Ja tulosta tulee. Mutta ei ilman hikeä! Dieetit ovat itsepetosta. Asetetaan maali ja urakoidaan sitä kohti, huh, huh. Melkoisen rankkaa. Ja kohta taas lihotaan entisiin mittoihin.
Itse tein ko. muutoksen vuosi sitten. Virike tuli lääkärintarkastuksessa, jossa tohtori uhkasi minua 2-tyypin diabeteksella. Sain evääksi kattavan paketin ko. sairaudesta ja sen mukanaan tuomista haitoista. Totesin, että kiitos ei minulle. Vaihtoehdoksi siis jäi ennalta ehkäisy! Mainittakoon, että painoni oli silloin 126 kg ja pituuteni 181 cm. Melkoinen ihrarulla siis.
Tilasinkin diabetesliitosta kattavan tietopaketin aiheesta ja päätin ryhtyä töihin karistaakseni sairausuhan kintereiltäni. Huomasin, että olen syönyt vääränlaista ravintoa, väärään aikaan ja liian paljon. No, tämähän oli helppo oikaista. Tajusin, että ruokavalinnat tehdään jo kaupassa. Eli, aloin syödä, kuten jo diabetesta sairastavat. Terveellisesti ja usein. Seurauksena oli, että itsestäni tuntui, että jopa turhan usein. Kun ei ollut nälkä!
Sitten alkoi myös ohjelman vaikeampi osa. Todellinen elämäntapa muutos. Päätin jättää alkoholin kokonaan pois. Onneksi itselläni ei ole ollut sen kanssa ongelmia, ainakaan omasta mielestäni. Tosin, olen joutunut muuttamaan kantaani asian suhteen. Join säännöllisesti "ns. viikonloppupullon", lisäksi viikolla jonkin verran viinejä ja olutta. Totuudessa olinkin suurkuluttaja. Ja, pahempaa oli tulossa. Säännöllinen liikunta! Aloin kuitenkin lenkkeilyn pienillä lenkeillä ja kunnon parantuessa lisäsin matkaa pikku hiljaa. En vieläkään hölkkää, vaan kävelen ripeästi joka aanu, satoi tai paistoi, 7-10 km. Aikaa siihen kuluu noin 75-90 min. Se, että tähän on päästy, vaati kaltaiseltani, laiskalta läskiltä melkoisia ponnisteluja. Mutta ei enää. Liikunnastakin on tullut elämäntapa.
Mitä tällä muutoksella olen sitten saavuttanut? nsinnäkin hyvän ja tyytyväisen mielen. Aivan erilaisen olon muutenkin. Kaikenmoinen haluttomuus ja ylimääräinen väsymys on kadonnut, jonka myötä ärtymiskynnys on noussut valovuoden. Ei siis helposti hermostuta mikään. Ja sokeri pohjalla!!! Tänään rikkoontui 100 kg raja! Sovittelin vuosi sitten kiristäneitä puvuntakkeja. Ne tuntuivat jonkun toisen vaatteilta, joten vien ne huomenna pukujen kera UFF:n keräyslaatikkoon. Eikä harmita yhtään, kun saa taas ostaa ihan "ihmisten vaatteita", suoraan kaupan rekiltä. Toki 26 kg painonpudotuksen tuleekin näkyä!
Nälkää tai edes sen tunnetta en ole kokenut alun pariviikkoisen jälkeen. Ja sekin taisi olla vanhojen tapojen kaikuja, ei todellista nälkää tai edes sen tunnetta.
Kohdallani tämä elämäntapa muutos toi pelkästään positiivisia asioita. Näin jatkan tästäkin eteenpäin. Luultavasti vuoden kuluttua saan todeta, että 90 kg raja on rikottu.
Ai niin, se alkoholi!? Raittiuteen olen jo niin tottunut, että taidan jatkaa samalla linjalla vastakin. Ainoa kielteinen seikka tässä alkoholisoituneessa kanssaihmisten porukassa on, että joutuu selittelemään, miksi viina ei kelpaa.
Mielestäni aika outo juttu. Onko nyt niin, että ryyppääminen on muuttunut normaaliksi hyveeksi? No, eipä tuo itseäni haittaa.
Tsemppiä kaikille ihroistaa eroon haluaville!
Itse tein ko. muutoksen vuosi sitten. Virike tuli lääkärintarkastuksessa, jossa tohtori uhkasi minua 2-tyypin diabeteksella. Sain evääksi kattavan paketin ko. sairaudesta ja sen mukanaan tuomista haitoista. Totesin, että kiitos ei minulle. Vaihtoehdoksi siis jäi ennalta ehkäisy! Mainittakoon, että painoni oli silloin 126 kg ja pituuteni 181 cm. Melkoinen ihrarulla siis.
Tilasinkin diabetesliitosta kattavan tietopaketin aiheesta ja päätin ryhtyä töihin karistaakseni sairausuhan kintereiltäni. Huomasin, että olen syönyt vääränlaista ravintoa, väärään aikaan ja liian paljon. No, tämähän oli helppo oikaista. Tajusin, että ruokavalinnat tehdään jo kaupassa. Eli, aloin syödä, kuten jo diabetesta sairastavat. Terveellisesti ja usein. Seurauksena oli, että itsestäni tuntui, että jopa turhan usein. Kun ei ollut nälkä!
