ) silloinen työnsaanti ei kuitenkaan riittänyt turvaamaan taloudellista toimeentuloani, jonka johdosta kehitin itseäni työttömyysjaksoillani hoitoalanammattilaisena eteenpäin lukemalla koulutetuksi hierojaksi (yli 2000 tuntia sis. perusopinnot täydennyskoulutukset )
En saanut kaupungilta töitä edelleenkään tarpeeksi ja siihen kyllästyneenä perustin itselleni yrityksen. Siinä vaiheessa olin vielä epätietoinen miten tulevaisuudessa tulisikaan käymään...
Luulin että yrityksenperustamisella teen hyvän työn itselleni ja muille, arvelin sen parantavan mahdollista tulevaa työnsaantia jatkossa kaupungilta, kun tänä päivänä niin paljon kehittämisalttiudesta ja työnlaadun edistämisestä puhutaan.
Tein koulutetun hierojan töitä omassa yrityksessäni ja välistä aina kävin kyseleen töitä lähihoitajan sijaisuuksista suoraan laitoksista, sekä työnvälityksestä.
TARKOITUKSENANI OLI SAADA HYÖDYNTÄÄ MOLEMPIA LUKEMIANI AMMATTITUTKINTOJANI !
Saada kaupungilta töitä missä voisin hyödyntää moniammatillisuuttani tai toisena vaihtoehtona työskentelyä kaupungilla lähihoitajana ja sen lisäksi omassa yrityksessäni sivutoimisena koulutettuna hierojana.
Nyt kolmevuotta yrittäjänä toimineena en enää jaksa taistella jaksamisen äärirajoilla ilman minkäänlaisia lomia ja toivoa parempaa huomista hieroen päivässä jopa 8 ihmistä peräjälkeen. Olen saanut hyvää palautetta hoitoalalla työskentelystäni. Nyt kuitenkaan en saa toiveitani täyttymään , jotta saisin tehdä molempia rakkaita töitäni. Minut pakotetaan valitsemaan eli joudun lopettamaan yritykseni, tulevaisuuttani ajatellen.
5kk:n työttömyysehdon kerryttyä saan alkaa keräämään pikku pätkiä toisensa jälkeen kaupungin työllistämänä lähihoitajana. Niitä arvostetaan silloin kun kaupungilla on tarjota sijaisuuksia tai avointa tointa, ei kokopäivätoimista aamusta-iltaan tapahtuvaa työskentelyä saman kaupungin ihmisten parissa. En päättäjien mielestä kerrytä sillä mitään työnsaanti mahdollisuuksia. Jotta tulevaisuudessa mahdollisesti tulisin sijoittumaan työelämään vakituisesti ja turvaamaan toimeentuloni on siis jäljellä vaihtoehto....................................... Naurettavaa on kyllä että nyt joudun lopettamaan työnteon yhtä kun seinään ja lähtemään sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentuloa ! Muuta turvaa ei ole. Mitenkähän vain malttaisin seuraavat 5kk odotella töihinpääsyä, kun työnteon into olisi todella suuri !! Nyt täytyy vaan tyytyä vetelehtimiseen ja nautiskella yhteiskunnan antimista, joka on kyllä vastoin luontoani. Samaan aikaan terveydenhuoltoalan ihmisiä haluaisi jäädä tekemään puolikasta virkaa kun väsymys työssä on arkipäivää. Ei löydy puolittajia kuulema..Olisi ihanteellinen ratkaisu kun voisin sellaisen vastaanottaa ja siinä sivussa jatkaa myös palvellen omassa yrityksessäni.....ELÄMÄ OPETTAA !
Reippaus ja liika energisyys ei aina ole hyväksi !
Olen siis toiminut koulutettuna hierojana viimeiset 3 vuotta.
Aiemmin olin opiskellut lähihoitajaksi (2,5v ) silloinen työnsaanti ei kuitenkaan riittänyt turvaamaan taloudellista toimeentuloani, jonka johdosta kehitin itseäni työttömyysjaksoillani hoitoalanammattilaisena eteenpäin lukemalla koulutetuksi hierojaksi (yli 2000 tuntia sis. perusopinnot täydennyskoulutukset )
En saanut kaupungilta töitä edelleenkään tarpeeksi ja siihen kyllästyneenä perustin itselleni yrityksen. Siinä vaiheessa olin vielä epätietoinen miten tulevaisuudessa tulisikaan käymään...
Luulin että yrityksenperustamisella teen hyvän työn itselleni ja muille, arvelin sen parantavan mahdollista tulevaa työnsaantia jatkossa kaupungilta, kun tänä päivänä niin paljon kehittämisalttiudesta ja työnlaadun edistämisestä puhutaan.
Tein koulutetun hierojan töitä omassa yrityksessäni ja välistä aina kävin kyseleen töitä lähihoitajan sijaisuuksista suoraan laitoksista, sekä työnvälityksestä.
TARKOITUKSENANI OLI SAADA HYÖDYNTÄÄ MOLEMPIA LUKEMIANI AMMATTITUTKINTOJANI !
Saada kaupungilta töitä missä voisin hyödyntää moniammatillisuuttani tai toisena vaihtoehtona työskentelyä kaupungilla lähihoitajana ja sen lisäksi omassa yrityksessäni sivutoimisena koulutettuna hierojana.
Nyt kolmevuotta yrittäjänä toimineena en enää jaksa taistella jaksamisen äärirajoilla ilman minkäänlaisia lomia ja toivoa parempaa huomista hieroen päivässä jopa 8 ihmistä peräjälkeen. Olen saanut hyvää palautetta hoitoalalla työskentelystäni. Nyt kuitenkaan en saa toiveitani täyttymään , jotta saisin tehdä molempia rakkaita töitäni. Minut pakotetaan valitsemaan eli joudun lopettamaan yritykseni, tulevaisuuttani ajatellen.
