Mä en ymmärrä enää perhetilannettani. Ollaan 32-42 vuotias pariskunta, takana suht tuore suhde ja nyt puolivuotias vauva.
Vauva-aika ollut tosi rankkaa koliikin vuoksi. Tehty kotona myös koko aika remonttia. Mies alkanut vauvan tulon jälkeen nimittelemään minua ja sättimään ja solvaamaan muutenkin. Öisin en saa tarpeeksi unta ja päivisinkin vauva nukkuu erittäin vähän ja silti täällä pitäisi paikkojen loistaa puhtautta ja olla kaapit täynnä valmista ruokaa. Kotityöt kaikki teen kyllä itse, apua ei niihin saa. Tietysti taso laskenut, kun ei yksinkertaisesti pysty tekemään ja ei aina niin jaksaisikaan.
Mies sanonut monta kertaa, että lopetetaan koko juttu, kun on niin vaikeeta. En ymmärrä hänen vaikeuttaan. Meillä on tietysti ollut sanaharkkaa, mutta väsyneitä ollaan taatusti molemmat ihan univajeen vuoksi. Olen kyllä huomannut, että mies ei kestä minkäänlaista sanomista eikä lapsen eikä minun itkemistä.
Olen vain alkanut huomata, että oma itsetunto on alkanut laskea jatkuvan nimittelyn vuoksi. Eikä se koskaan pyydä edes anteeksi.
Vauva-aika ollut tosi rankkaa koliikin vuoksi. Tehty kotona myös koko aika remonttia. Mies alkanut vauvan tulon jälkeen nimittelemään minua ja sättimään ja solvaamaan muutenkin. Öisin en saa tarpeeksi unta ja päivisinkin vauva nukkuu erittäin vähän ja silti täällä pitäisi paikkojen loistaa puhtautta ja olla kaapit täynnä valmista ruokaa. Kotityöt kaikki teen kyllä itse, apua ei niihin saa. Tietysti taso laskenut, kun ei yksinkertaisesti pysty tekemään ja ei aina niin jaksaisikaan.
Mies sanonut monta kertaa, että lopetetaan koko juttu, kun on niin vaikeeta. En ymmärrä hänen vaikeuttaan. Meillä on tietysti ollut sanaharkkaa, mutta väsyneitä ollaan taatusti molemmat ihan univajeen vuoksi. Olen kyllä huomannut, että mies ei kestä minkäänlaista sanomista eikä lapsen eikä minun itkemistä.
Olen vain alkanut huomata, että oma itsetunto on alkanut laskea jatkuvan nimittelyn vuoksi. Eikä se koskaan pyydä edes anteeksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina kun perheeseen syntyy vauva, se muuttaa auttamatta elämää johon on totuttu. Mielestäni miehesi olisi hyvä katsoa nyt hiukan itseäänkin, ja haukkumisen ja solvaamisen sijaan auttaa sinua. Keskustelu on varmasti nyt tarpeen, jos ei muuten onnistu niin vaikka sitten ammattiauttajien kanssa. Tai kirjoita vaikka hänelle kirje. Sinulle ei ole mitään syytä huonoo itsetuntoon, sinun ei tarvitse jaksaa samalla tavalla kuin ennen. Väsymys aiheuttaa luultavasti miehelesikin sen lyhyt pinnaisuuden. ehdottaisin myös että jos vaan mahdollista niin viekää vauva hoitoon vaikka yhdeksi yöksi ja viettäkää kahden keskeistä aikaa ja nukkukaa hyvin. Nukkuuko vauva muuten öisin? Jos et imetä ja nukkuu, niin voisit harkita nukahtamislääkkeitä niin saat itse omasta yörytmistäsi kiinni.
Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi.
puhumassa ja pyydä psykologille puheaikaa sitä kautta. Kun sä saat itseluottamuksesi ja voimasi takaisin sitä kautta, tiedät itse mitä tehdä!
Tämä palsta ei sitä tiedä.