Sitten alkoi myös ohjelman vaikeampi osa. Todellinen elämäntapa muutos. Päätin jättää alkoholin kokonaan pois. Onneksi itselläni ei ole ollut sen kanssa ongelmia, ainakaan omasta mielestäni. Tosin, olen joutunut muuttamaan kantaani asian suhteen. Join säännöllisesti "ns. viikonloppupullon", lisäksi viikolla jonkin verran viinejä ja olutta. Totuudessa olinkin suurkuluttaja. Ja, pahempaa oli tulossa. Säännöllinen liikunta! Aloin kuitenkin lenkkeilyn pienillä lenkeillä ja kunnon parantuessa lisäsin matkaa pikku hiljaa. En vieläkään hölkkää, vaan kävelen ripeästi joka aanu, satoi tai paistoi, 7-10 km. Aikaa siihen kuluu noin 75-90 min. Se, että tähän on päästy, vaati kaltaiseltani, laiskalta läskiltä melkoisia ponnisteluja. Mutta ei enää. Liikunnastakin on tullut elämäntapa.
Mitä tällä muutoksella olen sitten saavuttanut? nsinnäkin hyvän ja tyytyväisen mielen. Aivan erilaisen olon muutenkin. Kaikenmoinen haluttomuus ja ylimääräinen väsymys on kadonnut, jonka myötä ärtymiskynnys on noussut valovuoden. Ei siis helposti hermostuta mikään. Ja sokeri pohjalla!!! Tänään rikkoontui 100 kg raja! Sovittelin vuosi sitten kiristäneitä puvuntakkeja. Ne tuntuivat jonkun toisen vaatteilta, joten vien ne huomenna pukujen kera UFF:n keräyslaatikkoon. Eikä harmita yhtään, kun saa taas ostaa ihan "ihmisten vaatteita", suoraan kaupan rekiltä. Toki 26 kg painonpudotuksen tuleekin näkyä!
Nälkää tai edes sen tunnetta en ole kokenut alun pariviikkoisen jälkeen. Ja sekin taisi olla vanhojen tapojen kaikuja, ei todellista nälkää tai edes sen tunnetta.
Kohdallani tämä elämäntapa muutos toi pelkästään positiivisia asioita. Näin jatkan tästäkin eteenpäin. Luultavasti vuoden kuluttua saan todeta, että 90 kg raja on rikottu.
Ai niin, se alkoholi!? Raittiuteen olen jo niin tottunut, että taidan jatkaa samalla linjalla vastakin. Ainoa kielteinen seikka tässä alkoholisoituneessa kanssaihmisten porukassa on, että joutuu selittelemään, miksi viina ei kelpaa.
Mielestäni aika outo juttu. Onko nyt niin, että ryyppääminen on muuttunut normaaliksi hyveeksi? No, eipä tuo itseäni haittaa.
Tsemppiä kaikille ihroistaa eroon haluaville!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet oivaltanut olennaisen: painon pudotus ei ole edes vaikeaa, jos vain syö usein ja vähemmän kuin kuluttaa, liikkuu ja vähentää alkoholinkäyttöä. Nälästä ei tarvitse kärsiä, mutta paino putoaa pikku hiljaa.
Olen itse painonhallintavaiheessa (eli varsinainen painon pudotus on takana) ja olen huomannut, että tässäkin vaiheessa riittää haasteita yllin kyllin. Kesän velttoilun jälkeen virittelen taas liikuntaharrastusten jatkamista (jumppaa, hölkkää tms.). Kun vielä keväällä liikuin 4-5 krt/viikossa, nyt tulee lähdettyä pari- kolme krt/vko:ssa eli määrää on taas pakko nostaa, ettei kunto täysin "romahtaisi". Ruokavalion suhteen on painon hallintavaiheessakin jatkettava "diabeetikon" ruokavaliota eli usein mutta vähän. Ongelmaksi nimittäin pidemmällä aikavälillä tulee, että mitä hoikemmaksi tulet sen vähemmän koko ajan kulutat. Siksi hoikkana pysyminen varsinkin keski-ikäisenä todella vaatii työtä eli myös ensi-innostuksen jälkeen on jaksettava jatkaa syömisten kontrollia.
Hienoa! Paljon onnea pudotuksen johdosta! :)
Sen korjaan heti alkuun, että dieetti olisi itsepetosta. Sana dieetti tarkoittaa oikeasti ruokavaliota, mutta se on vain sanana saanut huonon ja väärän maineen ja uuden suomennoksen "ihmekuurina". Nuo ihmekuurit sen sijaan ovatkin itsepetosta, jos ei muuta ruokavaliotaan kuurin jälkeen!
Mutta muuten kyllä olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että elämäntaparemontti on paras tapa pudottaa painoa ja pysyä terveenä! Ja samaa mieltä olen myös tuosta alkoholista ja sen käytöstä ja käyttämättömyydestä. Omaa juomattomuuttaan saa "selitellä ja häpeillä", tai sitten pitää olla
a)raskaana tai lääkekuurilla,
b)uskovainen raitis tai
c)entinen juoppo, nykyinen raitis...
Muissa tapauksissa mehulinja on todella outo juttu! Ehkä se arvostelu ja ihmettely on muiden heikkoutta tai syyllisyydentunnetta juomisesta. Otan satunnaisesti lasin viiniä tai siideriä, mutta siihen se jää. Lisää tyrkytettäessä sanon vaan kohteliaasti ja napakasti, että kiitos ei, viinamitta täyttyi. :)
Olipa mukava lukea onnistujienkin kertomusta. Paljon oli kertomuksessasi tuttua kuten tuo alkoholijuttukin. Olen ollut oman painonpudottamiseni aikana juomatta toista kuukautta ja onhan saanu selitellä että mikä ettei maistu.
Olet kyllä esimerkillisesti oivaltanut tuon painonhallinta-asian. Ottakaamme oppia me muutkin ja yritetään tulla perässä.Kiitos!