5kk:n työttömyysehdon kerryttyä saan alkaa keräämään pikku pätkiä toisensa jälkeen kaupungin työllistämänä lähihoitajana. Niitä arvostetaan silloin kun kaupungilla on tarjota sijaisuuksia tai avointa tointa, ei kokopäivätoimista aamusta-iltaan tapahtuvaa työskentelyä saman kaupungin ihmisten parissa. En päättäjien mielestä kerrytä sillä mitään työnsaanti mahdollisuuksia. Jotta tulevaisuudessa mahdollisesti tulisin sijoittumaan työelämään vakituisesti ja turvaamaan toimeentuloni on siis jäljellä vaihtoehto....................................... Naurettavaa on kyllä että nyt joudun lopettamaan työnteon yhtä kun seinään ja lähtemään sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentuloa ! Muuta turvaa ei ole. Mitenkähän vain malttaisin seuraavat 5kk odotella töihinpääsyä, kun työnteon into olisi todella suuri !! Nyt täytyy vaan tyytyä vetelehtimiseen ja nautiskella yhteiskunnan antimista, joka on kyllä vastoin luontoani. Samaan aikaan terveydenhuoltoalan ihmisiä haluaisi jäädä tekemään puolikasta virkaa kun väsymys työssä on arkipäivää. Ei löydy puolittajia kuulema..Olisi ihanteellinen ratkaisu kun voisin sellaisen vastaanottaa ja siinä sivussa jatkaa myös palvellen omassa yrityksessäni.....ELÄMÄ OPETTAA !
Reippaus ja liika energisyys ei aina ole hyväksi !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan samaa mieltä olen kanssasi: Älkää hyvät ihmiset olko niin hulluja, että rupeaisitte pienyrittäjäksi Suomessa!
Pienyrittäjällä ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista turvaa, verottaja on koko ajan kimpussa mitä kummallisimpine vaatimuksineen, rahaa palaa ja mistään et saa hyvitystä.
Itse jaksoin ko. byrokratiaa viitisen vuotta, mutta sitten päätin, että ei enää kiitos. En ihmettele yhtään sitä, miksi harmaa talous rehottaa, itsekin olisin voinut hyvinkin ruveta laittamaan osan tuloista ohi kirjanpidon, mutta olen kerta kaikkiaan liian rehellinen tehdäkseni niin.
Kaiken aherruksen jälkeen sain tuntipalkakseni ruhtinaallisen neljäkymmentä markkaa, kun tein töitä kolmekymmentä päivää kuukaudessa viisitoista tuntia päivässä. Siitä sitten vielä huimahkot verot pois. Voitte arvata, että perhesuhteetkin alkoivat olla melko tiukoilla.
Sitten vain , nips naps, pistin lapun luukulle ja sanoin asiakkaille, että kiitos mutta en jaksa enää.
Helpotti. Opin sen, että en enää ikinä ala pienyrittäjäksi. Byrokratiaa piisaa suomalaisen elämässä aivan tarpeeksi ilman sitäkin lisätaistelua, minkä pienyrittäjä joutuu tekemään selvitäkseen.
Hullun hommaa alkaa yrittäjäksi. Moni haaveileva ei tajua mikä byrokratia odottaa(((Eikä siitä saa edes palkkaa) kun alkaa itsenäiseen toimintaan. Olet yrityksesi perustamisen jälkeen ulkona yhteiskunnassta ja kaikki kyräilee ja pitää huolen ettet ainakaan rikastumaan pääse. Verottaja on suurin peikko ja osaa työllistää liikaakin maksamatta penniäkään palkkaa. Silloin kun verokirjalaiset kirmaavat palkallisilla vapailla pienyrittäjä raapii päätään mistä voimia.
Otitteko mielestänne riittävästi asioista selvää ennen yritystoiminnan aloittamista. Mikä tuli yllätyksenä: byrokratia, verot vai mikä?
Jos käy huonosti ei pitäisi aina syyttää yhteiskuntaa tms. tahoja. Pelissä häviäminen ei ole pelin vaan pelaajan vika jos ei ole tiennyt sääntöjä. Maksakaa ennakkoveronne ajallaan ja pitäkää itse karkeaa kirjanpitoa vaikka olisikin tilitoimisto...
PS. Yksityisyrittäjänä vuodesta -98 tällä hetkellä käteen jää käytännössä lähes tuplaten kuin mitä samoista hommista jäisi vieraalle tehden.Työtunteja on ehkäpä 10% enemmän kuin vieralla ollessa todennäköisesti olisi.
Kaikkien alojen yrittämisiä ei voi aina suoraan verrannollistaa toisiinsa. Toisissa ammateissa raha vaan jää kotiin helpommin. Ehkä tuossa ensimmäisessä älä ikinä ala yrittäjäksi byrokratia tukahduttaa toisen vuosien varrella hankkimaa ammattitaitoo. Niin on käynyt myös minulle, jouduin luopumaan aikoinani yrittäjyydestä kun olin terveydenhuoltoalalla vastaavassa tilanteessa, joskin hiukan erilaisilla ammateilla. Kyllä se syy joskus todellakin voi olla vaan pelkässä byrokratiassa !
Onnea sinulle jatkossakin.
Oletko ehdottanut kunnalle lähihoitajan työpanoksen myymistä ? Joissain kunnissahan yksityistetään palveluja.
Eräs läheiseni on elänyt tuon läpi ja tiedän sivustaseuraajana hiukan hänen tuntojaan. Ei tule olemaan helppoo mut koeta kestää ja muista et vielä se elämä hymyileekin. Älä luovu energisyydestäsi.