Paitsi sen, että sinussa se vika ei ole.
heippa!
kerroit että teillä on aika uusi suhde, mikä oli miehesi tausta ennen tätä, jättikö entisen perheensä tai halusiko entinen vaimo hänestä eroon. kuulostaa kovasti narsistiselta tuo miehesi, juuri tuo sinun jatkuva haukkuminen ja tyytymättömyys, jolloin itsetuntosi murenee... oliko miehesti alussa kovin huomaavainen ja rakastunut, suorastaan unelmien mies?
miksi ihmeessä vain sinä teet kotitöitä, ne kuuluu molemmille kun perheessä on pieni vauva joka jo itsessään on 24 h työ vuorokaudessa.
käypä narsistin uhrien tuki ry:n sivuilla niin voit poissulkea tällaisen huonoimman vaihtoehdon miksi miehesi voi olla tuollainen.
voimia sinulle ja varaa jokatapauksessa aika neuvolan kautta psykologille. muista että sinun mielialasi heijastuvat vauvaa ja jos mies ei jaksa edes vauvan itkua tulee sinun olla sitäkin vahvempi ettei vauvanne koe että ainoa keino jolla hän osaa ilmaista omia tarpeitaan on huono. sano miehellesi että on todella kummallista että hän ei kestä kahden rakkaimman (?) ihmisen pahaa mieltä vaan hermostuu siitä. hänen pitäisi auttaa teitä.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
varautua ollenkaan siihen, että vauvaperheen arki on aika raskasta aluksi varsinkin jos sattuu koliikkinen lapsi. Tärkeintähän on huolehtia omasta ja vauvan jaksamisesta eikä mistään kotitöistä pakollisia lukuunottamatta. Luultavasti miehesi on yliväsynyt ja sen vuoksi on ärtyisä. Meillä on välillä huonosti nukuttujen öiden jälkeen molemmilla pinnat kireällä. Suosittelisin että vuorottelisitte vauvanhoitoa öisin siten, että toinen voi rauhassa nukkua. Jos imetät joko pumppaat tai miehesi syöttää korviketta öisin niin että myös sinä saat levättyä. Tämä vois osaksi helpottaa. Jos ei ukon käytös muutu niin sitten järeämmät keinot käyttöön.
On varmaan hirveää olla koliikkisen lapsen kanssa, minusta tuntuu etten enää jaksais tämän tavallisenkaan kanssa. Meidän lapsi 7kk herää vielä 1 - 10 kertaa yössä. Nyt on ollut harvinaisen hankalia öitä viime aikoina, joten useana aamuna on ollut aika kitkerät tunnelmat. Voimia.
Helpotti jo niin kovasti ajatuksenne. Minä kun olen miettinyt pääni puhki, että olenko todellakin niin huono ihminen, että ansaitsen tämän kaiken. Minä olen kuin kaatopaikka..
Mies ollut joskus avoliitossa ja elänyt useamman vuoden poikamieselämää ennen minua. Itselläni takana yksi avioero.
En ollut koskaan aiemmin tavannut yhtä mukavaa, huomaavaista ja kohteliasta miestä, kuin tämä mies seurusteluaikana. Kaikki alkoi kylläkin jo muuttua heti, kun muutimme yhteen. Luulin sen vain olevan "alkukankeutta".. mutta pahemmaksi aina menee.
Hän ei halua osallistua kotitöihin, koska minulla on kuulema luppoaikaa koko päivä, kun olen vain lapsen kanssa kotona. No, ikävä vain ettei minulla ole neljää kättä, kun ainokaiset kaksi kättäni on sidottu kantelemaan itkuista lasta. Vauva on muuten aivan ihana ja ainut valo elämässäni. Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka rakas hän on minulle!
Kiitos teille!
Mun kaverilla on vauva 4 kk, ja vaikka samanikäisä kaverimme kanssa olemmekin,niin mun vauva täyttää 17 v.Olen sanonut että ilmoittaa kun tarvii apua ja homma on pelannut hyvin.Vaikka oonkin vuorotöissä,olen pystynyt lähtemään "vaunuilemaan" ja olemaan sekä kaverini ja vauvan kaverina sekä apuna että seurana.Ei vauvan kanssa pysty hoitamaan kaikkia kodin juttuja koska vauva tarvii aikaa.Nyt ollan vauvan kanssa jo kamut että voi tulla meille jopa yökylään,että vanhemmat saavat omaa aikaa.
