Kerroin kaikki tunteeni naista kohtaan, johon olen korviani myöten rakastunut. Kerroin (kauniisti), miten hän on pääni sekoittanut, vaikka hyvin tiedän että tunne voi olla yksipuolista. Vaikka hänellä on mies ja lapsia. Vaikka minulla on oma elämä. Kysyin varoen, voisiko hän tuntea samoin minua kohtaan.
Minä halusin vain olla rehellinen, koska en enää voinut vaientaa sydäntäni.
Tietenkään siitä ei virinnyt mitään. Mutta mistä johtuu nyt se, että nainen ei katsokaan minua, ei tervehdi kun tulee vastaan, ei noteeraa? Kun en torjuttuna, väsyneenä, rikkinäisenä tarvitsisi muuta kuin pienen huomion. Tiedoksi siitä, että olen yhä jonkin arvoinen hänen edessään.
En jaksa kauaa. Onko se vain hänen keinonsa viestiä, että minun pitää lopettaa kaikki harhaluulot hänen suhteensa? Loukkasinko häntä jotenkin? Vai eikö hän sittenkään ollut minulle rehellinen, taisteleeko hän omaa epävarmuuttaan vastaan?
Kun saisi edes yhden katseen...
Minä halusin vain olla rehellinen, koska en enää voinut vaientaa sydäntäni.
Tietenkään siitä ei virinnyt mitään. Mutta mistä johtuu nyt se, että nainen ei katsokaan minua, ei tervehdi kun tulee vastaan, ei noteeraa? Kun en torjuttuna, väsyneenä, rikkinäisenä tarvitsisi muuta kuin pienen huomion. Tiedoksi siitä, että olen yhä jonkin arvoinen hänen edessään.
En jaksa kauaa. Onko se vain hänen keinonsa viestiä, että minun pitää lopettaa kaikki harhaluulot hänen suhteensa? Loukkasinko häntä jotenkin? Vai eikö hän sittenkään ollut minulle rehellinen, taisteleeko hän omaa epävarmuuttaan vastaan?
Kun saisi edes yhden katseen...
Vastaukset 12
Vanhimmat
*Onko se vain hänen keinonsa viestiä, että minun pitää lopettaa kaikki harhaluulot hänen suhteensa?*
ja järkevääkin kun hällä on perhe! älä sekaannu.
vaan! Luultavasti sillä on aivan paska juttu päällä, mut ku on lapsia ni ei voi.....no ukko juoksee ainaki vieraissa niin, et omaki tuntuu vieraalta.kotona olllaan vittu niin täydellisii.Tiedän jutun.
ihastunut johonkin ihmiseen ja ei ole toivoa. Otan osaa. selviytymistä sulle.
puolestasi....tämmösiä me naiset ikävä kyllä joskus ollaan....pääsee helpommalla,kun ei noteeraa mitenkään....
Samalla kun annat huomiota, annat toivoa. Ja sehän ei ole soveliasta, jos ei ole sellaisia lämpimiä tunteita. "Pääsee helpommalla", mitä tarkoitat sillä? Mikä sinun mielestäsi olisi oikea tapa?
Sanoilla voi torjua toisen tunteet, mutta sekään ei aina auta.
Kannattaa unohtaa tuo tytsi. Ole aivan niin kuin hän ei olisi ollutkaan elämässäsi.
Yleensäkin alle 30 v naiset juoksee karkuu jos heille sanoo ihastuneensa. "Hui! Kauheeta! Joku ihastui muhun!" Sama oliko nainen sinkku tai varattu. Aika kypsymätöntä moinen käytös. Uskosin, että tämä "tunteitten pakoilu" johtaa juurensa suomalaisten yksinäisyydestä tai itsenäisistä elämäntavoista. Suomalainen on etäinen.
Naisille ei kannata kertoa tunteista, ellei ole varmaa miten se naikkonen tuntee. Kattele seuraavan kerran naisista vain merkkejä, kyllä sen huomaa jos joku suhun ihastuu tms.
