Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset niin tavoittelevat hyvää aikaa marathoneilla. Eihän siinä matkassa ole tärkeintä aika vaan se itse matka. On hullua ajatella, että juoksisit 42 kilometriä vain siksi,että saat tavoitettua jonkin ajan.
Minä olen aina ajatellut, että sellaiset ihmiset eivät ole sisäistäneet juoksusta mitään. Minä itse nautin aina ajasta, enkä lähde tavoittelemaan mitään aikaa. Hullua olisi tehdä vuosi töitä vain siksi, että saat juostua marathonin johonkin aikaan. Itse nautin siitä matkasta ja itse juoksemisesta. Ajalla ei ole mitään väliä. Säälittää ihmiset, jotka ovat lähteneet noin höllällä tavoitteella harjoittamaan tätä kuningasharrastusta eli juoksua. Kilpailu ei ole nautinto vaan itse juoksu.
Minä olen aina ajatellut, että sellaiset ihmiset eivät ole sisäistäneet juoksusta mitään. Minä itse nautin aina ajasta, enkä lähde tavoittelemaan mitään aikaa. Hullua olisi tehdä vuosi töitä vain siksi, että saat juostua marathonin johonkin aikaan. Itse nautin siitä matkasta ja itse juoksemisesta. Ajalla ei ole mitään väliä. Säälittää ihmiset, jotka ovat lähteneet noin höllällä tavoitteella harjoittamaan tätä kuningasharrastusta eli juoksua. Kilpailu ei ole nautinto vaan itse juoksu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vasta kun juoksee reippaasti alle 3 tuntia maratonin niin tajuaa mistä maratonjuoksussa on kysymys. Sama pätee golfiin. Vasta kun tasoitus on hyvin alle 10 niin tietää mistä golf lajissa on kysymys.
Matkasta nauttiminen on vain tekosyy sille kun ei pysty nauttimaan ajasta. Lapsellista selittelyä. Edellinen on oikeassa. Vasta kun pystyy juoksemaan maran, siis juoksemaan, ymmärtää, mistä on kyse.
Kun itse pääsin ensimäisen kerran alle 3 tuntiin, ymmärsin, mitä on todella juosta mara.
juosta, oli motiivi mikä tahansa. Musta on hölmöä olla ahdasmielinen ja ajatella, että oma motiivi on paras motiivi!!
Parempi että porukka liikkuu. Toiset tavoitteellisemmin kuin toiset.
Mulla ei oikein ole se itse juoksu nautinto, vaan paremminkin olo juoksun jälkeen. Kyllähän itse juoksuunkin nautintoja sisältyy, mutta myös ihan päinvastaista. Se mitä varsinaisesti jää käteen (mitalin ja t-paidan lisäksi) on fakta siitä, miten selvisin, mikä oli aika? Kyllä tieto ja tunne siitä, että esim aika parani (olen kehittynyt) lämmittää mieltä vielä kauan jälkeenkin päin. Paljon parempi saavutus se on kuin hatara tunne, että taisin nauttia enemmän kuin joskus ennen!
Mutta jos et pysty enää parantamaan aikaa, mitä jää jäljelle? Jos et nauti itse juoksusta, koko harrastus jää sitten siihen.
Aika hassu ajatus, että joku nauttisi pelkästä hyvästä ajasta? Kyllä kai juoksustakin on nautittava jotta viitsii juosta useita kertoja viikossa ja sitten jossain vaiheessa maratonin...
Ei ne sulje pois toisiaan, että jos nauttii juoksusta ei voi nauttia myös ajasta.
Juu, mutta kiva kun joillakin tuota sääliä riittää. Kaikki ei nauti samoista asioista ja pääasia on kai, että itsellä on hyvä olo. Jotkut pitää kilpailemisesta toiset ei jne. En ymmärrä mitä säälittävää tai hullua siinä nyt olisi… Kaikki taplaa tyylillään, ei ole yhtä ja ainoata oikeaa tapaa!