No niin, tässä sitä ollaan - yli kolme vuotta sinkkuelämää takana, 30 vuotta lasissa nähtyä elämää ja olen rakastunut, ihastunut, mitä se sitten ikinä onkaan..?
Olen niin tottunut olemaan yksin ja tapaamaan miehiä, jotka eivät pidemmän päälle kiinnosta, että olen aika pihalla. Miten tässä kuuluu mennä ja edetä?! Mies on päivittäin lähelläni, olemme työkavereita. Mistä tiedän tunteeko hän samoin? Juttelemme, nauramme, olen toivottoman UJO!
Ja kieltämättä - monen vuoden sinkkuus ja seurustelemattomuus kangistaa, tekee jotenkin kummallisen oudoksi nuo miespuoliset otukset... kukaan sinkku samaa mieltä..?
Olen niin tottunut olemaan yksin ja tapaamaan miehiä, jotka eivät pidemmän päälle kiinnosta, että olen aika pihalla. Miten tässä kuuluu mennä ja edetä?! Mies on päivittäin lähelläni, olemme työkavereita. Mistä tiedän tunteeko hän samoin? Juttelemme, nauramme, olen toivottoman UJO!
Ja kieltämättä - monen vuoden sinkkuus ja seurustelemattomuus kangistaa, tekee jotenkin kummallisen oudoksi nuo miespuoliset otukset... kukaan sinkku samaa mieltä..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kangistaa se on tottam, ja tuntuu että tekee virheitä ,ja ei luota toiseen ,ku ei tiedä seurustelusääntöjä ,ei muista eikä osaa niitä.
Onnea!
Voithan sä vielä odotellaa ja pikkuhiljaa yrittää viettää aikaa hänen kanssaan. Siitä se pikkuhiljaa kehittyy, jos ei niin sitten uutta matoa koukkuun.
Se on jo paljon jos hän kerta viihtyy sinun kanssasi ja ilmeisesti myös saat hänet nauramaan.
IHQ IHQ NIIQ HEI!
HEI HEI OOTKO VÄHÄ KADE NIINQ!!!
..olen,olisi voinut olla mun kirjoittamani..ikää mullakin melkein 30 ja sinkkuelämää reilut 3 vuotta takana,ja viimeisimmän suhteeni jälkeen vannoin etten koskaan enää rakastu...kunnes tuli Hän.Hän joka on paitsi työkaverini myös paras ystäväni ja enemmänkin,hän joka tuntee minut läpikotaisin,saa minut nauramaan kun maailma potkii päähän...ja joka merkitsee päivä päivältä enemmän.Tiedän melkolailla satavarmasti että hänkin tuntee samoin minua kohtaan,mutta kuten minäkin myös hän on toivottoman ujo tekemään sitä lopullista aloitetta...pelkää ottaa riskin ja vaarantaa ystävyytemme,niinkuin minäkin.Toivoton umpikuja kenties...mutta siltikin hän saa hymyn huulilleni joka päivä.Ehkä jonain päivänä vielä enemmänkin...:)