Otsikkohan jo jotain sanoo, mutta tarkennusta asiaan; siis avioliitto pahasti kriisissä ja eropaperit harkinta-aikaa varten just allekirjoitettu. Lapsia kaksi, molemmat koulunsa aloittaneet.
Ja..duunikuviot olisi viemässä projektiluonteisiin töihin kauas perheestä joista ihan jokaista rakastan. Työrytmi tulisi olemaan 2kk duunia ja 1kk vapaata ja niin kaukana ettei tuossa duuniputkena aikana todellakaan olisi mahdollisuutta tavata.
Ja sitten se kysymys: onko kenelläkään kokemusta voiko tuon harkinta-ajan suhteen saada avioliitolle pelastusta aikaan jos ei edes ole samassa maanosassa kuin ajoittain? Eli tuleeko tuossa jo sitten liikaa aikaa ja tilaa hengittää ja miettiä asioita?
Perhe on kyllä tottunut poissaoloihini muutamasta päivästä viikkoon pariin, eli sikäli tilanne ei olisi tyystin uusi ja yllättävä.
Ja..duunikuviot olisi viemässä projektiluonteisiin töihin kauas perheestä joista ihan jokaista rakastan. Työrytmi tulisi olemaan 2kk duunia ja 1kk vapaata ja niin kaukana ettei tuossa duuniputkena aikana todellakaan olisi mahdollisuutta tavata.
Ja sitten se kysymys: onko kenelläkään kokemusta voiko tuon harkinta-ajan suhteen saada avioliitolle pelastusta aikaan jos ei edes ole samassa maanosassa kuin ajoittain? Eli tuleeko tuossa jo sitten liikaa aikaa ja tilaa hengittää ja miettiä asioita?
Perhe on kyllä tottunut poissaoloihini muutamasta päivästä viikkoon pariin, eli sikäli tilanne ei olisi tyystin uusi ja yllättävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen samassa tilanteessa mutta se nainen joka jää kotiin lasten kanssa kun asiat solmussa. Toivon että olette jutelleet kumpikin mitä haluatte, ja suhteen laadusta riippuen joko hän odottaa sinua tai ei. me päätimme että katsomme yhdessä tämän 2kk kuitenkin vaikka toinen pois, ja pidämme yhteyttä. keskeneräiset asiat kannattaa hoitaa sitten kun olet taas kotona. Kerro ihmeessä miten kävi ja tsemppiä meille molemmille!
On muuten kokemusta asiasta ,mutta sehän on jokaisesta itsestä kiinni.
Itsellä oli ero edessä ja mies lähdössä ulkomaille komennukselle.Suurin ´piirtein samat kuviot,mutta lapsia puolet enempi. Yksi vain koulussa alaluokalla.
Ennen lähtöä juteltiin asioista ,mikä on siihen kriisiin molempien mielestä johtanu.Sit sovittiin,et kumpiki miettii mitä elämältä todella haluu ja mitä toiveita on toisen suhteen. Sit viä et molemmilla on oikeus tänä aikana kattella miten maailmalla menee,siis käydä tanssimassa yksin ja kaverien kanssa terassilla,mutta silti ei saa toista unohtaa ja tarvii olla rehellinen toiselle.
No näine eväine mies lähti komennukselle ja minä jäin muksujen kanssa kotiin.
eka loma meni siihen ,että kerrottiin tunteita ja selvittiin asioita ja kuulumisia.Eikä mitään riidatonta puuhaa,mutta henkissä selvittiin.
Tuli toinen loma ja asioita selvitellessä siinä laitettiin paperille molempien tunteita toista kohtaan hyviä ja huonoja puolia ,samoin niitä toiveita mitä elämältä halutaan ja mitä ajatuksia on tullut. Selvittelyjen aikana lapset oli mummolla ja tädillä ,oli meillä niinsanottua omaa aikaa purkaa tunteita.
Kolmannen loman yhteydessä kirjoitettiin eropaperit lopullisesti, mutta päätettiin yrittää vielä avoliittopohjalta.siinä olisi molemmilla mahdollisuus ottaa aikalisä ja samalla sovittiin yhteiset pelisäännöt kuinka mennään.Ei siinä meillä tämä toimii kyllä koska tätä aikalisä avoliittoa on nyt kestänyt kolme vuotta. Nyt on tulossa joulukuulla aikalisä vauva. Tärkeintä mitä me koimme oli juuri se välimatka ja ne tunteiden selvittelyt sekä rehellisyys ja yhteisten pelisääntöjen luominen ja toisenkin huomioon ottaminen.Luottamuksen luominen uudelleen.Voisikohan sanoa niin ,että rakastuimme toisiimme uudelleen.
Oli kiva lukea, että löysitte uudelleen yhteisen sävelen. Ennen kaikkea siksi, että lapset erosta eniten kärsivät. Onnea matkaan!
Oli kiva lukea, että löysitte uudelleen yhteisen sävelen. Ennen kaikkea siksi, että lapset erosta eniten kärsivät. Onnea matkaan!