Myönnän kyllä, että on ahdistavaa olla ihastunut toiseen, samalla tietäen, ettei toinen ole ihastunut/rakastunut eikä ehkä koskaan tule olemaankaan.
Aika muistot kultaa. Suuntaa katseesi uusiin naisiin ja hommaa useampi nainen elämääsi niin tekemistäkin riittää.
Jos nyt säikytit naisen kun kerroit tunteistasi,mutta se on hyvä kun olit rehellinen.Anna naiselle aikaa,ja itsellesikin.Tulee se aika kun hän sinua tervehtii ja saat huomiota.Älä masennu kyllä kaikki järjestyy,usko vaan.
Kiitos kannustuksesta, en tiedä mistä syystä, mutta jotenkin juuri sinun viestisi tuntuu niin hyvältä...
Voi kuinka minä rakastan sitä naista, se vain meinaa kääntyä puhtaaksi katkeruudeksi tällaisella hetkellä. Eikä hän ole tehnyt mitään mistä häntä voisi syyttää, päinvastoin, ihailen häntä entisestään, kun on noin selkärankainen minun moraalittomia yrityksiäni vastaan. Mitä sitten tunteekaan tai on tuntematta minua kohtaan. Eihän hän ole velvollinen minua kohtaan, hitto vie.
On vain niin vaikea elää toivossa, nähdä päivien, viikkojen tai kuukausien päähän, kun haluaisin armahduksen heti. Levottomuus on niin inhottava tunne rinnassa!
sukupuolia kertomuksessasi? Minä olen juuri tuollainen nainen joka ottaa yhteyttä kertoo tunteistaan, mutta eipä juuri tohi tervehtiä, tulla juttusille koska sinulla on perhe,, vaikka lapset ovatkin jo aikuisia. Minun moraalini estää,,en tahdo sinulle ikävyyksiä, vaikka sydämeni on karrelle palanut rakkaudesta sinuun. Sinä et voi vasta viesteihini kuin katseellasi, toivottavasti tiedät, että rakastan sinua. ( en oli kirjoittajan nainen, mutta taistelen epätietoisuuden kanssa)
Hei, kyllä sukupuoleni on ihan alkuperäisessä viestissä mainitun mukainen.
On tämäkin elämää.
Jo ollaan uutta vaatimassa, ja sitten ollaan loputtomassa katseidenkerjuukierteessä. Lisää saatava hinnalla millä hyvänsä ja sitten ei riitä katseetkaan, ollaan vaatimassa kädestä pitelyjä ja tapaamisia ja soitteluita ja kaikkea muuta.
Tuo on täyttä totta. Vaikea vain itselleen myöntää ja hyväksyä, että entiseen ei ole paluuta. Voisin vielä nauttia vilpittömistä ystävällisyyden osoituksista, puhtaasta ystävyydestä. Menin rajan yli, ja sain oven päin naamaa. Nätisti kyllä, mutta ehdottomasti.
Tämä koettelee niin itsetuntoa, narsistinen egoni paukkuu ja repeilee. Jokainen menetetty katse, minkä aiemmin olisin saanut, sattuu niin hemmetisti. Tekisi mieli oksentaa.
Luulin oikeasti, että paljastukseni ei saisi mitään tällaista aikaan. En vain sitten osaa lukea toista ihmistä, tai nähdä itseäni toisen silmistä. Luulin hänen olevan edes suurin piirtein asemassani, edes hieman jakavan tuntojani. Sitten kävi näin.
Hän oli vielä vastikään ystäväni, nyt en ole hänelle mitään. Yritä tästä sitten repiä huumoria! Nainen, jonka kaltaiselle olisin valmiis antamaan kaikkeni, viimeinkin, omasta pienestä maailmastani...
Huh tätä... tekisi niin hyvää, kun jättäytyisi vain virran vietäväksi.