Tekstisi oli lyhyesti, mutta hyvin laadittu. Sain itse siitä sen käsityksen, että miehesi ei pysty/halua puhua teidän perheen asioista sinun kanssasi kahden. Jotkut miehet nyt vaan ovat semmoisia. Voi olla että hän juttelee jonkun kolmannen osapuolen kanssa niistä (esim. joku työkaveri) ja pyrkii siten helpottamaan omaa oloaan. Tämä kuitenkaan ei auta sinun oloasi yhtään. Pikaisin helpotus sinulle tähän on se että puhut parhaimmalle ystävällesi, äidillesi tai jollekin vanhalle kaverillesi tilanteestanne, niin saat purettua asioita pahoittamasta lisää mieltäsi.
Otat jyrkän asenteen ja sanot miehellesi että tarvitset yhden vapaa illan, jolloin pääset ulos siitä arjesta. Suunnittelet illan etukäteen eli listaat esim. ne asiat mistä haluat kaverin tms. kanssa puhua, miten menet sinne tapaamiseen (paras olisi tietenkin että se joku hakisi sinut teiltä ja toisi takaisin) ja tietysti huomioisit sitä kenkuttelevaa miestäsi vielä siitä isosta "palveluksesta" minkä hän tekee sinulle kun on jopa kokonaisen illan vauvan kanssa =)..miehet joskus tuppautuvat olemaan aivan sairaan kiitollisuuden tarpeessa.
No pääasia kuitenkin että pääset tilittämään tunteitasi jollekin.
Niistä kotitöistä. Oletko itse tyytyväinen nykytilanteeseen eli harmittaako sinua että taso on laskenut vai vittuileeko miehesi sinulle siitä ja pahoitat mielesi sitten taas siitä!?
Kumpi vaan niin tietysti siihenkin pitää saada muutosta.
Jos sinua harmittaa se sotta niin sano miehellesi että jos ei itse ota osaa kotitöihin niin palkkaa sitten kotiapulaisen vaikka 1krt/viikossa teille moppailemaan. Sen taitaa saada vielä vähennyksiinkin.
Jos se miehesi nyt sitten on vielä niin "omanarvonsa" tietävää tyyppiä, niin otappa netistä selvää ne palveluntarjoajat ja anna hänelle pelkkä lista niistä, niin hänen ei tarvitse nähdä sitäkään vaivaa!
En usko että hänkään haluaa lopettaa suhdettanne. Noita asioita tulee itsekin lauottua silloin kun on vaan niin hiton väsynyt.
Ei tässä mitään ihmeidentekijöitä olla kukaan, joten kaikille pitää suoda hieman liikkumatilaa noihin mitä suustaan ulospäästävät.
Harmi kun ei tiedä paremmin teidän kumpaisenkin taustoja, niin osaisi ottaa hieman enemmän kantaa ukkosi käyttäytymiseen esim.
Tuo anteeksi pyytäminen kun kuuluu hyviin tapoihin. Se on opittu taito mikä tulee yleensä vanhemmilta ja lisäksi geeneissäkin sitä on todistettavasti olemassa.
Olkaamme me ainakin niitä "hyviä" vanhempia ketä saa ja kenen kuuluu opettaa nämä kiitokset ja anteeksi antamiset sun muut meidän lapsillemme.
Itselläni on hyvät vanhemmat ja kiitän siitä jokapäivä.
Ei se perheenperustaminen ja lapsien kasvattaminen ole mikään yksinkertainen juttu. Minulle tuli yksipäivä mieleen, että siitä voisi tehdä sellaisen "mind mapin", mutta pelkään että yksi valkoinen lakana ei riittäisi siihen =).
No eipä mulla tuohon tekstiisi nyt ole muuta.
Luonnehäiriöinenkö
Jos tuntuu kaverin kanssa mahdottomalta tulla toimeen kannattaisi tutustua Esim. Raimo Mäkelän kirjaan Naamiona terve mieli. On tosi raskasta olla parisuhteessa luonnehäiriöisen kanssa. Siinä tulee tosi eteen. Selviänkö ajan oloon terveenä, tai hengissäkään? Kyllä parisuhteessa täytyy myös huomioida kumppani. On sairasta, jos itsekkäästi katsoo vain omaan napaansa.