Mitä mieltä olette? Kokemuksia?
Rakastaako pettäjä petettyä? Arvostaako hän pariaan?
Voiko pettäminen olla seksiriippuvuutta pelkästään? Vai liittyykö siihen aina tyytymättömyys puolisoon?
Missä asemassa puoliso on pettäjän silmissä?
Mitä pettäjä ajattelee pettämishetkellä puolisostaan?
Ja viimeinen kysymys. Voiko täydellistä naista/miestä pettää?
Vastatkaa tähän, kiitos!
Rakastaako pettäjä petettyä? Arvostaako hän pariaan?
Voiko pettäminen olla seksiriippuvuutta pelkästään? Vai liittyykö siihen aina tyytymättömyys puolisoon?
Missä asemassa puoliso on pettäjän silmissä?
Mitä pettäjä ajattelee pettämishetkellä puolisostaan?
Ja viimeinen kysymys. Voiko täydellistä naista/miestä pettää?
Vastatkaa tähän, kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
En vain ymmärrä, miksi se tuska, minkä pettäminen aiheuttaa , aiheutetaan juuri rakastamalle henkilölle. Uskon, että lyhytaikaisisa suhteissa, jossa rakkaudesta ei ole kysymys, rakkaus puolisoa kohtaan ei muutu. Mutta sitten nämä pitkäaikaiset suhteet, niissä luulen käyvän , että puoliso alkaa pitämään omaa puolisoa jonakin ystävänä.Kaikki kotona on hyvin, "firma" toimii.Puolisole "korvataan" jollain lailla , oma syyllisyys painaa.Sitten , jos sivusuhde on pidemmällä, kyllä se näkyy, Lämpö suhteesta häviää, hellyys, seksi vähenee, on rutiininomaista.Puolisossa aletaan nähdä vain huonoja puolia, ei enää huomata kampaajalla käyntiä, puolison aikataulu pitäisi sopia pettäjälle. Puoliso tulee itsekeskeiseksi, on ikäänkuin saanut roiman annoksen itseluottamusta ja herkästi alistaa puolisoa. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Minulla on kemuksia miehen useista pettämisistä vuosien saatossa. En tiedä mikä riippuvus hänellä on. Enkä itsekkään oikein tajua, mika riippuvuus minulla oli, kai minä olin se rakastavampi osapuoli, joka oli siten heikoimmalla. Olemme eläkeikää lähestyvä aviopari, hyvin toimeentuleva. Nyt olen kuitenkin tekemässä lopullsta päätöstä kaikessa hiljaisuudessa, rahalla ei enää ole merkitystä,minulle riittää turvallinen asunto, hyvät välit lapsiin.Miehelleni tämä tulee yllätyksenä ja en todellakaan tiedä miten hän loppujen lopuksi asiaan suhtautuu.Elämäni viimeisen kolmanneksen elän vapaana, sen olen ansainnut. Tämä asia vähän syrjähti. Anteeksi! Siihen en osaa vastata mitä pettäjä ajattelee pettämishetkellä puolisostaan, toivon mukaan pettäjät rohkenevat tähän vastata.
pettäjän juuri tuossa aiemmassa jutussa syyn takia ja halusin loppuelämän elää turvallisesti omassa kodissa jossa minua ei pettäjä uhkaile enää.
Siis en jaksanut enää vaikka rakastin ja mikään ei olis muuttunut.
Onneksi lapset on jo aikuisia ja oli helppo ajatella viimeinkin omaa elämää.
kyllä voi pettää vaikka olis täydellinen puoliso.mulla on mitä ihanin mies ollu jo 18.vuotta ja siinä se vika onkin kun on liian hyvä ukko.se kun alkaa tökkiin,niin alkaa mieli hypätä vieraissa kerran olen pettäny miestäni eikä kaduta yhtään teki vaan hyvää.eikä varmaan jää viimeseks vaihtelu virkistää.
moni varmaan ajattelee samoja kysymyksiä ku sieki jota on voitu tai on petetty...varmaan pettäjä voi rakastaa petettyä mutta rakastaako tarpeeksi... sitä en tiiä! mutta jos joku pettää niin siinä pettämis hetkellä se ei varmasti ajattele omaa puolisoaan...
en usko että pettäminen johtuu seksiriippuvaisuudesta vaan uskon sen johtuvan siitä että pettäjä ajattelee ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella...
mielipidettä, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen, enpä tiiä.
Itse pettäjänä voin sanoa, että rakkaus puolisoani kohtaan "kuoli" jo ennen pettämistäni, sen sijaan arvostan ja rakastan häntä omalla tavallani ystävänä. Eikä hänessä sinänsä mitään vikaa ole vaikka vikoja löytyykin. Eihän kukaan ole täydellinen.
Pettäminen on seuraus tyytymättömyydestä suhteeseen, suhde ei ole sinänsä muuttunut pettämisen vuoksi. Puolisoani rakastan lateni isänä ja ystävänä, mutta en tunne häntä kohtaan sitä rakkautta, jota mielestäni pitäisi tuntea miestään kohtaan.
Kysyit mitä pettäjä ajattelee puolisostaan pettämishetkellä? Itse voin sanoa,että en ajattele puolisoani silloin kun olen toisen miehen kanssa, vaan hän saa silloin minut kokonaan. Haluan myös huomauttaa, että nyt ei ole kyse mistään seksiriippuvuudesta. En ole miestäni muiden kanssa pettänyt ja aiemmin olin sitä mieltä, että pettämään en koskaan tule. Mutta niin vuodet vierii ja huomaa olevansa siinä tilanteessa, missä vannoi, ettei koskaan ole. Tietenkin tähän tilanteeseen olen itseni tietoisesti laittanut ja itse myös seuraukset kannan. Lasten takia kuitenkin ystävinä mieheni kanssa on parempi asustaa kuin erota.
ajattele miehesi hukkaan meneviä vuosia, olet itsekäs!
mieltä! Viimeisen päälle itsekäs! Oikea paska! Luuleeko tekevänsä palveluksen? Vetää vielä lapsetkin kehiin!! Luuseri!
Päätös pettää ei syntymyt hetkessä, eikä ollut mikään hetken mielijohde, vaan mietin sitä pitkään ennenkuin toimin. Tulin siihen tulokseen etten erota voi, mutta en näinkään jaksa. miestäni en enää rakastanut edes silloin, saati nyt.. hänessä on paljon hyvää, mutta hyvin kaukaiselta tuntuu että joskus häntä rakastin. Ja ihan tiedoksi: ainakaan minun suhteeni ei ole missään vaiheessa perustunut seksiin, vaan kaikkein tärkeintä on se tunne että joku ymmärtää ja välittää, ja ajattelee asioista kuin minä.
Mies, joka pettää avokkiaan mun kanssa (tai on pari kertaa pettänyt ja haluaisi että vielä juttu jatkuis) juttelee mun kans paljon suhteestaan. Koska mä kyselen. Mua kiinnostaa hirveesti analysoida tilannetta, mikä on mulle tietenki helppoa kun en ite ole tilanteessa täysillä tunteella mukana..
Kyseinen mies kuitenkin kertoo, että rakastaa puolisoaan hirveästi, mutta ei vaan pysty vastustamaan kauniita naisia. Mutta että on todella paljon asioita, joita ei vois kuvitella tekevänsä kenenkään muun ku oman kultansa kanssa. Mutta jollain tavalla suhde on arkiintunut, eikä siitä saa enää samalla tavalla kiitosta, ku mitä hän minulta saa. Onko se sit sitä että toinen on vaan liian tottunut saamiinsa kosketuksiin ja hellyydenosoituksiin?